"Kalakeiton määritelmään riittää että siinä on kalaa kiehuvassa vedessä. Kaikki loput on makuasioita."
Tämä nyt kyllä ei ole virallisesti oikein, jos tarkastellaan kulinaarista määritelmää, mutta metaforisesti se kuvaa hyvin ruoanlaiton vapautta.
Tässä on perustelut sille, miksi väite ontuu teknisesti, vaikka sen perusajatus onkin viehättävä:
1. Keittäminen vs. liemi
Pelkkä kala kiehuvassa vedessä ei tee vedestä vielä keittolientä. Kulinaarisessa mielessä keitto (keitos) vaatii liemen, johon on liuennut makuja ja ravintoaineita raaka-aineista. Jos kalaa vain pyöräyttää kiehuvassa vedessä, kyseessä on pikemminkin kalan keittäminen tai ryöppääminen, ei keitto ruokalajina.
2. Kalakeiton vähimmäisvaatimukset
Vaikka makuasioista ja resepteistä voidaan kiistellä, useimmat ruokakulttuurit ja sanakirjat määrittelevät keiton nestemäiseksi ruoaksi, joka valmistetaan yhdistämällä aineksia (kuten kalaa, kasviksia tai mausteita). Jotta vedestä tulisi kalakeittoa, se vaatii yleensä vähintään:
• Suolaa (tai muuta maustetta), jotta neste maistuu joltakin.
• Aikaa, jotta kalan maut siirtyvät nesteeseen.
• Perinteisesti myös jotain pohja-ainesta (kuten sipulia tai perunaa) antamaan liemelle runkoa, vaikka pelkkä pelkistetty kalaliemikin (consommé) kalapaloilla lasketaan keitoksi.
Ruoanlaiton filosofia
Lauseen jälkimmäinen osa – "Kaikki loput on makuasioita" – on kuitenkin erinomainen elämänohje keittiöön. Kalakeitosta on loputtomasti variaatioita: kirkaslieminen perunakeitto, kermainen lohikeitto, tomaattinen bouillabaisse tai itämainen kookos-kalakeitto. Tässä mielessä kaikki lisäykset pelkän kalan ja nesteen jälkeen ovat todellakin makuasioita ja alueellisia perinteitä.
Tämä nyt kyllä ei ole virallisesti oikein, jos tarkastellaan kulinaarista määritelmää, mutta metaforisesti se kuvaa hyvin ruoanlaiton vapautta.
Tässä on perustelut sille, miksi väite ontuu teknisesti, vaikka sen perusajatus onkin viehättävä:
1. Keittäminen vs. liemi
Pelkkä kala kiehuvassa vedessä ei tee vedestä vielä keittolientä. Kulinaarisessa mielessä keitto (keitos) vaatii liemen, johon on liuennut makuja ja ravintoaineita raaka-aineista. Jos kalaa vain pyöräyttää kiehuvassa vedessä, kyseessä on pikemminkin kalan keittäminen tai ryöppääminen, ei keitto ruokalajina.
2. Kalakeiton vähimmäisvaatimukset
Vaikka makuasioista ja resepteistä voidaan kiistellä, useimmat ruokakulttuurit ja sanakirjat määrittelevät keiton nestemäiseksi ruoaksi, joka valmistetaan yhdistämällä aineksia (kuten kalaa, kasviksia tai mausteita). Jotta vedestä tulisi kalakeittoa, se vaatii yleensä vähintään:
• Suolaa (tai muuta maustetta), jotta neste maistuu joltakin.
• Aikaa, jotta kalan maut siirtyvät nesteeseen.
• Perinteisesti myös jotain pohja-ainesta (kuten sipulia tai perunaa) antamaan liemelle runkoa, vaikka pelkkä pelkistetty kalaliemikin (consommé) kalapaloilla lasketaan keitoksi.
