"Yhä useampi nainen haluaa synnyttää keisarileikkauksella.
Nuoret sanovat myös ääneen aiemmin vaietun syyn, pelon menettää kykynsä nauttia
seksistä itse ja tuottaa nautintoa kumppanille. Muutamat naiset haluavat
takeet keisarileikkaukseen pääsystä jo alkaessaan suunnitella raskautta.
'Miksi minun pitäisi alistua johonkin niin alkukantaiseen ja brutaaliin
toimenpiteeseen, jos sama asia voidaan hoitaa siististi ja turvallisesti
muutenkin', kysyy eräs 25-vuotias nainen."
Lainaus on suoraan HS:n jutusta 18.5. Ei voi muuta
sanoa kuin että Allyt ja sex and the cityt ovat
tehneet tehtävänsä. Sinkkuelämää palvova kaupunkikulttuuri
on uhka ihmisen luonnolliselle lisääntymiselle. Pintaliito
on päivän sana. Oma nautinto on ainoa päämäärä.
Nuoret sanovat myös ääneen aiemmin vaietun syyn, pelon menettää kykynsä nauttia
seksistä itse ja tuottaa nautintoa kumppanille. Muutamat naiset haluavat
takeet keisarileikkaukseen pääsystä jo alkaessaan suunnitella raskautta.
'Miksi minun pitäisi alistua johonkin niin alkukantaiseen ja brutaaliin
toimenpiteeseen, jos sama asia voidaan hoitaa siististi ja turvallisesti
muutenkin', kysyy eräs 25-vuotias nainen."
Lainaus on suoraan HS:n jutusta 18.5. Ei voi muuta
sanoa kuin että Allyt ja sex and the cityt ovat
tehneet tehtävänsä. Sinkkuelämää palvova kaupunkikulttuuri
on uhka ihmisen luonnolliselle lisääntymiselle. Pintaliito
on päivän sana. Oma nautinto on ainoa päämäärä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei synnytys pilaa seksistä nauttimista, vai pilaako? Kyllähän vaginansuu ommellaan takaisin kiinni - ja limakalvot paranevat nopeasti.
Kyllä se luonollinen tie vähemmän jälkiä jättää.
Ja kunha ovat 50 ja 40 kg läskiä lisää kysyn onko arpi kaunis.
Ei se nautintakykyä vie päinvastoin.
Joo ja eihän se liha vany joustaa vaan
Vaginan suuta ei ommella kiinni, sittenhän kaikki ilo loppuisi siihen ;)
Synnytyksessä leikattu/repeytynyt väliliha ommellaan kiinni ja lääkäriltä voi kyllä pyytää isin iloksi yhden ylimääräisen tikin ;)
Anteeksi leväperäisyyteni sanavalinnoissa. Tietenkään vaginan suuta ei ommella kiinni, (Sen jälkeen seksi voisi tosiaan olla vaikeaa... ;) vaan kuten sanottu - väliliha. Ja eikös välilihakin nykyisin kaikilta sivistyneesti leikata synnytyksen aikana siististi, kun se kuitenkin tulisi repeämään.
Pitäisi aina leikata, koska välilihan repeäminen on varmasti vielä tuskallisempaa kuin sen leikkaaminen. Joskus ilmeisesti saattaa vieläkin käydä niin, että lapsi syntyy niin nopeasti, että välilihaa ei keritä leikkaamaan.
Minulla on vain umpisuolenleikkausarpi eli vähän lyhkäsempi, mutta en ole koskaan tullut ajatelleeksi että se olisi jotenkin ruma, vaan olen käpöstellyt ilman paitaa ihan tyytyväisenä.
Täytyi oikein katsoa miltä se näyttää.
Oho, minullahan näköjään raskausarven kaltaisia valkoisia rantuja lonkkaluun päällä, näkyvät ihan yhtä paljon kuin umpisuoliarpi eivätkä rusketu.
