Meillä on hyvä kisapäivä. Will juoksee tosi kovaa. Me kaikki huudetaan Stadikalla. Isä ja Andy nauravat. Kaikki ovat taas iloisia. Sitten ilta tulee ja on jo hämärää. Me ollaan kotona. Minä käyn vielä kusemassa kikkelin tyhjäksi. Silloin minä kuulen taas puhetta. Se on isä. Isä varoittelee äitiä makuuhuoneessa. Isä supattaa tosi hiljaa. Se sanoo, että äidin pitää muistaa se juttu. Äidin pitää laittaa se ajoissa. Isä sanoo, että pitää käyttää sitä kaikkein vahvinta voidetta. Muuten se ei kuulemma auta mitään.
Minä makaan ihan hiljaa sängyssä. Sisko ja veli jo nukkuvat. Minä mietin sitä voidetta. Ja sitä merkillistä pessaaria. Minä muistan taas jenkin saunasta. Sen eri ison mulkun. Minulla alkaa taas vatsasta kutittaa, kun jännittää niin. Salaisuus tuntuu olevan aina vain lähempänä.
Aamu alkaa oudosti. Tunnelma on koko ajan sähköinen. Jotenkin eri jännittynyt. Minä huomaan sen heti. Kaikki aikuiset kävelevät hitaasti. Kukaan ei puhu kovaa. Ihan kuin jotain isoa olisi pian tapahtumassa.
Andy on keittiössä. Äiti tiskaa. Andy kävelee äidin taakse. Se laittaa molemmat isot kämmenet äidin lanteille. Ne eivät huomaa, että minä näen. Andy painaa itsensä kiinni äitiin. Äiti ei liiku. Äiti vain huokaa tosi syvään ja onnellisena. Jenkki-Andy katsoo äidin niskaa ja hymyilee.
Isä tulee huoneeseen. Nyt isä näkee sen. Mutta isä ei suutu ollenkaan. Se kävelee ihan lähelle. Isän silmät ovat suuret. Isä supattaa äidille korvaan. Kuulen, kun isä sanoo sen perään, että hän haluaa olla mukana. Äiti on hämmentynyt eikä osaa vastata. Isä sanoo, että hän haluaa nähdä sen kaiken. Äiti epäröi vielä.
Isä osoittaa itseään, tekee käsistä kiikarit silmille ja osoittaa sitten äitiä ja Andya. Iso, valkohampainen hymy leviää Andyn kasvoille. Se sanoo, että of course. Minä seison puolipiilossa eteisessä. Minä tuijotan niitä. Minun sydämeni hakkaa kovaa. Nyt ne aikuisten tositoimet ovat aivan ovella.
Ilta tulee. Talossa on tosi hämärää. Isä tulee meidän lasten huoneeseen. Se näyttää jotenkin eri totiselta. Isä vannottaa meitä lapsia. Se sanoo, että nyt pitää nukkua. Kukaan ei saa nousta sängystä. Pitää pysyä omissa peitoissa koko yö eikä tulla niiden viereen.
Pikkuveli ja pikkusisko nukahtavat kohta, kun isä lukee lyhyen sadun. Mutta minua ei nukuta yhtään. Minun silmäni aukeavat heti, kun isä poistuu huoneesta ja vetää oven raolleen. Minä odotan jotain. Koko keho on ihan jännittynyt.
Ensin on hiljaista. Olohuoneen kello raksuttaa. Jotain vaimeaa mutinaa vain kuuluu, niin kuin joka ilta. Sitten se alkaa. Seinän takaa kuuluu outoa ääntä. Semmoista natinaa ja muuta. Sänky liikkuu tosi raskaasti. Sitten alkaa kuulua huohotusta. Se on Andyn hönkimistä. Ja kirkkaampaa ääntä. Äitikin pitää kummallista ääntä, melkein kuin itkua. Mutta se ei ole itkua. Se on eri outoa ulinaa.
Minä nousen istumaan sängyssä. Ihmettelen näitä ääniä. Ihan kuin jokin hankaisi ja osuisi seinään. Minun sydän lyö niin lujaa, että pelkään muiden kuulevan sen. Siitä tulee yksi ääni lisää yönhämärään.
Äänet loppuvat jonkin ajan päästä. Sänky ei enää natise. Mikään ei osu enää seinään. Vanhempien makuuhuoneessa on taas ihan hiljaista. Sitten alkaa kuulua vaimeita puheita. Suhinaa ja supattelua. Ne puhuvat siellä pimeässä.
Sitten vanhempien makuuhuoneen ovi avautuu vähän. Valokiila osuu lattiaan. Minä kuulen isän äänen. Isä puhuu hiljaa ja varovasti äidille. Isä sanoo, että sitä ei saa ottaa liian aikaisin pois. Että pitää odottaa vielä kauan. Isä toteaa karkeasti, että kun sitä rojua tuli tuollaiset määrät. Sen kuulen ihan selvästi. Mietin, mitä se roju voi olla.
