Olen jälleen tällä vanhemmalla iällä, nimenomaan maahanmuuton ongelmien seurauksena ja herättämänä tullut jälleen tietoiseksi siitä, että melkoisen osan miehistä (en väitä, että "kaikkien") näkökulmasta olisin / olisimme naisina jotenkin huonompaa, tai alempaa rotua kuin miehet, vähän niinkuin puoliksi eläimiä.
Tämä ajatus heräsi jälleen kun luin tätä uutista tamperelaisesta perhehelvetistä:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000012294222.html :
>>Lapsuudenkotini salaisuus.
Heitetään isä roskikseen, Rana sanoi pienenä äidilleen. Nyt isä istuu elinkautista vankeusrangaistusta äidin murhasta.<< ...
Omakin elämäni naisena on ollut melkoista helvettiä, jo pikkulapsesta asti ja jonka lopputuloksena päätin parikymmentä vuotta sitten lopullisesti erakoitua, niin täysin kuin mahdollista. Pitää kaikki ihmiset, etenkin miehet, pitkän kädenmitan päässä itsestäni. Kaikenlaisiin mahd. ihastuneisiin katseisiin ja kohteliaisuuksiinkin siltä suunnalta suhtaudun nykyään suorastaan epäiluuloisesti. Mietin mikä helv* minussa on vikana kun se noin hymyilee!
Olen / olisin kuitenkin omalta puoleltani hetero.
Kaikki yritelmät elää inhimillistä elämää yhdessä miehen kanssa päätyivät yleensä siihen, että minä lähdin eli jätin. Sen verran älyä ja sisua oli vuosikymmenien saatossa sentään kertynyt. Mutta liian kauan sekin otti, olen noussut tässä asiassa suoraan niin nujerretun itsetunnon pohjalta kuin suinkin. Eräässäkin, itsevalikoimattomassa suhteessa jouduin lattialla hiljaa istuen pyytämään lupaa saada hengittää. Samainen tyyppi seisotti minua seinän vieressä ja ammuskeli minua pääni viereen, sanoi, että hän kasvattaa minuun luonnetta. Tuo henkilö muuten oli ulkomainen armeijan kapiainen.
"Matkailu avartaa." Ja ehkä luonteeni todella tuosta kehittyikin!
Mikä antoi voimaa nousta noista monenlaisista lattianraoista? Hitaasti mutta varmasti kasvanut ja kasvatettu viha.
Tämä ajatus heräsi jälleen kun luin tätä uutista tamperelaisesta perhehelvetistä:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000012294222.html :
>>Lapsuudenkotini salaisuus.
Heitetään isä roskikseen, Rana sanoi pienenä äidilleen. Nyt isä istuu elinkautista vankeusrangaistusta äidin murhasta.<< ...
Omakin elämäni naisena on ollut melkoista helvettiä, jo pikkulapsesta asti ja jonka lopputuloksena päätin parikymmentä vuotta sitten lopullisesti erakoitua, niin täysin kuin mahdollista. Pitää kaikki ihmiset, etenkin miehet, pitkän kädenmitan päässä itsestäni. Kaikenlaisiin mahd. ihastuneisiin katseisiin ja kohteliaisuuksiinkin siltä suunnalta suhtaudun nykyään suorastaan epäiluuloisesti. Mietin mikä helv* minussa on vikana kun se noin hymyilee!
Olen / olisin kuitenkin omalta puoleltani hetero.
Kaikki yritelmät elää inhimillistä elämää yhdessä miehen kanssa päätyivät yleensä siihen, että minä lähdin eli jätin. Sen verran älyä ja sisua oli vuosikymmenien saatossa sentään kertynyt. Mutta liian kauan sekin otti, olen noussut tässä asiassa suoraan niin nujerretun itsetunnon pohjalta kuin suinkin. Eräässäkin, itsevalikoimattomassa suhteessa jouduin lattialla hiljaa istuen pyytämään lupaa saada hengittää. Samainen tyyppi seisotti minua seinän vieressä ja ammuskeli minua pääni viereen, sanoi, että hän kasvattaa minuun luonnetta. Tuo henkilö muuten oli ulkomainen armeijan kapiainen.
"Matkailu avartaa." Ja ehkä luonteeni todella tuosta kehittyikin!
