Tämä todistaa, että poliitikkojamme käskytetään muualta

Somesta poimittu kirjoitus:
"Sain hiljattain yksityisviestin, joka on niin pysäyttävä ja oireellinen kuvaus nyky-Suomen tilasta, että se on pakko nostaa päivänvaloon. Viestin lähettäjä ei voinut kommentoida asiaa julkisesti oman työnsä vuoksi. Tämä hiljentäminen on jo itsessään hälyttävä merkki siitä, miten syvällä kyykyssä elämän perusedellytyksiä ylläpitävät ihmiset tässä maassa ovat.

Olemme puhuneet paljon hoitajista, sähköyhtiöiden toimitusjohtajista ja siitä, miten järjestelmä rankaisee niitä, jotka tekevät oikeasti merkityksellistä työtä. Mutta yksi peruspilari on jäänyt liian vähälle huomiolle eli kotimainen ruoantuotanto ja maatalous. Kuten viestin lähettäjä totesi, suomalainen maatilayrittäjä on tällä hetkellä jopa syvemmällä ikeessä kuin moni muu loppuun ajettu ammattiryhmä. Jos nykymeno jatkuu, heitä ei ole kohta jäljellä kuin kourallinen.

Kun yhdistämme energiayhtiöiden rajattoman ahneuden ja maatalouden ahdingon, saamme eteemme tilanteen, joka uhmaa kaikkea oikeustajua. Maaseudulle rakennetaan jatkuvasti uusia, massiivisia voimalinjoja ruokkimaan konesalien ja kaupunkien ehtymätöntä sähkönnälkää sekä energiayhtiöiden siirtomaksuautomaatteja.

Miten tämä tapahtuu käytännössä? Kuten tiedetään, maanomistajilta ei kysytä yhtään mitään. Sähköyhtiö marssii paikalle ja pakkolunastaa maa-alan jokaisen tolpan osalta. Ja se korvaus, jonka järjestelmä on määritellyt suomalaisen ruoantuottajan elinkeinon pysyvästä tuhoamisesta? Kertakorvaus pellolla olevasta alueesta on vain vähän päälle 100 euroa.

Sata euroa. Mieti tuota summaa. Samaan aikaan kun Carunan kaltaisten luonnollisten monopolien johtajat käärivät miljoonien bonuksia ja jakavat ulkomaisille sijoittajille jättiosinkoja, suomalaiselta maanviljelijältä viedään tuotantoväline – parhaat viljelysalueet, laitumet tai hakkuukypsä metsä – pikkurahalla, jolla ei maksa edes yhden traktorin tankillista. Tämä ei ole liiketoimintaa. Tämä on valtion siunaamaa, laillistettua ryöstöä, jossa suurpääoma jyrää alkutuottajan yli täysin vailla seuraamuksia.

Tämä pakkolunastettu sadan euron tolppa ei ole vain este traktorin tiellä. Se säteilee ympärilleen konkreettista tuhoa, joka vaikuttaa suoraan eläinten hyvinvointiin ja tilan elinkelpoisuuteen.

Viestin lähettäjä kuvaa omakohtaisesti, miltä voimalinjan alla tuntuu kävellä paljain jaloin heinikossa eli sähkökenttä pistelee nilkkoja. Tämän vuoksi linjojen lähellä ei voida enää laiduntaa eläimiä. Lihanaudat, joiden elämä perustuu pääasiassa laitumella oloon, menettävät elintilansa, ja parsinavettatiloille, joille laiduntaminen on laissa säädetty pakolliseksi eläinten hyvinvoinnin ehtona, tilanne on katastrofaalinen.

Tässä tiivistyy koko tämän modernin "tehokkuusajattelun" absurdius. Virkamiehet ja poliitikot vaativat maataloudelta jatkuvasti tiukempia eläinten hyvinvointistandardeja – ja aivan oikein vaativatkin. Mutta samaan aikaan tämä sama hallintokoneisto antaa sähköyhtiöille vapaat kädet pilkkoa laitumet voimalinjoilla, jotka tekevät laiduntamisesta fyysisesti mahdotonta, johtaen suoriin tulonmenetyksiin ja "muihin harmeihin" viljelijälle. Yrittäjä puristetaan kuoliaaksi kahden täysin vastakkaisen vaatimuksen väliin.

Huoltovarmuus uhrataan osinkojen alttarille.

Tämä kaikki palautuu siihen samaan perussairauteen, jota olen ruotinut eli vääristyneeseen arvojärjestykseen. Yhteiskunta on päättänyt, että sähkön siirtämisestä perittävä loputon voitto on arvokkaampaa kuin se leipä ja liha, jolla tämä kansa pidetään elossa. Näin ei voi jatkua. Tämä pitää korjata.

Kun katsomme maailman nykytilaa – sotia, pandemioita ja katkeilevia toimitusketjuja – luulisi jokaisen päättäjän ymmärtävän, että kotimainen, omavarainen ruoantuotanto on aivan yhtä kriittinen turvallisuuskysymys kuin armeijan hävittäjät. Mutta ei. Alkutuottajaa, sitä ihmistä, joka seisoo saappaat savessa varmistamassa, ettei kansa näe nälkää, kohdellaan pelkkänä tiellä olevana hidasteena, jonka yli kansainvälinen sijoitusyhtiö voi vetää korkeajännitekaapelinsa sadan euron kertakorvauksella.

Maatilayrittäjät tekevät fyysisesti raskasta, elintärkeää ja ympärivuorokautista työtä täysin naurettavalla tuntipalkalla. Se, että heidät pakotetaan katsomaan vierestä, kuinka heidän elämäntyönsä ja maidensa arvo mitätöidään sähkömonopolien tieltä, on paitsi taloudellisesti kestämätöntä, myös syvästi moraalitonta. Se on lopullinen todiste siitä, että olemme unohtaneet kohtuuden lisäksi myös sen, mistä elämä todellisuudessa saa alkunsa."