Adoptio ulkomailta

En tarkoittanut mitään laitonta. Kotiselvitys tehtäisiin ja luvat hankittaisiin jne, mutta palvelun tarjoaja olisi muu kuin Suomalainen?

Vaihtoehtoja kaipaava kirjoitti:

En tarkoittanut mitään laitonta. Kotiselvitys tehtäisiin ja luvat hankittaisiin jne, mutta palvelun tarjoaja olisi muu kuin Suomalainen?

Esimerkiksi 70-luvulla Suomeen adoptoitiin lapsia ulkomailta mm. ruotsalaisten palvelunantajien kautta. Tämä ei välttämättä enää toimi tai ole ainakaan helppoa.

Suuin osa Suomeen tulleista kv-adoptiolapsista on adoptoitu ulkomailla asuessa. Aiemmin tätä käyttivät lähetystyössä olevat, mutta nyt ihmisiä alkaa olla muissakin töissä ulkomailla, niin että sitäkin kautta lapsia on adoptoitu mm. Kiinasta ja Intiasta. Lähetystyöntekijöiden lapsia tiedän yhden Keniasta, pari Pakistanista, yhden Afikan maasta jota en muista ja sama juttu jonkun Väliamerikan maan kanssa. Jos adoptoi semmoisesta maasta, johon Suomessa ei ole adoptioyhteistyötä, niin täytyy varautua siihen, ettei sitten ole myöskään sen maan adoptiokokoontumisia Suomessa.

Ulkomailta on adoptoitu myös ko. maan kansalaisuuden perusteella. Eli jos molemmat tai jonmpikumpi puolisoista on kyseisen maan kansalainen, niin hän saattaa voida adoptoida ko. maan lapsia. Näin myös PELA on välittänyt aikanaan muutamia suomalaisia lapsia ulkomailla suomalaisiin tai puolisuomalaisiin perheisiin. Jotkut maat arvostavat myös ko. maan juuria. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Liettua etsii lapsille vanhempia, joiden sukujuurissa olisi liettualaisuutta esimerkiksi isovanhemman kautta. Liettuasta on tullut ainakin yksi adoptiolapsi Suomeen.

Joka tapauksessa ilman palvelunantajaa ja suomalaista yhteistyötä tehty adoptio voi olla tuskallinen tai helppo, mutta ainakaan siinä ei ole turvana sopimukset, käytännöt ja muut. Tiedän ei-suomalaisen perheen joka ulkomailla adoptoidessaan meni hakemaan heille nimettyä vauvaa vihdoin kotiin. Johtaja istutti heitä pari tuntia teeseremoniassa ja totesi sitten, ettei vauvaa "enää ole". Eli kaikkea voi sattua ja esimerkiksi lahjuksia saatetaan vaatia.

Mirjamarja kirjoitti:

Esimerkiksi 70-luvulla Suomeen adoptoitiin lapsia ulkomailta mm. ruotsalaisten palvelunantajien kautta. Tämä ei välttämättä enää toimi tai ole ainakaan helppoa.

Suuin osa Suomeen tulleista kv-adoptiolapsista on adoptoitu ulkomailla asuessa. Aiemmin tätä käyttivät lähetystyössä olevat, mutta nyt ihmisiä alkaa olla muissakin töissä ulkomailla, niin että sitäkin kautta lapsia on adoptoitu mm. Kiinasta ja Intiasta. Lähetystyöntekijöiden lapsia tiedän yhden Keniasta, pari Pakistanista, yhden Afikan maasta jota en muista ja sama juttu jonkun Väliamerikan maan kanssa. Jos adoptoi semmoisesta maasta, johon Suomessa ei ole adoptioyhteistyötä, niin täytyy varautua siihen, ettei sitten ole myöskään sen maan adoptiokokoontumisia Suomessa.

