Ihminen ei ole koskaan liian vanha. No ehkä saattohoitovaiheessa...
Kohtuullisuus ruoan ja juoman suhteen osottautuu kohteliaisuudeksi myös
kanssaeläjiä kohtaan.
Niin paljon liikuntaa kuin tuntuu mielekkäältä.
Vuosikymmeniä vaivannut sekä vatsan, että tukirangan oireilut
ovat lientyneet siedettäviksi nyt vielä lähestyessäni 70v merkkipaalua.
Terveisiä kaikille läheisiään ja itseään hoitaville naisille ja miehille.
Näin me rasitetaan vähemmän terveydenhoidon sektoria.
pasu 69v.
Hyvään
elämäntapamuutokseen
25
1469
Vastaukset
- Leny
Kiitos tästä positiivisesta tuulahduksesta illan päätteeksi. Olen samanikäisenä tuon myös oivaltanut. Jatketaan.
- elämäntapamuutokseen
...tuntee kuin olis saanut vielä uskomatoman, uuden upean polun kuljettavakseen.
- ullapulla
elämäntapamuutokseen kirjoitti:
...tuntee kuin olis saanut vielä uskomatoman, uuden upean polun kuljettavakseen.
olen samaa mieltä ,elämän tapa on Aja O terveyteen . On hän sitten vanha tai nuori . Onneksi olen tottunut elämään vaatimattomasti koko elämäni .Muutoksia ei tarvita --mitä nyt viiniä haluan ottaa ruuan kanssa nykyään ja muurenkin nautin elämästäni nyt kun olen eläkkeellä --ja vointi senkun paranee ,ilman lääkkeitä .
Hyvä Elämäntapamuutokseen. Näinhän sinua pitänee puhutella - vai miten?
Tällaisenako sinut tullaan viesteissäsi tuntemaan?
Olen ainakin 1273-kertaa huomuttanut, että kaikki meidät tunnetaan, koneistamme lähtevän IP-numeron perusteella.
Turha esiintyä minään puskana tai muuna risuaitana.- 1pullaulla
vai mitä ja onko senyt sitten niin tärkeetä vaikka puskasta huutasinkin --joskus :=):=)
- Klara*
Miksi ihmeessä Sinä jatkuvasti takerrut nimerkittömyyteen? Siis rekkaamattomaan.
Luulisi olevan sama, vaikka kirjoittaisi pelkällä huutomerkillä, eihän se asiaa miksikään muuta.
Me olemme erilaisia ihmisiä, joku haluaa käyttää rekattua, joku toinen jatkuvaa rekkaamatonta (kuten minä), joku taas heittää osioon "Nimimerkki" haluamansa lauseen pätkän.
Mitä ihmeen pahaa siinä on?
Tunnetko Sinä kaikki vastaantulevat ihmiset nimellään ja puhuttelet heitä myös siten?
Marketin kassan, Alkon myyjän, se tilapäisenkin, Pelastusarmeijan kapteenin, joka vartio keräyspataansa, SPR:n lipaskerääjän...
Tuskin.
Silti olet täällä rähisemässä rekkaamattomille eli nimettömile.
Miksi ihmeessä? - Puheenvuoro
Se oli kiltti puheenvuoro. Miksi pitäis luoda valhekuva kirjoittajasta? Oikeaa et SAA, se on turha luulo täällä, oli nikki miten rekattu tahansa, silti voi huudella toisella nikillä ilkeyksiä. Minä en ilkeile, vaikka kirjoitan puheenvuoron.
- TR.maalariN
elämäntapamuutos. Siihen liittyy juuri samat elementit kuin mihin tahansa muuhun elämäntapamuutokseen: -kriisi, ahdistusta, muutosvastarintaa,luopumista,motivoituminen ja toivo jostain paremmasta... sen sisäistäminen että, entinen ei voi jatkua ja motivoituminen uuteen suuntaan.
On suuri, SUURI asia saada kokea kuolevansa ihmisarvoisena olentona, kunnioitettuna ja
kokien olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena, kuin siinä tilanteessa on.
Kaikki elämäntapamuutoksemmehan perustuvat siihen, että pyrimme parantamaan elämänlaatuamme?
Elämänlaatu, on asia, joka mielestäni liittyy hyvin kiinteästi myös tilanteeseen jossa olemme kuolemassa.
Olen ollut, kaksi viimeistä yötäkin, valvomassa kuolevan potilaan vuoteen äärellä ja ollut vastaavanlaisissa tilanteissa hyvin usein.
Koen niin, että kuoleminen on yksi elämämme suurimmista haasteista ja parhaimmillaan siitä voi muodostua hyvä elämäntapamuutos: kaunis, aito ja vapauttava kokemus, usein prosessin alkuvaiheen tuskien taipaleen kautta, käsinkosketeltavaan mielenrauhaan, hitaasti hiipuvaan tajunnantasoon ja vapauttavaan viimeiseen huokaukseen....
