Olen kai kahden vuoden seurustelumme aikana tehnyt itselleni hallaa. Aina kun joku sukulainen tai tuttava on kysynyt mahdollisista kihloista, olen vastannut aika ehdottomasti, ettei vielä aivan ole sen aika, ei pidä hätäillä. Sisimmässäni en vain ole halunnut jakaa moista asiaa (joka minulle ja avomiehelleni vain kuuluisi) ulkopuolisten kanssa. Ilman sen kummempia selityksiä olen sitten pälkähästä päässyt olemalla jyrkkä... Yleensä mieheni on siinä vieressä silloin ollut eikä mitään ole sanonut asiaan. Aivan kuin olisin lyönyt häntä siinä samalla!
Kerran pienessä hutikassa keskustelimme niitä näitä ja puhe tuli kihloista ja siitä, mitä sellainen merkitsee/tarkoittaa. En tiedä mikä minua vaivaa, mutta silloinkin kerroin hyvin varmasti, että mielestäni se on lupaus avioliitosta. Mies siihen yritti, että voihan se olla ihan muutenkin vain osoitus vahvemmasta sitoutumisesta. En sanonut asiaan juuta enkä jaata, eikä sen ainokaisen kerran jälkeen olla aiheeseen kajottu.
Aivan seurustelumme alussa hän (huumansa keskellä kai?) antoi minun hyvin selvästi ymmärtää, että liikkeellä oltaisiin vakavin aatoksin. Kun kuljettiin kaupungilla, hän pysähdytti meidät koruliikkeiden ikkunoille aivan kuin yrittääkseen viestittää jotain. Se ei ollut pakokauhua, mitä minä silloin tunsin. Ehkä ajattelin lähinnä sitä, että tämä on liian hyvää ollakseen totta. Olen hyvin varovainen, enkä halua iloita asioista etukäteen, kun ne kuitenkin menee pieleen jossain vaiheessa. Jostain olen oppinut tällaisen tunteen.
Nyt olen tosissani alkanut katua typeryyttäni. Olen torjunut ja torjunut koska olen pelännyt torjutuksi tulemista. Olen luultavasti siinä samalla lannistanut myös miestä. Miksi me ei mentäisi kihloihin? Minähän haluan sitä! Minä rakastan rakastan ja rakastan. Mikään ei olisi ihanampaa kuin kihlautuminen, mutta olen vaan tainnut antaa miehelle aivan vääränlaisen kuvan toiveistani.
Miten vihjailla, että haluan tulla rengastetuksi? Tiedän, etten uskalla mitenkään suoraan asiasta kysyä.
Kerran pienessä hutikassa keskustelimme niitä näitä ja puhe tuli kihloista ja siitä, mitä sellainen merkitsee/tarkoittaa. En tiedä mikä minua vaivaa, mutta silloinkin kerroin hyvin varmasti, että mielestäni se on lupaus avioliitosta. Mies siihen yritti, että voihan se olla ihan muutenkin vain osoitus vahvemmasta sitoutumisesta. En sanonut asiaan juuta enkä jaata, eikä sen ainokaisen kerran jälkeen olla aiheeseen kajottu.
Aivan seurustelumme alussa hän (huumansa keskellä kai?) antoi minun hyvin selvästi ymmärtää, että liikkeellä oltaisiin vakavin aatoksin. Kun kuljettiin kaupungilla, hän pysähdytti meidät koruliikkeiden ikkunoille aivan kuin yrittääkseen viestittää jotain. Se ei ollut pakokauhua, mitä minä silloin tunsin. Ehkä ajattelin lähinnä sitä, että tämä on liian hyvää ollakseen totta. Olen hyvin varovainen, enkä halua iloita asioista etukäteen, kun ne kuitenkin menee pieleen jossain vaiheessa. Jostain olen oppinut tällaisen tunteen.
Nyt olen tosissani alkanut katua typeryyttäni. Olen torjunut ja torjunut koska olen pelännyt torjutuksi tulemista. Olen luultavasti siinä samalla lannistanut myös miestä. Miksi me ei mentäisi kihloihin? Minähän haluan sitä! Minä rakastan rakastan ja rakastan. Mikään ei olisi ihanampaa kuin kihlautuminen, mutta olen vaan tainnut antaa miehelle aivan vääränlaisen kuvan toiveistani.
Miten vihjailla, että haluan tulla rengastetuksi? Tiedän, etten uskalla mitenkään suoraan asiasta kysyä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
miksi et kosisi miestäsi? jos kerran sitä todella haluat ja toivot!!
aika varovainen tällaisissa asioissa. Siis kihlautuminen on kuitenkin aika iso juttu.
Ehkä kaipaan sitä, että puhuisimme siitä ensin yhdessä kunnolla. Kun olen antanut hänen ymmärtää, että olen torjuvalla kannalla vaan ollut koko ajan, en osaa sitä niin vain töksäyttääkään. Varmaan rukkasethan siinä saisi, kun mieskin on sellainen, että kaikki pitää suunnitella etukäteen...
Tiedä sitten. Jotenkin hölmö olo.
Voithan sanoa miehellesi, että saattaisit haluta jo sitoutua vakavemmin ja tehdä selväksi, että mies voi kosia, sitten kuin hän on valmis? (ellet itse halua kosia?)
nämä asiat olisivatkin kirjoittamattomia itsestäänselvyyksiä :D