Ulkomailta on adoptoitu myös ko. maan kansalaisuuden perusteella. Eli jos molemmat tai jonmpikumpi puolisoista on kyseisen maan kansalainen, niin hän saattaa voida adoptoida ko. maan lapsia. Näin myös PELA on välittänyt aikanaan muutamia suomalaisia lapsia ulkomailla suomalaisiin tai puolisuomalaisiin perheisiin. Jotkut maat arvostavat myös ko. maan juuria. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Liettua etsii lapsille vanhempia, joiden sukujuurissa olisi liettualaisuutta esimerkiksi isovanhemman kautta. Liettuasta on tullut ainakin yksi adoptiolapsi Suomeen.

Joka tapauksessa ilman palvelunantajaa ja suomalaista yhteistyötä tehty adoptio voi olla tuskallinen tai helppo, mutta ainakaan siinä ei ole turvana sopimukset, käytännöt ja muut. Tiedän ei-suomalaisen perheen joka ulkomailla adoptoidessaan meni hakemaan heille nimettyä vauvaa vihdoin kotiin. Johtaja istutti heitä pari tuntia teeseremoniassa ja totesi sitten, ettei vauvaa "enää ole". Eli kaikkea voi sattua ja esimerkiksi lahjuksia saatetaan vaatia.

Lue lisää

kuinkakohan kauan tulisi "puolisuomalaisen" perheen elellä ulkomaalaispuolison maassa jotta voisi siellä olo aikanaan adoptoida lapsen (ja palata suomeen)?

suomessa kun joutuu jonottamaan jo pelkkään neuvontaan lähemmäs pari vuotta... väkisinkin alkaa etsiä nopeampia keinoja saada lapsi perheeseen.

myös se kauhistuttaa, että kun lapsesta jonka tulee saamaan, saa tietää jossain vaiheessa prosessia, joutuu odottamaan vielä kuukausia jotta kohdemaan oikeuslaitos virallistaa adoption ennen kuin voi mennä noutamaan lapsen lastenkodista. siellä se lapsi sitten odottaa, ja vanhemamt täällä. eikä mitään voi tehdä kuin kiltisti odottaa korruptoituneiden tuomareiden hidasta toimintaa.

miksihän kaikki adoptiovanhemmat eivät heti matkusta turistiviisumilla oleskelemaan lapsen kanssa (kun saavat tiedon "omasta" lapsestaan) ja odottamaan virallistamistoimenpiteitä lapsen maahan? tai edes toienn vanhemmista.

ÖÖÖ kirjoitti:

kuinkakohan kauan tulisi "puolisuomalaisen" perheen elellä ulkomaalaispuolison maassa jotta voisi siellä olo aikanaan adoptoida lapsen (ja palata suomeen)?

suomessa kun joutuu jonottamaan jo pelkkään neuvontaan lähemmäs pari vuotta... väkisinkin alkaa etsiä nopeampia keinoja saada lapsi perheeseen.

myös se kauhistuttaa, että kun lapsesta jonka tulee saamaan, saa tietää jossain vaiheessa prosessia, joutuu odottamaan vielä kuukausia jotta kohdemaan oikeuslaitos virallistaa adoption ennen kuin voi mennä noutamaan lapsen lastenkodista. siellä se lapsi sitten odottaa, ja vanhemamt täällä. eikä mitään voi tehdä kuin kiltisti odottaa korruptoituneiden tuomareiden hidasta toimintaa.

miksihän kaikki adoptiovanhemmat eivät heti matkusta turistiviisumilla oleskelemaan lapsen kanssa (kun saavat tiedon "omasta" lapsestaan) ja odottamaan virallistamistoimenpiteitä lapsen maahan? tai edes toienn vanhemmista.

Lue lisää

En usko, että löydät mitään rajaa sille, kauanko ulkomaalaisen puolison kotimaassa tulisi vietttä saadakseen adoptoida. Useimmilla mailla, etenkin ei-länsimailla, kun on tästä aivan omat sääntönsä. Monilla kehitysmailla ei tästä varmasti ole oikein mitään sääntöjä ja esimerkiksi muslimimaissa adoptiota ei välttämättä virallisesti edes ole olemassa, vaikka sielläkin lapsia siirtyy perillisiksi oman suvun sisällä tai jonkun henkilön avustuksella ja Intiassa hindulaisuus vaikuttaa omalla tavallaan adoptioon. Joissain heikoissa maissa, joissa orvoille lapsille ei ole ottajia, saattaa lapsen saada varmaan pikemminkin viikoissa kuin kuukausissa. Ei tämmöinen suora adoptio kuitenkaan ole välttämättä yhtään helppo tai hermoja suojeleva.