...oikeastaan suurempaa elämäntapamuutosta ei ole olemassakaan...- ellumari
olla elämäntapamuutos.
Vai onko?
Minun kristillisen elämämän/maailmankatsomukseni mukaan se on joko muutos ajallisesta elämästä ikuisesti jatkuvaan...parempaan, tai ikiseen kuolemaan.
Ihminenhän yleensä rakentaa elämäänsä tuleváisuuttaan varten...tahtoen luoda jälkeenjääville hyvät olosuhteet elää paremmassa maailmassa.Me tahdomme jättää jälkeenjääville muiston meistä, joilla on ikuisuusnäkökulma.
Vaikka arvostankin ajatuksiasi ja mielipiteitäsi, niin ne ovat kuitenin lohduttomia, minun mielestäni. Tahtoisithan sinäkin omien ajatustesi ja mielipiteittesi olevan tärkeitä ja tulevan kuulluiksi ajallisenkin elämäsi jälkeen.
Olen käsittänyt, että tulevassa elämässä saamme vastauksen kipeinpiinkin kusymyksiimme...siellä Luojamme , Jumalamme taivaassa. - TR.maalariN
ellumari kirjoitti:
olla elämäntapamuutos.
Vai onko?
Minun kristillisen elämämän/maailmankatsomukseni mukaan se on joko muutos ajallisesta elämästä ikuisesti jatkuvaan...parempaan, tai ikiseen kuolemaan.
Ihminenhän yleensä rakentaa elämäänsä tuleváisuuttaan varten...tahtoen luoda jälkeenjääville hyvät olosuhteet elää paremmassa maailmassa.Me tahdomme jättää jälkeenjääville muiston meistä, joilla on ikuisuusnäkökulma.
Vaikka arvostankin ajatuksiasi ja mielipiteitäsi, niin ne ovat kuitenin lohduttomia, minun mielestäni. Tahtoisithan sinäkin omien ajatustesi ja mielipiteittesi olevan tärkeitä ja tulevan kuulluiksi ajallisenkin elämäsi jälkeen.
Olen käsittänyt, että tulevassa elämässä saamme vastauksen kipeinpiinkin kusymyksiimme...siellä Luojamme , Jumalamme taivaassa.ainut tapa, jättää jälki itsestään... on rakastaminen. En tiedä tekeekö se minusta pakanan tai kerettiläisen. Minun elämäni realiteetti on vain se, että kirkon opetukset koen käsittämättömän vieraiksi.
Minulle ajatus päätymiseksi osaksi luonnon kiertokulkua on suunnattoman lohdullinen. Enkä näe mitään mieltä, miksi pitäisi olla toisin, tai elää ikuisesti.
En halveksi, tai väheksy kenenkää toisen tapaa ajatella, en kristittyjen enkä ateistien, mutta oman mielenrauhani olen läytänyt tästä tavasta, joten älä ellumaria murehdi, en ole todellakaan lohduton!
*Rakkaudessa on jotain pysyvyyttä. Sinusta ja minusta, meistä, tulee kivensiruja, meidän aikamme on rajallista, mutta rakkaus, se energia, siinä on jotain ikuista. Se jatkuu elämän kiertokulussa .
Ainut tapa, millä kämmenenjälkensä voi painaa kallioon niin, että joku toinen joskus sen näkee ja voi painaa kämmenensä sitä vasten, kokea, että maailmassa on ollut joku toinenkin, joka on kokenut tämän hetken, on rakastaminen. Koska lopulta, kaikki muu katoaa.
Miten paljon nainen olikaan sanaa rakkaus, miehen tavattuaan, miettinyt. Ei sille sanalle, yleistä ja yhteistä sisältöä voinut antaakaan, vaan se määrittyi jokaisen ihmisen omasta tavasta tuntea ja kokea. Vain haparoiden sille tavoitti sisältöjä, joko siitä, mitä kuvitteli muiden rakkaudeksi kutsuvan, tai siitä, mitä omista tunteista rakkauden sanan alle liitti.
Lapsuuden ’miljoonia kertoja’ kuullut lauseet: ’Jumala on rakkaus’ ja ’Usko tulee kuulemisesta’, olivat nyt naisen mielessä kääntyneet, kuin yhtälöt joita voidaan lukea, tosina, sekä vasemmalta oikealle, että oikealta vasemmalle.
