Tämä oli se hetki, jolloin 24-vuotiaan johdon assistentin, Mariellan, piti oppia korporatiivisen maailman kirjoittamattomat säännöt. Mariella oli nuori, silmiinpistävän kaunis nainen – pitkät, huolitellut hiukset, tummat silmät ja olemus, joka käänsi katseita yrityksen pääkonttorin käytävillä.
Kotona odotti Terho, 28-vuotias projekti-insinööri, jonka kanssa Mariella eli tasaista - ehkä vähän ennakoitavaa avoliittoa Espoossa. Terho oli luotettava mies, sellainen joka Excel-taulukoi yhteiset menot ja piti huolen siitä, että kaapissa oli aina oikeanlaisia profiilikondomeja vakaata ja turvallista ehkäisyä varten.
Mutta nyt Terho oli kaukana, kun toimitusjohtaja Hovinkari, tuo komea, salskea 51-vuotias menestyjä, astui Mariellan työpöydän eteen harmaassa mittatilauspuvussaan, tuoksuen kalliilta partavedeltä ja sikarinsavulta.
”Mariella”, Hovinkari sanoi matalalla, autoritäärisellä äänellään, nojaten kevyesti pöydän kulmaan. ”Tänä iltana meillä on pöydässä neuvottelukumppanit, joiden allekirjoitukset pelastavat tämän vuosineljänneksen. Herrat Marvas ja Drönning ja lahden takaa uudet liikekumppanit, herrat Kukk ja Sepp. Tarvitsen sut mukaan. Edustamaan, pitämään seuraa, olemaan… kaunistuksena. Sähän tiedät, miten nää vanhan liiton miehet pehmenevät, kun pöydässä on älykäs ja upea nainen. Pidä huoli, että olet parhaimmillasi.”
Mariella nielaisi, mutta nyökkäsi. Pomon sana oli laki, ja uranäkymät olivat pelissä.
Kello 20.00 helsinkiläisen luksusravintolan kabinetissa kuohui samppanja. Mariella oli pukeutunut tyylikkääseen, vartaloa myötäilevään mustaan mekkoon, joka jätti olkapäät paljaiksi.
Miesten katseet liimautuivat häneen heti ensisekunnilla. Hovinkari esitteli hänet omistushaluinen hymy huulillaan, käsi viipyilevästi Mariellan alaselällä ohjaamassa häntä istumaan.
Herrat Marvas ja Drönning, kokeneet teollisuuspohatat, silmäilivät Mariellaa pitkään ja jakelivat lipeviä kohteliaisuuksia.
Virolaismiehet, järkälemäinen, leveäleukainen liikemies Kukk ja hiljaisempi, kylmäkatseinen kollegansa Sepp, nostivat heti maljan nuorelle assistentille.
Ilta eteni kalliiden pihvien, punaviinin ja konjakin vauhdittamana. Keskustelut pyörivät miljoonasopimuksissa, mutta mitä pidemmälle ilta eteni, sitä enemmän miesten huomio siirtyi Mariellaan.
Kun ravintolan puolella alkoi soida elävä musiikki, herrat vuorotellen hakivat Mariellaa tanssimaan. Erityisesti Kukk ja Sepp pitivät Mariellaa tiukassa otteessa tanssilattialla käsiensä vaeltaessa hieman liian alas mekon selkämyksellä.
Mariella katsoi kabinetin suuntaan, mutta johtaja Hovinkari vain nyökkäsi hyväksyvästi ja kohotti lasiaan – sopimusneuvottelut olivat selvästi etenemässä oikeaan suuntaan, kiitos Mariellan.
Mariella tunsi olonsa kiusaantuneeksi, mutta samaan aikaan jokin hänessä heräsi. Se oli kaukana insinööri Terhon turvallisesta ja kliinisestä arjesta. Tässä pöydässä oli valtaa, rahaa ja raakaa, peittelemätöntä maskuliinista halua - joka kohdistui juuri häneen.
