Woblauksen esto.

Voi pikkuista Senssua kun paljastat nolosti ettet todellakaan tiedä mitään prätkistä. Ohjausiskari on ensimmäinen hankinta pärrään, oli se sitten mikä tahansa.

Iso skootteri ilman sitä on aivan holtiton rimpula jonka "nokkapyörä" kääntyilee aivan holtittomasti hitaassa vauhdissa, varsinkin PCX.

Kawan isot Vulcanit ovat mahtavia laivoja vaikkapa maaseutuajeluun, sporttiajoon niistä ei ole eikä yli 110kmh nopeuksiin.

Oppitunnin tarjosi 2010

Kouluttajalle ja kouluttajan pakarannuolijalle oppimateriaalia.
Minun xx:t oli kuormitettuja kolmella laukulla jolloin nokkapyörä oli “kevyt”, siksi niihin asennettiin ohjausiskarit. Senhän MinäMinä tietää kun on kertonut keulivansa kaasulla satasen vauhdissa kun oli retkivarusteet mustekaloin surrattuna motonsa taakse.
Busamiehet asensi parempia omiinsa vauhtitärinöiden johdosta mutta MinäMinä mopoonsa kaupunkiliikenteen “tärinöiden” johdosta.
Suzuki Hayabusan ensimmäisissä malleissa oli vakiona ohjausiskunvaimennin.
Vaimennin sijoitettiin tehtaalla piiloon etukatteen sisälle, alemman kolmion (t-palan) alapuolelle. Alkuperäinen tehdasasenteinen vaimennin oli rakenteeltaan melko perinteinen ja jäykkyydeltään kiinteä lineaarivaimennin.
Monet kuljettajat pitivät sitä kuitenkin vaimennusteholtaan melko kevyenä, minkä vuoksi pyöriin vaihdettiin usein jälkiasenteisia ja säädettäviä ohjausiskunvaimentimia vauhtitärinöiden ja "tankslapper"-ilmiöiden tehokkaampaan estämiseen.
Honda CBR1100XX Blackbird -malleissa ei ollut tehtaalta tullessa ohjausiskunvaimenninta vakiona.
Malli suunniteltiin erittäin vakaaksi matkasportiksi, jonka vuoksi Honda katsoi, ettei se tarvinnut sellaista normaaliajossa. Osa omistajista on kuitenkin myöhemmin asentanut pyöriinsä jälkiasenteisia ohjausiskunvaimentimia. Niitä on lisätty parantamaan vakautta esimerkiksi silloin, kun pyörän perää on korotettu, tehoa lisätty huomattavasti tai kun on haluttu ehkäistä keulan tärinää ja vaeltelua tietyissä nopeuksissa tai kuormitettuna.

Google on jälleen puhunut.

"Jep jep en tiedä mitään prätkistä"

-Totta. Et tiedä etkä opi edes googlesta.

"On ollut todella monta ohjausiskaritonta moottoripyörää eikä ole ongelmia ollut"

-On ollut vaan ei sinulla.

"Moottoripyöriä on erilaisia ja soveltuu erilaisiin tarkoituksiin.
Koskee laatupyöriä myös"

-Kaikkiin pätee samat fysiikanlait.

"Nokkapyörät ei kääntyile itsekseen yhtään minnekään kuules oppitunnin antaja"

-Kyllä kääntyilee skoottereissa, joissa pienet eturenkaat ja lähes pystysuora etuhaarukan kulma kohti maata.

Pieni renkaan kehä ei tuota tarpeeksi hyrrävoimaa eikä pidä menoa eteenpäin vakaana, pieni rengas ottaa vastaan kaikki epätasaisuudet ja kallistukset ja kevyt etupää kruunaa loput = Pyörii kuin hullun muna levottoman perseessä.

Vauhdissa hyrrävoimat kumoaa ohjausiskarin tarpeen osittain, vaan ei kaikissa tilanteissa.

Tiet on kaltevia pientareelle päin jolloin renkaat kuluu vähemmän pientareen puolelta. Tämä tekee sen että tasaisella ajettaessa etupyörä pyrkii hakeutumaan hienoisesti poispäin pientareesta.

Kun oikaiset siinä selkää ja ajat muutaman sekunnin ilman käsiä, saattaa alkaa holtiton sarvien heiluminen puolelta toiselle ja siinä pitää toimia nopeasti. Ohjausiskari välttää tämän ongelman.

Toinen missä ohjausiskari on välttämätön, on urheilullisessa ajossa mutkateillä. Se auttaa pitämään ajolinjat vakaina ja ilman tarvittavia korjausliikkeitä.

Vanhemmissa sporteissa oli löysät rungot ongelmana ja runko taipui mutkissa voimakkaasta vastaohjauksesta. Kun mutka loppui, runko oikeni ja se "retkauttaa" sarvia voimallisesti joka aiheuttaa woblausta.

Tarpeeksi kovaa kun mennään mutkaan, niin woblaus tulee nykypyörilläkin, mutta se rauhoittuu nopeammin ohjausiskarin ansiosta.

Tieliikenteessä harvemmin on erityistä käyttöä tälle varusteelle paitsi mainitussa skootterissa.

2010

PS: Nokkapyöriä on edelleenkin vain lentokoneessa ja kolmipyöräisissä rollaattoreissa.