Mulla on tosi paha olla, kun mulla on ollut vauvakuume jo kolme vuotta ja mieheni ei vieläkään helly ajatukselle.
Ollaan oltu naimisissa kaksi vuotta ja yhdessä liki kymmenen vuotta. Kaveripiiriimme alkaa syntyä pienoisia kovalla vauhdilla ja sepä auttaa tilanteeseeni todella paljon...
Miehellä on vakituinen todella hyvätuloinen työ ja minulla määräaikainen työ vuoden loppuun ssaakka. Valmistuin viime vuonna ammattiin. Mies haluaa koko ajan siirtää vauvantekopuuhia ja se masentaa ja loukkaa minua. Hän sanoo että taloudellinen tilanteemme ei sallisi sitä. Pärjäämme kahdestaankin tuloillamme loistavasti niin miksi ei muka "olisi varaa lapseen"?
Olen jo miettinyt että onko tämä mies todella se oikea. Jos hän päättääkin joskus että ei halua lapsia lainkaan... Jos hän ei vuoden päästä ala olemaan ajatuksieni kannalla lähden suhteesta. Haluan lasta/lapsia enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa ja jos ei mies halua, niin ei minulla ole vaihtoehtoa. Rakastan miestäni, mutta en aio viettää elämääni lapsettomana.
Onko teitä muita lapsettomia, jotka kamppailevat saman ongelman kanssa? Haluisin niin kovasti kuulla teidän tarinanne!
-surullinen=(-
Ollaan oltu naimisissa kaksi vuotta ja yhdessä liki kymmenen vuotta. Kaveripiiriimme alkaa syntyä pienoisia kovalla vauhdilla ja sepä auttaa tilanteeseeni todella paljon...
Miehellä on vakituinen todella hyvätuloinen työ ja minulla määräaikainen työ vuoden loppuun ssaakka. Valmistuin viime vuonna ammattiin. Mies haluaa koko ajan siirtää vauvantekopuuhia ja se masentaa ja loukkaa minua. Hän sanoo että taloudellinen tilanteemme ei sallisi sitä. Pärjäämme kahdestaankin tuloillamme loistavasti niin miksi ei muka "olisi varaa lapseen"?
Olen jo miettinyt että onko tämä mies todella se oikea. Jos hän päättääkin joskus että ei halua lapsia lainkaan... Jos hän ei vuoden päästä ala olemaan ajatuksieni kannalla lähden suhteesta. Haluan lasta/lapsia enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa ja jos ei mies halua, niin ei minulla ole vaihtoehtoa. Rakastan miestäni, mutta en aio viettää elämääni lapsettomana.
Onko teitä muita lapsettomia, jotka kamppailevat saman ongelman kanssa? Haluisin niin kovasti kuulla teidän tarinanne!
-surullinen=(-
Vastaukset 4
Vanhimmat
voi sua ressukkaa. inhottava tilanne. yritä keskustella asiasta. ei se raha asioita ratkaise! mitä pitemmälle pitkittää sen hankalammaksi asia voi muuttua. (ikää karttuu) sitten kun myöhemmin haluaa lapsia, niin jos ei sitten onnistukkaan raskautumaan:( mahdollisuudet pienenee...jos itse todella haluat lapsia ja miehesi ei, niin harkitsisin miehen vaihtoa lapsiystävällisempään...vaikkakin se on helpommin sanottu kuin tehty. toivottavasti asiat järjestyy ja saat lapsen aikaan...itse molemmat halutaan lasta, mutta ei ole onnistuakseen. ikävää sekin, kun molemmat toivoo lapsia! (aina ei oo helppoo)mut koitetaan kestää...
Ehkä häntä ei kiinnosta ollenkaan lisääntyä. Keskustelkaa. Kysy häneltä suoraan että koska hänen mielestä olisi aika hommata lapsia? Voisitte kummatkin tulla toisianne puolitiehen vastaan..
Tiedän tarkalleen miltä sinusta tuntuu:( Minulla oli sama tilanne kuin sinulla tasan kolme vuotta sitten. Asia oli vaan kohdattava suoraan. Silloin sanoin miehelleni, että suhteestamme ei tule mitään ja minä lähden, jos ei lasta edes yritetä saada alkuun. Minä vaan totesin, että varmasti katkeroidun miehelleni, jos en saa koskaan mahdollisuutta tulla äidiksi. Katkeruus olisi varmasti myrkyttänyt suhteen jossain vaiheessa.
No mieheni mietti sanojani jonkin aikaa ja totesi sitten vaan, että tehdään sitten se lapsi jos se on noin tärkeää sinulle. Neljä kuukautta sen jälkeen tulin raskaaksi. Meillä vaan tilanne tuntuu olevan jälleen sama. Minä lapsirakkaana ihmisenä haluaisin lisää lapsia, mutta ukko ei ole vielä lämmennyt ajatukselle "pikkukakkosesta". On inhottavaa ja masentavaa kun pitää tapella aina tämän saman asian kanssa ja vatvoa ajatusta, että suostuuko ukko koskaan hankkimaan toista(kolmatta etc.). En todellakaan jatkuvasti painosta ukkoa, koska tuntuu, että hän menee siitä vain enemmän lukkoon. Välillä tuntuu, että olisi helpompi olla erillään. Mutta nyt ei lähteminen ole niin helppoa kun on jo yksi lapsi ja haluan ehjän perheen lapselleni
Koska mies vetoaa taloudelliseen tilanteeseen niin teepä seuraavasti. Lasket miten paljon saisit mammapäivärahaa. Esim. jos ensi vuonna saisitte pienokaisen niin raha lasketaan v. 2004 tuloista ELLEI viimeisen 6kk palkka ole (oliko se nyt 20%) suurempi kuin 2004 verrattuna. Mammaraha oli muistaakseni 75% tuloista. Laske siis saamisesi + miehen tulot ja listaa sitten perheen vakituiset menot ja laskut. Katsotte mitä jää viivan Meillä oli viivytystaktiikkana tuo sama taloudellinen tilanne ja kun sitten laskettiin niin huomattiin, että millään ei voida olla tulematta toimeen vaikka vauva saataisiin. Nyt neiti on 2,5 ja pikku kakkosta yritetään.