Mikä antoi voimaa nousta noista monenlaisista lattianraoista? Hitaasti mutta varmasti kasvanut ja kasvatettu viha.
Vastaukset 30
Vanhimmat
No johan on ollut kokemuksia, ei ihme että olet tehnyt erakoitumispäätöksen.
Kyllä nainen on ollut alemmassa asemassa ainakin silloin kun olimme nuoria. Varsinkin puolustusvoimissa sen huomasi, ei ehkä niin paljon muualla.
Kotona tein aina enemmän mutta oli voimia niin etten sitä niin pahakseni pannut. Sujui kaikki niin paljon nopeammin kuin mieheltä, ja sen jälkeen vähän omaa aikaa. Mies kyllä leikki lasten kanssa, se on jo iso asia ja kuskasi harrastuksiin.
On niitä suhteita menetetty ja itse lopetettu. En sentään pahoinpitelyä ole kokenut, mutta henkistä väkivaltaa kyllä. En usko että on jälkiä jättänyt, se oli miehen tapa selviytyä. Mutta rohkeasti olen uuteen mennyt. Minulle sopii toisen kanssa eläminen.
Katsoin tuon jutun, on järkky.
Kun olen olettanut miehen ymmärtävän enemmän, niin joskus en ole uskaltanut sanoa omaa mielipidettäni. Sitten myöhemmin olen todennut, että olisi kannattanut, koska olisin ollut oikeassa, asiat olisivat menneet paremmin, jos olisi toimittu kuten minä ajattelin.
Yleinen ajattelu, että me naiset emme ymmärrä mitään, aiheuttaa heikompaa itsetuntoa ja meidän mielipiteemme usein tyrmätään.
Itse olin käytökseltäni rohkea ja päättäväinen ja siksi alistaminen ja pahoinpitelyni alkoi jo lähes vauvaiässä. Uskoin kyllä itseeni ja ilmeisesti nuo miehetkin, ehkä he tunsivat alemmuutta ja siksi tuo väkivalta.
Näinhän on myös noissa, etenkin etelänmaiden kulttuureissakin! Mutta myös monissa suomalaisissakin. Fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta, uskonlahkoissa lisänä hengellinen väkivalta, jota "perustellaan" muka Jumalan sanalla!
Edes tuo väkivalta ei nujertanut omaa, sisäistä minääni, mutta pelko piti nöyränä. Henkisiä voimia ja mahdollisuuksia voittaa ei ollut, ennenkuin ymmärsin, että myös minun on osoitettava fyysistä voimaa "vaikka henki menisi!"
Suomi on kehittynyt vuosien mittaan parempaan suuntaan kokoajan, perheväkivalta on vähentynyt, ei ajeta lumihankeen vaimoa lapsineen. Nyt on sitten suuren maahanmuuton takia kehitys lähtenyt väärään suuntaan, tilanne on pahentunut kamaliin mittoihin, väkivaltaa, alistamista, raiskauksia, naiset ovat jopa joutuneet oman vain naisille tarkoitetun taksipalvelun perustamaan, koska maahanmuuttajataksit ovat epäluotettavia.
Minua ei ole vielä taksissa raiskattu mutta juuri tuota naista aliarvioivaa käytöstä kokenut maahanmuuttajakuljettajilta. Monet (eivät kaikki) pyrkivät eri tavoin huijaamaan: esim. lähtevät ajamaan ei-suorinta tietä ja kun asiasta huomauttaa, väittävät, että tämä on suorin reitti, aivankuin Helsingissä syntynyt ja kasvanut nainen, jolla itselläkin ollut ajokortti, ei omaa kotikaupunkiaan tuntisi!
Myöskin epäasiallinen uteliaisuus naisasiakkaan yksityisasioihin.
POMOLA kertoo....
Vastaus kysymykseesi:
Hyvältä tuntuu olla nainen.
Niin minustakin tuntuu. En ole menettänyt uskoani itseeni.
En pidä itseäni ja muita naisia mitenkään miestä "huonompina", en parempinakaan.
Olemme erilaisia ja meillä on omat vahvuutemme ja tehtävämme.
Kohteliaasti tiedustelen: olisiko foorumin miehillä asiasta mitään sanottavaa? 🙂
Kohteliaasti vastaan; en voi tietää miltä tuntuu olla nainen.