Ei ole tullut mieleen surra niitäkään.
En ole myöskään pelästynyt naisten arpia, ne ovat osa elämää. Arvet muistuttavat jotakin ajasta, tapahtumasta, niihin liittyy tarinoita ja kokemuksia. Hyviä ja pahoja, mutta paljon merkityksellisempiä kuin nahkassa olevat raidat.
Ja luulenpa että kun joku on "50 v ja x kg", arvilla ei ole senkään vertaa väliä.
Välilihaa ei saisi leikata, koska repeämä paranee nopeammin kuin leikattu. Ja ainahan on mahdollista että joustaa sen verran, ettei tarvitsisi turhaan leikata.
Saman verran se koskee leikkaako vai repeääkö. Kunhan tikkaisit nätisti eivätkä ruttuun!
Miten sinkkuelämä tähän asiaan liittyy? Useimmilla naisilla on kaiketi mies mukana kuvioissa lasta tehdessä? Ei sinkkuudella ja keisarinleikkauksella ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Hittojako se kenellekään kuuluu, jos joku ei halua venyttää itseään?
Jos miehet pelkäisivät seksuaalisen nautintonsa vähenemistä synnytyksen yhteydessä, heistä ei yksikään tekisi lasta. Miksi naisen pitäisi aina olla se uhrautuva? Hitonmoinen äitimyytti.
Eräs ystäväni on hyvin pienikokoinen, pienilantioinen ja - noh, pieni. Hän sai lapsen tuossa puoli vuotta sitten, eikä hänen annettu synnyttää liian kapean lantion vuoksi, vaan tehtiin keisarinleikkaus.
Hän sanoi aluksi ajatellensa, että mikäs siinä. Lapsen "synnyttyä", hän kuitenkin sanoi, että tuntui todella tyhjältä. Koko keho oli valmistautunut synnyttämiseen ja yhtäkkiä kohtu on tyhjä, kaikki sisäelimet vain humpsahtavat paikoilleen, ja sitten annetaan "joku lapsi" syliin.
Tässä on mielestäni hyvä syy vastustaa keisarinleikkausta. Keisarinleikkaus on myös kalliimpi yhteiskunnalle kuin tavallinen synnytys, siitä jää arpi - ja ilmeisesti tyhjä olokin. Kun kerran kaikki äidit ilmeisesti harrastavat seksiä synnytyksen jälkeenkin, tuntuu minusta kummalliselta, että yhtäkkiä aletaan huolehtia sukupuolielimen venymisestä. Venyyhän se käytössä muutenkin - ja palautuu ainakin jossakin määrin.
Miehet eivät voi synnyttää, joten on kai turha käydä spekuloimaan, miten asiat silloin olisivat. En usko, että miehet loppujen lopuksi ajattelevat sen enempää omaa nautintoaan kuin naisetkaan. Heh. Ainakin tämä nainen ajattelee sitä ihan tarpeeksi, eikä silti ole käynyt mielessäkään, etten voisi lapsia synnyttää niin kuin on ikiajat tehty.
Ei välilihaa automaattisesta leikata, eikä se ole aina edes välttämätöntä. Itse pelkäsin välilihan leikkausta ja pyysin molemmilla synnytyskerroillani ettei sitä tehätisi ellei ole pakko. Ei tarvinnut, jousi ihan hyvin ja lapset syntyivät vaivatta. Esikoisen jäljiltä kuitenkin itse emätin repesi, repeämät ommeltiin kiinni ja voin sanoa, että sattui aivan perkeleesti, puudutuksesta huolimatta.
Toisen synnytyksen jälkeen revennyttä emätintä ei ommeltukaan. Kätilöllä oli kiire aamukahville synnytyslääkärin kanssa? "emättimessä on repeämä mutta se paranee itsestään". Niin parankin, kuten kaikki haavat paranevat. Olin vähän yli 20 vee ja löysä ja suuri kuin saavi. Häpeä ja ahdistus olivat valtavia. Olin hoikka ja nätti, tunsin olevani pelkkä kuori. Kieltäydyin seksistä, erosimme muista syistä sittemmin. Meni pari vuotta ennenkuin uskaltauduin miesgynekologin luo änkyttämään asiani. Kiitos hänelle, hän otti asiani todesta, suhtautui hienotunteisesti ja totesi asiani todelliseksi.
