Moi kaikille!
Meidän perheessä (asumme omakotitalossa) on 4 v. musta, isokokoinen saksmanniuros. Koira on pienen ikänsä ollut hirveä rähisijä. Kaikki ohikulkijat suurinpiirtein pitää haukkua, ainakin kaikki koirat.
Ensimmäisenä, kun koiran vie ulos, se vilkuilee ympärilleen, onko ketään haukuttavaa. Tällaisen kanssa on tosi inhottavaa lähteä "ihmisten ilmoille".
Sisällä koira on itse lempeys ja suorastaan lälly.
Kellii jalat pystyssä milloin missäkin. Koira ymmärtää erittäin hyvin puhetta. Pitää erityisesti etsimisleikeistä.Erityisesti se pitää ruuasta ja jääkaapin oven narinasta (ja onkin punkero). Erityisesti kun koira räyhää muille, se nostaa häntänsä korkealle kiemuralle (mikä ei ole kovin kaunis näky saksmannille). Pakon edessä on talutettaessa käytettävä kuonokoppaa, mikä varsinkin helteillä on hankala.
Mikä auttaa tällaiseen rähisijään? On yritetty hyvällä ja pahalla, mutta EI!
Olemme miettineet, että koiran olisi hyvä tutustua muihin koiriin, mutta eihän sitä uskalla viedä mihinkään, jos se vahingoittaa muita koiria tai ihmisiä (kuonokoppakaan kun ei estä näykkimästä). Helppiä!
Meidän perheessä (asumme omakotitalossa) on 4 v. musta, isokokoinen saksmanniuros. Koira on pienen ikänsä ollut hirveä rähisijä. Kaikki ohikulkijat suurinpiirtein pitää haukkua, ainakin kaikki koirat.
Ensimmäisenä, kun koiran vie ulos, se vilkuilee ympärilleen, onko ketään haukuttavaa. Tällaisen kanssa on tosi inhottavaa lähteä "ihmisten ilmoille".
Sisällä koira on itse lempeys ja suorastaan lälly.
Kellii jalat pystyssä milloin missäkin. Koira ymmärtää erittäin hyvin puhetta. Pitää erityisesti etsimisleikeistä.Erityisesti se pitää ruuasta ja jääkaapin oven narinasta (ja onkin punkero). Erityisesti kun koira räyhää muille, se nostaa häntänsä korkealle kiemuralle (mikä ei ole kovin kaunis näky saksmannille). Pakon edessä on talutettaessa käytettävä kuonokoppaa, mikä varsinkin helteillä on hankala.
Mikä auttaa tällaiseen rähisijään? On yritetty hyvällä ja pahalla, mutta EI!
Olemme miettineet, että koiran olisi hyvä tutustua muihin koiriin, mutta eihän sitä uskalla viedä mihinkään, jos se vahingoittaa muita koiria tai ihmisiä (kuonokoppakaan kun ei estä näykkimästä). Helppiä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
No muihin tutustuttaminen ei ongelmaanne ratkaise, vaan selvästikkään koira ei nyt ole riittävässä hallinnassa. Hakeutukaa saksanpaimenkoiraliiton koulutuskentille, alaosastojen tiedot löytyvät liiton nettisivuilta. Alaosastoilta löytyy usein ihan arjenhallintakoulutuksiakin.
Saksanpaimenkoirista läheskään kaikki eivät ole kaikkien kavereita eivätkä koirapuistokoiria, eikä niistä sellaisia koskaan tule. Mutta kyllä niistä silti rähjäämättömiä saadaan.
...meillä rähistään kanssa.
Mutta luulempa ettei koirasi kenenkään kimppuun hyökkäisi, kuhan vain uhittelee.
Meillä ainakin, kun on semmonen saku porukka ja käydään yhessä lenkillä ja muuta, niin koirat haukkuu toisilleen aina kun näkeevät ja sit kun laskee irti/lähetään kävelee ollaan kamuja.
Noissa ohitus tilanteissa meilläkin ukko haukkuu ja hilluu ja ollaan käyty koulutuksissa ja kokeiltu kaikenmaailman systeemit mutta eih.