Nainen oli keskustellut mielensä kanssa: ’Jos jumala on rakkaus on siis rakkaus jumala…? Ja jos usko (usko jumalaan) tulee kuulemisesta, niin voidaan myös ajatella niin, että usko rakkauteen, rakkaus… tulee kuulemisesta? Ehkä inhimillinen rakkaus on pyrkimystä kuulla toista, pyrkimystä ymmärtää toisen tapaa ajatella ja kokea? Onko rakastuminen, tuon ymmärtämisen halun heräämistä? Pohjimmiltamme olemme itsekkäitä. Lapsuudessa puhuttiin perisynnistä. Tuo halu ymmärtämiseen, syntyy meissä resonanssista, sen kokemisesta, että toisessa on jotain samankaltaista kuin itsessämme. Oppiessamme toisesta, opimme samalla lisää myös itsestämme. Ihmisinä, joudumme tyytymään riittävän hyvään, tyydyttävään rakkauteen, katsomaan toisiamme ’…kuin kuvastimesta, kangastuksen tavoin…’ ja rakkauden palkitsevuus, porkkanat jotka saavat meidät jatkamaan, suuruudenhullua pyrkimystämme, syntyy niistä hetkistä, joissa koemme, kykenevämme jakamaan kokemista.’* - ellumari
TR.maalariN kirjoitti:
ainut tapa, jättää jälki itsestään... on rakastaminen. En tiedä tekeekö se minusta pakanan tai kerettiläisen. Minun elämäni realiteetti on vain se, että kirkon opetukset koen käsittämättömän vieraiksi.
Minulle ajatus päätymiseksi osaksi luonnon kiertokulkua on suunnattoman lohdullinen. Enkä näe mitään mieltä, miksi pitäisi olla toisin, tai elää ikuisesti.
En halveksi, tai väheksy kenenkää toisen tapaa ajatella, en kristittyjen enkä ateistien, mutta oman mielenrauhani olen läytänyt tästä tavasta, joten älä ellumaria murehdi, en ole todellakaan lohduton!
*Rakkaudessa on jotain pysyvyyttä. Sinusta ja minusta, meistä, tulee kivensiruja, meidän aikamme on rajallista, mutta rakkaus, se energia, siinä on jotain ikuista. Se jatkuu elämän kiertokulussa .
Ainut tapa, millä kämmenenjälkensä voi painaa kallioon niin, että joku toinen joskus sen näkee ja voi painaa kämmenensä sitä vasten, kokea, että maailmassa on ollut joku toinenkin, joka on kokenut tämän hetken, on rakastaminen. Koska lopulta, kaikki muu katoaa.
Miten paljon nainen olikaan sanaa rakkaus, miehen tavattuaan, miettinyt. Ei sille sanalle, yleistä ja yhteistä sisältöä voinut antaakaan, vaan se määrittyi jokaisen ihmisen omasta tavasta tuntea ja kokea. Vain haparoiden sille tavoitti sisältöjä, joko siitä, mitä kuvitteli muiden rakkaudeksi kutsuvan, tai siitä, mitä omista tunteista rakkauden sanan alle liitti.
Lapsuuden ’miljoonia kertoja’ kuullut lauseet: ’Jumala on rakkaus’ ja ’Usko tulee kuulemisesta’, olivat nyt naisen mielessä kääntyneet, kuin yhtälöt joita voidaan lukea, tosina, sekä vasemmalta oikealle, että oikealta vasemmalle.
Nainen oli keskustellut mielensä kanssa: ’Jos jumala on rakkaus on siis rakkaus jumala…? Ja jos usko (usko jumalaan) tulee kuulemisesta, niin voidaan myös ajatella niin, että usko rakkauteen, rakkaus… tulee kuulemisesta? Ehkä inhimillinen rakkaus on pyrkimystä kuulla toista, pyrkimystä ymmärtää toisen tapaa ajatella ja kokea? Onko rakastuminen, tuon ymmärtämisen halun heräämistä? Pohjimmiltamme olemme itsekkäitä. Lapsuudessa puhuttiin perisynnistä. Tuo halu ymmärtämiseen, syntyy meissä resonanssista, sen kokemisesta, että toisessa on jotain samankaltaista kuin itsessämme. Oppiessamme toisesta, opimme samalla lisää myös itsestämme. Ihmisinä, joudumme tyytymään riittävän hyvään, tyydyttävään rakkauteen, katsomaan toisiamme ’…kuin kuvastimesta, kangastuksen tavoin…’ ja rakkauden palkitsevuus, porkkanat jotka saavat meidät jatkamaan, suuruudenhullua pyrkimystämme, syntyy niistä hetkistä, joissa koemme, kykenevämme jakamaan kokemista.’*"rakkaus ei koskaan katoa."
Se löytyy käsittääkseni jostain raamatun kohdasta.
"Taivas ja maa katoavat, mutta ´minun Sanani eivät koskaan katoa."
Toisessa kohdassahan taas sanotaan, että Jumala on rakkaus.
Minä olen luultavasti vähemmän älyllinen ja otan kirjaimellisesti Jumalan Sanan lupauksineen.
Jotenkin vaan en oikein jaksa uskoa, että kukaan muukaan ihminen jättää miettimättä näitä ikuisuuskysymyksiä kuitaten ne jollain 'rakkausfraasilla'.
Olet käsittääkseni ollut 'kasvotusten ' asioiden kanssa ja päätynyt omaan valintaasi...kaikillahan meillä on valinnan vapaus.
Ajattelin tässä, että on todella hienoja uskonnollisia ideologioita, mutta minkään muun uskonnon 'perustaja' ei ole kuollut puolestani ja lunastanut minulle iankaikkista elämää.
