oon seurustellut poikaystäväni kanssa yli vuoden ja puoli vuotta sitten hän muutti 200 km:n päähän ja nyt kun näemme on meillä ihanaa yhdessä mutta kun olemme kauemmin erillään tulee olo ettei olekaan niin kiinnostunut toisesta. mistä tämä voi johtua? eikö enää muista millainen toinen on?
kun taas pitkän eron jälkeen näkee toisen ei halua päästää hänestä irti ja silloin tulee niin sairaan paha mieli, ettei pysty tekemään mitään muuta kuin ajattelemaan häntä. mistä se paha mieli voi tulla?
onko muilla kaukosuhteen omaavilla samantapaisia tunteita? niistä olisi kiva puhua jonkun kanssa!! jos kiinnostaa jutella niin olisin kyllä kiinnostunut kuulemaan muiden juttuja ja kertomaan omiani!! siis jos kiinnostaa niin jätä ihmeessä mailiosoitteesi niin mailaan sitten sinulle!!!
kun taas pitkän eron jälkeen näkee toisen ei halua päästää hänestä irti ja silloin tulee niin sairaan paha mieli, ettei pysty tekemään mitään muuta kuin ajattelemaan häntä. mistä se paha mieli voi tulla?
onko muilla kaukosuhteen omaavilla samantapaisia tunteita? niistä olisi kiva puhua jonkun kanssa!! jos kiinnostaa jutella niin olisin kyllä kiinnostunut kuulemaan muiden juttuja ja kertomaan omiani!! siis jos kiinnostaa niin jätä ihmeessä mailiosoitteesi niin mailaan sitten sinulle!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
samoja vikoja löytyy. meillä ei ole niin pitkää välimatkaa. näemme joka viikko kerran. silti samat ongelmat vaivaa mua.
kun olemme erillään minä tappelen ja aiheutan riitoja puhelimessa. kirjeitä kirjoitan joka viikko. annan ne sitten kädestä käteen. itse en saa takaisin mitään.
vieraantumisen merkkejäkin näkyy joskus. poikaystävänikin sanoo että olet etääntynyt. sitten tulee parit kyyneleet ja rakkaus kukoistaa jälleen.
on se jännä tunne. aina kun näkee viikon tai pitemmän ajan kuluttua tuntuu kuin olisi rakastunut uudelleen.
luotan vain siihen, että poikaystäväni muuttaa kohta omaan kotiin lähemmäksi minua.
toivossa on hyvä elää!
mulla ja mun poikaystävällä on yli 300km välimatkaa...mut hyvin ollaan selvitty ja tän viikon perjantaina olen menossa hänen luokseen.
itku tulee aina ku hänen pois lähtö lähenee..viimeeksikin(19.5) ni itkin jo enne ku juna tuli ja sit ku kulta meni junaan itkin vaan.ja linkissäkin olin tosi hulpean näkönen..tuli niin tyhjä olo,oli niin yksin,ku oli tottunu et toinen on vieressä.ja aivot ei suostunu tajuu,et seuraavaan näkemiseen on vaan 2viikkoa.
jutellaan netissä paljon ja puhelimessa.ja sen avulla ollaan selvillä aina toisen päivän tapahtumista...mut pärjäile
jos haluat mailata,ni mailaa osoteeseen [email protected]
Mulla on ollut kaukosuhde, tais välimatkakin olla sama..
Sanon vain sen, että kalliiksi se tulee kun puhelimessa puhuu, no ei onneks täs tapaukses mun laskuun mutta kultani laskut olivat aina n. 3000 mk.
Viikot erillään ja viikonloput yhdessä, ja aina, koko viikon olikin aina sitä viikonlopun odotusta ja puhelimessa aina tiettyyn kellonaikaan ja viikolla illan kohokohta kullan soitto.
Pitkän päälle kaukosuhteet on niin rasittavia,
se kuluttaa energiaa ja siinä tulee mustasukkaiseksi toisesta kun näkee vain viikonloppuisin, ainakin pitemmän päälle.
No ehkä sulla sit paremmin mutta mun suhde loppui aika tylyllä tavalla, vaikka olimme kihloissakin ja rakastettiin toisiamme, rakkautta siis kyllä riitti eikä se loppunu.
Mutta muut asiat sitten..
No, jospa sulla sit paremmin. :)