Niinpä minä nytten vain kylmän viileesti kävelen ohi ja yritän pitää koiran hiljasena..joskus onnistuu joskus ei.
Siten onnistuu ainakin kun kintuille huomaamatta räväyttää ja samalla karjasee et "nyt perk*** koira hiljaa!" Mutta ei sitä ilkee kun ihmiset luulee heti että koiraa lyödään.
Koulutuksissa neuvottiin et kuristuspanta koiran kurkulle ja kun vastaan tulee koira ja oma aloittaa örmöttämisen tiukka EI ja samalla panta tiukalle ja heti löysää kun koira hiljenee, samaa toistetaan niin pitkään kunnes tilanne on ohi/koira oppii ohittamaan toivotulla tavalla...mutta tämän varmaan jo tiesitkin jos koulutuksissa olet käynyt.
Kuonopanta on tietysti yksi keino, tosin se ei poista ongelmaa mutta se helpottaa koiran hallittavuutta ohitus tilanteessa.
Ja jos koirasi on erityisen perso herkuille niin, jätäppä koirulin ruoka-annos vähän pienemmälle ja sit makkaraa kasapäin mukaan ja eikun ohittelemaan =)
kun toinen koira tulee vastaan niin "heiluttelet lenkkiä" koiran edessä ja yrität sit vaikka seuraa käskyllä ohi..tai ainakin niin että koiran huomio on kokoajan sinussa eikä siinä vastaan tuliassa.
Onnea vaan!
p.s ...en mikään asiantuntia ole, mutta kaksi sutkotnorrmaalia saksanpaimenta omistan...joiden kanssa on kantapään kautta asioita oppinut.
Ainakin kun toisen kanssa kentällä tallustelin ollessani vasta reilusti vajaat rippikouluikäinen =) (eli virheitä tehtiin ja niistä opittiin)...ja tämä vanhus löllykkä nyt äitin seurana eläke vuosiaan viettää :)
Tuota ongelmaa ei ihan päivässä eikä viikossa ratkaista... vaatii kärsivällisyyttä ja paljon harjoituksia sekä koiralle että omistajalle. Ilmiselvää epävarmuutta koiralla. Lohdutukseksi sanottakoon, että tuo käytös alkaa puolen vuoden iässä kaikilla sp:llä ja toiset kitkee vain ruman käytöksen pois aiemmin koiriltaan... toiset ei ollenkaan.
Itse olen opettanut pikkuhiljaa tuon pois. Ensin totuttamalla pentuna tiellä liikkuviin autoihin, sitten polkupyöriin, rullaluistelijoihin ja viimeksi toisiin koiriin (ja rähiseviin koiriin).
Tuosta löytyy paljon vinkkiä, jos haet esim. googlella "remmiräyhääminen".
Kiitos vinkistä! Minäpä tutkin tuota googlen hakua. Joskus tuntuu, että koiralla on parempia jaksoja ja sitten taas joskus jo ulko-ovella lyödään koko yhteistyö juntturalleen. Tosin sen olen huomannut, että jos itse pystyy säilyttämään rauhallisuutensa, eikä itse ole kiinnittävinään huomiota ohikulkijoihin, koirakin käyttäytyy hieman paremmin.
Meillä on puolitoistavuotias uros, joka on tässä vähän aikaa koittanut testata rajojaan ulkona. Ilmenee samoin kuin teillä, eli remmirähjällä.
Meillä kaikista parhaiten ko. tilanteessa on toiminut kielto ajoissa. Eli tarkkaile koiraasi, huomaat kun rähinä alkaa: koira jännittyy, tuijottaa tai karvat nousee pystyyn. Sinun tulee toimia jo tässä vaiheessa, kiellä sitä jo ajattelemasta hävyttömiä.
Itselläni ei ole kokemusta kuonopannoista, kun kävelee hihnassa muutoin moitteettomasti, mutta olen kuullut, että isokokoisilla koirilla niitä ei olisi suotavaa käyttää, ettei tule niskaan vammoja. En sitten tiedä.
Tsemppiä ja kärsivällisyyttä! Muista, että tärkeintä on olla itse rauhallinen eikä menettää hermojaan.