Helsingissä on kesä. Aurinko paistaa tosi kuumasti. Stadikalla on olympialaiset. Koko kaupunki on ihan villinä. Kaikkialla liehuu hienoja lippuja. Kadulla kävelee outoja ihmisiä. Ne puhuvat kummallista kieltä. Minäkin haluan nähdä ne kaikki urheilijat.
Meidän kotona tuoksuu hyvältä. Isä on tosi iloinen. Äiti leipoo pullaa ja hymyilee koko ajan. Isä sanoo, että me teemme hyvän työn. Suomi on nyt suuri maa. Meidän pitää olla vieraanvaraisia.
Ovi aukeaa. Sisään astuu eri pitkä mies. Se on Andy. Se on kotoisin Amerikasta. Se on entinen urheilija. Andylla on hieno puku ja isot hampaat. Se hymyilee minulle. On sillä vaaleanruskea tukkakin. Ja kirkkaansiniset silmät.
Isä paiskaa Andyn kanssa kättä. Äiti nyökkää ja näyttää Andylle meidän parasta huonetta. Andy asuu nyt meillä. Se on ihan huikeaa.
Andy istuu meidän sohvalla. Se on niin iso mies, että vanha sohva vähän natisee. Isä puhuu Andylle suomea ja näyttää käsillään. Andy nauraa ja puhuu amerikkaa. Minä en ymmärrä sitä kieltä ollenkaan.
Isä selittää minulle ja pikkuveljelle, miksi Andy on täällä. Sisko ei vielä välitä. Andy ei itse enää kilpaile. Mutta Andyn nuorempi veli on nimeltään Will. Se Will on tosi kova urheilija. Will asuu siellä Käpylän virallisessa kisakylässä isojen aitojen takana. Ja Andy tuli Amerikasta asti katsomaan, kun Will juoksee Stadikalla. Se on eri jänskää.
Sitten Andy ottaa esiin ison laukun. Sieltä tulee esiin mahtavia tavaroita. Me kaikki lapset katsomme silmät pyöreinä. Andy antaa minulle oikean täytekynän, missä on kultaakin, ja sellaista harmaata jännää palikkaa. Isä sanoo, että se on purukumia. Se tuoksuu ihan erilaiselta kuin mikään muu. Minä laitan sen suuhun ja se maistuu tosi makealta.
Minun pikkuveljeni saa hienon pienen auton. Se on tehty pellistä ja siinä lukee Made in USA. Pikkuveli leikkii sillä heti matolla ja pitää pörinä-ääntä. Minun pikkusiskolleni Andy antaa pienen nuken. Nukella on keltainen tukka ja tosi nätti mekko. Sisko haluaa heti viedä nuken omaan sänkyynsä.
Äiti saa hienot sukat. Ne ovat ihan ohuet ja liukkaat. Isä sanoo, että ne ovat nailonsukat. Äiti punastuu vähän ja hymyilee tosi nätisti.
Sitten Andy antaa isälle punaisen, neliönmuotoisen paketin. Isä laittaa sen heti taskuun ja näyttää tosi tyytyväiseltä. Meidän olohuoneessa on nyt ihan amerikkalainen tuoksu. Andy haisee ihan erilaiselle. Paljon paremmalle kuin suomalaiset miehet.
Seuraavana päivänä ovikello soi tosi lujaa. Minä juoksen avaamaan. Oven takana seisoo vielä isompi mies kuin Andy. Varmaan se on melkein 190 senttimetriä pitkä. Tai ainakin paljon yli 180. Se on se Will! Silläkin on samanlaiset kirkkaansiniset silmät kuin Andylla ja isot, valkoiset hampaat, joilla se koko ajan hymyilee.
Se Will on ihan oikea Amerikan olympiaurheilija. Willillä on päällään hieno verryttelypuku, jossa lukee isolla USA. Will on tosi ruskettunut ja sen lihakset ovat kuin suuret kivet.
Andy huutaa iloisesti ja miehet paiskaavat kättä niin että pamahtaa. Isä tulee eteiseen ja katsoo Williä ihaillen. Minä huomaan sen isästä. Isä sanoo, että tuossa on kunnon Ameriikan ori. Äitikin tulee keittiöstä ja sen posket ovat ihan punaiset. Äiti pyyhkii käsiään esiliinaan. Sitten se kättelee ja katsoo Williä tosi pitkään ja ne molemmat hymyilevät.
Minä ihailen sitä Williä eri paljon, kun se on niin vahva ja komea. Ja pikkuvelikin ihailee ja isä tottakai myös. Sisko leikkii vain uudella nukella. Kai se äitikin ihailee, koska se sanoi hiljaa isälle, että veljekset ovat kuin filmitähtiä.
Me menemme kaikki olohuoneeseen. Will ottaa sen hienon verryttelytakin pois. Sen alta näkyy hihaton paita. Minä ja pikkuveli tuijotamme Willin käsivarsia. Ne ovat eri karvaiset ja taatusti paksuimmat käsivarret, mitä olen ikinä nähnyt. Will nauraa ja näyttää meille hauista. Se on isompi kuin kellään meidän kadulla.