Terv. mies.
Asiaa sivuten vaan totean: molempia tarvitaan.
Mies
Tietää ei mies tietenkään voi, mutta jotain voisi aina olettaa, päätellä, jos edes yritystä olisi.
Minäkään en tiedä, millaista on olla mies mutta kokemus on kasvattanut tietynlaista päättelykykyä.
Oikeastaan ed. kysymykseni taisi olla liian eteerinen ja toiveikas (kuulemma) "loogisesti ajattelevan miehen" ymmärrettäväksi. En kuitenkaan muotoile sitä uudelleen.
Selvästi puhumme eri kieltä, aivomme ajattelevi...
Tai sitten päinvastoin. Aloitus osui ja upposi.
Kiittäen vaivanäöstänne vastata tähän narttukoirien pikku haukahteluketjuumme.
Kiitos.
Kuplamuovin aloitus?
Jotain poikien saunailtojen sisäpiirin huumoria?
Näissä vastakkainasetteluissa mies/nainen tulee aina olemaan henkilökohtainen asenne asiaan.
Osa katsoo , että mies on aina syyllinen tilanteeseen mutta kokemuksesta voin sanoa, että syytä löytyy kummassakin.
Nainen osaa olla julma ja suunnitelmallinen ja miehen ego ei kestä monesti sitä.
Vinoutunut luonne sattuu yhteiseloon on parempi erota ja älykkäästi.
joo siis naisella on karmea olomuodon muutos
17 vuotiaana se on huipulla ja kaikki huomaa ja juoksee sen perässä
ja 71 kaikki juoksee miehen perässä
eikä naista ole oikein edes olemassa vaan huomaamaton
tämä on tietty vaikea tilanne naiselle
On tunnettu tosiasia, että 40-vuotiaana nainen muuttuu näkymättömäksi.
Ei ainakaan minun tosiasia tuo ole. Puhu vain omasta puolestasi.
Onko nyt ihan pakko sulle tämäkin suomentaa: kyseessä on eräänlainen vitsi.
Aha, no hyvä luulin et vähättelet aikuisia naisia, väärinkäsityksiä tulee helposti.
Tuntuu Helvetin hyvältä!
Omat tyttäremme joutuivat hetken kestämään vähättelyä, mutta ero tuli molemmille. Tyttärien tyttäret eivät hyväksy vähääkään vähättelyjä ja kelvotonta kohtelua, vaan se on ero heti, kun huomaavat kieroutta. Kekemuksistaan viisastuneina tietävät, ettei sellainen oikeasti lopu koskaan ellei itse tee siitä loppua. Yksi tai kaksi heistä ei varmaan miestä haluakaan.
Olen nainen ja olen koko ikäni kuullut naisten suusta vähättelyä miehiä kohtaan eli mielestäni se on molemmin puolista.
Huvittavinta on se, että ne naiset, jotka eniten vähättelee, niin aina uutta putkeen, jos entinen suhde kariutuu ja tietty yhteen pitää muuttaa.
Vähättelevien suhteet kariutuvat nopeasti.
On vain ihmisiä. Yhden naisen tai miehen perusteella ei voi
tuomita kaikkia ko. sukupuolen edustajia.
Kotinurkille heittelee lempee, niin sieltä monesti paras saalis.
Aloituksen tarkoitus ei ollut nk. vähätellä miehiä yleisesti ja sanoinkin tämän.
Vaan kertoa lukemattomien naisten kokemasta vähättely-, alistamis- ja moniväkivaltakulttuurista joka kuitenkin on varsin yleistä tässä maailmassa.
Ketjun tarkoitus on olla eräänlainen vertaistukikeskustelu näitä asioita mahd. jo lapsesta asti kokeneille naisille.
Esim. perheissä ja avioliitoissa myös poikia ja miehiä saatetaan kaltoinkohdeilla. Tämäkin on tosiasia. Kuulin aikoinaan miehestä jonka isä oli toivonut tytärtä ja (jmlauta!) puki pienen poikansa tytön vaatteisiin, nosti polvilleen, silitteli ja leperteli tälle!
Korppis asiantuntija
Alotuksen kysymykseen vastaus :
Tuntuu normaalilta !