Suomessa suoritetaan vuosittain vain muutamia kymmeniä uusia dan-arvoja. Viimeisen kymmenen vuoden aikana määrä on ollut keskimäärin noin 40 vuodessa, ja suuri osa näistä on ensimmäisiä daneja. Kun mennään ylempiin dan-arvoihin, vuosittaiset määrät putoavat nopeasti muutamiin – joinakin vuosina tiettyjä korkeampia dan-arvoja ei myönnetä lainkaan.
Onko tämä paljon vai vähän?
Kysymys on tärkeämpi kuin miltä se ensiksi kuulostaa. Dan-arvo ei ole judossa pelkästään henkilökohtainen tunnustus vuosien harjoittelusta. Dan-arvoilla on merkitystä koko suomalaisen judon rakenteelle: seuroille, valmennukselle, graduoinneille, koulutukselle, vapaaehtoistoiminnalle ja lopulta sille, pystymmekö pitämään judon elinvoimaisena eri puolilla Suomea.
Mustan vyön pitäisi olla etappi, ei päätepiste
Judossa mustaan vyöhön liittyy edelleen vahva symbolinen arvo. Se on hyvä asia. Dan-arvon pitää kertoa osaamisesta, pitkäjänteisyydestä ja sitoutumisesta lajiin.
Samalla meidän pitäisi kysyä, millaisen viestin järjestelmämme antaa harrastajalle.
Jos seuraava vyöarvo tuntuu realistiselta tavoitteelta, se voi kannustaa harjoittelemaan, osallistumaan koulutuksiin, kilpailemaan, opettamaan ja pysymään mukana judossa. Jos seuraava askel puolestaan näyttää vuosien päässä olevalta, monimutkaiselta tai käytännössä merkityksettömältä, kannustinvaikutus katoaa.
Vyöjärjestelmä on yksi judon hienoista ominaisuuksista juuri siksi, että se tarjoaa tavoitteita myös niille, joiden tavoitteena ei ole SM-mitali tai kansainvälinen kilpailu-ura.
Siksi meidän pitäisi kysyä: toimiiko dan-järjestelmämme tällä hetkellä riittävän hyvin motivaation lähteenä? Mutta vähintään yhtä tärkeä kysymys on: kuinka hyvin pystymme pitämään jo mukaan tulleet ihmiset judossa?
Kyse ei ole vain 1. danista
Erityisen kiinnostava kysymys on, mitä tapahtuu ensimmäisen danin jälkeen.
Jos judoka saavuttaa 1. danin esimerkiksi nuorena aikuisena, hänen edessään voi parhaimmillaan olla vielä vuosikymmeniä judotoimintaa. Miksi hänen tavoitteensa loppuisivat ensimmäiseen mustaan vyöhön? 2., 3. ja 4. dan voivat muodostaa pitkän aikavälin kehityspolun. Niiden pitäisi kannustaa judokaa syventämään teknistä osaamistaan, valmentamaan, kouluttautumaan, toimimaan seurassa ja ottamaan vastuuta judoyhteisöstä.
Jos ylempiä dan-arvoja suoritetaan koko Suomessa vain muutamia vuodessa, kannattaa kysyä, kertooko se poikkeuksellisen korkeasta laadusta – vai siitä, että liian moni suomalainen judoka yksinkertaisesti lopettaa etenemisen vyöjärjestelmässä?
Dan-arvot ovat myös seurojen pääomaa
Dan-arvojen määrä ei ole vain yksilöiden asia.
Mietitään pientä judoseuraa, jossa harjoittelee 50–100 judokaa. Jos seurassa on useita aktiivisia 1.–3. danin judokoita ja muutama kokenut ylemmän danin judoka, seuralla on aivan erilaiset edellytykset järjestää laadukasta harjoittelua, graduointeja ja koulutusta kuin seuralla, jonka toiminta on yhden tai kahden kokeneen henkilön varassa.
Dan-arvoihin liittyvä osaaminen kertautuu.
Yksi aktiivinen dan-juniori voi muutaman vuoden kuluttua olla apuvalmentaja. Apuvalmentajasta voi tulla vastuuvalmentaja. Hän voi suorittaa seuraavan danin, kouluttautua lisää, ryhtyä graduoijaksi ja kouluttaa puolestaan seuraavan sukupolven judokoita.
Siksi dan-arvojen määrä vaikuttaa ainakin valmentajien ja ohjaajien määrään, graduointiosaamiseen, seurojen jatkuvuuteen, vapaaehtoisten sitoutumiseen, teknisen osaamisen säilymiseen ja judon alueelliseen saavutettavuuteen.
