Pihassamme on paljon ala-asteikäisiä lapsia,jotka leikkivät pitkät ajat meluten leikkejään pihassa ilman että yksikään aikuinen koskaan menee paikalle kuulostelemaan, mitä lapset oikeasti keskenään tekevät ja miten käyttäytyvät toisiaan kohtaan.
Ainahan ne lapset on saaneet olla omissa oloissaan tuossa iässä, mutta lähinnä kummastuttaa se, että ainakin täällä kaupungissa annetaan lasten riehua ja huutaa täysillä toisilleen solvauksia kuin jengitappelun esiasteella. Se kuulostaa joskus niin hurjalta, että menisin väliin, mutta vasta sitten, jos oma lapsi olisi noissa touhuissa mukana tai että jotakuta sattuu oikeasti esim kiven heittäminen tmv.
Sosíaalinen käyttäytyminen tuntuu olevan lapsilta hukassa eikä vanhemmat millään verukkeellakaan käväise ystävällisesti valvomassa, mitä pihassa tapahtuu. Minusta olisi mukavaa, kun kotona jo annettaisiin sitä sosiaalista tapakasvatusta, jossa otetaan toiset kaverit huomioon eikä pihassakaan sorsita ja jengiydytä heti kun aikuisten silmä välttää. Vastuunsa käyttätymisestään ymmärtävästä lapsesta kasvaa vastuuntuntoinen nuori. Hellällä syynillä on suurempi vaikutus kuin silä, että annetaan kakaroiden rehottaa ja huutaa keskenään kuin villit koirat tarhassa. Koulukiusaaminen on ihan vastaava asia. Ei ymmärretä, että toista ihmistä sanatkin sattuvat.
"Ei haukku haavaa tee" on koulukiusaamisen suosikkilause, jonka muistan kuulleeni kiusaajieni suusta lapsena. Se ei teekään haavaa, mutta tuskin sitä aikuisenakaan unohtaa, mitä lapsena on saanut kokea,jos ei ole ollut puolustajia eikä ole osannut olla halukkaasti takaisin yhtä ilkeä.
Kaikki ei halua olla ilkeitä ja tuoda kaikkea kärkevästi ja röyhkeästi heti suusta pihalle kun siltä tuntuu. Ihan kuin koulu ja vanhemmat antaisivat hiljaisen luvan tähän vapaan kasvatuksen ylimääräiseen ja tarpeetonta kärsimystä aiheuttavaan ilmiöön. Tuo lasten outo käytös vie sydämen sivistyksen kokonaan pois mielestä ja mielen täyttääkin uhma ja ylimielinen kyynärpääkäytös, jossa vanhempia vain näennäisesti pokkuroidaan, jotta saadaan olla "itse parempia". Miten koette asian? Tuolla meidän pihassa tämä ainakin on totta. Ja jotkut noista lapsista härnäävät aikuisiakin ihmisiä huuteluillaan ja kommenteillaan.
Ainahan ne lapset on saaneet olla omissa oloissaan tuossa iässä, mutta lähinnä kummastuttaa se, että ainakin täällä kaupungissa annetaan lasten riehua ja huutaa täysillä toisilleen solvauksia kuin jengitappelun esiasteella. Se kuulostaa joskus niin hurjalta, että menisin väliin, mutta vasta sitten, jos oma lapsi olisi noissa touhuissa mukana tai että jotakuta sattuu oikeasti esim kiven heittäminen tmv.
Sosíaalinen käyttäytyminen tuntuu olevan lapsilta hukassa eikä vanhemmat millään verukkeellakaan käväise ystävällisesti valvomassa, mitä pihassa tapahtuu. Minusta olisi mukavaa, kun kotona jo annettaisiin sitä sosiaalista tapakasvatusta, jossa otetaan toiset kaverit huomioon eikä pihassakaan sorsita ja jengiydytä heti kun aikuisten silmä välttää. Vastuunsa käyttätymisestään ymmärtävästä lapsesta kasvaa vastuuntuntoinen nuori. Hellällä syynillä on suurempi vaikutus kuin silä, että annetaan kakaroiden rehottaa ja huutaa keskenään kuin villit koirat tarhassa. Koulukiusaaminen on ihan vastaava asia. Ei ymmärretä, että toista ihmistä sanatkin sattuvat.
