Felina on teini.
Kaikkea tarinassa tapahtuvaa ei voi taphtua oikeasti Sims kakkosessa.
"Ota kiinni, Felina!" kiljui Felinan pikkusisko Nadine juostessaan hiukset hulmuten ympäri Grassholmin perheen keittiötä. Nadine oli ylivilkas tokaluokkalainen, oikea hulivili. Felina pureskeli kynää. "Ei huvita, ja läksyt pitää tehä. Tekisit säkin", Felina ärjähti. Nadine vain kikatti ja ryntäsi olohuoneeseen. Felina otti läksykirjansa ja löntysti yläkertaan omaan huoneeseensa. Hän jätti kirjat ja kynän yöpöydälleen ja avasi tietokoneen. Hän meni chattaamaan bestiksensa Arganan kanssa.
"Syömään!" kuului alakerrasta Dellamar Grassholmin, perheen äidin ääni. Felina kuuli, kuinka Nadine juoksi ruokailuhuoneeseen ja nousi itsekin tietokoneen ääreltä. Hän hidasteli matkalla alakertaan; häntä ei kiinnostanut kuunnella äitinsä nalkutusta. "Felina kulta, mikä sinun on?" Dellamar kysyi huolestuneena, kun Felina istui pöytään. "Kai sitä saa olla ärtynyt?" Felina murahti ja otti hampurilaisen. Nadine kiemurteli ja kikatteli koko ajan. "Felina.." hän sanoi ja kikatti taas. "Mitä?" Felina katsahti ärtyneesti Nadinea. Nadine hihitti. "Äiti.. Felina on surullinen, koska se erosi Philipistä", Nadine kertoi nauraen. Felinalla napsahti. Hän rupesi karjumaan kurkku suorana ärsyttävän iloiselle sisarelleen. "MIKSI SÄ PALJASTIT!!!" hän kirkui ja perheen isä, Thomas sai hampurilaista väärään kurkkuun. "Felina! Älä nyt! Nadine teki oikein kun kertoi", Dellamar rauhoitteli Felinaa. "Syö nyt, puhutaan tästä sitten ruuan jälkeen", hän kehotti.
Syötyään Dellamar hääsi muut pois ruokasalista. "Kultaseni.. Sinun olisi pitänyt kertoa. Sellaista sattuu", Dellamar sanoi ja silitti Felinan punaisia hiuksia. "en tahdo puhua siitä. Vatvoin sitä jo Arganan kanssa", Felina sanoi närkästyneesti. "Pääsin jo sen yli", hän vakuutti ja lähti. Dellamar ei ollut yhtä varma.
Seuraavana aamuna Felinaa ei ollut tunnistaa. Hän oli väsynyt mutta ilmeisen onnellinen. "Mitä nyt, muru?" Thomas kysyi ryystäessään aamukahvia. "Ei mitään.. Olen vain onnellinen", Felina hymyili ja otti lasin tuoremehua. Nadine ei ollut vielä hereillä, joten talossa oli rauhallista. Mehun juotuaan Felina juoksi vaihtamaan vaatteet kouluvaatteiksi ja hän harjasi hiuksensa. Syy hänen onnellisuuteensa oli Martin Kovac, hänen ihastuksensa. Felina oli chatannut pojan kanssa yömyöhään ja sopinut tapaamisesta. Hän oli aivan onnensa kukkuloilla, kun nousi koulubussiin yhdessä juuri heränneen Nadinen kanssa.
Koulupäivä meni nopeasti, Felina ei edes huomannut ajan kulua. Hän kiirehti kotiin ja vaihtoi äkkiä vaatteet. Onneksi ketään ei ole kotona, hän ajatteli. Pian ovikello soi, ja Martin oli siellä. "Hei, typy", hän tervehti ja Felina punastui. "Hei.. Tule sisään, voin tehdä jotain ruokaa", hän sopersi. Martin astui sisään. "Vau, mikä kämppä", hän kehui taloa. Felina punastui taas ja rupesi tekemään leipiä.
Nuoret istuivat ruokailusalin pöydän ääreen. He juttelivat koulusta ja kavereista ja ties mistä, kunnes kaikki leivät olivat syöty. "Mun pitää lähteä, typy", Martin sanoi katsoessaan kelloon. "Jaa", Felina hymähti ja nosteli astiat tiskikoneeseen. "Oli kiva tavata.. Nähdään koulussa", Martin sanoi ulko-ovella. Felina nyökkäsi ja sanoi näkemiin. Hän sulki oven.
Pian hänen vanhempansa ja Nadine tulivat kotiin. He asettuivat syömään iltaruokaa. Yhtäkkiä ovikello soi. Felina meni avaamaan oven. Siellä oli Martin. "Joo, sori mä unohdin tämän", hän sanoi ja suuteli Felinaa. "Krr-höm", kuului Felinan takaa. Thomas ei näyttänyt ollenkaan tyytyväiseltä.
Jatkanko? :D
Kaikkea tarinassa tapahtuvaa ei voi taphtua oikeasti Sims kakkosessa.