Puolenyön jälkeen johtaja Hovinkari nousi pystyyn. ”Herrat, sopimuksen luonnokset ovat valmiina, mutta allekirjoitetaan ne siellä, missä on parhaat puitteet. Autot odottaa ulkona, mennään mun huvilalle saaristoon. Sauna on jo lämmin.”
Mariella yritti kuiskata Hovinkarille, että hänen pitäisi varmaan lähteä kotiin, koska Terho odotti. Hovinkari vain katsoi häntä tiukasti silmiin ja sanoi matalalla äänellä: ”Sä et lähde mihinkään, Mariella. Sä olet tämän tiimin tärkein lenkki tänä yönä. Palkkio kyllä huomioidaan.”
Tunnin päästä mustat edustusautot kaarsivat massiivisen, modernin lasihuvilan pihaan saariston rannalla. Meri oli musta ja tyyni. Huvilan sisällä sytytettiin valot, konjakkipullot avattiin uudelleen ja Hovinkarin kopean vaimon loistosta sekä hienotunteisesta palvelusväestä tyhjentynyt huvila täyttyi miesten naurusta.
Mariella istui nahkasohvalla, kun herra Drönning kaatoi hänelle uuden lasillisen. Ilmapiiri oli muuttunut ravintolan julkisesta edustamisesta paljon intiimimmäksi, suljetun piirin miesten kerhoksi, jossa Mariella oli ainoa nainen.
Vanttera virolainen liikemies Kukk istui Mariellan viereen niin lähelle, että heidän reitensä koskettivat. ”Sinä olet erittäin kaunis nainen, Mariella”, Kukk sanoi matalalla äänellään, ja hänen suuri kätensä laskeutui Mariellan paljaalle polvelle. Mariella ei vetäytynyt pois. Viinin ja huomion huumaamana hän antoi sen tapahtua.
Pian miehet siirtyivät saunasiipeen. Mariellalle annettiin pehmeä kylpytakki, ja hän jäi istumaan saunan takkahuoneeseen, kun miehet menivät toisiaan selälle läiskien lauteille.
Johtaja Hovinkari tuli hetken päästä ulos pelkkään pyyhkeeseen kääriytyneenä, hikisenä ja silmät kiiltäen. Mies kävi selvästi kuntosalilla.
”Mariella, tule käymään täällä. Herrat haluavat nostaa maljan sulle saunassa”, pomo sanoi.
Jatkuu...
Kotona odotti Terho, 28-vuotias projekti-insinööri, jonka kanssa Mariella eli tasaista - ehkä vähän ennakoitavaa avoliittoa Espoossa. Terho oli luotettava mies, sellainen joka Excel-taulukoi yhteiset menot ja piti huolen siitä, että kaapissa oli aina oikeanlaisia profiilikondomeja vakaata ja turvallista ehkäisyä varten.
Mutta nyt Terho oli kaukana, kun toimitusjohtaja Hovinkari, tuo komea, salskea 51-vuotias menestyjä, astui Mariellan työpöydän eteen harmaassa mittatilauspuvussaan, tuoksuen kalliilta partavedeltä ja sikarinsavulta.
”Mariella”, Hovinkari sanoi matalalla, autoritäärisellä äänellään, nojaten kevyesti pöydän kulmaan. ”Tänä iltana meillä on pöydässä neuvottelukumppanit, joiden allekirjoitukset pelastavat tämän vuosineljänneksen. Herrat Marvas ja Drönning ja lahden takaa uudet liikekumppanit, herrat Kukk ja Sepp. Tarvitsen sut mukaan. Edustamaan, pitämään seuraa, olemaan… kaunistuksena. Sähän tiedät, miten nää vanhan liiton miehet pehmenevät, kun pöydässä on älykäs ja upea nainen. Pidä huoli, että olet parhaimmillasi.”
