Meidän perheeseen on vastikään tullut kääpiöpinsku pentu ja vaikka aikasiemmin olen kasvattanut suurempia koiria ihan pennusta asti; kääpiöpinskun sisukkuus/agressiivisuus oli kyllä melkoinen yllätys.
Pennulla on pari puruluuta, pari retunallea ja pari pientä vinkulelua; silti se havittelee purtavaksi jatkuvasti käsiä ja sormia.
Pennun kanssa lattialla istuminen on sitä, että se jahtaamalla jahtaa käsiä ja sormia, ja mikäli se otteen saa; sitä purraan täysillä.
Pentua ei ole kertaakaan "härnätty" käsillä eikä sormilla ja aina sen aloitettua käsien jahtaaminen/pureminen; on sille yritetty antaa purulelu; laihoin tuloksin, nimittäin ne sormet ovat näköjään paremmat.
Jos pennun kanssa mennään "uuteen ympäristöön" ja pennun joutuu ottamaan syliin; tällöin se on ihan rauhallinen ja iisi, mutta kotioloissa heti jos sormet on lähettyvillä se alkaa niitä jahtaamaan.
Jos jollakulla vastaavaa, niin kyselenkin nyt sitä, että oliko vastaava käytös vain "pentu aikaa" vai jatkuiko käytös myöhemminkin?
Pennulla on pari puruluuta, pari retunallea ja pari pientä vinkulelua; silti se havittelee purtavaksi jatkuvasti käsiä ja sormia.
Pennun kanssa lattialla istuminen on sitä, että se jahtaamalla jahtaa käsiä ja sormia, ja mikäli se otteen saa; sitä purraan täysillä.
Pentua ei ole kertaakaan "härnätty" käsillä eikä sormilla ja aina sen aloitettua käsien jahtaaminen/pureminen; on sille yritetty antaa purulelu; laihoin tuloksin, nimittäin ne sormet ovat näköjään paremmat.
Jos pennun kanssa mennään "uuteen ympäristöön" ja pennun joutuu ottamaan syliin; tällöin se on ihan rauhallinen ja iisi, mutta kotioloissa heti jos sormet on lähettyvillä se alkaa niitä jahtaamaan.
Jos jollakulla vastaavaa, niin kyselenkin nyt sitä, että oliko vastaava käytös vain "pentu aikaa" vai jatkuiko käytös myöhemminkin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla on kaksi pinseriä ja tiedän todella mitä tarkoitat. SISUA RIITTÄÄ! Ja meillä myös itsepäisyyttä.
Kokeile suihkepulloa ainakun puraisee ja sanot tiukasti EI! Tuo kuuluu pentuaikaa ja helpottaa silloin kun hampaat vaihtuu, mutta parempi kitkeä heti pois. Kerro miten suihkepullo tehosi.
.. käääkkä joka puri paljon pienempänä, silloin kokeilimme miltein kaikkea, sumutepulloa(innostui vain lisää), ei sanaa. Mutta lopulta löytyi ratkaisu,joka ratkaisi ainakin miltein ongelman. Koira puree sanot ei ja jos ei lopeta niin otat niskasta kiinni ja sanot ei ja jos ei vieläkään usko otat tiukemman otteen ja sanot ei(ja annat sitten vaikka puruluun tai lelun sille). Meillä tämä ainakin ajan kanssa vähensi puremista ja myös hampaiden vaihtuminen vähentää sitä. Nykyään puree vain leikillään hyvin harvoin, ja sekin on vain pientä näykkimistä. Nykyään riittää vain pelkkä EI sana. =)
itselläni on kaksi kääpiöpinseri urosta, ja molemmat purivat täysillä pentuna, ja ihan yht äkkiä se loppui. ei kannata ottaa mitään kantaa puremiseeen, koska se vain lisää puremista. kääpiöpinseriä saa ja täytyykin koluttaa samalla tavalla kuin dobermannia, rotikkaa ja saksanpaimenkoiraa, ja ehkä vielä sisukkaamminkin. tuo konsti että yrittää kääntää pennun huomioon esim. puruluuhun, niin se ei tepsi kääpiöpinserillä. puremin loppuu kyllä itsestään!! kääpiöpinserin sisukkuutta ja itsevarmuutta ei ymmärrä ennen kuin pennun omistaa! ekan kpinserin tulo taloon ja sen luonne oli myös aika yllätys! heh. :o)
hyvällä koulutuksella ja rakkaudella saatte todella mahtavan koiran kääpiöpinseristänne!
Meidän uros kääpiöpinseri tykkäsi myös purra sormia ihan pentuna.
Kokeilimme kaikenlaista, kuten puruluita suuhun, tiukka EI ja koiran huomiotta jättämistä. Myös jossain vaiheessa hämmästytin koiraa, kun sen aloittaessa puremisen, minä aloinkin tutkia sen hampaita tarkkaan.
Jotenkin vain muistelen, että tuo pureminen jäi kuukaudessa tai parissa pois. Taisi lopettaa ensin minun puremisen ja sitten myöhemmin myös toisten perheenjäsenten. Ei se mitenkään seinään loppunut muistaakseni, vaan väheni pikkuhiljaa.
En olisi tuosta mitenkään pahasti huolissaan. Nykyisin meidän vuoden ikäinen koiruli ei pure, ainoastaan joskus tunnustelee hampailla leikkiin innostuttuaan.
Mulla 3 kääkkää, joista kaksi olleet pennusta asti. Molemmat tytöt olivat kovia puremaan sormia, mutta loppui kun hampaat vaihtuivat ja... Kun pentu alkoi purra sormeani, en liikuttanut kättäni mihinkään suuntaan!!! Koiralle ei iske saalisvietti päälle, käsi on "eloton", sitä ei tarvitse koiran mielestä retuuttaa. Jos puri liian lujaa, kiljaisin kovaa ja korkealla äänellä (kuten tekee toinen pentu, kun pureminen yltyy liian kovaksi), pentu jäi hämmästyneenä katsomaan ja silloin silittelin rauhallisesti ja juttelin rauhoittavasti. Pureminen tosiaan sitten loppui aikanaan, nykyisin (nuorin 7kk) saattaa joskus "imeskellä" sormiani ja hieman "natustaa", mutta ei missään nimessä pure kovasti. Tämä auttoi minun koiriini, ei ehkä tehoa kaikkiin. Onnea ja menestystä tämän upean rodun kanssa.
Meillä on samaa ongelmaa. Neiti on nyt 14vko ja sormet on melkein arvilla. Mutta kyllä se kieltämällä välillä loppuu, mutta jatkuu kuitenkin myöhemmin uudestaan. Kai se on vain sitä pentuaikaa, pitäähän sitä koittaa hampaitaan joka paikkaan. Meidän pentu "murisee" ja haukkuu muille isoimmille koirillemme. Mutta niinhän tästä rodusta sanotaan "Pieni ja Pippurinen" Kyllä uskon että se menee ajan myötä pois.. ainakin toivon niin itse :)