Jos dan-judokat keskittyvät muutamaan suureen seuraan ja kasvukeskukseen, kysymys muuttuu myös aluepoliittiseksi: kuka opettaa judoa pienemmillä paikkakunnilla kymmenen vuoden kuluttua?
| Vuosi | 1. dan | 2. dan | 3. dan | 4. dan | 5. dan | 6. dan | 7. dan | Yhteensä |
| -------- | -----: | -----: | -----: | -----: | -----: | -----: | -----: | -------: |
| **2016** | 34 | – | – | – | – | – | – | **55** |
| **2017** | 30 | 9 | 4 | 2 | 2 | 2 | 1 | **50** |
| **2018** | 24 | 3 | 4 | 7 | 4 | 3 | 1 | **46** |
| **2019** | 19 | 6 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | **27** |
| **2020** | 13 | 3 | 6 | 2 | 1 | 2 | 0 | **27** |
| **2021** | 18* | 7 | 2 | 1 | 0 | 1 | 0 | **30** |
| **2022** | 20 | 10 | 3 | 0 | 0 | 0 | 0 | **33** |
| **2023** | 11** | 2** | 5** | 1** | 1** | 1** | 0 | **32** |
| **2024** | 36 | 11 | 2 | 0 | 0 | 2 | 0 | **51** |
| **2025** | 32 | 4 | 3 | 4 | 0 | 0 | 0 | **43** |
Tähän mennessä 2026 suoritettu 19 vyötä.
Onko Suomessa riittävästi dan-arvoja?
14
133
Vastaukset 14
- Anonyymi00001UUSI
2.–3. danien pullonkaula
Ehkä vielä uusien mustien vöiden määrääkin tärkeämpi kysymys on se, mitä tapahtuu 1. danin jälkeen.
Vuonna 2025 Suomessa suoritettiin 32 ensimmäistä dania, mutta vain neljä 2. dania ja kolme 3. dania. Vuonna 2026 julkaistuissa tuloksissa 2. daneja on tähän mennessä neljä eikä yhtään 3. dania. Kun tätä vertaa siihen, kuinka paljon Suomessa on seuroja ja kuinka laajalle maantieteellisesti judotoiminta on levittäytynyt, määrät ovat pieniä.
Juuri 2.–3. danien kohdalla kyse ei ole enää vain judokan henkilökohtaisesta etenemisestä. Nämä judokat muodostavat suuren osan siitä kokeneesta seuraväestä, jonka varassa harjoituksia ohjataan, nuorempia judokoita kasvatetaan, vyökokeisiin valmistaudutaan ja seurojen osaamista siirretään seuraavalle sukupolvelle.
Myös graduointijärjestelmä tekee asiasta rakenteellisen. Dan-arvo ja graduoijakoulutus määrittävät sitä, mille tasolle asti seurassa voidaan järjestää graduointeja. Ylempien kyu-arvojen ja dan-polun rakentaminen edellyttää siis sitä, että seuroissa on riittävästi kokeneita dan-judokoita. Jos 2.–3. danien joukko ei uusiudu, ongelma alkaa ennen pitkää näkyä koko vyöjärjestelmässä.
Siksi pitäisi selvittää, miksi niin harva etenee. Ovatko aikavaatimukset, pisteet ja muut vaatimukset tarkoituksenmukaisia? Onko graduointiin valmistautumiseen riittävästi tukea? Ovatko dan-kokeet riittävän saavutettavia eri puolilla Suomea? Kannustavatko seurat aktiivisesti 1. danin judokoitaan jatkamaan? Ja ennen kaikkea: kokeeko tavallinen aktiivinen seurajudoka, valmentaja tai kilpailu-uransa päättänyt judoka, että 2. ja 3. dan ovat hänelle mielekkäitä ja saavutettavia tavoitteita?- Anonyymi00003UUSI
Hyviä kysymyksiä, vastailen:
Ovatko aikavaatimukset, pisteet ja muut vaatimukset tarkoituksenmukaisia?
Ei siinä mielessä, että ne on tehty katakomissio edellä. Kaiken muun voi korvata ajalla paitsi katan. Käytännössä vain tekemällä kataa voi edetä vyöarvoissa hyvinkin, mutta tekemällä kaikkea muuta miten paljon tahansa, vyöarvossa ei voi edetä.
Onko graduointiin valmistautumiseen riittävästi tukea?
Kysymys on absurdi, koska osaaminen tulisi olla tuossa kohdassa varsin hyvin todennettua ilman koettakin. Jos tarvitsee tukea graduointiin valmistautumiseen niin kyse on enemmänkin kokeen kuin kokelaan heikkoudesta.
Ovatko dan-kokeet riittävän saavutettavia eri puolilla Suomea?
Kokeeseen nyt menee, oli se missä tahansa eli en pidä ongelmana. Ei näissä viikoittain rampata.
Kannustavatko seurat aktiivisesti 1. danin judokoitaan jatkamaan?
Jatkamaan kannustaa, mutta vyöarvon korottamisella ei ole erityistä merkitystä myöskään seuralle.
Ja ennen kaikkea: kokeeko tavallinen aktiivinen seurajudoka, valmentaja tai kilpailu-uransa päättänyt judoka, että 2. ja 3. dan ovat hänelle mielekkäitä ja saavutettavia tavoitteita?
Aktiivit pitävät noita varmasti saavutettavina. Mielekkyys tulee sitten siitä, viitsiikö lähteä ylipäätään ilmoittautumaan kokeeseen, joka on ihan järjetön kyhäelmä ja sitten se ainakin omasta mielestäni täysin teatraalinen valmistautuminen kokeeseen koetta varten.
