Samojedille kamuna vahtikoira?

Itselläni on 12v sammariuros. Mietin kanssa aikanaan, että kun se on kiltti rotu että ottaisin jonkun vahvemman rodun kaveriksi. Onneksi siskoni puhi minulle järkeä, sillä olen tämän 12v uskaltanut kävellä rauhallisin mielin ulkona koirani kanssa. Paprempaa vahtia saa hakea, samojedi nimittäin kyllä puolustaa omaansa sen olen ihan itse kokenut.
Tosin minulla kariutui myös haave toisesta koirasta, sillä oma poikani ei hyväksynyt minkäänlaista urosta oli se pentu tai aikuinen.
Nykyisin minulla on myös toinen koira (narttu), hankin sen kun leikkuutin tuon pojan.
Suosittelen kanssa, että odotat vielä ainakin sen vuoden ennen kuin hankit toisen koiran, jotta ehdit opettaa sen nuorikon ensin tavoille.
Onnea sammaripoikasi kanssa, on aivan fantastinen rotu. :)

Ensinnäkin, niin kuin otsikostanikin voit varmaankin päätellä, otettaisiin se toinen koira KAVERIKSI meidän koiralle. Ja se että vahtikoira, koska poikaystäväni halusi jo alusta ottaa vahtikoiran, mutta mä halusin tuon samojedin. Otettiin siis samojedi. Mulle se vahtikoira sopii, koska silloin mä uskallan mennä ulos pimeässä. TUo kaikki ei siis todellakaan tarkoita että se toinen koira olisi vaan kaveri meidän pikkuselle, vaan me rakastettaisiin sitä ihan yhtä paljon kuin tuota meidän saomjedia. Kaveri meidän koiralle olisi aika kiva juttu, koska se kaipaa sellaista. Tutuilla ei ole koiraa, kenen kanssa voisi tehdä pidempiä lenkkejä, että koirat voisi leikkiä keskenään..


Mutta tuota kyllä harkitaan vasta että koska se koira otettaisiin. Nyt lähiaikoina sitä ei varmastikaan oteta, ehkä vasta joskus kesän lopulla.

JA sitä paitsi... kun asuin kotona, meillä on aina ollut koiria, kaikenlaisia. Poikaystävällänikin on ollut sellainen vahtikoira kun se asui kotona. Joten kokemusta meillä on vahtikoirista. Kaverillanikin on ollut dobermanni, jonka kanssa olen aika paljon aikaa viettänyt. Ja toisella kaverilla on ollut rotweileri, jonka kanssa olen kanssa viettänyt paljon aikaa, osaksi jopa kouluttanut. Joten ei me ihan aloittelijoita olla koirien kanssa.

Kaipaisin vaan vielä että miten ne mahtaisi tulla toimeen?? Mistä ne nyt tapella voisi...? Jos se olisi kaksi urosta.. Tämä meidän samojedi on joka tapauksessa vanhempi kuin se toinen koira. Hyvä vaan jos ne kilpailisi joka asiasta...

Liisa kirjoitti:

Ensinnäkin, niin kuin otsikostanikin voit varmaankin päätellä, otettaisiin se toinen koira KAVERIKSI meidän koiralle. Ja se että vahtikoira, koska poikaystäväni halusi jo alusta ottaa vahtikoiran, mutta mä halusin tuon samojedin. Otettiin siis samojedi. Mulle se vahtikoira sopii, koska silloin mä uskallan mennä ulos pimeässä. TUo kaikki ei siis todellakaan tarkoita että se toinen koira olisi vaan kaveri meidän pikkuselle, vaan me rakastettaisiin sitä ihan yhtä paljon kuin tuota meidän saomjedia. Kaveri meidän koiralle olisi aika kiva juttu, koska se kaipaa sellaista. Tutuilla ei ole koiraa, kenen kanssa voisi tehdä pidempiä lenkkejä, että koirat voisi leikkiä keskenään..


Mutta tuota kyllä harkitaan vasta että koska se koira otettaisiin. Nyt lähiaikoina sitä ei varmastikaan oteta, ehkä vasta joskus kesän lopulla.

JA sitä paitsi... kun asuin kotona, meillä on aina ollut koiria, kaikenlaisia. Poikaystävällänikin on ollut sellainen vahtikoira kun se asui kotona. Joten kokemusta meillä on vahtikoirista. Kaverillanikin on ollut dobermanni, jonka kanssa olen aika paljon aikaa viettänyt. Ja toisella kaverilla on ollut rotweileri, jonka kanssa olen kanssa viettänyt paljon aikaa, osaksi jopa kouluttanut. Joten ei me ihan aloittelijoita olla koirien kanssa.