Adoptiojonojen tilanne Suomessa on hirmuinen, mutta täytyy muistaa, ettei teillä eikä meilläkään, ole mitään kansalaisoikeutta lapsen saamiseksi. Se nyt vaan on niin, että ellei lapsia tule biologisesti, niin meitä tutkitaan ja jonotutetaan. Adoptiossa kun on kyse lapsen eduista, eikä lasta toivovien vanhempien halusta saada lapsia.

Kaikki lapset eivät muuten ulkomaillakaan asu lastenkodeissa. Osa asuu sijaisperheissä adoptiota odottaessaan. Vanhemmille lapsen odottaminen on varmasti tuskallista, mutta mitä luulet lasten päässä pyörivät? Tuskin he joka päivä odottavat uusia vanhempiaan, ainakaan pienimmät heistä. Adoptio on pinnaa ja järkevyyttä vaativa juttu. Aikuisten ja samalla vanhemmiksi pyrkivien ihmisten tehtävänä on adoptiossa kestää erilaisia vaiheita, paljon odotusta sekä epävarmuutta. Joskus siihen on epäoikeudenmukainen syy, kuten korruptoitunut tuomari, mutta loppujen lopuksi kyse on siitä lapsen eikä vanhemman edusta.

Monilla adoptiolasta ulkomailta odottavilla ihmisillä on kotimaassa työ, kenties aiempia lapsia ja muita sidoksia. Ei ulkomaille odottamaan lähteminen ole niin yksinkertaista. Mistä sitä paitsi olet saanut päähäsi, että lapsilla on siellä väliaikaisissa sijoituspaikoissaan asiat huonosti? Lapset eivät tiedä muusta, joten lastenkoti/sijaisperhe on heillä koti, maailma ja elämä. Lapsettomuudesta kärsivälle adoptiohakijalle se voi olla käsittämätöntä, mutta niin se vaan on. Ja entäpäs, jos adoptiossa vielä menisikin jotain vikaan vaikkapa kahden kuukauden kuluttua siitä, kun sinä olisit lentänyt maahan oleskelemaan? Jos olisitte jo aloittaneet toisiinne tutustumisen ja kiintymisen, niin se mahtaisi olla todella ikävä tilanne. Lisäksi ei ole lainkaan sanottua, että vaikka maahan menisittekin, pääsisitte näkemään tai hoitamaan teille nimettyä lasta. Lasten hoitajilla ja huoltajiksi määrätyilläkin kun on omat määräyksensä.

Pistä nyt kärsimättömyys sivuun, ota järki käteen ja tee jotakin oman adoptionne etenemisen hyväksi. Odottaminenkin on taitolaji ja sen aikana voi tehdä paljonkin järkeviä asioita.

ÄÄÄ kirjoitti:

En usko, että löydät mitään rajaa sille, kauanko ulkomaalaisen puolison kotimaassa tulisi vietttä saadakseen adoptoida. Useimmilla mailla, etenkin ei-länsimailla, kun on tästä aivan omat sääntönsä. Monilla kehitysmailla ei tästä varmasti ole oikein mitään sääntöjä ja esimerkiksi muslimimaissa adoptiota ei välttämättä virallisesti edes ole olemassa, vaikka sielläkin lapsia siirtyy perillisiksi oman suvun sisällä tai jonkun henkilön avustuksella ja Intiassa hindulaisuus vaikuttaa omalla tavallaan adoptioon. Joissain heikoissa maissa, joissa orvoille lapsille ei ole ottajia, saattaa lapsen saada varmaan pikemminkin viikoissa kuin kuukausissa. Ei tämmöinen suora adoptio kuitenkaan ole välttämättä yhtään helppo tai hermoja suojeleva.