Mariella nielaisi, mutta nyökkäsi. Pomon sana oli laki, ja uranäkymät olivat pelissä.
Kello 20.00 helsinkiläisen luksusravintolan kabinetissa kuohui samppanja. Mariella oli pukeutunut tyylikkääseen, vartaloa myötäilevään mustaan mekkoon, joka jätti olkapäät paljaiksi.
Miesten katseet liimautuivat häneen heti ensisekunnilla. Hovinkari esitteli hänet omistushaluinen hymy huulillaan, käsi viipyilevästi Mariellan alaselällä ohjaamassa häntä istumaan.
Herrat Marvas ja Drönning, kokeneet teollisuuspohatat, silmäilivät Mariellaa pitkään ja jakelivat lipeviä kohteliaisuuksia.
Virolaismiehet, järkälemäinen, leveäleukainen liikemies Kukk ja hiljaisempi, kylmäkatseinen kollegansa Sepp, nostivat heti maljan nuorelle assistentille.
Ilta eteni kalliiden pihvien, punaviinin ja konjakin vauhdittamana. Keskustelut pyörivät miljoonasopimuksissa, mutta mitä pidemmälle ilta eteni, sitä enemmän miesten huomio siirtyi Mariellaan.
Kun ravintolan puolella alkoi soida elävä musiikki, herrat vuorotellen hakivat Mariellaa tanssimaan. Erityisesti Kukk ja Sepp pitivät Mariellaa tiukassa otteessa tanssilattialla käsiensä vaeltaessa hieman liian alas mekon selkämyksellä.
Mariella katsoi kabinetin suuntaan, mutta johtaja Hovinkari vain nyökkäsi hyväksyvästi ja kohotti lasiaan – sopimusneuvottelut olivat selvästi etenemässä oikeaan suuntaan, kiitos Mariellan.
Mariella tunsi olonsa kiusaantuneeksi, mutta samaan aikaan jokin hänessä heräsi. Se oli kaukana insinööri Terhon turvallisesta ja kliinisestä arjesta. Tässä pöydässä oli valtaa, rahaa ja raakaa, peittelemätöntä maskuliinista halua - joka kohdistui juuri häneen.
Puolenyön jälkeen johtaja Hovinkari nousi pystyyn. ”Herrat, sopimuksen luonnokset ovat valmiina, mutta allekirjoitetaan ne siellä, missä on parhaat puitteet. Autot odottaa ulkona, mennään mun huvilalle saaristoon. Sauna on jo lämmin.”
Mariella yritti kuiskata Hovinkarille, että hänen pitäisi varmaan lähteä kotiin, koska Terho odotti. Hovinkari vain katsoi häntä tiukasti silmiin ja sanoi matalalla äänellä: ”Sä et lähde mihinkään, Mariella. Sä olet tämän tiimin tärkein lenkki tänä yönä. Palkkio kyllä huomioidaan.”
Tunnin päästä mustat edustusautot kaarsivat massiivisen, modernin lasihuvilan pihaan saariston rannalla. Meri oli musta ja tyyni. Huvilan sisällä sytytettiin valot, konjakkipullot avattiin uudelleen ja Hovinkarin kopean vaimon loistosta sekä hienotunteisesta palvelusväestä tyhjentynyt huvila täyttyi miesten naurusta.
Mariella istui nahkasohvalla, kun herra Drönning kaatoi hänelle uuden lasillisen. Ilmapiiri oli muuttunut ravintolan julkisesta edustamisesta paljon intiimimmäksi, suljetun piirin miesten kerhoksi, jossa Mariella oli ainoa nainen.
Vanttera virolainen liikemies Kukk istui Mariellan viereen niin lähelle, että heidän reitensä koskettivat. ”Sinä olet erittäin kaunis nainen, Mariella”, Kukk sanoi matalalla äänellään, ja hänen suuri kätensä laskeutui Mariellan paljaalle polvelle. Mariella ei vetäytynyt pois. Viinin ja huomion huumaamana hän antoi sen tapahtua.