"Ei haukku haavaa tee" on koulukiusaamisen suosikkilause, jonka muistan kuulleeni kiusaajieni suusta lapsena. Se ei teekään haavaa, mutta tuskin sitä aikuisenakaan unohtaa, mitä lapsena on saanut kokea,jos ei ole ollut puolustajia eikä ole osannut olla halukkaasti takaisin yhtä ilkeä.
Kaikki ei halua olla ilkeitä ja tuoda kaikkea kärkevästi ja röyhkeästi heti suusta pihalle kun siltä tuntuu. Ihan kuin koulu ja vanhemmat antaisivat hiljaisen luvan tähän vapaan kasvatuksen ylimääräiseen ja tarpeetonta kärsimystä aiheuttavaan ilmiöön. Tuo lasten outo käytös vie sydämen sivistyksen kokonaan pois mielestä ja mielen täyttääkin uhma ja ylimielinen kyynärpääkäytös, jossa vanhempia vain näennäisesti pokkuroidaan, jotta saadaan olla "itse parempia". Miten koette asian? Tuolla meidän pihassa tämä ainakin on totta. Ja jotkut noista lapsista härnäävät aikuisiakin ihmisiä huuteluillaan ja kommenteillaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä minä käyn tarvittaessa toppuuttelemassa ipanoita, jos meno liian hurjaksi yltyy. Eikä siinä tarvitse paljon muuta kuin kävellä paikalle ja ehdottaa, että ettekö leikkisi mieluummin kuin tappelette esimerkiksi. Lisäksi olen toisinaan jutellut muiden vanhempien kanssa ja tulosta on näkynyt niin, että vähän jokainen katsoo kaikkien perään. Ei pahasti vaan hyvästi. Samoin vanhemmilta varmistetaan lasten puheet, etteivät pääse jekuttamaan toisiaan tai vanhempia. Näin lapset oppivat sen, ettei "valvova silmä" ole negatiivinen asia, mutta se kannattaa huomioida, kun vanhemmat yhdessä kommunikoivat ja jokaisen vanhemman oma asia on sitten rangaista tai rajoittaa lapsensa elämää, se ei muille kuulu.
Vaikka olenkin tällainen justiina käyvät nämä ala-asteikäiset ja isommatkin meillä kylässä ja käyttäytyvät oikein hyvin.
Olettaisin, että pelkkä kiinnostus lapsiin on positiivinen voimavara heille ja tuo turvallisuuden tunnetta. Vanhemmat, kun eivät aina ole paikalla (on työtä, talonrakennusprojekteja jne.)
Eikä siitä sen enempää. Kaikki eivät kykene menemään toisten ipanoitten perässä pihalla, vaikka syytäkin olisi.
meilläkin, eli taloyhtiön muksuja kasvatetaan yhdessä periaattella "koko kylä kasvattaa". Eli jos ilmassa on "emme ala sua" -meininkiä, neuvotaan lapsia ottamaan ulkopuolinenkin mukaan. Kyllä lapset ymmärtävät, kun selittää, että ajattelepa miltä sinusta tuntuisi, jos olisit tuo ulkopuolinen. Samoin puutumme ystävälliseen, mutta tiukkaan sävyyn liian villeihin leikkeihin (päätön kirkuminen, pihapuiden riipiminen, parkkipaikoilla juoksentelu jne.), ja mikäli lapsi ei ota neuvosta vaaria, yhdessä ko. lapsen vanhempien kanssa keskustellen, jolloin vanhemmat saavat itse päättää, tarvitaanko kovempia otteita (kotiarestia tms.). Aikaisemmin taloyhtiössämme asui myös sellaisia perheitä, jotka eivät itse osallistuneet tähän, vaan mitenpä sitä olisi voinut vaatiakaan, kun eivät kasvattaneet edes omia lapsiaan! Onneksi kuitenkin tällaiset perheet ovat häipyneet taloyhtiöstämme, ja ongelmat heidän mukanaan.
On mukavaa katsella lasten leikkejä pihalla, kun lapset osaavat leikkiä sovussa (yleensä) ja kunnoittaen yhteistä/toisten omaisuutta.