Turvekammin irstas nussintayö

OSA 2

Eikä vieras uros aikaillut.

Kammin nuori vaimo tunsi vahvat kourat hetken hävyllään, sitten rinnoillaan ja kupeillaan. Otteet olivat vaateliaat ja haluavat.

Tummakulmainen, raavas, karvainen salametsästäjä levitti kammin isännän vaimolta haarat auki ja sovitti suuren sukukyrpänsä pienelle, kosteaa lämpöä hehkuvalle reiälle.

Ja köyristyi häijyyn työntymiseen

Nuorikko tiesi, ettei hän saisi antautua. Ei kellekään muille kuin omalle miehelleen. Hän tiesi, että mies raivostuisi silmittömästi tästä. Kävisi vieraan kimppuun suurella raivolla ja yrittäisi suojella nuorta vaimoaan.

Mutta he kumpikaan eivät olisi mahtaneet mitään tälle vahvalle salametsästäjälle. Tulija oli liian väkevä, liian harteikas, liian raavas.

Väistämätön tapahtui, korven karu laki täyttyi.

Suurikokoinen, paksu, suonikas vieraan heimon kyrpä työnsi tiensä auki kaukana ansastavan kammin isännän mesitussuun.

Nuorikko voihki ja vapisi. Viattomat, suuret sinisilmät pyrkivät kääntymään nurinpäin, ripset värisivät.

Vieraan häijyläisen miehuus oli valtaisa. Se levitti, se venytti ja se aukaisi kammin nuorikon pienen, kapean pillun mahtimitallaan. Miehisellä väellä ja voimalla.

Oman miehen tuttu siitinkalu lennähti alapäästään hitaasti ja vääjäämättä ammolleen avautuvan nuoren vaimon mieleen.

Tuo tuttu, turvallinen puikula, joka vaaleanruskeista karvoista tökötti niinä lemmekkäimpinä hetkinä.

Mutta se vierähti pian mielestä, kun vierasheimolainen valloitti vitun.

Mies hellitti kyrpäänsä taaksepäin ja työnsi sitten taas entistä syvemmälle sisään saaden kammin nuorikon vinkumaan kimeästi.

Salametsästäjä ei kuitenkaan tuntenut sääliä eikä antanut armoa. Edellisestä pillunotosta oli jo aikansa, suuret pallikivet roikkuneet liian kauan painolastina jalkovälissä.

Nyt kun näin mehevä, nuori, tuore mesituhero oli pudonnut kouriin kuin metso puun oksalta, korven uros otti siitä kaiken irti.

Seuraavat pimeät talviyön tiimat olivat pelkkää raakaa ja hikistä nussimista.

Vieras, karvainen, väkivahva uros köyri toisen miehen vaimoa ensin edestä ja sitten takaa niin lujaa, että turvekammin katosta varisi hiekkaa nuotioon. Tuli ritisi. Varjot leiskuivat seinille.

Nainen huusi kertynyttä intohimoaan ja suurta lihannautintoaan kovalla ja korkealla äänellä. Vinkui, voihki, huudahteli ja kirkui jalat levällään. Karvaista takapuoltaan jytkyttelevä sonni päällään.

Vieraan heimon uros hässi eläimellisellä himolla. Kookkaat, karvaiset ja painavat nahkapallit mäiskähtelivät nuoren saaliin takamukselle.

Märkä liha litisi ja läiskyi.

Uros huohotti yhä raskaammin, urisi ja murahteli mahtiaan painaessaan tiukkaa vittua allaan isolla, suonikkaalla kyrvällään, suurta väen leimausta hakien.

Jykevä, suonikas parrukyrpä laukesi nuoren pillun tiukassa puristuksessa rajun jytistyksen seurauksena.

Vieras sonni laukaisi möreästi karjahdellen ja kovalla voimalla oman vahvan siemenpiimänsä syvälle toisen miehen vaimon märän pillun perukkaan.

Nainen kirkaisi kauhusta ja säpsähti vieraan kuumassa, tiheäkarvaisessa otteessa. Ja joutui ottamaan sisäänsä kaiken, mitä tuli ja tuli ja tuli syöksy syöksyltä. Isot pallit lepäsivät naisen pyllyä vasten miehen siementäessä niiden painoa kevyemmäksi.