Pian miehet siirtyivät saunasiipeen. Mariellalle annettiin pehmeä kylpytakki, ja hän jäi istumaan saunan takkahuoneeseen, kun miehet menivät toisiaan selälle läiskien lauteille.
Johtaja Hovinkari tuli hetken päästä ulos pelkkään pyyhkeeseen kääriytyneenä, hikisenä ja silmät kiiltäen. Mies kävi selvästi kuntosalilla.
”Mariella, tule käymään täällä. Herrat haluavat nostaa maljan sulle saunassa”, pomo sanoi.
Jatkuu...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jatkuu...
Kun Mariella astui hämärään, tervantuoksuiseen saunaan kylpytakissaan, viisi vaikutusvaltaista, alastonta miestä tuijotti häntä lauteilta. Mariella ei tohtinut ensivilkaisun jälkeen katsoa herrojen jalkoväleihin, missä jokaisella roikkui omanlaisensa elin kantamuksineen.
Leveäharteinen Kukk teki tilaa ylälauteelle itsensä ja Seppin väliin. ”Tule tänne ylös, täällä on lämmin”, virolainen sanoi möreästi pienet silmät sirrillään ja leveästi hymyillen.
Mariella pudotti kylpytakin harteiltaan, astui lauteille pelkässä uimapuvussa ja istui alastomien miesten väliin.
Siellä, kuumassa höyryssä, alkoi peli, jossa sopimukset ja liike-elämä unohdettiin kokonaan. Hovinkari katsoi vierestä, kuinka enimmin juoneet Marvas ja Drönning alkoivat hieroa Mariellan olkapäitä, ja kuinka herrojen Kukkin ja Seppin kädet alkoivat tutkia nuoren naisen vartaloa uimapuvun alta.
Mariella ummisti silmänsä ja huokaili. Terho ja Espoon kaksio tuntuivat olevan toisella planeetalla. Tämä oli valtaeliitin maailma, ja Mariella oli sen keskipisteenä. Ehkä hänellä oli johtaja Hovinkarin tunnollisena assistenttina hiukan lupa nauttiakin naiseudestaan, kunhan sopivaisuuden rajaa ei ylitettäisi.
Saunan jälkeen palattiin takkahuoneeseen. Tunnelma oli sähköistynyt äärimmilleen. Hovinkari laittoi musiikkia soimaan ja otti kansiot esiin. ”Noniin herrat, nimet paperiin, niin päästään juhlimaan kunnolla.”
Nimet raapustettiin papereihin, ja sen jälkeen alkoi yön todellinen näytös. Hovinkari osoitti Mariellalle, että nyt oli aika palkita vieraat. Mariellan suu avautui epäuskoiseen ihmetykseen. Ei kai vain johtaja Hovinkari voinut tarkoittaa, että…
Mutta tottunein ja sulavin herrasliikkein Mariella ohjattiin pehmeälle jättisohvalle. Herrat Kukk ja Sepp eivät enää pidätelleet, vaan alkoivat riisua Mariellaa, ja Hovinkari, sekä hyvin humaltuneet Marvas ja Drönning seurasivat tilannetta vierestä. Kunnon isäntinä he olivat järjestäneet naapurimaan pojille hienon leikkikalun.
Mariella oli täysin miesten vietävänä, antautuen sille raa'alle voimalle ja huomiolle, jota hän ei ollut koskaan aiemmin kokenut. Hän tunsi virolaisten kuumat suut rinnoillaan ja vahvat kämmenet sivelivät niskaa, selkää, pakaroita…
Elettiin yön pimeitä tunteja, kun virolaisten miesten alkuvoimainen intohimo otti vallan ja alkoholi oli sumentanut kaikkien moraalin. Tässä maailmassa ei mietitty insinööri-Terhon tarkkoja kondomilistoja tai turvallisuuskäytäntöjä.
