Auttakaa

Heti kun kisu aloittaa puremaan ja raapimaan niin ala uikuttaa kovalla äänellä tai sähise sille. Silloin luulisi alkavan ihmettelemään. Voit myös työntää sille jonkun lelun kainaloon ja ujuttaa kätesi irti tai kun pääset irti niin kävelet vain pois ja jätät yksinään riehumaan. Kissaa olisi hyvä suunnata leikkimään sen omilla leluilla ja leikittää niin paljon, että se väsyy.

En keksi tuolle hyökkäilylle mitään järkevää selitystä. Ehkä sillä on tekemisen puutetta. Verhoihin voisi laittaa vähän sitruunamehua. Sen pitäisi toimia paremmin kuin karkotteiden.

Toivottavasti tästä olisi jotain apua. Kun ikää karttuu niin uskoisi pojan vähän rauhoittuvan..:)

Onko poika luovutettu minkä ikäisenä? Liian aikaisin? Voisi tulla mieleen jonkinlainen luonnehäiriö.

Toivotaan, että hyökkäily loppuu.Heips.

Toivottavasti sitä ei ole leikitetty pentuna kädellä... Jos, niin sitten saattaa pitää hyökkäystä leikkinä ja hyväksyttävänä tapana.

Voi olla myös pieni uhmaikäkin päällä, nyt kokeilee rajojaan ja teidän hermoja. Meidänkin kisu (kolli) muistaakseni tuossa iässä sai noita raivokohtauksia, onneksi ovat jo loppuneet (vanhempi tyttökissakin auttoi asiaa pitämällä kuria :). Eli voi johtua myös iästä, alkaa poika varttumaan 'mieheksi'. Siihen ei auta kuin aika ja hellän tiukka kuritus ja kiellot.

Minulla asustelee kohta 4kk:nen poikakissa ja meno on aika kaameeta välillä myös. :)

Meillä ainakin kokeillaan rajoja ja silloin varsinkin purraan kädestä ja saatetaan jopa vähän hyökätäkkin jostain ja käteen kiinni. Kaikki mikä on kiellettyä on erittäin hauskaa silloin, kun sen näkee minä, että näin tehtiin jne.

Minulla on pienempi asunto, mutta kissa pääsee parvisänkyyn kahdesta kohtaa kiipeämään toinen on kiipeilypuu ja toinen nyöritetty parvisängynjalka. Leluja myös on riittävästi ja kädellä en leikitä ja ikinä ei saa purra/raapia kättä tai jalkoja.

Meillä on "koulutus" kesken, mutta alkaa tuo poika jo mieltämään minua pomoksi osittain eli hyökkäykset yms. ovat vähentyneet näiden energiapommikohtausten yhteydessä. Aina, kun on väärässä paikassa nostan niskasta pois ja torun. Kättä purressa/raapiessa sanon "aiaiai" kovaa niin lopettaa yleensä heti ja sitten kehun, kun on rauhallinen. Lisäksi ostin pienen kongon (M koko) mikä on koirien aktivointilelu mistä saa etsiä välillä naksuja niin saa aktivointia päivään ja samalla ruokaa. Ennen ruokaa pyydän istumaan (joo ei ole koira, mutta :D) ja annan vasta, kun istuu ja rauhoittuu jne. Näillä keinoilla meillä lähinnä ollaan menty, että koitan "kouluttaa" kisua ja poika oppisi rajat ja niistä ei ikinä luisteta vaan kielletty on aina kielletty ja sallittu taas aina sallittu periaatteella.

Onnea rasavillin kanssa ja jaksamista. Kyllä se, kun "koulutat" ja saa ikää lisää rauhoittuu. Meillä on vielä leikkaus edessä ja sekin saattaa rauhoittaa, mutta varmasti noita energiakohtauksia tulee vielä vuoden ikään asti ainakin. :)