Kaipaisin vaan vielä että miten ne mahtaisi tulla toimeen?? Mistä ne nyt tapella voisi...? Jos se olisi kaksi urosta.. Tämä meidän samojedi on joka tapauksessa vanhempi kuin se toinen koira. Hyvä vaan jos ne kilpailisi joka asiasta...

siis olis hyvä vaan et ne kilpailis(tappelis)?! ja jos kerran koirista niin paljon tiedät niin luulis tietävän että todennäkösesti se uus koira yrittää jossain vaiheessa ottaa johtajan paikkaa ja jos ikä ero koirilla on pieni voivat tappelut olla rajuja...varsinkin rotikka...rotikalle/dobberille ei pelkkä rakkaus riitä, vaan tarvitaan myös omistajalta luonnetta, mitäs sitten jos oletettu uusi koirasi onkin todella kovapäinen ,oletko valmis ottamaan 50-60kg lihaskimpulta luulot pois?!
no omapa on jokaisen asia, mitä tekee...

Liisa kirjoitti:

Ensinnäkin, niin kuin otsikostanikin voit varmaankin päätellä, otettaisiin se toinen koira KAVERIKSI meidän koiralle. Ja se että vahtikoira, koska poikaystäväni halusi jo alusta ottaa vahtikoiran, mutta mä halusin tuon samojedin. Otettiin siis samojedi. Mulle se vahtikoira sopii, koska silloin mä uskallan mennä ulos pimeässä. TUo kaikki ei siis todellakaan tarkoita että se toinen koira olisi vaan kaveri meidän pikkuselle, vaan me rakastettaisiin sitä ihan yhtä paljon kuin tuota meidän saomjedia. Kaveri meidän koiralle olisi aika kiva juttu, koska se kaipaa sellaista. Tutuilla ei ole koiraa, kenen kanssa voisi tehdä pidempiä lenkkejä, että koirat voisi leikkiä keskenään..


Mutta tuota kyllä harkitaan vasta että koska se koira otettaisiin. Nyt lähiaikoina sitä ei varmastikaan oteta, ehkä vasta joskus kesän lopulla.

JA sitä paitsi... kun asuin kotona, meillä on aina ollut koiria, kaikenlaisia. Poikaystävällänikin on ollut sellainen vahtikoira kun se asui kotona. Joten kokemusta meillä on vahtikoirista. Kaverillanikin on ollut dobermanni, jonka kanssa olen aika paljon aikaa viettänyt. Ja toisella kaverilla on ollut rotweileri, jonka kanssa olen kanssa viettänyt paljon aikaa, osaksi jopa kouluttanut. Joten ei me ihan aloittelijoita olla koirien kanssa.

Kaipaisin vaan vielä että miten ne mahtaisi tulla toimeen?? Mistä ne nyt tapella voisi...? Jos se olisi kaksi urosta.. Tämä meidän samojedi on joka tapauksessa vanhempi kuin se toinen koira. Hyvä vaan jos ne kilpailisi joka asiasta...

Voi olla, että olin kokemuksenne suhteen väärässä. Mutta silti voisin sanoa, että on uhkarohkeaa ottaa noin lähekkäin kahta koiraa. Muutama kuukausi ei koiran iässä paljoa merkitse. Sanotaaan, että kun kaksi urosta tappelee, niin toinen YLEENSÄ alistuu... mutta entäpä jos näin ei käy???
Kahta suurikokoista koiraa on vaikea erottaa toisistaan (kokemusta on, siinä on vaarassa paitsi koirat, myös omistaja) ja nämä vinkit: sankollinen vettä niskaan, matto päälle niin lopettaavat tappelun, eivät ole pitäneet paikkaansa. Jos ei tappelua saa tällaisessa tilanteessa loppumaan, on mahdollista että vahvempi koira puree toisen hengiltä.

Voin myöntää tässä, että olen tehnyt sen virheen, että olen ottanut kaksi saman ikäistä koiraa ja siitä ei hyvää seurannut. Onneksi olivat tasavertaisia. Nykyään tilanne on parempi, mutta koirat ovat jo useamman vuoden ikäisiä. Mutta on sitä käyty eläinlääkärillä näiden pukareiden kanssa monta kertaa, milloin hakemassa antibiootteja ja milloin paikkauttamassa rikki menneitä ruumiinosia. Kerran oli millin päässä ettei mennyt toiselta koiralta silmä, mutta silloin selvittiin neljällä tikillä kokoon kursitulla silmäluomella.
Ja nämä koirat ovat, onneksi, vain keskikokoisia molemmat, eivätkä kuulu paimen/karjakoiriin. Paljon isompia koiria ei voisi toisistaan repiä irti.

Sitten vielä sellainen pointti, että useimmiten vanhempi koira ajattelee automaattisesti olevansa pomo. Kun taas toinen koira on luonteeltaan hallitsevampi ja vain hieman nuorempi, yrittää se luultavasti viedä aseman itselleen, koska koirien arvoasteikko ei ole täysin selvä, kuten sen on oltava, jotta ne voisivat elää ilman tappeluita.
Tietysti on poikkeuksia, koska koirat ovat yksilöitä, mutta koska ihminen ei ole ennustaja, ei hän voi tietää millainen luonne tulevalla koiralla on.

