Mun vanhemmat on eronnu, kun olin vasta vauva. Mutsi ja iskä asuu 200kilometrin päässä toisistaan. Asun mutsin luona, mut käyn useasti iskälläkin. Iskän luona on aina niin mukavaa, eikä iskä huuda mulle koskaa.
Mut mun mutsi huutaa mulle joka asiasta. Ainakun oon unohtanu tehä tiskit, tai jättäny jonkus asian hoitamatta, niin tulee huutoa. Mutsi on kamalan tarkka, et minne oon menossa ja monelta tuun. En saa olla hirveän myöhään ulkona, mutta aika myöhään kuitenkin. Vihasin ennen mutsia. En jaksanu sitä riitelyä ja huutoa!
Mut, viime yönä, luin yhtä kirjaa, jossa oli poika, jonka äiti kuoli pojan ollessa 2 vuotta. Se oli surullinen kirja. Luin sitä yöllä 12 aikaa. Lopetin lukemisen 2 aikaa. Rupesin yhtäkkiä miettiä asioita. Entä jos olisin niinkuin se poika. Asuisin isän kanssa. Mulla on isosisko ja pikkusiskopuoli. Mun pikkusiskopuolella ei ole isää, pelkästään äiti. Miten pikkusiskolleni kävisi, kun minä ja isosiskoni muuttaisimme isämme luo. Mietin ja mietin, miten kaikki olisi toisin jos mutsi olisikin kuollut. Mulla nous pala kurkkuun ja itkin äänettä 2 tuntia. Tajusin, että se huolehtiminen ja tiukat rajat, on välittämistä!
Vasta kun pysähtyy miettimään, tajuaa äidin tärkeyden. Ajatelkaa... Joillain ei ole edes ollut mahdollisuutta tutustua äitiinsä. Ajatelkaa!!
Mut mun mutsi huutaa mulle joka asiasta. Ainakun oon unohtanu tehä tiskit, tai jättäny jonkus asian hoitamatta, niin tulee huutoa. Mutsi on kamalan tarkka, et minne oon menossa ja monelta tuun. En saa olla hirveän myöhään ulkona, mutta aika myöhään kuitenkin. Vihasin ennen mutsia. En jaksanu sitä riitelyä ja huutoa!
Mut, viime yönä, luin yhtä kirjaa, jossa oli poika, jonka äiti kuoli pojan ollessa 2 vuotta. Se oli surullinen kirja. Luin sitä yöllä 12 aikaa. Lopetin lukemisen 2 aikaa. Rupesin yhtäkkiä miettiä asioita. Entä jos olisin niinkuin se poika. Asuisin isän kanssa. Mulla on isosisko ja pikkusiskopuoli. Mun pikkusiskopuolella ei ole isää, pelkästään äiti. Miten pikkusiskolleni kävisi, kun minä ja isosiskoni muuttaisimme isämme luo. Mietin ja mietin, miten kaikki olisi toisin jos mutsi olisikin kuollut. Mulla nous pala kurkkuun ja itkin äänettä 2 tuntia. Tajusin, että se huolehtiminen ja tiukat rajat, on välittämistä!
Vasta kun pysähtyy miettimään, tajuaa äidin tärkeyden. Ajatelkaa... Joillain ei ole edes ollut mahdollisuutta tutustua äitiinsä. Ajatelkaa!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onko kellään samanlaisia ajatuksia? Ottakaa kantaa.
Ei valitettavasti ole ainakaan mulla. Mä voisin tehdä ihan mitä vaan jos pääsisin joku päivä pois kotoa, ihan mihin vaan. Vaikka vankilaan. Seki ois parempi ku koti, tai oikeestaan Helvettihän tää on... Jotku ei vaan tajua sitä, kuinka vaikeaa monella saattaaki olla oikeasti. Mulle huudetaan joka asiasta, mua lyödään ja mä en saa tehdä mitään. Oon kotiarestissa melkeen koko ajan. Mutta oikeastaan en haluakkaan pois kuitenkaan. Onhan tää sentään koti ja mä oon tottunu tähän. Tää tuntuu jotenki turvallisemmalta vaikka koko ajan pitää varoa tekemisiään ja sanomisiaan. Mut mä oon ilonen, että sä löydät tällasiaki ajatuksia. Että sä oikeesti osaat ajatella järkevästi. Ja sun ei kannata hävetä itkuas. Mä en osaa itkee. Joudun pitään tunteen sisälläni, en voi tuntee kyyneleiden vapautusta... Ja kaikkeen on vaan yksi syy: oon Saatananpalvoja.
Kannattasko miettiä uudemman kerran tota saatana palvonta hommaa, jos se on kaiken "syy"??! :| Ei mun mielestä mikään tollanen saa estää itkua. Ketään ei saa myöskään lyödä missään tapauksessa. Ootko puhunut tästä kellekkään fiksummalle, että pääsisit asumaan jonnekkin muualle...? Vois sekin helpottaa.
Oon puhunu, mut kaikki sanoo, että se loppuu aikanaan. Ei ketään kiinnosta Saatananpalvojat...
ketään et oo puhunu kellekkään tarpeeks fiksulle, aikuiselle joka osaa auttaa!
heke
Todella välittävä äiti, opettaa sinulle väärän tavan kommunikoida, eli huutamaan.
Minulle huutaa isäni, mutta omista asioistaan.
Moni ei käsitä mistä puhun, mutta se on yhtä helvettiä.
heräsit! Tajusit varmaan myös senkin, että äitisi elää sinun kanssasi, kun taas isäsi luona käyt ikään kuin vieraisilla. Isäsi ei siis elä arjessasi samalla tavoin kuin äitisi - siksi isälläsi ei ole "sitä" syytäkään aina välillä polttaa hihojaan sinuun... =)