Testamenttini Suomen kansalle
Tämä on testamentti, jota en koskaan uskonut joutuvani kirjoittamaan. Minut on kohdannut syvä suru. Sydämeni on murtunut, enkä tuskani määrää voi sanoin kuvata. Iso osa maailmaani mureni 29.7.2005, kun sain suureksi järkytyksekseni kuulla asuntojen hintojen jatkavan edelleen nousuaan. Elämäni pahin painajainen oli alkanut.
Olen elämässäni aina pyrkinyt itse vastaamaan teoistani ja elämääni koskevista asioista, ja niin teen myös nytkin. Tuhnuttelijana minun olisi itse pitänyt ottaa selville ja olla tietoinen, että vuokrakasarmiin kerran juoduttuani, ei ulospääsyä ole. Nyt saan tästä valtavasta erehdyksestä maksaa kalliin hinnan. Mielessäni pyörii monia kysymyksiä, ja vaikka kuinka yritän kapinoida vastaan, en voi tapahtunutta muuttaa.
Uskon, että Jumala tahtoi näin kohdallani käyvän. Sydämeni pohjasta haluan pyytää virhettäni anteeksi Suomen kansalta ja koko asuntolainaa ottaneelta maailmalta. Te olitte oikeassa, minä väärässä.
Samalla esitän nöyrät kiitokseni kaikille naapureilleni vuosien varrelta. Teitä on ollut niin monia ja niin monista kansoista. Olette perheeni ohella auttaneet minua jaksamaan, kun minulla on ollut vaikeaa.
Nyt jos koskaan tuki on tarpeen.
Tuhnuttelu antoi minulle paljon, paljon se myöskin otti. Nyt ei ole enää kiire. Taistelu on ohi. On aika uuden elämän. Kauan sitten, kun pienenä poikana ensimmäisen kerran Helsingin Sanomien asuntoliitetta luin, alkoi elämässäni suuri seikkailu, josta tuli loputon tuska.
Korot vajosivat yhä alemmas ja alemmas. Tuhannet kämpät lipuivat silmieni ohi. Tuhannet onnelliset ostivat asunnon, josta minä vain haaveilin. Tulevasta romahduksesta ammensin vahvuuden, jonka jonka avulla selviän tästäkin vastoinkäymisestä.
Vielä kerran korviini kantautuu perheväkivallan äänet naapuristani. Nöyränä, kiitollisena ja yksinäisenä vaellan nyt vastatuulessa lähibaariin, polvistun, myönnän tappioni ja pyydän sielulleni rauhaa.
Helsingissä heinäkuun 29. päivänä 2005
Tuhnuttelija
Tämä on testamentti, jota en koskaan uskonut joutuvani kirjoittamaan. Minut on kohdannut syvä suru. Sydämeni on murtunut, enkä tuskani määrää voi sanoin kuvata. Iso osa maailmaani mureni 29.7.2005, kun sain suureksi järkytyksekseni kuulla asuntojen hintojen jatkavan edelleen nousuaan. Elämäni pahin painajainen oli alkanut.
Olen elämässäni aina pyrkinyt itse vastaamaan teoistani ja elämääni koskevista asioista, ja niin teen myös nytkin. Tuhnuttelijana minun olisi itse pitänyt ottaa selville ja olla tietoinen, että vuokrakasarmiin kerran juoduttuani, ei ulospääsyä ole. Nyt saan tästä valtavasta erehdyksestä maksaa kalliin hinnan. Mielessäni pyörii monia kysymyksiä, ja vaikka kuinka yritän kapinoida vastaan, en voi tapahtunutta muuttaa.
Uskon, että Jumala tahtoi näin kohdallani käyvän. Sydämeni pohjasta haluan pyytää virhettäni anteeksi Suomen kansalta ja koko asuntolainaa ottaneelta maailmalta. Te olitte oikeassa, minä väärässä.
Samalla esitän nöyrät kiitokseni kaikille naapureilleni vuosien varrelta. Teitä on ollut niin monia ja niin monista kansoista. Olette perheeni ohella auttaneet minua jaksamaan, kun minulla on ollut vaikeaa.
Nyt jos koskaan tuki on tarpeen.
Tuhnuttelu antoi minulle paljon, paljon se myöskin otti. Nyt ei ole enää kiire. Taistelu on ohi. On aika uuden elämän. Kauan sitten, kun pienenä poikana ensimmäisen kerran Helsingin Sanomien asuntoliitetta luin, alkoi elämässäni suuri seikkailu, josta tuli loputon tuska.
Korot vajosivat yhä alemmas ja alemmas. Tuhannet kämpät lipuivat silmieni ohi. Tuhannet onnelliset ostivat asunnon, josta minä vain haaveilin. Tulevasta romahduksesta ammensin vahvuuden, jonka jonka avulla selviän tästäkin vastoinkäymisestä.
Vielä kerran korviini kantautuu perheväkivallan äänet naapuristani. Nöyränä, kiitollisena ja yksinäisenä vaellan nyt vastatuulessa lähibaariin, polvistun, myönnän tappioni ja pyydän sielulleni rauhaa.
Helsingissä heinäkuun 29. päivänä 2005
Tuhnuttelija
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ikävä kyllä on pakko myöntää tuo oli aika hyvä...:-)
Raamatussa sanotaan että lopunaikojen koittaessa on enää kourallinen uskovia. Niin taitaa käydä näissä rakkaan kotimaamekin asuntokuvioissa. Kun viimeinenkin epäilevä juudas on tönönsä kalliilla ostanut, tulee kylmä tuuli ja puhaltaa korttitalon kumoon. Minkäs teet, näin se vaan on.
Kohta menen ja otan sen pirullisen ison lainan, snif...
Elvis has left the building, prööööt...
Paras juttu pitkiin aikoihin!!! Jatkakaa samaa rataa, kyllä monet kerrat olen nauranut vedet silmissä näille romahduksille täällä..
Jatkakaa!! :-D
kiitos
koko porukalla osaa...edelleen.
Ja taas sama kohtalokas päivämäärä 29.7. vuosi vaan on eri !!!1!1
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2011/07/asuntojen_hinnat_nousivat_alkuvuodesta_2755458.html
Miten tässä nyt näin pääsi käymään???!!! Hintojenhan piti olla syöksykierteessä, näin olen usealta taholta lukenut!!!1!!1!11