Ihminen sanoo usein, ettei pelkää kuolemaa, mutta satun tietämään, että kyllä pelkää.
Normaaleissa sielunvoimissaan oleva kammoksuu ja pelkää, ellei ole 'sinut', joko uskossa Ylesnousemukeseen, tai totaalisesti paatunut,mikä viimeksimainíttu on surkureltava tila. - ihimettelen
ellumari kirjoitti:
"rakkaus ei koskaan katoa."
Se löytyy käsittääkseni jostain raamatun kohdasta.
"Taivas ja maa katoavat, mutta ´minun Sanani eivät koskaan katoa."
Toisessa kohdassahan taas sanotaan, että Jumala on rakkaus.
Minä olen luultavasti vähemmän älyllinen ja otan kirjaimellisesti Jumalan Sanan lupauksineen.
Jotenkin vaan en oikein jaksa uskoa, että kukaan muukaan ihminen jättää miettimättä näitä ikuisuuskysymyksiä kuitaten ne jollain 'rakkausfraasilla'.
Olet käsittääkseni ollut 'kasvotusten ' asioiden kanssa ja päätynyt omaan valintaasi...kaikillahan meillä on valinnan vapaus.
Ajattelin tässä, että on todella hienoja uskonnollisia ideologioita, mutta minkään muun uskonnon 'perustaja' ei ole kuollut puolestani ja lunastanut minulle iankaikkista elämää.
Ihminen sanoo usein, ettei pelkää kuolemaa, mutta satun tietämään, että kyllä pelkää.
Normaaleissa sielunvoimissaan oleva kammoksuu ja pelkää, ellei ole 'sinut', joko uskossa Ylesnousemukeseen, tai totaalisesti paatunut,mikä viimeksimainíttu on surkureltava tila.on siis hullu tai totaalisen paatunut?
aika kovaa tekstiä! - ellumari
ihimettelen kirjoitti:
on siis hullu tai totaalisen paatunut?
aika kovaa tekstiä!kuka jaksaa sitä kuulla."
Tuon edellisen sanoi uskmmmee alkaja.
Siihen vetosi ellumari, nykyinen terveydenhoidon ammattilainen, entinen teologi. - Saviastia
TR.maalariN kirjoitti:
ainut tapa, jättää jälki itsestään... on rakastaminen. En tiedä tekeekö se minusta pakanan tai kerettiläisen. Minun elämäni realiteetti on vain se, että kirkon opetukset koen käsittämättömän vieraiksi.
Minulle ajatus päätymiseksi osaksi luonnon kiertokulkua on suunnattoman lohdullinen. Enkä näe mitään mieltä, miksi pitäisi olla toisin, tai elää ikuisesti.
En halveksi, tai väheksy kenenkää toisen tapaa ajatella, en kristittyjen enkä ateistien, mutta oman mielenrauhani olen läytänyt tästä tavasta, joten älä ellumaria murehdi, en ole todellakaan lohduton!
*Rakkaudessa on jotain pysyvyyttä. Sinusta ja minusta, meistä, tulee kivensiruja, meidän aikamme on rajallista, mutta rakkaus, se energia, siinä on jotain ikuista. Se jatkuu elämän kiertokulussa .
Ainut tapa, millä kämmenenjälkensä voi painaa kallioon niin, että joku toinen joskus sen näkee ja voi painaa kämmenensä sitä vasten, kokea, että maailmassa on ollut joku toinenkin, joka on kokenut tämän hetken, on rakastaminen. Koska lopulta, kaikki muu katoaa.
Miten paljon nainen olikaan sanaa rakkaus, miehen tavattuaan, miettinyt. Ei sille sanalle, yleistä ja yhteistä sisältöä voinut antaakaan, vaan se määrittyi jokaisen ihmisen omasta tavasta tuntea ja kokea. Vain haparoiden sille tavoitti sisältöjä, joko siitä, mitä kuvitteli muiden rakkaudeksi kutsuvan, tai siitä, mitä omista tunteista rakkauden sanan alle liitti.
Lapsuuden ’miljoonia kertoja’ kuullut lauseet: ’Jumala on rakkaus’ ja ’Usko tulee kuulemisesta’, olivat nyt naisen mielessä kääntyneet, kuin yhtälöt joita voidaan lukea, tosina, sekä vasemmalta oikealle, että oikealta vasemmalle.