Adoptiojonojen tilanne Suomessa on hirmuinen, mutta täytyy muistaa, ettei teillä eikä meilläkään, ole mitään kansalaisoikeutta lapsen saamiseksi. Se nyt vaan on niin, että ellei lapsia tule biologisesti, niin meitä tutkitaan ja jonotutetaan. Adoptiossa kun on kyse lapsen eduista, eikä lasta toivovien vanhempien halusta saada lapsia.

Kaikki lapset eivät muuten ulkomaillakaan asu lastenkodeissa. Osa asuu sijaisperheissä adoptiota odottaessaan. Vanhemmille lapsen odottaminen on varmasti tuskallista, mutta mitä luulet lasten päässä pyörivät? Tuskin he joka päivä odottavat uusia vanhempiaan, ainakaan pienimmät heistä. Adoptio on pinnaa ja järkevyyttä vaativa juttu. Aikuisten ja samalla vanhemmiksi pyrkivien ihmisten tehtävänä on adoptiossa kestää erilaisia vaiheita, paljon odotusta sekä epävarmuutta. Joskus siihen on epäoikeudenmukainen syy, kuten korruptoitunut tuomari, mutta loppujen lopuksi kyse on siitä lapsen eikä vanhemman edusta.

Monilla adoptiolasta ulkomailta odottavilla ihmisillä on kotimaassa työ, kenties aiempia lapsia ja muita sidoksia. Ei ulkomaille odottamaan lähteminen ole niin yksinkertaista. Mistä sitä paitsi olet saanut päähäsi, että lapsilla on siellä väliaikaisissa sijoituspaikoissaan asiat huonosti? Lapset eivät tiedä muusta, joten lastenkoti/sijaisperhe on heillä koti, maailma ja elämä. Lapsettomuudesta kärsivälle adoptiohakijalle se voi olla käsittämätöntä, mutta niin se vaan on. Ja entäpäs, jos adoptiossa vielä menisikin jotain vikaan vaikkapa kahden kuukauden kuluttua siitä, kun sinä olisit lentänyt maahan oleskelemaan? Jos olisitte jo aloittaneet toisiinne tutustumisen ja kiintymisen, niin se mahtaisi olla todella ikävä tilanne. Lisäksi ei ole lainkaan sanottua, että vaikka maahan menisittekin, pääsisitte näkemään tai hoitamaan teille nimettyä lasta. Lasten hoitajilla ja huoltajiksi määrätyilläkin kun on omat määräyksensä.

Pistä nyt kärsimättömyys sivuun, ota järki käteen ja tee jotakin oman adoptionne etenemisen hyväksi. Odottaminenkin on taitolaji ja sen aikana voi tehdä paljonkin järkeviä asioita.

Lue lisää

Kyllä, adoptiojonot (monissa kaupungeissa) suomessa ovat HIRVEÄT. kaupunkien rahoitus ei kai riitä palkkaamaan paria sosiaalityöntekijää lisää hoitamaan jonot pois ja pitämään ne lyhyinä.

sosiaalitoimi voisi myös harkita uusia tapoja antaa adoptioneuvontaa - enemmän ryhmätapaamisia, luentoja ja ennen kaikkea kotiläksyjä hakijoille: tietoa on kirjallisessa muodossa paljon ja sitä voi tuottaa lisää.

mielestäni ihan jokaisella lapsella tulisi olla oikeus omaan kotiin ja ainakin yhteen vanhempaan. maailmassa on järjetön määrä kodittomia, orpoja ja lastenkodeissa asuvia lapsia ja vauvoja. jos adoptioprosessit kaikissa maissa vievät yhtä kauan kuin täällä, asiat eivät orpojen lasten kannalta koskaan parane.

useimmissa maissa, joista lapsia adoptoidaan suomeen, ei todellakaan ole sijaisperheitä, johtuen lähinnä siitä, että orpoja on niin paljon ja ihmiset ovat köyhiä, joten perheet eivät kaipaa lisää ruokittavia suita.