Pääsin jonojen ohitse operaatioon. Itsekästäkö? Eikö minulla olisi ollut oikeutta enää koskaan nauttia seksistä, naiseudesta? Onko olemassakaan parisuhdetta, jossa ei ole yhdytään asti vietyä seksiä/seksuaalisuutta?
Käytännössä mies ei eroa huomaa ei tiedä. Homma toimii ja hyvin toimiikin. Mutta minä tiedän, minä muistan. Ja aina sen saman häpeän, ahdituksen, tyhjyyden, joka tuolloin oli: en voi koskaan enää.. olen vajaa, en mikään nainen.. minä olen pelkkä kuori, en täysi nainen...
En enää tee lapsia. En, vaikka vauvakuume on ollut siitä lähtien kun kuopus syntyi, 15 vuotta siis, ja sitä kolmatta olen katseellani etsinyt kun lapsiani kasaan kokosin ja sylini on tyhjä... Mutta älä koskaan sano ei koskaan. Jos siis niin hassusti käy, että "hankkiudun" raskaaksi, vaadin ehdottomasti keisarinleikkausta.
Siis kokemuksesi eivät olleet hienoja, mutta ihanaa, että joku kertoo totuuden. Nainen voi todellakin venyä, se ei ole keksittyä. Lasta ja synnyttämistä vaan pidetään niin pyhinä asioina, ettei niiden yhteydessä voi myöntää, että tällaistakin voi tapahtua.
Sorge, vaan mutta ärsytys kynnykseni nousi todella pintaan lukiessani näitä kirjoituksia.
Aina pitäisi muistaa, että se mitä lehdet kirjoittaa, kirjoittavat että saavat lukijoita.
Ei pitäisi yleistää, että naiset jotka ovat päätyneet keisarinleikkaukseen ovat jotenkin itsekkäitä ja ajattelevat seksiä.
Itse pyöräytin 24-vuotiaana ensimmäisen mukelon ja synnytys päätyi sektioon l. keisarinleikkaukseen. Sen, että pyörit synnytyssalissa 3 vuorokautta ja saat mömmöä kroppaan jotta poltot voimistuisi, että lapsi saataisiin maailmaan. Helpotuksen huokaus pääsi, kun lääkäri ehdotti leikkausta. Silloin en ajatellut mitään seksiä vaan ja ainoastaan, että lapseni saadaan elävänä maailmaan. Epikriisissäni lukee; pitkittynyt synnytys, lapsen sydänäänien heikkeneminen ja äidin väsymys.
Tehdäänhän niitä keisarinleikkauksia, mutta joillekin synnytys pelko on valtava ja aika paljon kätilöt, lääkärit muu sairaalan henkilökunta tekee töitä jotta peloista päästäisiin. Onhan järjestetty synnytysvalmennuksia, tutustumisia synnytyssairaalaan, itse synnytyssalehin jne.
Se, että yksi kirjoittaja sanoi, että arpi on ruma. Sektioita on kahdenlaisia. On ns. perinteinen eli leikkaus tehdään vaakasuoraan, lähelle naisen karvoitusta ja tämä ei edes näy, kun sinulla on pikkuhousut jalassa. Ainut huonona puolena on se, että vatsalihaksesi joudutaan katkomaan. Toinen, jota puhutellaan hätä sektion nimellä, tehdään suoraan alkaen navan yläpuolelta ja päätyen lähelle karvoitusta. Tämä nyt jää näkyviin, mutta arvethan vaalenevat ajan myöten kuten raskausarvetkin.
