Milloin kansan mitta oikein täyttyy

Neljä siloteltua, puhtoiseen paitaan sonnustautunutta "asiantuntijaa" istuu steriilissä studiossa nojatuoleissaan, todennäköisesti taksilla tai ratikalla paikalle saapuneena, ja pohtii vakavalla naamalla, miten tavalliselta työssäkäyvältä ihmiseltä voitaisiin puristaa vielä vähän enemmän verta.

"Markkinaraati." Pelkkä sana saa jo veren maistumaan suussa.

Nämä asiantuntijat ovat tulleet siihen tulokseen, ettei ennätyskallista polttoaineveroa voi tietenkään alentaa. Sen sijaan pöytään isketään uusi, nerokas keksintö: tietullit.

Tässä vaiheessa jokaisen suomalaisen autoilijan pitäisi nauraa niin, että vedet tulevat silmistä, ellei tämä olisi täyttä totta. Puhutaanpa hetki niistä kuuluisista "talouden realiteeteista", joita nämä asiantuntijat niin rakastavat.

Suomalaisilta autoilijoilta kerätään tälläkin hetkellä erilaisina veroina, polttoaineveroina ja käyttömaksuina noin 8 miljardia euroa joka ikinen vuosi. Kahdeksan miljardia! Sillä summalla pitäisi saada asvaltti, jota pitkin voisi luistella sukkasiltaan Utsjoelta Hankoon.

Mutta miltä se meidän tieverkkomme näyttää? Se muistuttaa enemmän Karjalan kannasta pommituksen jälkeen vuonna -44 kuin länsimaista infrastruktuuria. Kun ajat kasvukeskusten ulkopuolella, joudut pelaamaan venäläistä rulettia routaheittojen, nyrkin kokoisten reikien ja murenevien pientareiden kanssa. Tiet ovat niin hirveässä kunnossa, että jopa Venäjän puolella rajaa alkaa kohta olla tasaisempaa kyytiä. Mihin se 8 miljardia menee? Ei ainakaan teihin. Se uppoaa siihen samaan pohjattomaan byrokratian ja sote-himmelien mustaan aukkoon kuin kaikki muukin tässä maassa.

Ja nyt nämä samat asiantuntijat kehtaavat ehdottaa, että meidän pitäisi maksaa erillinen tietulli siitä ilosta, että saamme ajaa tuolla kynnöspellolla?

Ehei. Järjestelmän pitäisi toimia täsmälleen toisinpäin. Valtion pitäisi maksaa autoilijalle vaarallisen työn lisää ja kaluston kulumiskorvausta siitä, että kansalainen ylipäätään suostuu laittamaan autonsa iskunvaimentimet ja ripustukset p..kaksi noilla kinttupoluilla yrittäessään päästä aamukuudeksi töihin pitämään tätä yhteiskuntaa pystyssä.

Jos nämä lasipalatsien herrat pystyttäisivät tietullikopin suomalaiselle seututielle, se koppi uppoaisi ensimmäisen viikon aikana routakuoppaan ja katoaisi näkyvistä.

Tämä on taas kerran täydellinen osoitus siitä, miten "Suomi on saatu jaloilleen". Autoilua ei nähdä tässä maassa välttämättömyytenä, jolla duunari pääsee tehtaalle, sairaanhoitaja yövuoroon ja maanviljelijä pellolle. Se nähdään loputtomana lypsylehmänä, jota saa hakata kepillä niin kauan kuin se hengittää.

Tietulli Suomen teille on sama asia, kuin ravintola alkaisi periä asiakkailtaan sisäänpääsymaksua siitä, että tarjoilee näille lautasellisen paskaa.

Pidetään lompakoista kiinni. Nämä herrat eivät lopeta ennen kuin meiltä on viety autojen lisäksi myös jalkapohjat.