vaikka totuus usein satuttaakin, täytyy katsoa tärkeitä asioita ilman vaalenpunaisia laseja: läheskään kaikki lastenkodit eivät ole hyviä paikkoja elää. lapsia on liikaa, hoitajilla liian pitkät työvuorot, ei ole varaa ehkäpä edes ruokkia lapsia kuunolla tai hoitaa terveyttä. lapsia paimennetaan usein kepein tms. pysymään heille kuuluvilla alueilla, ja rauhallisina. ehkä näin ei ole niissä harvoissa lastenkodeissa jotka ovat yhteistyössä suomalaisten adoptiojärjestöjen kanssa, mutta se ei auta niitä lapsia jotka elävät niissä huonommissa "kodeissa".

kirjoitit "Se nyt vaan on niin, että ellei lapsia tule biologisesti, niin meitä tutkitaan ja jonotutetaan."

miksi ihmiset hyväksyvät tällaisen jonotuttamisen mukisematta? eikö tule mieleen, että jos asioihin yrittää vaikuttaa, tilanne voi muuttua tulevaisuudessa - tai ehkäpä jo omalla kohdalla?! adoption hakijat kai tuntevat olevansa passiivisessa prosessissa, jossa heidän tulee käyttäytyä hienosti ja kiltisti, jos mielivät saada oman lapsen. sitten joskus kun odotus on ohi. mikseivät hakijat voisi ajatella prosessin olevan inhimillinen, aktiivinen, parannuksia vaativa?

jos adoptiossa on kyse lapsen edusta, luulisi, että kaikki adoptioihmiset pyrkisivät nopeuttamaan ja samalla nostamaan adoptiosysteemien laatua.

kirjoitit myös "Adoptio on pinnaa ja järkevyyttä vaativa juttu. Aikuisten ja samalla vanhemmiksi pyrkivien ihmisten tehtävänä on adoptiossa kestää erilaisia vaiheita, paljon odotusta sekä epävarmuutta."

vai on hakijoilla tuollainen tehtävä... ;)

mielestäni on älytöntä, että näin tärkeässä asiassa kenenkään tarvitsee tuntea epävarmuutta ja odottaa paljon.

jossain on mätää. monissa paikoissa itseasiassa. meidän ei täällä suomessa on kovin helppo vaikuttaa kohdemaiden (mm. kehitysmaat) oikeusprosessien hankaluuteen, vaikka sitäkin voi, ja tuleekin yrittää. me voimme sen sijaan JATKUVASTI painostaa kaupunkien päättäjiä antamaan edes se yksi sossun täti lisää adoptionauvontaan, ja järkevöittämään prosessia muutenkin.

olet oikeassa: odottamisen aikana voi tehdä paljonkin järkeviä asioita. yllä olevassa tekstissä on ideoita aktiviteeteista sille ajalle. me suomalaiset vain olemme sellaisia saamattomia hissukoita, ettemme uskalla ns. tarttua härkää sarvista saadaksemme muutoksia aikaan. mielummin tyydymme tällaiseen kivaan pikku adoptiosysteemiin jota joku muu kuin me ohjaa ykkönen silmässä.

ÖÖÖ kirjoitti:

Kyllä, adoptiojonot (monissa kaupungeissa) suomessa ovat HIRVEÄT. kaupunkien rahoitus ei kai riitä palkkaamaan paria sosiaalityöntekijää lisää hoitamaan jonot pois ja pitämään ne lyhyinä.

sosiaalitoimi voisi myös harkita uusia tapoja antaa adoptioneuvontaa - enemmän ryhmätapaamisia, luentoja ja ennen kaikkea kotiläksyjä hakijoille: tietoa on kirjallisessa muodossa paljon ja sitä voi tuottaa lisää.

mielestäni ihan jokaisella lapsella tulisi olla oikeus omaan kotiin ja ainakin yhteen vanhempaan. maailmassa on järjetön määrä kodittomia, orpoja ja lastenkodeissa asuvia lapsia ja vauvoja. jos adoptioprosessit kaikissa maissa vievät yhtä kauan kuin täällä, asiat eivät orpojen lasten kannalta koskaan parane.

useimmissa maissa, joista lapsia adoptoidaan suomeen, ei todellakaan ole sijaisperheitä, johtuen lähinnä siitä, että orpoja on niin paljon ja ihmiset ovat köyhiä, joten perheet eivät kaipaa lisää ruokittavia suita.