Nainen oli keskustellut mielensä kanssa: ’Jos jumala on rakkaus on siis rakkaus jumala…? Ja jos usko (usko jumalaan) tulee kuulemisesta, niin voidaan myös ajatella niin, että usko rakkauteen, rakkaus… tulee kuulemisesta? Ehkä inhimillinen rakkaus on pyrkimystä kuulla toista, pyrkimystä ymmärtää toisen tapaa ajatella ja kokea? Onko rakastuminen, tuon ymmärtämisen halun heräämistä? Pohjimmiltamme olemme itsekkäitä. Lapsuudessa puhuttiin perisynnistä. Tuo halu ymmärtämiseen, syntyy meissä resonanssista, sen kokemisesta, että toisessa on jotain samankaltaista kuin itsessämme. Oppiessamme toisesta, opimme samalla lisää myös itsestämme. Ihmisinä, joudumme tyytymään riittävän hyvään, tyydyttävään rakkauteen, katsomaan toisiamme ’…kuin kuvastimesta, kangastuksen tavoin…’ ja rakkauden palkitsevuus, porkkanat jotka saavat meidät jatkamaan, suuruudenhullua pyrkimystämme, syntyy niistä hetkistä, joissa koemme, kykenevämme jakamaan kokemista.’*...niin se oli kummallinen kokemus. Siitä on jo yli 20 vuotta. Olin kävelyllä meren rannassa, kun se iski: Ei se tullut minusta sisältä, vaan aivan selvästi ulkopuolelta.
Yhtäkkiä monet sellaiset asiat, joita olin pitänyt välttämättöminä suorastaan unohtuivat.
Nyt olen jo ehtinyt kypsyä uskossani. En kiihkoile, en saarnaa, hyväksyn tyynesti monet muut elämänkatsomukset. Ainoa asia, jota en kertakaikkiaan sulata on sellainen "kristillisyys", joka vain vahvistaa ihmisten ennakkoluuloja. (Esim. 50 -palstalla on tänä kesänä kirjoittanut joku tasapainoton ihminen sellaiset litaniat, että ne on poistettu.)
Sitten on näitä kummallisia "profeettoja", jotka vain tekevät hallaa. (Ks. esim Google: "Lappeenrannan Profeetta". Huhhuiakkata! Hänen sanavarastoosa kuuluvat mm. v***u, p**ka ja lisäksi kaiken maailman houreet.)
Kristitty ihminen on aivan normaali kansalainen. Hänessä ei ulospäin näy mitään merkillistä, mutta hänellä on rinnassaan fyysinen tunne: Jumalan rauha.
Tämä nyt ei ole tarkoitettu saarnaksi, vaan kerron omasta kokemuksestani, joka muutti elämäni suunnan. Entäpä, jos olen väärässä, jos Jumalaa ei olekaan? So what! Elämäni on tällaisena paljon rikkaampaa kuin ennen, ja osaan ottaa vastaan sen loppumisen rauhallisin mielin. - Usko
Saviastia kirjoitti:
...niin se oli kummallinen kokemus. Siitä on jo yli 20 vuotta. Olin kävelyllä meren rannassa, kun se iski: Ei se tullut minusta sisältä, vaan aivan selvästi ulkopuolelta.
Yhtäkkiä monet sellaiset asiat, joita olin pitänyt välttämättöminä suorastaan unohtuivat.
Nyt olen jo ehtinyt kypsyä uskossani. En kiihkoile, en saarnaa, hyväksyn tyynesti monet muut elämänkatsomukset. Ainoa asia, jota en kertakaikkiaan sulata on sellainen "kristillisyys", joka vain vahvistaa ihmisten ennakkoluuloja. (Esim. 50 -palstalla on tänä kesänä kirjoittanut joku tasapainoton ihminen sellaiset litaniat, että ne on poistettu.)
Sitten on näitä kummallisia "profeettoja", jotka vain tekevät hallaa. (Ks. esim Google: "Lappeenrannan Profeetta". Huhhuiakkata! Hänen sanavarastoosa kuuluvat mm. v***u, p**ka ja lisäksi kaiken maailman houreet.)
Kristitty ihminen on aivan normaali kansalainen. Hänessä ei ulospäin näy mitään merkillistä, mutta hänellä on rinnassaan fyysinen tunne: Jumalan rauha.
Tämä nyt ei ole tarkoitettu saarnaksi, vaan kerron omasta kokemuksestani, joka muutti elämäni suunnan. Entäpä, jos olen väärässä, jos Jumalaa ei olekaan? So what! Elämäni on tällaisena paljon rikkaampaa kuin ennen, ja osaan ottaa vastaan sen loppumisen rauhallisin mielin.Olen iloinen, että kirjoitit tuon, teksti olisi voinut lähteä myös minun näppikseltäni. Olemmekohan sukulaisia?
TR.maalariN kirjoitti:
ainut tapa, jättää jälki itsestään... on rakastaminen. En tiedä tekeekö se minusta pakanan tai kerettiläisen. Minun elämäni realiteetti on vain se, että kirkon opetukset koen käsittämättömän vieraiksi.
Minulle ajatus päätymiseksi osaksi luonnon kiertokulkua on suunnattoman lohdullinen. Enkä näe mitään mieltä, miksi pitäisi olla toisin, tai elää ikuisesti.
En halveksi, tai väheksy kenenkää toisen tapaa ajatella, en kristittyjen enkä ateistien, mutta oman mielenrauhani olen läytänyt tästä tavasta, joten älä ellumaria murehdi, en ole todellakaan lohduton!