Niin ja onko jollain henkilöllä pinttynyt käsitys, että synnyttäneet naiset ovat lihavia??
Taas pitäisi muistaa, ettei saa mennä yleistämään.
Itse painoin jo puoli vuotta synnytyksen jälkeen vähämmän kuin rupesin odottamaan. Eikä minulla ole mitään ongelmia, että minulla roikkuisi vatsanahat tai saatikka muut.
Se, että päätän hankkia toisen lapsen, niin synnytykseni tapahtuu tämäkin sektiolla.
Ei, en minä sitä itse halunnut enkä vaatinut. Synnytyslääkäri, joka tutki minut kuukausi synnytksen jälkeen totesi, että synnytyskanavani on liian ahdas ja rengasmuotoinen. Lopuksi totesi, että "olipa hyvä, että päädyimme eka kerralla sektioon tai muuten olisi tullut vahinkoa".
Onhan se hyvä, että ihmisillä on mielipiteitä, mutta miettikää...
Tarkoitukseni ei ollut tuomita koko keisarinleikkausta, vain jos se tehdään kumman pinnallisista ja itsekkäistä syistä. Ei keisarinleikkausta olisi, ellei olisi tilanteita, joissa se on välttämätön. Jos äidin tai lapsen kummankaan henki tai hyvinvointi on vaarassa - tietysti keiasrinleikkaukseen.
Ja arvethan vain kertovat eletystä elämästä! Voitonarpenahan voi pitää tuollaista - sen ansioista lapsi elää ja voi hyvin!
Keisarileikkausarven suunta EI riipu leikkauksen syystä vaan ainoastaan leikkaavan lääkärin taidoista & rutiineista. Minulle on tehty kiireinen hätäsektio lapsen hengen pelastamiseksi, ja lähes näkymätön, vaalea arpi on siististi vaakasuorassa melkein häpykarvoituksen suojissa. Ei kyllä näy kuin tarkasti etsimällä.
Olet kyllä oikeassa siinä suhteessa miksi keisarinleikkaus siksi että säilyttää oman sen. Se säilyy siltikin vaikka olisi synnyttänyt kuinka monta tahmatassua tahansa.
Itselläni on neljä tenavaa ja olen 33 vuotias ja paino on 60 pituus 162 olen siis sopusoinnussa itseni kanssa ja varmaan on nekin naiset vaikka olisi synnyttänyt yhden ja kärsii liikalihavuudesta,mmutta sekin on sellainen asia mille joko voi jotain tai sitten ei voi kaikki me ollaan niin erillaisia ja jokaista tulisi kunnioittaa. ei sitä voi (pimpan koolla määritellä) jos voi niin silloin on miehessä vika ja se johtuu siittä että heidän ei tarvitse kokea kaikkea (IHANAA) kesäisin terkuin MIiisa Turusta
nyt kun saaat sen pikkuisesi niin anna hänen tulla ihan sitä ommaa polkua joka on häntä varten tehty ja jos hän on sinun ensimmäisesi niin siinä ei todellakaan ole mitään miksi pelätä kaikkimon niinkuin pitääkin ja kaikki menee hyvin en ole mikään uskovainen ,mutta se menee niinkuin se se menee ja se menee vielä hyvin kivut jos niitä on et edes huomaaa niitä silloin kuin pikkuinen on tulossa.odotat vaan koska saat hänet syliisi se on sinulla mielessä ja se että hän syntyy terveenä.kumma kyllä toivotaan ttyttöä tai poikasa,mutta kun hän on syntynyt toiveet unohtuu ja sitä RAKASTAA JONKA ON SAANUT SILLOIN VIIS VEISAA MIKÄ ON KOKO SIELLÄ MYÖS ISI.KAIKKI AJALLAAN PAIKOILLEEN.TERKUT VAAVILLE MIISA
Sanotaan kovasti, että keisarileikkaus vaikuttaa epäterveellisesti lapsen kehitykseen....