Ylellisissä puitteissa tunnelma tiivistyi sekunneissa, kun järkälemäinen, paksuniskainen johtaja Kukk otti tilanteen täysin haluunsa. Tietty katse kollega Seppin kylmiin silmiin kertoi, kumpi ottaisi sopimuspalkkionsa ensin. Sepp nielaisi happamana, sillä hänelle ei ollut luotu samaa vahvaa ruumiinrakennetta, Kukkin leveitä hartioita, eikä yhtä karmaisevaa jötikkää jalkovälissä. Siten ei siis samaa auktoriteettia ja ensioikeuttakaan ollut.
Kun suuri ja vaativa herra Kukk otti Mariellan halunsa valtaan sohvan uumenissa, hän ei muilta kysellyt lupia, vaan käytti pelkkää raakaa massaansa ja voimaansa painaessaan nuoren Mariellan syvälle pehmusteisiin. Mariella oli täysin voimaton Kukkin massiivisen rungon alla ja haukkoi jo kiihtyneenä henkeään.
Kokenut liikemies Kukk tiesi tarkalleen, miten naaras pehmitetään. Hän alkoi isoilla, karkeilla kämmenillään ensin hieroa ja sen jälkeen märällä kielellään liukkaasti nuolla Mariellan nuorta, herkkää pillua. Kukk käytteli leveää kieltään ja vahvoja sormiaan säälimättömällä tahdilla, kunnes vikisevän Mariellan jalkoväli oli saatu aivan märäksi ja tulikuuma luonnollinen liukaste tulvi pitkin sohvaa. Sillä märkänä tälle sonnille oli hyvä ollakin.
Silloin vankka herra Kukk nousi polvilleen. Pienet silmät sirrillään kiihkosta ja leveä, itsetietoinen hymy paksunahkaisissa leukapielissään hän antoi nuoren naisen nähdä varustuksensa – hirveän, paksun ja suonikkaan mörssärinsä. Se uhkui puhdasta johtajan valtaa ja niiden sonnimaisten virolaismiesten perintöä, joiden paksua niskaa ei ollut pystytty koskaan taittamaan.
Mariellan silmät laajenivat kauhusta, kun hän tajusi, että suuritykkinen herra Kukk aikoi tulla sisään hänen pieneen pilluunsa. Ja että se tapahtuisi ilman kondomia. Kotona aviomies Terhon kanssa he olivat aina olleet erittäin huolellisia ja käyttäneet visusti ja huolitellusti kumisuojusta, mutta tämä johtaja Kukk ei murehtinut mistään säännöistä tai seurauksista.
Viron vankka köriläs asettui Mariellan levitettyjen jalkojen väliin ja rupesi survomaan ja junttaamaan paksua mörssäriään vaosta sisään paljaan terskan siemennysreikä edellä. Nainen voihki ja puhisi täyttyessään rajusti paksusta naapurimaan tykkikullista.
Mariella yritti ulahtelultaan soperrella, että hänellä ei ole mitään ehkäisyä, mutta johtajat naureskelivat koko jutulle. ”Kaikki huomioidaan palkkiossa”, hörähti johtaja Hovinkari seuratessaan uteliaana sivummalta ja iski kauhistuneelle Mariellalle silmää.
Jatkuu...
Jatkuu...
Virolaissonni työntyi voimalla suoraan nuoren naisen märän pillun pohjalle. Kova liha upposi venyttäen perille asti. Mariella päästi syvän huudon ja hengitti tiheästi ja hädissään. Kun herra Kukkin säälimätön ja raskas tahti alkoi paukuttaa sohvan jousia huvilan hämärässä, jätti se kaikki Mariellan oman Terho-raukan siistit kaupunkiaktit kokonaan unholaan.