- Anonyymi00002UUSI
Ei se kehitys lopu 1. daniin, mutta vyökokeissa juokseminen loppuu.
Todellisuudessa kysymys on siitä, että vyökoejärjestelmä ei ota huomioon sitä todellista tekemistä ja osaamista vaan vaatii jäykän kokeen ja vielä vähän jäykemmän katan. Suurinta osaa ei vaan kiinnosta mennä kokeeseen.
Omaa aktiivista 1. dan uraa on takana vähintään 10 vuotta eikä ole vielä tullut mieleenkään hakea kokeeseen tai katsoa, miltä se kata näyttää.- Anonyymi00004UUSI
Minulla on itselläni myös vähän samaa kata-allergiaa. Varsinkin kun sitten vastaanotto on hyvin arvostelevaa. Tulee sitten semmoinen tupla; ei kiinnostaisi sitä kataa hieroa ja sitten saa huonoa palautetta puutteista.
- Anonyymi00006UUSI
Anonyymi00004 kirjoitti:
Minulla on itselläni myös vähän samaa kata-allergiaa. Varsinkin kun sitten vastaanotto on hyvin arvostelevaa. Tulee sitten semmoinen tupla; ei kiinnostaisi sitä kataa hieroa ja sitten saa huonoa palautetta puutteista.
Toihan on tosiaan vähän sama, kun kataajalle sanois, että vyökokeen edellytyksenä on tuomarikoulutuksen käyminen ja muutaman kilpailun tuomitseminen. Lisäksi dan kokeen arvioinnin lähtökohta olisi siinä tuomaroinnissa onnistuimisessa.
- Anonyymi00007UUSI
Juuri näin!
- Anonyymi00011UUSI
4.dan on vyöni ja olen ylpeä siitä ja 30 vuotta judonnut ja joka vyöni suorittanut itse otteluvöitä en ole lahjaksi saanut.
Kata kuuluu judoon ja se pitää osata se on judotekniikan perusta.
T.4 dan - Anonyymi00012UUSI
Mielestäni kata on lajin naurettavin asia oli kyseessä karate, judo tms budolaji. Karatessa etenkin kata on pyjamat päällä kiljumista samalla kun huitoo ilmaa kuin hullu. Taekwondossa on poomsae.
Pitäähän siinä katassa ymmärtää heiton eri osa-alueet mutta kata ei kyllä mittaa mitään osaamista. Kata on vähän kuin tentit yliopistossa: harjoittelet tenttiä varten, läpäiset sen mutta silti et ymmärrä mistään mitään.
Miksi niitä daneja edes pitää tuijotella? Danit pitäisi mielestäni tulla aina batsugun perusteella paitsi 1.dan. Nyt ne tulevat, kun vanhat papat tanssii komission edessä ja muistelevat judo aikojaan, jotka olivat ohi jo 80-luvulla.
Pyydän anteeksi suorasanaisuuttani, jos näistä joku mielensä pahoittaa, mutta näin minä asian näen.- Anonyymi00013UUSI
PS. olen ihan tavallinen riviharrastaja joten mielipiteelläni tuskin merkitystä on mutta toin sen kuitenkin esiin
- Anonyymi00014UUSI
Eikö tuon koko Katatouhun voisi heivata hiiteen kaikista vyökokeista? Se on jäänne ajalta ennen videonauhureita, kun koetettiin formalisoida ja esittää asioita vakioituna eikä ollut muuta keinoa.
On ihan OK, että jotkut ovat kiinnostuneet perinteestä ja haluavat sitä harrastaa. Se on heidän hommansa, varmaan kehittävää ja motivoivaa heille.
Muille kata on vain ajan ja energian syöppö. Pakkopullaa, sivuraide ja väkisin rakennettu konttaushetki vanhojen patujen "arvosteltavana".
Kata voisi olla kokonaan oma sivupolkunsa ja oma uransa: voisit harrastaa ja kilpailla judossa tai katassa (vrt. Boomsae taekwondossa), mutta ne ovat ihan eri juttuja eikä pidä sekoittaa toisiinsa.- Anonyymi00015UUSI
Kannatan täysin ehdotusta. Kuka voisi otaa asian hoitaakseen, kiitos?
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 372142
- 56696
- 40643
Naurettavia provoja ja lavastuksia täällä
Saa olla aika harhainen jos uskoo juttuja täällä faktoina 😆😆😆 ihmiset matkii toisia jne65509- 62492
- 42490
- 45490
Pientä pintaremonttia
Mistä löytää kirves sähkö putkimiestä tai lasin asentajaa rässä hyrynsalmen pitäjässä, kun eiole puhelinluetteloa eikä k15470Mikko Leppilampi loi TTK:ssa ankaran tavan - Jatkaako Veronica Verho haastavaa perinnettä?
Suorien lähetysten juontaminen vaatii rautaista ammattitaitoa ja kovaa työtä. Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmassa on näh23458T.h tuomio
Onko tämä lainvoimainen vai onko tästä valitettu? Mitenhän on mennyt linnassa joko pehmennyt pää täysin6457