Ruoanlaiton filosofia
Lauseen jälkimmäinen osa – "Kaikki loput on makuasioita" – on kuitenkin erinomainen elämänohje keittiöön. Kalakeitosta on loputtomasti variaatioita: kirkaslieminen perunakeitto, kermainen lohikeitto, tomaattinen bouillabaisse tai itämainen kookos-kalakeitto. Tässä mielessä kaikki lisäykset pelkän kalan ja nesteen jälkeen ovat todellakin makuasioita ja alueellisia perinteitä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Keitetty kananmuna
Paistettu kananmuna
Grillattu makkara
Paistettu pihvi
Grillattu kana tai kala
Noissa kaikissa on yhteisenä piirteenä se että ne kaipaavat periaatteessa vain suolaa kaverikseen. Itsellä töissä usein mukana erittäin kevyt lounas, esimerkiksi kaksi keitettyä kananmunaa, aurinkosalaattia, banaani ja 2dl jugurttia. Joskus broileria, ananasta ja raejuustoa. Ei väsyttele noiden jälkeen. Kokeellisena kotikokkina olen huomannut että parhaiten saa perusruoan pilattua laittamalla siihen jotakin ylimääräistä joka siihen ei kuulu.
Sama koskee vaikkapa booleja.
Jos leipä on oikein hyvä, siihen ei tarvita muuta kuin voita. Jos laitat siihen voimakkaan makuisen leikkeen tai vahvan juuston, sen leivän maku menettää merkityksensä. Välimeren maissa ja Itä-Euroopassa vaalea leipä kuuluu ruokapöytään ilman voita ja sillä pyyhitään kastikkeita lautaselta lopuksi. Se on osa ateriaa, ei erillinen leipänen. Ranskassa aamiaisella patonkiin laitetaan leikkeleitä tai hilloja, mutta ruoan kanssa ei.
". Ranskassa aamiaisella patonkiin laitetaan leikkeleitä tai hilloja, mutta ruoan kanssa ei." Juurikin näin, hyvä huomautus.
Heittämällä virheliä ei ole mahdollista saada kalaa, sillä vettä raskaampana se menee järven pohjaan kaikkineen päivineen. Kannattaa siis vain heilauttaa virheliä tai jopa virveliä, ja vapauttaa siima oikealla hetkellä viehe kiinnitettynä perukkeeseen. Näin kalansaannin mahdollisuus kasvaa huomattavasti.
Kiitos kun kerroit, ja korjasit ajatuasvirheeni, tosiaan kalastaminen pelkällä virvelillä voi olla vaikeaa, tai ainakin kalan saati jopa mahdotonta, täytyy siellä jonkinlainen kuva olla, siiman päässä, että kiitos taas kerran.
NumBall, en ole Helläkoukku, kenelle vastasit, mutta muutama kysymys minulta sinulle tuli mieleeni, nyt...
Entisenä kotkalaisena voisit tietää...
Tai en miä tiiä, viittinkö kysyä...
Kysyn kuitenkin.
Onkohan sinulle silakan litkaus tuttua huttua?
Nyt kun olisi sen aika, eikä minulla juuri nyt omaa venettä käytössä.
Eli mistähän vois koittaa, ilman venettä?
Tiedän kyllä, siihen on valmistettu siimoja jossa on useita pieniä koukkuja peräkkäin, silakka liikkuu alkukesästä, jolloin koukkut veteen ja kalat ylös, yksi hauska muisto vuosien varrelta asuimme ex:n kanssa nuottaniemessä, ajoin joka päivä hietalahteen autolla, siinä salmisaaren sillaalla oli paljon kalastajia, monen monta, ja silakkaa tuli.
Kotkassa oli kuusisen aallon murtaja, missä käytiin pentuna hakemassa kissalle kalaa..
Pidän kovasti savusilakasta, jota tuli useasti haettua satamasta, samaisesta kuusisesta, taitaa vieläkin saada, mutta en ole hakenut vuosi kymmeniin, market silakkaan en koske.
Silakka on kotkalaiselle vähän sama kuin possot.