*Rakkaudessa on jotain pysyvyyttä. Sinusta ja minusta, meistä, tulee kivensiruja, meidän aikamme on rajallista, mutta rakkaus, se energia, siinä on jotain ikuista. Se jatkuu elämän kiertokulussa .
Ainut tapa, millä kämmenenjälkensä voi painaa kallioon niin, että joku toinen joskus sen näkee ja voi painaa kämmenensä sitä vasten, kokea, että maailmassa on ollut joku toinenkin, joka on kokenut tämän hetken, on rakastaminen. Koska lopulta, kaikki muu katoaa.
Miten paljon nainen olikaan sanaa rakkaus, miehen tavattuaan, miettinyt. Ei sille sanalle, yleistä ja yhteistä sisältöä voinut antaakaan, vaan se määrittyi jokaisen ihmisen omasta tavasta tuntea ja kokea. Vain haparoiden sille tavoitti sisältöjä, joko siitä, mitä kuvitteli muiden rakkaudeksi kutsuvan, tai siitä, mitä omista tunteista rakkauden sanan alle liitti.
Lapsuuden ’miljoonia kertoja’ kuullut lauseet: ’Jumala on rakkaus’ ja ’Usko tulee kuulemisesta’, olivat nyt naisen mielessä kääntyneet, kuin yhtälöt joita voidaan lukea, tosina, sekä vasemmalta oikealle, että oikealta vasemmalle.
Nainen oli keskustellut mielensä kanssa: ’Jos jumala on rakkaus on siis rakkaus jumala…? Ja jos usko (usko jumalaan) tulee kuulemisesta, niin voidaan myös ajatella niin, että usko rakkauteen, rakkaus… tulee kuulemisesta? Ehkä inhimillinen rakkaus on pyrkimystä kuulla toista, pyrkimystä ymmärtää toisen tapaa ajatella ja kokea? Onko rakastuminen, tuon ymmärtämisen halun heräämistä? Pohjimmiltamme olemme itsekkäitä. Lapsuudessa puhuttiin perisynnistä. Tuo halu ymmärtämiseen, syntyy meissä resonanssista, sen kokemisesta, että toisessa on jotain samankaltaista kuin itsessämme. Oppiessamme toisesta, opimme samalla lisää myös itsestämme. Ihmisinä, joudumme tyytymään riittävän hyvään, tyydyttävään rakkauteen, katsomaan toisiamme ’…kuin kuvastimesta, kangastuksen tavoin…’ ja rakkauden palkitsevuus, porkkanat jotka saavat meidät jatkamaan, suuruudenhullua pyrkimystämme, syntyy niistä hetkistä, joissa koemme, kykenevämme jakamaan kokemista.’*Tästähän uskovaisetkin ovat yksimielisiä: Ilman rakkautta ja paitsi jälkeläisisiämme, myös
lajikumppaneitamme vastaan emme ole mitään.
Tämä lienee yleispätevä sääntö pitkälle tulevaisuuteen.
Ihmisen siirtymistä tulevaisuudessa Maan ulkopuolelle voi epäillä.- Epäilijä
capt.cöpenick kirjoitti:
Tästähän uskovaisetkin ovat yksimielisiä: Ilman rakkautta ja paitsi jälkeläisisiämme, myös
lajikumppaneitamme vastaan emme ole mitään.
Tämä lienee yleispätevä sääntö pitkälle tulevaisuuteen.
Ihmisen siirtymistä tulevaisuudessa Maan ulkopuolelle voi epäillä.sillä raamattu sanoo:"Hän on säätnyt heille ajat ja heidän asumisensa rajat".
Ihminen voi kuvitella, tai uskoa asuvansa joskus Kuussa, tai Marsissa ,mutta meidän asumisemme rajat ovat tämä maapallo....vai miltä näyttää? - Tuskinpa vaan
Epäilijä kirjoitti:
sillä raamattu sanoo:"Hän on säätnyt heille ajat ja heidän asumisensa rajat".
Ihminen voi kuvitella, tai uskoa asuvansa joskus Kuussa, tai Marsissa ,mutta meidän asumisemme rajat ovat tämä maapallo....vai miltä näyttää?Noteeraavat ihmisten tekemiä kirjoituksia.
Lähden tässä siitä, että Jumala on tulkintakysymys.
Pasu 69v - Klara*
Tuskinpa vaan kirjoitti:
Noteeraavat ihmisten tekemiä kirjoituksia.
Lähden tässä siitä, että Jumala on tulkintakysymys.
Pasu 69vOlen ehdottomasti samaa mieltä.
Uskomukseltani olen agnostikko, uskon darwinismiin ja kyseenalaistan raamatun ja kristinuskon.
Mitään en usko ilman pitävää todistusta ja kuka meille tässä maailmassa pystyy enää todistamaan vanhaa legendaa. Siis uskottavasti.
Nyt saan rakkaan ystäväni Ellumarin kimppuuni, mutta antaa vaan tulla lunta tupaan.
