Hei kaikki,
meillä on avopuolisoni kanssa ollut paljon puhetta kihlauksesta ja avioliitosta. Olemme asuneet jo useamman vuoden yhdessä, mutta tilanteemme on aika outo. Kumpikaan meistä ei välttämättä halua mennä naimisiin, kumpikaan ei ole vahvasti uskonnollinen - itse asiassa, kuulumme eri kirkkoihin. Tärkeämpi näkökulma on kuitenkin se, että me molemmat ajattelemme ettei ihmisillä voi "tehdä kauppaa", sopia, että kun tämän paperin allekirjoitat, niin tuo ihminen on nyt sinun. Haluaisimme tehdä sen valinnan joka päivä, että tuon ihmisen kanssa haluan omasta vapaasta tahdostani olla, siksi että häntä rakastan. Nyt te mietitte samaa mitä minäkin ensin mietin, että miksi sitten pitäisi mennä naimisiin, jos se on molemmille niin selvää.
Mutta. Edustamme eri kansalaisuuksia, ja olemme molemmat ammatissa, jossa Suomen työllisyystilanne on hyvin huono. Tulevaisuudessa voi siis olla tilanne se, että meidän on pakko muuttaa esim. mieheni maahan. Itse en saa sieltä töitä, ellei minulla ole pysyvää oleskelulupaa. Sitä taas ei tietojeni mukaan saa, ellei ole naimisissa. Nyt te taas ajattelette, kuten minäkin, että sama kai se on sitten mennä naimisiin jos se on ainoa ratkaisu asua samassa maassa.
Mutta kun se tuntuu vain niin tyhmältä mennä ensin kihloihin ja sitten naimisiin vain siksi, että yhteiskunta on muokattu sellaisen ideologian mukaan. Olemme myös tietoisia kaikista muista lakipykälistä, jotka helpottavat elämistä kunhan vain olemme aviossa.
Näyttää siltä, että meidän on mentävä naimisiin vain siksi, että muita vaihtoehtoja ei ole tarjolla. Yhdessä pysymme joka tapauksessa niin pitkään kuin meistä se hyvälle tuntuu. Vapautta valita ei saisi riistää keneltäkään.
meillä on avopuolisoni kanssa ollut paljon puhetta kihlauksesta ja avioliitosta. Olemme asuneet jo useamman vuoden yhdessä, mutta tilanteemme on aika outo. Kumpikaan meistä ei välttämättä halua mennä naimisiin, kumpikaan ei ole vahvasti uskonnollinen - itse asiassa, kuulumme eri kirkkoihin. Tärkeämpi näkökulma on kuitenkin se, että me molemmat ajattelemme ettei ihmisillä voi "tehdä kauppaa", sopia, että kun tämän paperin allekirjoitat, niin tuo ihminen on nyt sinun. Haluaisimme tehdä sen valinnan joka päivä, että tuon ihmisen kanssa haluan omasta vapaasta tahdostani olla, siksi että häntä rakastan. Nyt te mietitte samaa mitä minäkin ensin mietin, että miksi sitten pitäisi mennä naimisiin, jos se on molemmille niin selvää.
Mutta. Edustamme eri kansalaisuuksia, ja olemme molemmat ammatissa, jossa Suomen työllisyystilanne on hyvin huono. Tulevaisuudessa voi siis olla tilanne se, että meidän on pakko muuttaa esim. mieheni maahan. Itse en saa sieltä töitä, ellei minulla ole pysyvää oleskelulupaa. Sitä taas ei tietojeni mukaan saa, ellei ole naimisissa. Nyt te taas ajattelette, kuten minäkin, että sama kai se on sitten mennä naimisiin jos se on ainoa ratkaisu asua samassa maassa.
Mutta kun se tuntuu vain niin tyhmältä mennä ensin kihloihin ja sitten naimisiin vain siksi, että yhteiskunta on muokattu sellaisen ideologian mukaan. Olemme myös tietoisia kaikista muista lakipykälistä, jotka helpottavat elämistä kunhan vain olemme aviossa.
Näyttää siltä, että meidän on mentävä naimisiin vain siksi, että muita vaihtoehtoja ei ole tarjolla. Yhdessä pysymme joka tapauksessa niin pitkään kuin meistä se hyvälle tuntuu. Vapautta valita ei saisi riistää keneltäkään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mitäs sitten? Hyvin pitkälti noista syistä mekin menemme naimisiin. En jaksa taistella systeemiä vastaan, olen onnellinen siitä että menen naimisiin.. vaikkei se sitä tarkoita siinä merkityksessä miten monet asian mieltävät.
Lisäksi meillä painaa vaakakupissa mieheni ammatin puolesta tuleva hengenvaara, olen mahdollisen vaaratilanteen tullen huomattavasti mieluummin rouva kuin avopuoliso jolle ei edes kuulu leskeneläkettä.
Häissä unohdamme kaikenlaisen jumalankuvan palvonnan, menemme naimisiin karusti ja omalla tavallamme; pidämme bileet vain ystäville. That´s it, ja sitten olemme naimisissa.
Muuten, mitä pikemmin sen parempi. Nykytilanteessa valtiot vaativat jopa vähän pidempää avioliittoa ennen oleskeluluvan myöntämistä. Johtuen siis terrorismista jne.
avioliitto tarkoittaa mielestäsi "tuo ihminen on sinun". 22 vuoden avioliiton jälkeenkään en ole kenenkään ja aion edelleen säilyttää itsenäisyyteni ja erillisyyteni sekä yhteenkuuluvuuden mieheni kanssa.