Johtaja Kukk jatkoi säälimätöntä ja raivoisaa junttaamistaan sohvalla nuoreen, liukkaaseen pilluun. Jokainen raskas isku painoi paksuniskaisen miehen massan Mariellaa vasten ja miehen kookkaat kivekset mätkivät tytön pyllyposkille. Herra Kukk ähki ja painoi huvilan hämärässä.
Mariellan suurin kauhistus alkoi kuitenkin hiljaa muuttua – Kukkin karmean paksun mörssärin voima vei naisesta vallan. Rietas, märkä lotina kuului ja muut johtajat naureskelivat sille matalasti.
Mariellan omat kourat puristuivat sohvan tyynyihin, ja hän alkoi tahtomattaankin antautua raskaalle tahdille voihkien syvältä kurkustaan. Terhon kanssa opitut siistit yhdynnät murenivat täysin sonnijohtajan painamisen alla. Häpeäkseen Mariella tajusi kiimassaan, että tätä hän oli juuri tietämättään tarvinnut. Hänen voihkeensa suli jo suoraan orgasmihuutoon.
Johtaja Hovinkari käveli lähemmäs nussivaa kollegaansa ja astuttavaa assistenttiaan hyväntuulinen ilme kasvoillaan. Hän ei hätkähtänyt raakaa näkyä ollenkaan. Päinvastoin se miellytti häntä suuresti. Sohvalla velloi raivoisa nussiminen, kun eestiläissonni junttasi suurella ruhollaan. Märkä liha lätisi ja tyttö ulisi.
Hovinkari nosti kädessään olevan kameran esiin ja sanoi kovaan ääneen naurahtaen: ”No niin, herra Kukk, sopimusneuvottelut ovat saaneet parhaan mahdollisen käänteen! Minäpä otan vähän kuvia muistoksi tästä historiallisesta sopimusten teosta. Nämä jäävät tietenkin vain meidän herrojen välisiksi, minulle ja teille, herra Kukk.”
Johtaja Hovinkari katsoi suoraan poljettavaa Mariellaa, jonka jalat olivat levällään suuren Kukkin alla ja ihanat rinnat hölskyvät paljaina. Pomo kysyi ovelasti virnistäen: ”Käyhän se Mariellallekin, että dokumentoidaan tämä hieno hetki talteen?”
Mariella oli jo niin kiihkon, orgasmiensa ja herra Kukkin rajun junttaamisen sekoittama, että hän pystyi vain voihkien nyökkäämään. Ja päästämään uuden, syvän ulinan, kun sonni Kukk iski mörssärinsä taas aivan supistelevan pillun pohjaan saakka.
Kameran salamavalo välähti pimeässä salongissa kerran jos toisenkin.
Johtaja Kukk kasvatti tahtiaan loppua kohti ja suurten pallien pussinahka pingottui. Paksuniskainen mies alkoi huohottaa raskaasti ja puuskuttaa, kun siemensyöksy alkoi vaatia tilaa pullistuneessa eturauhasessa. Kukkin pienet silmät puristuivat umpeen ja paksut leukapielet kiristyvät irvistykseen. Hirmuinen virolaissonni otti Mariellan lanteista lujan otteen, painoi massiivisen ruumiinsa aivan kiinni naisen vatsaan ja teki viimeiset, raivokkaat runttaukset emättimen syvyyksiin.
Kukk saavutti oman laukeamisensa ja ampui ilman kondomeja sakeat ja väkevät siemenmällinsä syvälle Mariellan hedelmällisen nuoren pillun perille. Raa’an, möreän mylvähtelyn saattelemana johtajan paksu kanuuna sykki rajusti naisen sisällä. Tuhtia eestiläistavaraa tulvi, tulvi ja tulvi suoraan emättimen pohjalle autuaan tietämättömän Terhon häpäisten. Mariella voi vain kiljua ja puristaa silmiään kiinni, kun liian paksu mörssäri tyhjentyi suuria munia myöten häneen.