Kuitenkaan kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
PS. Tarkoitukseni ei todellakaan ole halventaa, ainoastaan epäillä...hyvin vahvasti. - hiukan palautetta
Koin aika epäkohteliaana , että toit saattohoidon tähän 70 palstalle. Sinulle nelikymppiselle 70 on jo lopun edellistä, sieltä käsin katsottuna.
- Usko
Saviastia kirjoitti:
...niin se oli kummallinen kokemus. Siitä on jo yli 20 vuotta. Olin kävelyllä meren rannassa, kun se iski: Ei se tullut minusta sisältä, vaan aivan selvästi ulkopuolelta.
Yhtäkkiä monet sellaiset asiat, joita olin pitänyt välttämättöminä suorastaan unohtuivat.
Nyt olen jo ehtinyt kypsyä uskossani. En kiihkoile, en saarnaa, hyväksyn tyynesti monet muut elämänkatsomukset. Ainoa asia, jota en kertakaikkiaan sulata on sellainen "kristillisyys", joka vain vahvistaa ihmisten ennakkoluuloja. (Esim. 50 -palstalla on tänä kesänä kirjoittanut joku tasapainoton ihminen sellaiset litaniat, että ne on poistettu.)
Sitten on näitä kummallisia "profeettoja", jotka vain tekevät hallaa. (Ks. esim Google: "Lappeenrannan Profeetta". Huhhuiakkata! Hänen sanavarastoosa kuuluvat mm. v***u, p**ka ja lisäksi kaiken maailman houreet.)
Kristitty ihminen on aivan normaali kansalainen. Hänessä ei ulospäin näy mitään merkillistä, mutta hänellä on rinnassaan fyysinen tunne: Jumalan rauha.
Tämä nyt ei ole tarkoitettu saarnaksi, vaan kerron omasta kokemuksestani, joka muutti elämäni suunnan. Entäpä, jos olen väärässä, jos Jumalaa ei olekaan? So what! Elämäni on tällaisena paljon rikkaampaa kuin ennen, ja osaan ottaa vastaan sen loppumisen rauhallisin mielin.*Ne, jotka puhuvat n.s. "uudelleensyntymisestä", eivät ole koskaan synnyttäneet, kokeneet syntymän ihmettä, Luojan sanomattoman suurta lahjaa, joka silti vaatii ihmiseltäkin todella paljon: yhdekän kuukautta lapsi sydämen alla ja sitten suurella tuskalla ulos synnytyskanavaa myöten. * Luojan tekoja on vain tämä, muut ovat ihmislapsen omia tunnelmointeja.
Koen puheet uudelleen syntymisestä Jumalan pilkkana. - TR.maalariN
hiukan palautetta kirjoitti:
Koin aika epäkohteliaana , että toit saattohoidon tähän 70 palstalle. Sinulle nelikymppiselle 70 on jo lopun edellistä, sieltä käsin katsottuna.
Se mikä sai minut kirjoittamaan saattohoidosta, tähän keskusteluun, ei ollut ikä eikä se, että kyseessä on 70 palsta, vaan ajatusrakennelma joka sisältyi avaukseen.
**Hyvään
Kirjoittanut: elämäntapamuutokseen 28.7.2005 klo 22.08
Ihminen ei ole koskaan liian vanha. No ehkä saattohoitovaiheessa... **
Keskustelun avaaja oli avauksessaan rajannut hyvän elämäntapamuutoksen merkityksen pois saattohoitovaiheesta, ja olin siitä asiasta eri mieltä.
En yhdistä saattohoitoa vanhuuteen. Ihmisiä kun kuolee kaiken ikäisinä. Eikä kukaan meistä voi sanoa, esimerkiksi sitä, kuoleeko 70-vuotias ennen 40-vuotiasta.
Kyse ei siis ollut minkään sortin, omnipotentista nuoruuteen liittyvästä ylimielisyydestä, vaan ennemminkin siitä, että kuoleminen on niin lähellä omaa arkipäivääni, että olin sokea koko tuolle ajatuskuviolle siitä, että ikä ja kuoleminen kulkisivat käsi kädessä.
Uskon, että esittämäsi ajatuskuvio on ensimmäisenä mielessä sellaisella ihmisellä, joka ei liki päivittäin ole kasvotuksin kuolevan tai kuoleman kanssa. Tässä kohden oma elämäntilanteeni sokeutti minut, ajattelemasta asiaa niin. Pahoitteluni uudemman kerran. - Saviastia
Usko kirjoitti:
*Ne, jotka puhuvat n.s. "uudelleensyntymisestä", eivät ole koskaan synnyttäneet, kokeneet syntymän ihmettä, Luojan sanomattoman suurta lahjaa, joka silti vaatii ihmiseltäkin todella paljon: yhdekän kuukautta lapsi sydämen alla ja sitten suurella tuskalla ulos synnytyskanavaa myöten. * Luojan tekoja on vain tämä, muut ovat ihmislapsen omia tunnelmointeja.
