Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt kuukauden. Tämän kuukauden aikana olemme nähneet vain kaksi kertaa vilaukselta, emmekä ole siis edes jutelleet kunnolla.
Yritän kysellä poikaytävältäni että koska nähdään, mutta alkaa tuntua siltä ettei sitä edes kiinnostaisi koko näkeminen ollenkaan, enkä mä jaksa koko aikaa jankuttaa että nähtäis nyt.
Luultavasti siis nähdään vasta koulussa ja mua vähän epäilyttää et tää jää nyt siihen etta me vaan ollaan niinku ei tunnettaisikkaa.
Poikaystäväni on kyllä aika ujo, että voisiko johtua siitä että hän ei "uskalla" nähdä mua oikeasti? Mä olen itekkin kyllä aika ujo, mutta pakkohan meidän on joskus oikeesti nähä, mua alkaa kyllästyttää tällänen "puhelin- suhde".
Mitä kannattaisi tehdä...? Pitäisikö kysyä vain suoraan että kiinnostaako edes? Pelkään sitten sitäkin että kun kyselen koko ajan että koska nähdään niin että hän kyllästyy muhun, kun ei se itse sitä multa koskaan pahemmin kysele...
Yritän kysellä poikaytävältäni että koska nähdään, mutta alkaa tuntua siltä ettei sitä edes kiinnostaisi koko näkeminen ollenkaan, enkä mä jaksa koko aikaa jankuttaa että nähtäis nyt.
Luultavasti siis nähdään vasta koulussa ja mua vähän epäilyttää et tää jää nyt siihen etta me vaan ollaan niinku ei tunnettaisikkaa.
Poikaystäväni on kyllä aika ujo, että voisiko johtua siitä että hän ei "uskalla" nähdä mua oikeasti? Mä olen itekkin kyllä aika ujo, mutta pakkohan meidän on joskus oikeesti nähä, mua alkaa kyllästyttää tällänen "puhelin- suhde".
Mitä kannattaisi tehdä...? Pitäisikö kysyä vain suoraan että kiinnostaako edes? Pelkään sitten sitäkin että kun kyselen koko ajan että koska nähdään niin että hän kyllästyy muhun, kun ei se itse sitä multa koskaan pahemmin kysele...
Vastaukset 10
Vanhimmat
kertaa kuukaudessa.Seurustelusta puhutaan kun on jo kuukuausia,tai vuosia seurustellut.Vielä kerkiät.
Siinähän se ongelma onkin. Kun mä haluaisin nähä vaik joka päivä! x)
"SEURUSTELUSTA puhutaan kun on jo kuukuausia,tai vuosia SEURUSTELLUT." (sori, muuttelin noi kirjaimet isoiksi selvyyden vuoksi)
Lauseesi logiikka taitaa vähän kusta. Pitää seurustella vuosi, jotta voi seurustella?
juu..täysin perätön juttu..ei ainakaan maailmanluokan neroa tule kyseisestä henkilöstä joka kyseisen toteamuksen kirjoitti..järki käteen hyvät ihmiset!
Juttele pojan kanssa! Niin, ehkä sitten saat tietää mikä on syynä, ettei hän halua nähdä. Tai ihan oikeesti lähet siitä suhteesta(mistä suhteesta?) kälppimään. Ehkä silloin poju huomaa tehneensä virheen.
Kysele, utele, juttele, jos ei auta, sano, että pitää panna pian poikki, kun ei nähdä ikinä plaaplaa. Kannattaa lopettaa, jos se ei tommosen takia toimi.
Jos oikeesti tykkäät siitä ja toi kauko homma toimii.
Tuota noin... voiko tuota kutsua seurusteluksi, jos olette kuukauden aikana nähneet vain kaksi kertaa vilaukselta?
Laita jätkä selkä seinää vasten ja kysy, missä mennään. Jos et saa selvää vastausta, niin anna sen mennä. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Varmasti löydät paremmankin tapauksen :)
Niin eli mun tilanne oli melkeen samanlainen, mutta vielä surkeempi.
Mulla ja yhellä jätkällä oli juttua mesessä ja aina, ku nähtiin koulussa vilaukselta ni hymyiltiin toisillemme ja ruvettiin moikkailemaanki. No sitte vappuna nähtiin isommalla porukalla ja tehtiinki kaikenlaista.(siis nuoltiin ja halailtiin) ja alettiin sillon seurustelemaan. Mut meijän juttu kesti vaan viikon. (jos tollasta voi ees kutsuu nimellä seurustelu :D :S) eikä nähty ku pari kertaa sen viikon aikana. Mut sitte sovittiin, että ollaan vaan kavereita, ku homma ei toiminu ja oltiin niin ujoja. Erosta tulee kolme kuukautta kohta ja mun sydän kaipaa sitä jätkää yhä, koska meijän tunteet ei kerenny kuolla vaan suhde päätty muista syistä ja se sattu.
Mut toisaalta nyt oon alkanu miettimään, että en ollu kuitenkaan onnellinen sen kanssa. Tai siis oli kyllä, mutta sen käytös. Sekään ei koskaan oikeen halunnu nähä kahestaan eikä muutenkaan. Niinku mun ystävä hyvin sano kerran, että "Aattele nytte. Noin on parempi vaikka nyt sattuiski. Mut kumpi on pahempaa: Olla muka onnellisessa suhteessa, mutta samalla sisimmissään kärsiä vaikka periaatteessa ei saisi, eihän ole syytä. Kaikenhan pitäisi olla hyvin. Vai päästää irti ja saada lupa surra ja antaa ajan kulua. Tuska helpottaa kuitenkin joskus."
Niin eli en periaatteessa kadu, että erottiin, koska kidutin vain itseäni ja tuntui, että jätkä vain leikki kanssani ja minä olin se, johon sattui. En varmaan koskaan unohda häntä, mutta nyt olen valmis jatkamaan matkaa ja etsimään jonkun, jonka kanssa onnistuu.
Kerroin oman tarinani :D Anteeksi, että tuli näin pitkä. Mutta joka tapauksessa koita sinä jutella sille jätkälle ja puhukaa ihan suoraan asioista ja mitä molemmat haluatte suhteelta ja paljonko olette valmiita näkemään vaivaa ja aikaa suhteenne hyväksi :) Voihan olla, että jätkä on vain ujo ja haluaa kovasti nähdä sinua, mutta ei vain uskalla. Koita ymmärtää häntä ja sano hänelle, että ymmärrät häntä, mutta haluat vain rehellistä puhetta :) Kaikesta on parasta puhua suoraan. Sen olen huomannut.
No mutta ONNEA
kyllä olen samaa mieltä että sinun kannattaa puhua asiasta pojalle,MUTTA jos poika ei uskalla koulussa ilmoittaa kaikille julkisesti seurustelevansa ei häntä minusta pitäisi jättää..pojatkin ovat ihmisiä ja jotkut ovat ujoja.ehkäpä hän ei uskalla tulla luoksesi nuoleskelemaan ja halailemaan..kaikki eivät halua näyttää tunteitaan julkisesti.mutta ehdottomasti puhukaa hyvät ihmiset toisillenne jotta "suhteenne" voi jatkua,syventyä ja edetä! onnea tedän jatkollenne!