Kissan energiaa kannattaa suunnata mahdollisimman paljon pois kielletystä toiminnasta -meillä säännöllinen ulkoilu valjaissa on tehonnut hyvin. Eemu 8kk on sisällä aika rauhallinen, ei ole enää moneen kuukauteen saanut energiapurkauskohtauksia jolloin taulut tippuu ja tavarat lentelee. Kissa kuluttaa energiaa ulkona käydessä -kiipeilee, spurttaa hirveitä spurtteja pitkin pihaa, vaanii lintuja ja kärpäsiä jne.
Väärästä käytöksestä -päälle hyökkäämisestä-kannattaa aina torua, päämäärätietoisesti mutta rauhallisesti. Tiedän että se voi olla vaikeaa jos on vertavuotavat kynnenjäljet pitkin pohjetta ja sattuu niin pirusti että tekee mieli heittää seinään ensimmäinen käteen osuva irtonainen esine (esim kissa)... Itselläni ainakin suhteellisen nopeasti raivostuva luonne, ja on vaikea hillitä itseä silloin jos kissa vaikka vahingossa riehuessaan raapaisee. Kuitenkin pitäisi, siinä tilanteessa itsehillintä on mitä tärkeintä. Jos satutat kissa rangaistessasi, tai käyttäydyt äkkipikaisesti ja arvaamattomasti ja säikäytät kissan se menettää luottamustaan sinuun. En tarkoita ettei se enää koskaan sen jälkeen antaisi sinun koskea itseensä, mutta se alkaa varoa sinua. Se myös saattaa tällaisen vihaisen rankaisun jälkeen purkaa kokemaansa nöyryytystä hyökkäämällä entistä aggressiivisemmin kimppuusi.
Meillä oli jossainvaiheessa suurin kasvatuksellinen ongelma se, kun Eemu raapi intohimoisesti sängynreunaa pitkin öitä. Se halusi ensi-sijaisesti huomiota tällä temppuilulla, ja kuten kelle tahansa pikkulapsellekin, myös kissalle negatiivinenkin huomio oli huomiota. Parhaiten saimme sen lopulta loppumaan jättämällä kissan kokonaan huomiotta. Ennenkuin saimme raapimisen kuriin tuli joskus muutaman tunnin öisen valvomisen jälkeen hermo toisinaan pettäneeksi: kissaa en sentään satuttanut mutta itseä harmitti kovasti jälkeenpäin se, että pikaistuksissa tuli toista niskasta ravisteltua. Tämä ei suinkaan yleensä lopettanut sängyn rappaamista. Se jatkui entistä raivokkaammin tämän rangaistuksen jälkeen -kissa purki turhautumista rangaistuksen saatuaan raapimalla entistä kovempaa.
Rangaistuksen tulisi olla ensisijaisesti rauhallinen -jos kissa riehuu ja satuttaa teitä voit ottaa kissaa niskasta kiinni ja painaa lattiaa vasten kunnes on rauhassa. Heti kun kissa on rauhassa se kannattaa päästää irti ja antaa sen olla itsekseen, jättää sen kokonaan yksin huoneeseen hetkeksi, tai kävellä vaan pois paikalta huomioimatta kissaa.
Jos teillä ei ole jo -ota käyttöön komentosana tai -ele, joka tarkoittaa kieltämistä. Se voi olla jämäkästi lausuttu EI, muriseminen tai sähiseminen kissalle. Se voi olla suihkaus vesipullosta, mutta koska suihkupullo ei aina ole käden ulottuvilla kannattaa ottaa käyttöön jokin sana ja tehostaa sitä vesisuihkulla tarvittaessa. Meillä kieltoeleenä on sormien napsautus. Kissa tietää nykyään ettei se saa jatkaa jotain puuhaa kun sormet napsahtaa toiselta puolelta huonetta.
Tärkeintä on tietysti se, ettei kissaa saa koskaan torua jälkikäteen vaan ainoastaan kun sen saa kiinni "rysän päältä". Kissa ei ymmärrä rangaistusta jälkikäteen -mennyt on kissalle absoluuttisesti mennyttä, eikä meillä toistaiseksi ole niin pitkälle kehittynyttä yhteistä kieltä että kissa tajuaisi rangaistuksen tulevan siitä kun pissasit lattialle "meidän töissä ollessa" tms.
Mutta kuten alussa sanoin, kaikista paras keino vaikuttaa kissan käyttäytymiseen on ohjata sen huomio pois negatiivisesta toiminnasta -esim. yhteisen leikin tai ulkoilun muodossa. Silloin järjestät itsellesi ja kissalle mukavia hetkiä sensijaan että "kasvattaisit" sitä odottaen sen hyökkäystä valmiina torumaan ja rankaisemaan.

Tuntuu, että olen ensimmäisen kissani Eemun myötä kasvanut "kasvattajana" hyvin paljon, olen huomannut itsestäni mm. sen että suutun välillä liian herkästi, ja pikkuhiljaa olen opettellut hillitsemään itseäni ettei kissan tarvitse siitä kärsiä. Yllätys minulle on ollut se, että kissaakin pitää kasvattaa niin paljon. Ei tietenkään samallatavalla ja yhtä paljon kuin koiraa, mutta jonkinverran kuitenkin, ettei kissa opi käyttäytymään ihan miten haluaa -muut taloudessa asuvat kulkekoot pitkin seiniä kissan hyökkäyksiä peläten.

Joskus leikkiessä kissani otti lujasti kiinni kädestä, kaikki kynnet ja lisäksi hampaat nauttien saaliin rökittämisestä. Laitoin silloin käden hervottomaksi ("saalis kupsahti")ja uikutin surkeana, jolloin kissa ällistyi ja vetäytyi pois. Pian hän oppi että tuo tekee kipeää eikä halunnut enää satuttaa - kun meillä oli hyvät välit muuten - ja oppi kaikessa varomaan kynsiään, syliin hypätessä jne. Pentusi on vielä nuori mutta oppii varmasti vaikka mitä.