"Ota kiinni, Felina!" kiljui Felinan pikkusisko Nadine juostessaan hiukset hulmuten ympäri Grassholmin perheen keittiötä. Nadine oli ylivilkas tokaluokkalainen, oikea hulivili. Felina pureskeli kynää. "Ei huvita, ja läksyt pitää tehä. Tekisit säkin", Felina ärjähti. Nadine vain kikatti ja ryntäsi olohuoneeseen. Felina otti läksykirjansa ja löntysti yläkertaan omaan huoneeseensa. Hän jätti kirjat ja kynän yöpöydälleen ja avasi tietokoneen. Hän meni chattaamaan bestiksensa Arganan kanssa.
"Syömään!" kuului alakerrasta Dellamar Grassholmin, perheen äidin ääni. Felina kuuli, kuinka Nadine juoksi ruokailuhuoneeseen ja nousi itsekin tietokoneen ääreltä. Hän hidasteli matkalla alakertaan; häntä ei kiinnostanut kuunnella äitinsä nalkutusta. "Felina kulta, mikä sinun on?" Dellamar kysyi huolestuneena, kun Felina istui pöytään. "Kai sitä saa olla ärtynyt?" Felina murahti ja otti hampurilaisen. Nadine kiemurteli ja kikatteli koko ajan. "Felina.." hän sanoi ja kikatti taas. "Mitä?" Felina katsahti ärtyneesti Nadinea. Nadine hihitti. "Äiti.. Felina on surullinen, koska se erosi Philipistä", Nadine kertoi nauraen. Felinalla napsahti. Hän rupesi karjumaan kurkku suorana ärsyttävän iloiselle sisarelleen. "MIKSI SÄ PALJASTIT!!!" hän kirkui ja perheen isä, Thomas sai hampurilaista väärään kurkkuun. "Felina! Älä nyt! Nadine teki oikein kun kertoi", Dellamar rauhoitteli Felinaa. "Syö nyt, puhutaan tästä sitten ruuan jälkeen", hän kehotti.
Syötyään Dellamar hääsi muut pois ruokasalista. "Kultaseni.. Sinun olisi pitänyt kertoa. Sellaista sattuu", Dellamar sanoi ja silitti Felinan punaisia hiuksia. "en tahdo puhua siitä. Vatvoin sitä jo Arganan kanssa", Felina sanoi närkästyneesti. "Pääsin jo sen yli", hän vakuutti ja lähti. Dellamar ei ollut yhtä varma.
Seuraavana aamuna Felinaa ei ollut tunnistaa. Hän oli väsynyt mutta ilmeisen onnellinen. "Mitä nyt, muru?" Thomas kysyi ryystäessään aamukahvia. "Ei mitään.. Olen vain onnellinen", Felina hymyili ja otti lasin tuoremehua. Nadine ei ollut vielä hereillä, joten talossa oli rauhallista. Mehun juotuaan Felina juoksi vaihtamaan vaatteet kouluvaatteiksi ja hän harjasi hiuksensa. Syy hänen onnellisuuteensa oli Martin Kovac, hänen ihastuksensa. Felina oli chatannut pojan kanssa yömyöhään ja sopinut tapaamisesta. Hän oli aivan onnensa kukkuloilla, kun nousi koulubussiin yhdessä juuri heränneen Nadinen kanssa.
Koulupäivä meni nopeasti, Felina ei edes huomannut ajan kulua. Hän kiirehti kotiin ja vaihtoi äkkiä vaatteet. Onneksi ketään ei ole kotona, hän ajatteli. Pian ovikello soi, ja Martin oli siellä. "Hei, typy", hän tervehti ja Felina punastui. "Hei.. Tule sisään, voin tehdä jotain ruokaa", hän sopersi. Martin astui sisään. "Vau, mikä kämppä", hän kehui taloa. Felina punastui taas ja rupesi tekemään leipiä.
Nuoret istuivat ruokailusalin pöydän ääreen. He juttelivat koulusta ja kavereista ja ties mistä, kunnes kaikki leivät olivat syöty. "Mun pitää lähteä, typy", Martin sanoi katsoessaan kelloon. "Jaa", Felina hymähti ja nosteli astiat tiskikoneeseen. "Oli kiva tavata.. Nähdään koulussa", Martin sanoi ulko-ovella. Felina nyökkäsi ja sanoi näkemiin. Hän sulki oven.
Pian hänen vanhempansa ja Nadine tulivat kotiin. He asettuivat syömään iltaruokaa. Yhtäkkiä ovikello soi. Felina meni avaamaan oven. Siellä oli Martin. "Joo, sori mä unohdin tämän", hän sanoi ja suuteli Felinaa. "Krr-höm", kuului Felinan takaa. Thomas ei näyttänyt ollenkaan tyytyväiseltä.
Jatkanko? :D
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo, jatka vaan.
Jatka, jatka. Hyvä, hyvä. :)
Jatka toki!
Ja mahdollisimman heti ;)
Saanko laittaa tän tarinan mun sims sivuille ja tän jatko-osat jos ja kun niitä tulee lisää?? osoite on: http://www.freewebs.com/summersims