vaikka totuus usein satuttaakin, täytyy katsoa tärkeitä asioita ilman vaalenpunaisia laseja: läheskään kaikki lastenkodit eivät ole hyviä paikkoja elää. lapsia on liikaa, hoitajilla liian pitkät työvuorot, ei ole varaa ehkäpä edes ruokkia lapsia kuunolla tai hoitaa terveyttä. lapsia paimennetaan usein kepein tms. pysymään heille kuuluvilla alueilla, ja rauhallisina. ehkä näin ei ole niissä harvoissa lastenkodeissa jotka ovat yhteistyössä suomalaisten adoptiojärjestöjen kanssa, mutta se ei auta niitä lapsia jotka elävät niissä huonommissa "kodeissa".

kirjoitit "Se nyt vaan on niin, että ellei lapsia tule biologisesti, niin meitä tutkitaan ja jonotutetaan."

miksi ihmiset hyväksyvät tällaisen jonotuttamisen mukisematta? eikö tule mieleen, että jos asioihin yrittää vaikuttaa, tilanne voi muuttua tulevaisuudessa - tai ehkäpä jo omalla kohdalla?! adoption hakijat kai tuntevat olevansa passiivisessa prosessissa, jossa heidän tulee käyttäytyä hienosti ja kiltisti, jos mielivät saada oman lapsen. sitten joskus kun odotus on ohi. mikseivät hakijat voisi ajatella prosessin olevan inhimillinen, aktiivinen, parannuksia vaativa?

jos adoptiossa on kyse lapsen edusta, luulisi, että kaikki adoptioihmiset pyrkisivät nopeuttamaan ja samalla nostamaan adoptiosysteemien laatua.

kirjoitit myös "Adoptio on pinnaa ja järkevyyttä vaativa juttu. Aikuisten ja samalla vanhemmiksi pyrkivien ihmisten tehtävänä on adoptiossa kestää erilaisia vaiheita, paljon odotusta sekä epävarmuutta."

vai on hakijoilla tuollainen tehtävä... ;)

mielestäni on älytöntä, että näin tärkeässä asiassa kenenkään tarvitsee tuntea epävarmuutta ja odottaa paljon.

jossain on mätää. monissa paikoissa itseasiassa. meidän ei täällä suomessa on kovin helppo vaikuttaa kohdemaiden (mm. kehitysmaat) oikeusprosessien hankaluuteen, vaikka sitäkin voi, ja tuleekin yrittää. me voimme sen sijaan JATKUVASTI painostaa kaupunkien päättäjiä antamaan edes se yksi sossun täti lisää adoptionauvontaan, ja järkevöittämään prosessia muutenkin.

olet oikeassa: odottamisen aikana voi tehdä paljonkin järkeviä asioita. yllä olevassa tekstissä on ideoita aktiviteeteista sille ajalle. me suomalaiset vain olemme sellaisia saamattomia hissukoita, ettemme uskalla ns. tarttua härkää sarvista saadaksemme muutoksia aikaan. mielummin tyydymme tällaiseen kivaan pikku adoptiosysteemiin jota joku muu kuin me ohjaa ykkönen silmässä.

Lue lisää

Viestisi on täyttä asiaa. Sinusta tulee loistava adoptioäiti! Mahtavaa, että hakijoissa on aktiivisia ja energisiä ihmisiä!

Kenet adoptoin Suomesta?

Täällä vahingossa raskaaksi tekevät yleensä mieluummin abortin kuin antavat lapsensa adoptioon. Ulkomailla on tilanne toinen, vanehmmat haluavat lapselleen elämän ja kun itse eivät voi sitä antaa niin he toivovat lapsen saavan sen jossain toisessa perheessä.

Ei kukaan muu vo itehdä päätöstä antaa lapsi adoptioon kuin lapsen vanhempi. Et sinäkään voi muuttaa sitä tosiasiaa.

Osa ihmisistä ai halua adoptoida ulkomailta ja he jäävät mieluummin kokonaan lapsettomiksi, vaikka voisivatkin saada ulkomailta lapsen.