Posso oli mies, jonka mielestä maailmankaikkeus oli saavuttanut täydellisyytensä vuonna 1993.
Sen jälkeen kaikki oli ollut pelkkää alamäkeä.
Lama tuli, elävä elämä loppui, ja Suomesta loppui myös naisvastaavuus. Koska Posso ei saanut kotimaasta ”piirakkaa” – ei kuvainnollista eikä kirjaimellista – hän teki ainoan loogisen ratkaisun. Hän pakkasi katkeruutensa matkalaukkuun ja lensi Phukettiin.
Phuketissa Posso laittoi parasta päälleen ja marssi paikalliseen pankkiin rahanvaihtoon. Siellä hän käynnisti sellaisen suomalaisen charmihyökkäyksen, että nuori pankkineiti hurmaantui ja suostui saman tien Posson vaimoksi.
Elämä hymyili hetken, mutta Posso pysyi uskollisena luonnolleen: hän käänsi avioliitonkin äärimmäisen negatiiviseksi ja sairaaksi suoritteeksi.
Vuodet kuluivat, viina virtasi ja katkeruus pinttyi entisestään. Pariskunta muutti eläkepäivillään Hua Hiniin, jossa Posso jatkoi toisten elämän kyttäämistä ja tuomitsemista.
Hänen mukaansa buddhalaisuus oli yhä ”hokkuspokkuksen ja huuhaan kiinalainen sekoitus, jossa palvotaan taruolentoja.”
Mutta Hua Hinissä vanha ja vetelä Posso koki lopulta oman, odottamattoman valaistumisensa.
Se ei tapahtunut temppelissä, vaan paikallisella kalalammikolla. Siellä Posso kohtasi pojun nimeltä Puppe Pippelinen.
Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Pupen nähdessään Posson kolmenkymmenen vuoden negatiivisuus suli sekunneissa. Hän ymmärsi, että kaikki thaimaalaiset naiset ja kiinalaiset taruolennot olivat olleet pelkkää harhaa.
Vanha Posso oli vihdoin valaistunut poikarakkauteen.
Hän jätti vaimonsa, muutti Pupen luo ja katsoi peiliin hymyillen ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1993.
”Tämä se vasta on elämää”, Posso ajatteli ja pieraisi kurapasaset kellohameeseensa.
Sen jälkeen kaikki oli ollut pelkkää alamäkeä.
Lama tuli, elävä elämä loppui, ja Suomesta loppui myös naisvastaavuus. Koska Posso ei saanut kotimaasta ”piirakkaa” – ei kuvainnollista eikä kirjaimellista – hän teki ainoan loogisen ratkaisun. Hän pakkasi katkeruutensa matkalaukkuun ja lensi Phukettiin.
Phuketissa Posso laittoi parasta päälleen ja marssi paikalliseen pankkiin rahanvaihtoon. Siellä hän käynnisti sellaisen suomalaisen charmihyökkäyksen, että nuori pankkineiti hurmaantui ja suostui saman tien Posson vaimoksi.
Elämä hymyili hetken, mutta Posso pysyi uskollisena luonnolleen: hän käänsi avioliitonkin äärimmäisen negatiiviseksi ja sairaaksi suoritteeksi.
Vuodet kuluivat, viina virtasi ja katkeruus pinttyi entisestään. Pariskunta muutti eläkepäivillään Hua Hiniin, jossa Posso jatkoi toisten elämän kyttäämistä ja tuomitsemista.
Hänen mukaansa buddhalaisuus oli yhä ”hokkuspokkuksen ja huuhaan kiinalainen sekoitus, jossa palvotaan taruolentoja.”
Mutta Hua Hinissä vanha ja vetelä Posso koki lopulta oman, odottamattoman valaistumisensa.
Se ei tapahtunut temppelissä, vaan paikallisella kalalammikolla. Siellä Posso kohtasi pojun nimeltä Puppe Pippelinen.
Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Pupen nähdessään Posson kolmenkymmenen vuoden negatiivisuus suli sekunneissa. Hän ymmärsi, että kaikki thaimaalaiset naiset ja kiinalaiset taruolennot olivat olleet pelkkää harhaa.
Vanha Posso oli vihdoin valaistunut poikarakkauteen.
Hän jätti vaimonsa, muutti Pupen luo ja katsoi peiliin hymyillen ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1993.
”Tämä se vasta on elämää”, Posso ajatteli ja pieraisi kurapasaset kellohameeseensa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko sinulla jotain muutakin sydämmellä, reppana.
Et ole vieläkään oppinut että yhden miehen sydämeen ei mahdu kahta ämmää? Ainakin yhden on tehtävä itsari!
Posso ollen taitaa aika raaka ja sydämmetön mies.
Oliko muutakin, reppana.