Samalla sekunnilla johtaja Hovinkari astui aivan sohvan viereen ja alkoi taas räpsiä kamerallaan salama välkkyen lähikuvia tästä sopimuksen sinetöinnistä. Kamera vangitsi tarkasti liikemies Kukkin hikisen yläruumiin lihaksineen karvoineen, Mariellan levällään olevat jalat ja sen, miten siemenet alkoivat pikkuhiljaa kiiltäen valua ulos asti sohvan uumeniin nussitusta häpyvaosta. Hovinkari virnisteli tyytyväisenä, kun arvokkaat muistot saatiin talteen herrojen arkistoihin. Niin kuin ne monet aiemmatkin.
Johtaja Hovinkari laski kameran sohvapöydälle. Hän oli nähnyt tarpeeksi ja päätti, että nyt olisi jo hänen vuoronsa ottaa oma osansa Kukkin pehmittämästä ja siementämästä assistentti Mariellasta.
Paksuniskainen johtaja Kukk siirtyi tyytyväisenä sivummalle eestikulleineen hikiä naamaltaan pyyhkien. Leveä sonni kiitteli Hovinkaria sopimuspillun tarjoamisesta ja asettui nojatuoliin lepuuttamaan ruumistaan. Kukkin kauhea jötkösiitin roikkui nyt limaisena ja raskaana, hitaasti mahtiaan menettäen ja veltostuen rajun laukeamisen jäljiltä. Mutta miehen naamalla loisti leveä voittajan hymy.
Johtaja Hovinkari astui kyrpä pystyssä sohvan viereen. Hänelläkin oli kookas elin, mutta jäntevä. Se nousi teräksenkovana kohti kattoa. Pomo asettui Mariellan levitettyjen jalkojen väliin, mutta ennen kuin hän työntyi itse sisään, hän katseli häpeämättömän uteliaana jalkoväliä ja nuoleskeli suupieltään kielellä.
Jatkuu...
Jatkuu...
Ovelaan herrasävyyn johtaja Hovinkari alkoi kommentoida vieraansa työn jälkeä: ”No niin, herra Kukk onkin laittanut täällä paikat sellaiseen kuntoon, ettei tarvitse paljoa esileikkejä harrastaa!” Hovinkari naurahti ronskisti ja kokeili sormillaan Mariellan valuvaa jalkoväliä. ”Tämähän on aivan levälleen nussittu. Helvetin liukas Kukkin mälleistä koko mirri. Tästähän mennään sisään kuin tyhjään vain. Loistavaa työtä, Kukk, rasvaus on kohdallaan!”
Mariella saattoi vain huohottaa sohvalla, silmät puoliksi ummessa kiihkosta ja uupumuksesta, kun Hovinkari tarttui häntä vyötäröstä. Johtaja asetti oman jäntevän, kookkaan elimensä Mariellan mällätylle ja siemenistä kiiltävälle häpyvaolle ja painoi itsensä yhdellä pitkällä työnnöllä sisään herra Kukkin tasoittamalle tielle. Mariella huudahti kovalla äänellä täyttyessään taas isosta siittimestä. Uusi, julma panoralli oli alkamassa salongin hämärässä Kukkin katsellessa nojatuolistaan suoritusta ja nyökkäillen hyväksyvästi. Muut miehet olivat kaluineen menneet hetkeksi jäähdyttelemään ulos. Marvas taisi jo oksentaakin.
Johtaja Hovinkari aloitti säälimättömän tykityksen ja nussi assistenttiaan Mariellaa aivan silmättömällä raivolla. Tätä hän oli odottanut jo kauan. Jokainen jäntevä, syvä isku paukutti suursohvaa ja salongin hämärässä kuului jatkuva naisen vikinä sekä märkä läiske ja lotina. Hovinkarin kookas elin sekoitti ja kirnusi herra Kukkin pohjalle jättämät siemenvellit. Mariella ulisi ja puristeli sormillaan tyynyjä. Kohta nainen huusi suoraa huutoa kohti kattoa täydellisessä, estottomassa kiihkossa.