Mutta jokainen tekee itse päätöksensä. Voin vain sanoa, että itse opin kantapään kautta, kuten varmasti moni muukin on tehnyt.
Kaikki voi mennä kyllä hyvinkin, mistä sitä koskaan voi olla varma, mutta koirat ovat koiria ja periytyvät sudesta. Ne eivät hyväksy ihmisen niille asettamaa keskinäistä arvojärjestystä, vaan niiden on itse otettava selvää kuka/kumpi on pomo, tapellen tai siististi.

Ja tähän väliin VINKKI, niille, joilla on näitä tappelevia koiria. Koirat saa parhaiten eroon toisistaan, pitämällä kiinni takajaloista. Tällä tavalla ne eivät pääse puremaan ihmistä eivätkä toisiaan kun irrottavat otteensa toisistaan.

Mutta kuten sanottu, koskaan ei tiedä. Ja jokainen tekee itse omat päätöksensä.

wuh taas kirjoitti:

Voi olla, että olin kokemuksenne suhteen väärässä. Mutta silti voisin sanoa, että on uhkarohkeaa ottaa noin lähekkäin kahta koiraa. Muutama kuukausi ei koiran iässä paljoa merkitse. Sanotaaan, että kun kaksi urosta tappelee, niin toinen YLEENSÄ alistuu... mutta entäpä jos näin ei käy???
Kahta suurikokoista koiraa on vaikea erottaa toisistaan (kokemusta on, siinä on vaarassa paitsi koirat, myös omistaja) ja nämä vinkit: sankollinen vettä niskaan, matto päälle niin lopettaavat tappelun, eivät ole pitäneet paikkaansa. Jos ei tappelua saa tällaisessa tilanteessa loppumaan, on mahdollista että vahvempi koira puree toisen hengiltä.

Voin myöntää tässä, että olen tehnyt sen virheen, että olen ottanut kaksi saman ikäistä koiraa ja siitä ei hyvää seurannut. Onneksi olivat tasavertaisia. Nykyään tilanne on parempi, mutta koirat ovat jo useamman vuoden ikäisiä. Mutta on sitä käyty eläinlääkärillä näiden pukareiden kanssa monta kertaa, milloin hakemassa antibiootteja ja milloin paikkauttamassa rikki menneitä ruumiinosia. Kerran oli millin päässä ettei mennyt toiselta koiralta silmä, mutta silloin selvittiin neljällä tikillä kokoon kursitulla silmäluomella.
Ja nämä koirat ovat, onneksi, vain keskikokoisia molemmat, eivätkä kuulu paimen/karjakoiriin. Paljon isompia koiria ei voisi toisistaan repiä irti.

Sitten vielä sellainen pointti, että useimmiten vanhempi koira ajattelee automaattisesti olevansa pomo. Kun taas toinen koira on luonteeltaan hallitsevampi ja vain hieman nuorempi, yrittää se luultavasti viedä aseman itselleen, koska koirien arvoasteikko ei ole täysin selvä, kuten sen on oltava, jotta ne voisivat elää ilman tappeluita.
Tietysti on poikkeuksia, koska koirat ovat yksilöitä, mutta koska ihminen ei ole ennustaja, ei hän voi tietää millainen luonne tulevalla koiralla on.

Mutta jokainen tekee itse päätöksensä. Voin vain sanoa, että itse opin kantapään kautta, kuten varmasti moni muukin on tehnyt.
Kaikki voi mennä kyllä hyvinkin, mistä sitä koskaan voi olla varma, mutta koirat ovat koiria ja periytyvät sudesta. Ne eivät hyväksy ihmisen niille asettamaa keskinäistä arvojärjestystä, vaan niiden on itse otettava selvää kuka/kumpi on pomo, tapellen tai siististi.

Ja tähän väliin VINKKI, niille, joilla on näitä tappelevia koiria. Koirat saa parhaiten eroon toisistaan, pitämällä kiinni takajaloista. Tällä tavalla ne eivät pääse puremaan ihmistä eivätkä toisiaan kun irrottavat otteensa toisistaan.

Mutta kuten sanottu, koskaan ei tiedä. Ja jokainen tekee itse omat päätöksensä.

Sen verran täytyy vielä sanoa, että sammari on aika hurja tappelija kun sille päälle sattuu. Joten joskus se kisailu voi mennä liian rajuksi ja silloin todennäköisesti toinen haavoittuu pahasti, kokemusta nimittäin on 12v ajalta. En mitenkään halua arvioida että miten te pärjäätte jonkun vahtikoiran kanssa, uskon että pärjäätte hyvinkin, mutta kannattaa olla 100% varma että tämä vanhempi koira on valmis alistumaan sille tulokkaalle mitä tuskin koskaan tapahtuu.
Aina on sanottu että narttukoira on pomo, mutta meilläpä ei olekkaan, sammaripojuni ei ole koskaan luopunut pomon paikasta toiselle koiralle, oli se vanhempi/nuorempi, uros/narttu.