Muistan, kun pienenä polvellas ratsastin.Maailma niin suurelta näytti,pelkäsin.
Mutta olit aina suojani.Kilpeni,soturini.
Kun olin vielä viiden,muistan,annoin sulle pienen kiven.Se oli aivan pieni, valkoinen, niin timantin näköinen.Sitä vieläkin kannat mukanasi, siellä mustassa isossa lompakossasi.
Nyt olen melkein neljäntoista, ja voin sanoa,ettei maailmassa ole sinua toista.Mut sun täytyy se ymmärtää, et joskus nää ajat taakse jää.
Vaikka joskus olen niin teini,ja vihainen, muista, olen aina sun pieni tyttönen.
Rakastan sua isi
Mutta olit aina suojani.Kilpeni,soturini.
Kun olin vielä viiden,muistan,annoin sulle pienen kiven.Se oli aivan pieni, valkoinen, niin timantin näköinen.Sitä vieläkin kannat mukanasi, siellä mustassa isossa lompakossasi.
Nyt olen melkein neljäntoista, ja voin sanoa,ettei maailmassa ole sinua toista.Mut sun täytyy se ymmärtää, et joskus nää ajat taakse jää.
Vaikka joskus olen niin teini,ja vihainen, muista, olen aina sun pieni tyttönen.
Rakastan sua isi
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuo oli kyllä mun mielestä aika huono. Sai ainakin nauraa.
Vitsi toi oli tooosi kaunis!! Onks sun isäs kuollu? mun on... viime vuonna..
Nimim. Ohooo, keksi itse sitten parempi.
Mielestäni toi oli nätti runo.Ja nimim. ohoo, jos itse olisit uurastanut jotain tosi kauan ja sitten joku tulisi ja haukkuisi sen ihan lyttyyn, ja sanois noin niinku sä, niin tuntuis varmaan tosi kivalta.
Ei se mitään. :) jos joku ei tykkää, niin sitte ei tykkää.Kiitos kuitenkin puollustuksesta :)
Teinixille vielä:Mun isä ei oo kuollu, mut mulla vaan tuli sitä hirvee ikävä ku se on Amerikassa nyt.Sit jotenkin ajauduin näille sivuille ja sain ton aikaseks. :)
Mä oon tosi pahoillani että sun isä on kuollut.Pitäis kai olla onnellinen, että mun isä on vielä täällä :)
Voisin keksiäkkin peremman. Otappa huomioon, että toi oli mun mielipide! Ja en usko, että tuon tekemiseen tarvitsi mitään "uurastusta"?
No, ohooo, KIRJOTA sitte parempi.Sit nähdään.Kaikki saa tulla arvostelemaan, oliko Tinkerbellin vai ohooon runo parempi.
Oli todella kaunista...Mulla on ihan kyynel simässä, koska mua harmittaa mun ja mun isän välit! Mä rakastan mun isää kamalasti, mutta me nähdään niin harvoin, että pidetään toisiamme ihan vieraina, eikä puhuta yhtään niinkuin yleesä perheen jäsenet keskenään...vaan meillä on aina kamalasti kohteliaisuuksia lauseissa ja puhutellaan, kun oltaisiin kumpikin kuninkaallisia ihmisiä eli sillain erittäin kohteliaasti...siis tottakai se on hienoa, että ollaan kohteliaita, mutta meidän tilanne on aivan eri! Rakastan häntä yhtä paljon kuin äitiänikin.. eli rakkaimpia maailmassa on mama ja papa!
minunkin tyttäreni tuolla tavalla! mutta tiedän että olen huono isä, ja olen siitä surullinen :(
joka tapauksessa erittäin hieno runo, joka sai kyyneleet silmiini.