Isä ottaa esiin pullon ja kaataa Willille ja Andylle juomaa. Äiti tuo pöytään pullaa, mutta se katsoo koko ajan salaa Willin isoja kämmeniä ja sen leveää rintaa. Willin ja Andyn kaula-aukosta näkyy paljon karvoja. Se on aika hassua. Mutta on meidän kadullakin karvaisia miehiä. Isässä ei kasva sellaisia karvoja. Minä luulen, että se vähän harmittaa sitä.
Will ei osaa suomea, mutta se osoittaa äidin pullaa ja sanoo good. Äiti nauraa ihan oudolla tavalla. Sellaista kikatusta en ole kuullut äidiltä ennen. Minusta tuntuu, että meidän talossa on nyt vieraana maailman vahvin ja hienoin mies. Ja maailman toiseksi vahvin ja hienoin mies Andy.
Jatkuu...
Meidän kotona tuoksuu hyvältä. Isä on tosi iloinen. Äiti leipoo pullaa ja hymyilee koko ajan. Isä sanoo, että me teemme hyvän työn. Suomi on nyt suuri maa. Meidän pitää olla vieraanvaraisia.
Ovi aukeaa. Sisään astuu eri pitkä mies. Se on Andy. Se on kotoisin Amerikasta. Se on entinen urheilija. Andylla on hieno puku ja isot hampaat. Se hymyilee minulle. On sillä vaaleanruskea tukkakin. Ja kirkkaansiniset silmät.
Isä paiskaa Andyn kanssa kättä. Äiti nyökkää ja näyttää Andylle meidän parasta huonetta. Andy asuu nyt meillä. Se on ihan huikeaa.
Andy istuu meidän sohvalla. Se on niin iso mies, että vanha sohva vähän natisee. Isä puhuu Andylle suomea ja näyttää käsillään. Andy nauraa ja puhuu amerikkaa. Minä en ymmärrä sitä kieltä ollenkaan.
Isä selittää minulle ja pikkuveljelle, miksi Andy on täällä. Sisko ei vielä välitä. Andy ei itse enää kilpaile. Mutta Andyn nuorempi veli on nimeltään Will. Se Will on tosi kova urheilija. Will asuu siellä Käpylän virallisessa kisakylässä isojen aitojen takana. Ja Andy tuli Amerikasta asti katsomaan, kun Will juoksee Stadikalla. Se on eri jänskää.
Sitten Andy ottaa esiin ison laukun. Sieltä tulee esiin mahtavia tavaroita. Me kaikki lapset katsomme silmät pyöreinä. Andy antaa minulle oikean täytekynän, missä on kultaakin, ja sellaista harmaata jännää palikkaa. Isä sanoo, että se on purukumia. Se tuoksuu ihan erilaiselta kuin mikään muu. Minä laitan sen suuhun ja se maistuu tosi makealta.
Minun pikkuveljeni saa hienon pienen auton. Se on tehty pellistä ja siinä lukee Made in USA. Pikkuveli leikkii sillä heti matolla ja pitää pörinä-ääntä. Minun pikkusiskolleni Andy antaa pienen nuken. Nukella on keltainen tukka ja tosi nätti mekko. Sisko haluaa heti viedä nuken omaan sänkyynsä.
Äiti saa hienot sukat. Ne ovat ihan ohuet ja liukkaat. Isä sanoo, että ne ovat nailonsukat. Äiti punastuu vähän ja hymyilee tosi nätisti.
Sitten Andy antaa isälle punaisen, neliönmuotoisen paketin. Isä laittaa sen heti taskuun ja näyttää tosi tyytyväiseltä. Meidän olohuoneessa on nyt ihan amerikkalainen tuoksu. Andy haisee ihan erilaiselle. Paljon paremmalle kuin suomalaiset miehet.
Seuraavana päivänä ovikello soi tosi lujaa. Minä juoksen avaamaan. Oven takana seisoo vielä isompi mies kuin Andy. Varmaan se on melkein 190 senttimetriä pitkä. Tai ainakin paljon yli 180. Se on se Will! Silläkin on samanlaiset kirkkaansiniset silmät kuin Andylla ja isot, valkoiset hampaat, joilla se koko ajan hymyilee.
Se Will on ihan oikea Amerikan olympiaurheilija. Willillä on päällään hieno verryttelypuku, jossa lukee isolla USA. Will on tosi ruskettunut ja sen lihakset ovat kuin suuret kivet.
Andy huutaa iloisesti ja miehet paiskaavat kättä niin että pamahtaa. Isä tulee eteiseen ja katsoo Williä ihaillen. Minä huomaan sen isästä. Isä sanoo, että tuossa on kunnon Ameriikan ori. Äitikin tulee keittiöstä ja sen posket ovat ihan punaiset. Äiti pyyhkii käsiään esiliinaan. Sitten se kättelee ja katsoo Williä tosi pitkään ja ne molemmat hymyilevät.