Vaan ei vieraan, raavaan uroksen hurja kyrvänmahti siitä mihinkään laantunut, vaikka ensimmäiset sakeat siemennökset tulivatkin suurista pallipusseista ulos.

Kauhukseen kammin nuori vaimo todisti, että salametsästäjällä oli miehistä voimaa ja väkeä luonnottomalla mitalla.

Seiväs pysyi julmassa tanassa yhäti, kun leveäharteinen sonni nousi ja liikehti liekkien valossa.

Niiltä sijoiltaan yrmeä vieras käänsi kertaalleen siementämänsä toisen miehen vaimon kontilleen.

Sitten valloittaja työntyi väkivahvana ja paksuna seisovalla suonikyrvällään sisään läpiliukkaaseen, runnottuun tussuun ja jatkoi himokasta nussimistaan.

Röyhkeä vieras piteli kiljahtelevan nuorikon pyöreästä takamuksesta kiinni jytkiessään sukunsa siittimellä voimallisia työntöjä.

Toistamiseen vieras salametsästäjä syöksi siemenlastit karjuen toisen miehen nuorikkoon julmasti takaapäin suurella kyrvällään. Syvälle perille saakka, entisten sekaan.

Sen jälkeen vieraan julma heimoelin sentään talttui.

Tummana ja elinnesteistä sotkuisena se vaappui ja nytkyi laskeutuen alaspäin maltillisempaan tilaan. Vaikka julma ja sysinen se oli vieläkin kuin mikä.

Ja lopulta iso, nussinut kulli kierähti miehen karvaiselle reidelle, kun röyhkeä sonni asettui taljoille häikäilemättä polkemansa ja siementämänsä nuoren naisen vierelle.

Omistajan elkein vieras mies veti nautinnon aallokosta vikisevän ja voimalla hässityn nuoren naisen tuhtikarvaiseen, hikiseen kainaloonsa.

Nainen huohotti vielä pitkään ja tunsi pillunsa sykähtelevän väen tunnoissa.

Jatkuu

OSA 3

Nuotion liekit olivat jo laantuneet melkein hiillosten hehkuksi.

Ei se tähän jäänyt. Raavaassa, vahvassa korven kulkijassa riitti miehuusvoimaa ja karttunutta eläinhimoa.

Vielä kolmasti senkin jälkeen metsien synkkä, karvainen kulkija nussi, astui, köyri ja siemensi kammin isännän nuoren, kirkuvan vaimon, ennen kuin sai vittua kylläkseen.

Taljat hiestyivät, hiekkaa varisi katosta. Kuumuus yltyi ja hiki valui.

Julma, tumma, suonikyrpä vaati koko suurelta kooltaan nuorta, tiukkaa vitunlihaa. Villieläimen lailla mies hässiä jytisti turvekammin pimeydessä toisen miehen omaan vakoon.

Tumma, partainen ja tuuheakarvainen salametsästäjä oli niitä uroksia, jotka pystyivät taltuttamaan voimallisesti naisen vitun väen ja ottamaan siltä luontoa ja onnea itseensä. Tähän ei kaikista miehistä ollut.

Ja valtaaja käytti miehistä korpioikeuttaan karkeimman jälkeen, painautui väkevästi naisen rintoihin, vei kourat ennen uutta siemennystä tämän takapuolen alle ja nussikoi menemään rajusti.

Nainen ei voinut kuin antaa ja voihkia häijyn vieraan roimassa otteessa, vahvojen, karvaisten lihasten otteessa.

Monta piimäisää siemenryöppyä purkautui näinä villin himon hetkinä kerta toisensa jälkeen kammin nuorikon suojattomaan, tiukkaan häpyyn.

Se oli pimeän kammin irstas yö.

Aamulla vieras mies oli kadonnut kuin linnun ääni tuuleen jättäen jälkeensä vain vahvan hien ja vieraan siemenen hajun.

Kammin nuorikko säpsähti raukeasta unestaan. Koskaan ennen hän ei ollut näin lopen uupuneena ja sikeästi nukkunut.

Pillu sykähteli yhä hellänä rajun nussintayön jäljiltä. Istumaan ei nuorikko pystynyt taljapetin reunalla vaan nousi honteloin jaloin pystyyn.

Nuori vaimo tunsi häpeän polttelevan nyt poskillaan öisen halun sijaan ja alkoi pestä kiireesti paikkoja lumella. Taljat piti viedä ulos ja tuulettaa.

