Työväenkirjallisuutta ei enää ole. Kaikki vanhat olen lukenut mitä kirjastosta olen löytänyt ystävällisen henkilökunnan avustuksella. Tästä on jo vuosi aikaa kun viimeksi olen lukenut.
Pitäisi metalli- ja raksaduunareiden ottaa se läppäri syliin ja alkaa kirjoittamaan. Itse kirjoitin mutta ei kustantamot huoli. Se käsitteli pääosin itsekin kokemaani eriarvoisuutta mitä duunarit joutuvat kokemaan keskiluokan toimesta. Keskiluokka kun ei arvosta duunaria yhtään.
Ei taida kustantamoita enää kiinnosta työläiskirjallisuus.
Tulipahan tehtyä.
Ei kiinnosta keskiluokan kirjat eikä keskiluokka voi kirjoittaa työväestä.
Olen yrittänyt lukea suosittujakin kirjoja mutta ei ne lähde.
Pitäisi metalli- ja raksaduunareiden ottaa se läppäri syliin ja alkaa kirjoittamaan. Itse kirjoitin mutta ei kustantamot huoli. Se käsitteli pääosin itsekin kokemaani eriarvoisuutta mitä duunarit joutuvat kokemaan keskiluokan toimesta. Keskiluokka kun ei arvosta duunaria yhtään.
Ei taida kustantamoita enää kiinnosta työläiskirjallisuus.
Tulipahan tehtyä.
Ei kiinnosta keskiluokan kirjat eikä keskiluokka voi kirjoittaa työväestä.
Olen yrittänyt lukea suosittujakin kirjoja mutta ei ne lähde.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoittaminen ei taida enää nykyisin olla kovin suosittu harrastus duunareiden keskuudessa. Se vaatii pitkäjännitteisyyttä, perehtymistä ja vaivannäköä. Vapaa-aika kuluu paljon rattoisammin somessa ja suoratoistopalveluiden tarjontaa selaillessa.
Ainahan voit julkaista hengentuotteesi omakustanteena, ei ole nykyaikana kovin kallistakaan. Ei sillä palkoille pääse (kuten ei kirjoittamisella useimmiten muutenkaan), mutta ainakin tuotoksesi on lukijoiden saatavilla ja näet, kiinnostaako tekstisi lukijoita ostopäätökseen asti. Hyvässä lykyssä voit saada teoksellesi näkyvyyttä esimerkiksi paikallislehdessä, mutta se vaatii hieman oma-aloitteisuutta.
Millaista mielestäsi olisi 2020-luvun "työväenkirjallisuus"?
Työväenluokkaa perinteisessä mielessä ei enää nykyaikana juurikaan ole, vaan enemmistö "työläisammateissa" työskentelevistä on jo kauan sijoittunut keskiluokkaan. Perinteinen luokkajako perustui vahvasti pääoman jakautumiseen yhteiskunnassa, ja työväenkirjaillisuus syntyi osin tämän eriarvoisuuden pohjalta. Nykyisin hommansa osaava lvi-asentaja tai remonttireiska voi hyvinkin tienata paremmin kuin enemmistö akateemisen koulutuksen saaneista. Ei ole mitenkään harvinaista, että "työväestöön" kuuluvalla henkilöllä on esimerkiksi sijoitusomaisuutta. Monissa nykyajan duunariammateissa vaaditaan myös teoreettisen tiedon omaksumista aivan toisella tavalla kuin työväenkirjallisuuden kulta-aikoina.
Työväenkirjallisuus on kadonnut tai ehkä pikemminkin keskiluokkaistunut, koska työväestö on suurelta osin keskiluokkaistunut. Yhteiskuntaluokka ja ammatti eivät myöskään ole enää nuoremmille sukupolville yhtä vahvoja identiteetin rakennuspalikoita kuin ne olivat aikaisemmin.
Ihan hyvin kuvailtu työväenluokkaa, joka tuskin on ennenkään ollut niin yhtenäinen kuin voisi puusta katsoen kuvitella.
Nykyään ovat tavallaan alinta osastoa syrjäytyneet, jotka voivat olla asunnottomia tai muuten työelämästä sivuun päätyneitä, jotka sinnittelevät miten taitavat. Sitten ovat pätkätyöläiset, vuokratyöläiset ja muut jotka eivät saa pysyvää kokopäivätyötä. Tuossa edellä olevassa kommentissa mainitaan, että hyvässä työssä toimiva asentaja tai korjaaja voi tienata hyvinkin, mutta ei hänkään ole sen kummemmin vapaa mies, vaan hänen on pidettävä huoli alan kehityksestä, seurattava työmarkkinoita, ettei mene leipäpuu alta.
Myös on totta, että pitsa ja serkushuvit ovat pehmentäneet ennen työväeksi kutsutun aineksen osaksi ihmiskunnan lamaantunutta muurahaismassaa, jota yhdistää toisiinsa lyhytjännitteinen nautinnonhalu, vippailu ja shoppailu.
Jos kertoisi työväenluokasta, pitäisi kaikkia näitä ihmiskerroksia kaapia mukaan tarinaan ja tehdä siitä jollain tavalla kiinnostavaakin. Ehkä mallina voisi olla joku Viktor Huukon Kurjat tai Antti Jalavan Asfalttikukka? Siitä vain tekoäly raksuttamaan muutaman sekunnin ja tiedä miten mojova pätkä on kasassa!