Minä ihailen sitä Williä eri paljon, kun se on niin vahva ja komea. Ja pikkuvelikin ihailee ja isä tottakai myös. Sisko leikkii vain uudella nukella. Kai se äitikin ihailee, koska se sanoi hiljaa isälle, että veljekset ovat kuin filmitähtiä.
Me menemme kaikki olohuoneeseen. Will ottaa sen hienon verryttelytakin pois. Sen alta näkyy hihaton paita. Minä ja pikkuveli tuijotamme Willin käsivarsia. Ne ovat eri karvaiset ja taatusti paksuimmat käsivarret, mitä olen ikinä nähnyt. Will nauraa ja näyttää meille hauista. Se on isompi kuin kellään meidän kadulla.
Isä ottaa esiin pullon ja kaataa Willille ja Andylle juomaa. Äiti tuo pöytään pullaa, mutta se katsoo koko ajan salaa Willin isoja kämmeniä ja sen leveää rintaa. Willin ja Andyn kaula-aukosta näkyy paljon karvoja. Se on aika hassua. Mutta on meidän kadullakin karvaisia miehiä. Isässä ei kasva sellaisia karvoja. Minä luulen, että se vähän harmittaa sitä.
Will ei osaa suomea, mutta se osoittaa äidin pullaa ja sanoo good. Äiti nauraa ihan oudolla tavalla. Sellaista kikatusta en ole kuullut äidiltä ennen. Minusta tuntuu, että meidän talossa on nyt vieraana maailman vahvin ja hienoin mies. Ja maailman toiseksi vahvin ja hienoin mies Andy.
Jatkuu...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jatkuu...
Sitten isä sanoo, että nyt on pakko lähteä. Willin täytyy päästä takaisin sinne karsinaansa. Eli Käpylän kisakylään, ennen kuin ne vahdit suuttuvat. Isä ottaa lippalakin naulasta ja lähtee pikkusiskon kanssa saattamaan sitä vahvaa Amerikan-oriita bussipysäkille.
Minä ja pikkuveli juoksemme heti perässä pihalle leikkimään sillä uudella peltiautolla. Me pöristellään autoa hiekassa. Mutta minä katson vähän väliä meidän ikkunaan. Sisälle jäivät vain Andy ja äiti. Minusta tuntuu siltä, että ilmassa on jotain eri outoa. Se äidin äskeinen kummallinen kikatus tuntuu vieläkin minun korvissani. Äiti ei yleensä ikinä punastu eikä kikattele isälle noin.
Kun minä katson sinne meidän ikkunaan, keittiön verho vähän heilahtaa. Minua alkaa jostain syystä vähän jännittää. Vaikka minä en yhtään tiedä, mitä siellä tapahtuu. Andy on niin pitkä ja hieno mies ja äiti hymyili sille niin nätisti niistä nailonsukista. Minä aavistelen, että meidän kodissa on nyt joku sellainen salaisuus, josta lapset eivät saa tietää mitään.
Minulla on jano, joten jätän pikkuveljen hiekkalaatikolle ja kävelen hiljaa eteiseen. Se jää esittelemään uutta autoa naapurin kateellisille pojille. Minulla on ollut oma avain jo kauan. Minä astun sisään ja katson keittiöön.
Siellä ne ovat. Andy ja äiti seisovat tosi lähekkäin tiskipöydän luona. Andy on niin iso, että äiti näyttää sen vieressä melkein pieneltä tytöltä. Andyn iso kämmen on äidin käsivarrella, juuri siinä kohtaa mistä äiti äsken pyyhki jauhoja esiliinaan.
Äiti ei vedä kättään pois. Se katsoo Andyn valkoisia hampaita ja sen kirkkaansinisiä amerikkalaisia silmiä. Niillä ei ole yhteistä kieltä. Äidin hengitys suhisee hassusti. Minulla alkaa sydän lyödä eri vinhasti. Näyttää siltä, että ne meinaavat tehdä jotain salaista.
Silloin ovi pamahtaa auki. Isä astuu eteiseen ja ottaa lippalakin päästään. Sisko on jäänyt hiekkalaatikolle veljen kanssa. Isä huohottaa ja sanoo, että kylläpä se bussi oli täynnä olympiaväkeä.
Äiti hypähtää heti kauemmas Andysta. Se alkaa pyyhkiä tiskipöytää ihan hirveällä kiireellä. Andyn kädet menevät nopeasti taskuun. Se kääntyy isään päin ja huutaa taas iloisesti hello hello. Isä ei huomaa mitään. Se vain hymyilee ja kysyy äidiltä, joko kahvi on valmista. Minä menen nopeasti keittiöön ja otan mukin, mutta äiti ei katso minua ollenkaan. Sen posket ovat vielä punaisemmat kuin äsken Willin ollessa meillä.
(Jatkuu novellissa 2)