donna

En voi sanoa että tiedän miltä sinusta tuntuu,mutta sen voin sanoa että teidän miten pahalta tuntuu kun menettää sen paraimman kaverin.. Minun rotikka tyttöni kuoli syöpään. Omapa oli syyni kun sen "pelastin" "tehtailijalta". Sydän ei antanut periksi jättää pikkuinen sinne perheeseen,muka 8viikkoa ja silti oli vain kämmeneni kokoinen..

Tyttöni kuitenkin eli hyvän elämän ja kuoli viime keväällä. Olin silloin täällä suomessa ja tyttöni oli isäni kanssa tuolla rapakontakana(minun kotini) pyysin isääni pelastamaan tyttöäni jos vain se jaksaisi taistella syöpää vastaan. yritin saada liput sinne mahdollisimman pian,mutta vihdoin kun olin saanut liput tilattua tuli isältäni sähköposti että tytölläni oli syöpä levinnyt maksaan... ja että hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin nukuttaa..

Silloin kun tyttöni oli vielä pieni,se nukkui kanssani sängylläni. Sillä oli maha aina sekasi joten minä taputtelin öisin sen mahaa ja lauloin yhtä lasten tuutulaulua. Tulin kerran aikaisemmin suomeen ja kun palasin vuoden kuluttua tyttöni oli 4silloin,Isäni varoitteli että ei se ehkä muista joten ei saa loukkaantua sitten jos ei se muista. Myös isäni varoitteli että se on aika äkänen vieraille. Joten hampaita saattaa näytellä ja haukkua kuola valuen.. Kävelin tyttöäni kohtaan ja se alkoi murista ja haukkua,kun pääsin 5m päähän aloin laulamaan tuota tuutu laulua,tyttä heitti selälleen sillä sekunnilla ja alkoi "itkeä".Menin ja taputin tyttöni mahaa. Itkin ja se nousi nuolemaan kyyneleitäni..
Kerroin tytölleni että sinä päivänä kun hänen aika koittaa minä olen siinä vierellä laulamassa tätä kyseistä laulua ja taputtamassa sen masua..Lupasin sen sille. mutta en ollutkaan siellä saattamassa tyttöäni sinne kuuluisalle sateenkaarisillalle.
En osaa sanoa miten siitä ylipääsee,itken vieläkin kun muistelen tyttöäni. käteni alkavat vapisemaan ja kurkku menee lukkoon. Ikävä on valtava!
Nämä 2koiraa jotka minulla on suomessa ovat auttaneet jonkin verran,mutta eihän ne tyttöni paikkaa vie. Minulla myös lapsi,ei sekään korvaa tätä tiettyä paikkaa mikä minulla on sydämmessäni tytölleni. Mutta näillä minun uusilla tulokkailla on aivan uusi paikka,ja heidän paikkojaan ei vie mikään.
Ajattelen aina toisia asioita. yritän monasti olla ajattelematta tyttöäni,se ei satu niin paljon kun niin teköö.Mutta pysähdyn aina välillä muistamaan suurenmoista tyttöäni joka olisi hakenut vaikka kuun taivaalta jos olisi pystynyt siihen!

Voimia sinulle mutsi! Teet oikean ratkaisun ja tiedät sen itsekkin. Toivon teille edes yhden päivän lisä aikaa jonka saisit viettää donnasi kanssa ennen kuin saatat sen sille sillalle,ja donnasi varmasti arvostaa sinua kun sen aika koittaa ja olet siinä vierellä tekemässä sitä "teidän juttua". Voimia!
*kyyneleinen hali tältä puolen ruutua*