Äiti menee toilettiin ja laskee vettä. Ja Andykin menee ja laskee vettä. Minä vedän oman peiton korviini saakka. Sydän hakkaa vieläkin eri lujaa. Minä mietin sitä sanaa roju. Ja sitä pessaaria äidin. Sitäkö ei saa ottaa pois ja mistä.
(Jatkuu novellissa 4)
Minä makaan ihan hiljaa sängyssä. Sisko ja veli jo nukkuvat. Minä mietin sitä voidetta. Ja sitä merkillistä pessaaria. Minä muistan taas jenkin saunasta. Sen eri ison mulkun. Minulla alkaa taas vatsasta kutittaa, kun jännittää niin. Salaisuus tuntuu olevan aina vain lähempänä.
Aamu alkaa oudosti. Tunnelma on koko ajan sähköinen. Jotenkin eri jännittynyt. Minä huomaan sen heti. Kaikki aikuiset kävelevät hitaasti. Kukaan ei puhu kovaa. Ihan kuin jotain isoa olisi pian tapahtumassa.
Andy on keittiössä. Äiti tiskaa. Andy kävelee äidin taakse. Se laittaa molemmat isot kämmenet äidin lanteille. Ne eivät huomaa, että minä näen. Andy painaa itsensä kiinni äitiin. Äiti ei liiku. Äiti vain huokaa tosi syvään ja onnellisena. Jenkki-Andy katsoo äidin niskaa ja hymyilee.
Isä tulee huoneeseen. Nyt isä näkee sen. Mutta isä ei suutu ollenkaan. Se kävelee ihan lähelle. Isän silmät ovat suuret. Isä supattaa äidille korvaan. Kuulen, kun isä sanoo sen perään, että hän haluaa olla mukana. Äiti on hämmentynyt eikä osaa vastata. Isä sanoo, että hän haluaa nähdä sen kaiken. Äiti epäröi vielä.
Isä osoittaa itseään, tekee käsistä kiikarit silmille ja osoittaa sitten äitiä ja Andya. Iso, valkohampainen hymy leviää Andyn kasvoille. Se sanoo, että of course. Minä seison puolipiilossa eteisessä. Minä tuijotan niitä. Minun sydämeni hakkaa kovaa. Nyt ne aikuisten tositoimet ovat aivan ovella.
Ilta tulee. Talossa on tosi hämärää. Isä tulee meidän lasten huoneeseen. Se näyttää jotenkin eri totiselta. Isä vannottaa meitä lapsia. Se sanoo, että nyt pitää nukkua. Kukaan ei saa nousta sängystä. Pitää pysyä omissa peitoissa koko yö eikä tulla niiden viereen.
Pikkuveli ja pikkusisko nukahtavat kohta, kun isä lukee lyhyen sadun. Mutta minua ei nukuta yhtään. Minun silmäni aukeavat heti, kun isä poistuu huoneesta ja vetää oven raolleen. Minä odotan jotain. Koko keho on ihan jännittynyt.
Ensin on hiljaista. Olohuoneen kello raksuttaa. Jotain vaimeaa mutinaa vain kuuluu, niin kuin joka ilta. Sitten se alkaa. Seinän takaa kuuluu outoa ääntä. Semmoista natinaa ja muuta. Sänky liikkuu tosi raskaasti. Sitten alkaa kuulua huohotusta. Se on Andyn hönkimistä. Ja kirkkaampaa ääntä. Äitikin pitää kummallista ääntä, melkein kuin itkua. Mutta se ei ole itkua. Se on eri outoa ulinaa.
Minä nousen istumaan sängyssä. Ihmettelen näitä ääniä. Ihan kuin jokin hankaisi ja osuisi seinään. Minun sydän lyö niin lujaa, että pelkään muiden kuulevan sen. Siitä tulee yksi ääni lisää yönhämärään.
Äänet loppuvat jonkin ajan päästä. Sänky ei enää natise. Mikään ei osu enää seinään. Vanhempien makuuhuoneessa on taas ihan hiljaista. Sitten alkaa kuulua vaimeita puheita. Suhinaa ja supattelua. Ne puhuvat siellä pimeässä.
Sitten vanhempien makuuhuoneen ovi avautuu vähän. Valokiila osuu lattiaan. Minä kuulen isän äänen. Isä puhuu hiljaa ja varovasti äidille. Isä sanoo, että sitä ei saa ottaa liian aikaisin pois. Että pitää odottaa vielä kauan. Isä toteaa karkeasti, että kun sitä rojua tuli tuollaiset määrät. Sen kuulen ihan selvästi. Mietin, mitä se roju voi olla.
Äiti menee toilettiin ja laskee vettä. Ja Andykin menee ja laskee vettä. Minä vedän oman peiton korviini saakka. Sydän hakkaa vieläkin eri lujaa. Minä mietin sitä sanaa roju. Ja sitä pessaaria äidin. Sitäkö ei saa ottaa pois ja mistä.
(Jatkuu novellissa 4)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.