Koen puheet uudelleen syntymisestä Jumalan pilkkana.Uudestisyntyminen kyllä kuuluu yleisesti alan sanavarastoon, ja puhutaanhan siitä Raamatussakin.
Itse en ole tottunut sellaiseen kielenkäyttöön. Vapaissa suunnissa monet vanhahtavan värikkäät ilmaisut kuuluvat asiaan. Minulle riittää arkinen kieli ja hillitty esiintyminen.
Siitä vain en pidä, että Evlut kirkossa on hylätty vanha Jumalanpalveluskaava. Se oli niin tuttu ja turvallinen. Ellen ole väärin ymmärtänyt, niin kohta sitä ei enää SAA käyttää missään seurakunnassa. - Kirkonhan pitäisi edustaa pysyvyyttä eikä kääntyillä tuulien mukaan. - Valitan,
TR.maalariN kirjoitti:
Se mikä sai minut kirjoittamaan saattohoidosta, tähän keskusteluun, ei ollut ikä eikä se, että kyseessä on 70 palsta, vaan ajatusrakennelma joka sisältyi avaukseen.
**Hyvään
Kirjoittanut: elämäntapamuutokseen 28.7.2005 klo 22.08
Ihminen ei ole koskaan liian vanha. No ehkä saattohoitovaiheessa... **
Keskustelun avaaja oli avauksessaan rajannut hyvän elämäntapamuutoksen merkityksen pois saattohoitovaiheesta, ja olin siitä asiasta eri mieltä.
En yhdistä saattohoitoa vanhuuteen. Ihmisiä kun kuolee kaiken ikäisinä. Eikä kukaan meistä voi sanoa, esimerkiksi sitä, kuoleeko 70-vuotias ennen 40-vuotiasta.
Kyse ei siis ollut minkään sortin, omnipotentista nuoruuteen liittyvästä ylimielisyydestä, vaan ennemminkin siitä, että kuoleminen on niin lähellä omaa arkipäivääni, että olin sokea koko tuolle ajatuskuviolle siitä, että ikä ja kuoleminen kulkisivat käsi kädessä.
Uskon, että esittämäsi ajatuskuvio on ensimmäisenä mielessä sellaisella ihmisellä, joka ei liki päivittäin ole kasvotuksin kuolevan tai kuoleman kanssa. Tässä kohden oma elämäntilanteeni sokeutti minut, ajattelemasta asiaa niin. Pahoitteluni uudemman kerran.että ymmärsin viestisi väärin, anteeksi.
- TR.maalariN
Valitan, kirjoitti:
että ymmärsin viestisi väärin, anteeksi.
että palautteessasi kerroit, nimonomaan sen miltä sinusta tuntui ja miten koit.
Aika monsesti, silloin kun meihin sattuu, vain sokeasti lyömme tai halvennamme.
Eivät väärinymmärrykset ole vaarallisia. Yleensä ne selviävät nimenomaan näin, kysymällä ja vastaamalla:))
Kaikki hyvin nyt, kummallakin, luulen :))
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jaaha, sitä on vasemmistoryhmä käynyt häiriköimässä Purran kodin vieressä
On näköjään iso lakana levitetty puiden väliin, jossa lukee mm. "Haista vi*** Riikka Purra". Tunkekaa leikkaukset pers..2386822Päivi Räsänen vs. Abbas Bahmanpour
(Bahmanpour on imaami Helsingissä) Syyttäjä siis jahtaa edelleen Räsästä tämän H-puheista, joissa hän on ilmeisesti vaa1245141Demokratian uhka: Perussuomalaiset ja polarisoiva "me ja muut" -ajattelu
Laurence Rees varoittaa, kuinka demokratian heikkeneminen ja autoritaaristen liikkeiden nousu voidaan liittää "me ja muu1714879"Rauhanomainen" miekkari hesassa: "Eläköön aseellinen vastarinta" - lakana
Kyseessä on Suomen Palestiinalaisten yhdistyksen viime perjantaina järjestämä ”Hiljainen kynttiläkulkue Palestiinalaiste663330Palkansaajan oikeus nauttia työuransa hedelmistä
Työeläkejärjestelmä on verrattavissa pyramidihuijaukseen, jossa alemmat tasot, eli nykyiset palkansaajat, toimivat maksa1072946En koskaan tule sinulle tätä kertomaan
Kun kirjoitin sinulle viimeisintä viestiä, huomasin kyynelten valuvan poskiani pitkin.652399Monella äärivasemmistolaisella C-paperit armeijasta
Kuinka kävisi sodan tullen noille? Puolustusvoimat huomauttaa, että C-luokituksen saaneiden sijoittumisesta sodan aikan242243- 782082
Saatoin tehdä elämäni isoimman virheen
Otsikko kertoo kaiken. Miksei kaikki voi olla yksinkertaisempaa?1391960odotatko vielä viestiä minulta...
Mies...? En tiedä mitä sanoa 😔 auta vähän naista ja tule enemmän vastaan1391784