No, kärjistin tuossa esimerkissäni hieman, mutta kyllähän siinä tehdään tavallaan sopimus kahden ihmisen välillä, että he kuuluvat toisilleen siihen saakka kunnes kuolema erottaa.
Jos kerran rakastatte toisianne, niin miksi sitä ei voisi kuulua toisilleen "kunnes kuolema erottaa"? Eikö juuri jatkuvuus suhteessa tuo sitä turvallisuutta ja pysyvyyttä. Eihän sitä tarvi elää niin varovasti, että jättää "takaportin" auki, että jos sittenkin joskus erotaan. Kun kerran uskallatte elää yhdessä, niin miksi ei sitten voisi sitoutua kunnolla?
Jos sillä avioliitolla ei kerran ole muuta merkitystä kuin käytännön asioiden järjestely, niin hoitakaa homma, maistraattiin mars.
Auton ajoonkin tarvitaan ajokortti vaikkei se kortti kerro kuskin ajotaidosta mitään.
Olemme olleet miehen kanssa yhdessä toistakymmentä vuotta ja nyt olemme menossa naimisiin. Tässä omat ajatukseni siitä.
Kaikkein tärkeintä on se, että rakastamme toisiamme. Haluamme elää yhdessä. Vaikka on naimisissa, tavallaan silti joka päivä valitset oletko sen henkilön kanssa vai et. Eron saat halutessasi.
Arkeemme tämä naimisiin meno ei vaikuta mitenkään. Tulemme olemaan ja elämään niin kuin aiemminkin. Olemme vain virallisesti rekisteröity pari, perhe. Ei tarvitse erikseen mainita avopuolisosta.
Jos nyt jompi kumpi kuolisi, emme perisi toisiamme. Tämä on ikävää siksi, että omistamme yhdessä esim. yhteisen kotimme. Turvaamme siis toistemme tulevaisuutta, jos jotain sattuu.
Mies ei ole uskonnollinen, minä toivoin kirkollista vihkimistä. Halusin siunauksen liitollemme. Kuulumme tosin molemmat kirkkoon. (ev.lut.) Mies suostui tähän, josta olen hyvin kiitollinen. Järjestämme hyvin pienet häät, joten maistraatti oli toinen vaihtoehto.
Avioliitto ei minun mielestä tarkoita sitä, että omistaa toisen ihmisen. Luin noita opuksia (avioliittolakia jne) ja siellä nimenomaan puhuttiin aviopuolisoista tasavertaisina ihmisinä. Kumpikaan ei omista toista.
Avioliitto on mielestäni nimenomaan mieheni ja minun välinen sopimus yhteisestä elämästä. Vihkikaavassa voi valita kumpaan kysymykseen halua vastata tahdon: -aina kuolemaan asti- tai -myötä ja vastoinkäymisissä-. Me valitsemme jälkimmäisen. Toki toivomme molemmat, että tämä kestää.
Avioliitto on 6 kuukauden irtisanomisajalla tehty sopimus, joka antaa puolisolle laajasti lain suojaa.
Ei kai se mikään kauppapaperi ole ja toinen ei edelleenkään omista toista. Toinen (tais iis molemmat) vain on varma (tai luulee olevansa), että haluaa elämänsä loppuun asti vapaaehtoisesti olla toisen kanssa. Joten voi mennä naimisiin. Hän ajattelee, että ei tule sellaista tilannetta, että joku päivä ei haluakkaan olla.
Ja kaikissa muissakaan asioissa ei voi aina itse valita. Esim. laki säätää monta asiaa. Tai voi valita, mutta voi joutua sen takia vankilaan tms. Eli tulee jotain seuraamuksia.
Ei kai se naimisiin meneminen ole maailmanloppu. vaikka haluaisittekin sotia tälläisiä systeemejä vastaan.
Ihmiset todellakin menee naimisiin eri syistä. Ja sitä ei kai missään laissa sanota mistä syystä saa mennä naimisiin ja mistä ei? Teillä on tämä syy ja se on varmaan íhan hyvä sellainen. Älkää ajatelko asiaa liikaa.
Entäs rakkaus? Tutkimusten mukaan ne liitot, joissa on koettu voimakas rakastumisen ja ihastumisen tunne (alussa) ovat kaikkein vahvimpia. Rakkaus ei ole uskontokysymys-ihan sama oletko juutalainen vai buddhalainen.
En edes spekuloinut tuollaisia, kun menin naimisiin. Tunne oli tärkein. En menisi naimisiin vain, koska saisin siitä jotain etuuksia lain edessä.
Tv ohjelmassa Dharma & Greg Dharma tilitti vanhemmilleen: "ajattelitteko koskaan, miltä pienestä lapsesta tuntui ajatella, jos vanhemmat eivät tänään valitsekaan toisiaan?" (Dharman vanhemmat eivät olleet naimisissa.)
Avioliitossakin valitaan yhteiselämä joka päivä, mutta perustaessani perheen en halua selittää tällaista valitsemisjuttua lapsilleni.
Kukin tekee tyylillään, mutta alkuperäiselle kirjoittajalle sanoisin, että menkää nyt vaan ripeästi maistraattiin ja nimet paperiin, ja tehkää myös avioehto yms. niin kaikki on selvää. Sormukset, kukat, kakut, juhlat ja juhlavaatteet eivät ole mitenkään pakollisia eikä päätöksestä tarvitse edes tiedottaa. Ja jos haluatte jatkaa byrokratian tuulimyllyjen vastaan taistelua niin valitkaa vielä suurempia medioita.
ps. Orjuuden lakkauttamisen jälkeen ketään ihmistä ei voi omistaa. Vaikka tahtoisikin.