Vieraan julkean käynnin jäljet tuntuivat naisen julmasti nussitussa tuherossa kauan.

Viikon kuluttua aviomies hiihti takaisin pihaan peuranruho ahkiossaan.

Kammin isäntä oli väsynyt retkensä jälkeen eikä huomannut mitään outoa. Hän oli vain tyytyväinen, kun vaimo otti hänet vastaan punaposkisena, lämpimämmin kuin koskaan.

Heti miehensä ruokittuaan vaimo alkoi hivuttaa miehen housuja alas suupielissään kummallisesti nykivä hymy.

Raskaan väsymyksen painama mies antoi tyytyväisenä huokaisten periksi. Hän laski housunsa. Uupumuksestaan huolimatta isäntä hieroi ja veteli kaluaan valmiuteen saaden sen vain puoliseisontaan.

Laiha, sitkeä mies kellisti halukkaan, nuoren vaimonsa taljoille, nosti tämän villaiset ylös ja antoi mulkkunsa liukua vaimon halukkaaseen, lämpimään häpypesään.

Se hässintä oli maltillinen, eräretkestä väsyneen oman miehen turvallinen ja tuttu yhtyminen.

Mutta luonto teki tehtävänsä.

Kevään korvalla, kun lumet alkoivat sulaa turvekammin seinustoilta, nuori vaimo tajusi kauhukseen, että kuukautisveriä ei kuulunut. Ja vatsa alkoi pyöristyä.

Täysin ventovieras, karvainen, tumma sonni oli siittänyt hänet kantavaksi tuon yhden himokkaan nussimisyön aikana.

Kun lapsi loppusyksystä syntyi keskellä erämaata, totuus iski kammin isännän silmille kuin märkä nahka.

Poika oli tummatukkainen, leveäharteinen ja kovaääninen – täydellinen vastakohta laihalle ja vaalealle isälleen. Jäi heti syntyessään leveistä harteistaan kiinni äitinsä lihaportin pieliin ja oli vaikea saada ulos.

Korven isäntä ei ollut tyhmä; hän laski kuunkiertoja taaksepäin ja muisti talviset suksenjäljet, joita oli ihmetellyt kodan liepeillä.

Niihin aikoihin erämaassa tehtiin raakoja päätöksiä.

Nälkämaan petetty mies katsoi vaaleaa, verevää vaimoaan, katsoi tummatukkaista vauvaa, ja puristi puukonkahvaa taskussaan.

Mutta korven laki oli ankara kaikin puolin, talvi oli tulossa. Jos mies olisi jättänyt akkansa ja tämän vauvan pakkaseen, hän olisi jäänyt yksin ja kuollut itsekin hulluuteen ja nälkään.

Turvekammin perin pohjin häväisty isäntä nieli kiukkunsa, sylkäisi lattialle ja alkoi veistää lapselle kehtoa. Huojentuneena nuori vaimo katsoi miehensä työtä ja nosti rääkyvän tulokkaan rinnoilleen imemään.

Kodan surkea mies alistui armottomaan tilanteeseen ja ryhtyi vaimonsa äpärän isälliseksi elättäjäksi ja kasvattajaksi. Hänestä oli tullut korpiseudun aisankannattaja.

Laihan, kovia kokeneen miehen oma siemen ei ollut niin vahvaa, että siitä olisi ollut uudeksi elämäksi. Kaksi vaaleapäistä lasta onnistui mies itse sittemmin vaimolleen siittämään - lukuisten epäonnistuneiden verentulojen jälkeen, mutta näistä heiveröisistä raukoista ei ollut kauan eläjiksi.

Turvekammin isäntä, muinainen oljenvaalea suomalainen, joutui murtunein miehuuksin katsomaan joka päivä silmiin sitä tummaa poikaa, vahvaharteista käenpoikasta, jonka joku vieras, isompi kyrpä oli käynyt hänen omaan kotaansa siementämässä.

Surullinen kammin ansastaja ei jättänyt jälkeensä yhtään omaa verenperijää, vaan vartutti aikuiseksi vieraan heimon vahvan pojan, joka oli vielä tekijänsä tavoin nussiva ja siittävä tulevaan maailmaan elinkelpoisia jälkeläisiä.

Semmoinen on korven laki.