Rajuimman rynnistyksen keskellä Hovinkari alkoi hengästyneenä höylätä maltillisemmin ja udella Mariellan kotiasioista. ”Kuulehan, Mariella... mites te siellä kotona sen Terhosi kanssa oikein panette?” Hovinkari läähätti ja iski johtajanpallejaan vasten Mariellan pakaroita. Nainen katsoi suu ja silmät auki pomoa päällään. ”Käyttääkö se sinun nössö pojusi aina kiltisti sitä kumia? Varmasti käyttää?! Voi jumalauta… Kuvittelee varmaan tekevänsä vastuullista työtä! Mutta mitäs jos nyt onkin se kaikkein otollisin aika kuukaudesta, Mariella? Mitäs luulet Terho Tossukan sanovan, kun se siellä kotona odottaa tietämättömänä, ja me täällä paneskelemme parastamme – hänen parasta omaansa? Ja ihan näin iloisesti paljaalla.”
Nojatuolissa istuva paksuniskainen Kukk rämähti karkeaan nauruun. Hovinkari vilkaisi häntä veljellisesti virnistäen ja jatkoi ilkkumista tuntuvasti kyrvällään höyläten. Painaen lanteitaan entistä kovempaa assistenttiinsa pomo murahteli: ”Naapurimaan siemen on tunnetusti väkevää ja Kukkin siittiöt poikkeuksellisen vilkasta johtajatasoa! Ovat ne ennenkin lahden tällä puolen itäneet. Eikä vain kerran tai pari vaan monta kertaa. Sellaista sattuu, he he. Eestin siittiöt ottavat vielä sinunkin munasolusi kiinni, ennen kuin Tossukka Terhosi ehtii edes tussua sanoa!”
Mariella oli aivan kauhuissaan eikä saanut sanaa suustaan. Hänestä intosi pelkkää epäuskoista ja pelokasta voihkintaa. Hovinkarin virnistävä naama liikkui edemmäs ja lähemmäs suoraan Mariellan kasvojen edessä. Kyrpä tuntui suurena ja vaativana pillun täydeltä.
Lopulta Hovinkari tunsi oman kiihkonsa nousevan taas takaisin huippuunsa. Pomo aloitti rajun panemisen. Nainen ulisi vittu supistellen orgasmeissaan. Sitten Hovinkarin uljas rintakehä nousi ylös ja irvistellen johtaja otti Mariellan reisistä kunnon otteen. Pomo saavutti nautinnollisen laukeamisensa ja ampui kiroillen sakeat siemenlastinsa suoraan herra Kukkin mällien jatkoksi Mariellan pillun pohjalle. Kookas elin sykki ja pumppasi väkevät johtajan nesteet säälittä alaisen sisään usealla syöksyllä.
Hovinkari täytti nuoren naisen alakerran niin, että uusi siementavara entiseen veljellisesti sekoittuen tulvi jo reilusti yli, pitkin sohvaa. Johtajien suurien pallien mahtavat lastit jättivät Terho-vässykän siistit kotiaktit täydellisesti historian lehdille ja voipunut Mariella tiesi kerrankin saaneensa kunnon uroksia kyrpineen, junttauksineen ja siemennyksineen.
Eiväkä johtajat Kukk ja Hovinkari olleet ainoat, kun liika himo ja valta sokaisivat eliittimiehet. Myös kylmäkatseinen kollega Sepp palasi ulkoa. Hän otti kyrpä alakäyränä sojottaen osansa nuoresta assistentista. Samalla ylivaltaisuudella ja ehkäisystä piittaamatta tyly Sepp nussia pumppasi jälkensä holtittomasti älisevään Mariellaan, ennen kuin aamuyön tunnit alkoivat sarastaa saariston yllä.
Sitten heräsit