Ei ihme että nykyään niin moni maajussi on sinkku eli ilman vaimoa vaikka ikää alkaa olla.
Hyvin harva nainen nykyään lähtee miehelle vaimoksi jos hänen täytyy asua miehen vanhempien kanssa saman katon alla.
Siinä vaiheessa kun maatilan poika alkaa olemaan parisuhde iässä niin pojan vanhempien täytyisi jo muuttaa oman asuntoon. Nykyään maaseudulla riittää tyhjiä taloja ja mökkejä mihin vanhempi, pikkuhiljaa väistyvä vanha pari voisi muuttaa.
Hyvin harva nainen nykyään lähtee miehelle vaimoksi jos hänen täytyy asua miehen vanhempien kanssa saman katon alla.
Siinä vaiheessa kun maatilan poika alkaa olemaan parisuhde iässä niin pojan vanhempien täytyisi jo muuttaa oman asuntoon. Nykyään maaseudulla riittää tyhjiä taloja ja mökkejä mihin vanhempi, pikkuhiljaa väistyvä vanha pari voisi muuttaa.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Läheskään kaikki maajussit ei muuten ole miehiä, ei nyt eikä jatkossakaan. Ja hyvin ehtii siirtyä kahteen talouteen vasta sitten, kun se puoliso alkaa olla 'varmoilla puheilla', eli edes jollain asteella vakavaa seurustelua. Kun töitä kuitenkin tehdään tilalla yhdessä niin kauan kuin jatkaja on perheetön.
Siksi kai minäkään en saanut vaimoa ja jäin vanahaksipojaksi siis vanhempien syy ja nuitten isovanhempien , , mutta mutta on tässä puolensa kun saa olla omassa rauhassa eikä olla ahdistavassa ilmapiirissä. Joilakin tuttavapiiristä on tullut avioero ja joilakin on kulissi avioliitto ei helkata kulissi 1
Suurin syy maanviljelijän jäädessä ilman vaimoa on se , ettei vaimoa arvosteta!! Hänellä ei ole sananvaltaa, ei omaa rahaa, työtä kyllä löytyy liiaksi. Vaimo on osa sukupolven ketjua, lasten hankintaan otettu ja itsestään selvyys. Tällä hetkellä yli 70 vuotiaat emänmät ovat vailla sanan valtaa, isännän päätökset tehdään ja niistä ei saa nalkuttaa.
Ja höpö höpö. Ehkä niillä yli 70v emännillä, ja ehkä joku marginaalinen pieni vähremistö voi elää noinkin. Tosiasiassa nykyään usein molemmilla yrittäjillä on maatalousalan tutkinto, molemmat hallitsevat suurimman osan tilan töistä ja talouspäätökset tehdään yhdessä. Varsinkin jos on työntekijöitä, kyllä silloin kaikkien pitää olla kartalla, missä mennään.
Tää on niin tutta kauraa eipä tartte lisätä enempää.
Onko yli 70v vielä Emäntä? Eiköhän ole jo eläkeläinen. Ja muuten, olen yli 60v ja en tunne yhtään yli 70v entistäkään emäntää, joka olisi noin tossun alla ollut. Sen ikäisetkin emännät kävi autokoulun, MTK.n kenttäkurssit, harrasti, kävi pikkujouluissa, osallistui tilan muihinkin töihin kuin vain navettatöihin ja olivat mukana päätöksenteossa. ATK.n tullessa se usein oli juuri emäntä, joka perehtyi tietokoneeseen ja myöhemmin älypuhelimeen ja käytti näitä välineitä Isännänkin puolesta hoitaen tukihakemukset, viljelysuunnitelman, karjan rekisteröinnit ja kirjanpidon, taloushallinnon, kenties laskutuksen ja laskujen maksunkin.. Ainakin käytännön toteutuksen, vaikka päätökset olisikin tulleet isännältä, tai sitten tekivät päätöksiä yhdessä.
Suvut sammuu ja ruoka loppuu kun kukaan ei viljele. Tule maaseudun vaisuus.
Eiköhän se ole jälkikasvun tehtävä muuttaa pois vanhempiensa luota ajallaan. Sukupolvenvaihdoksen jälkeen voi tehdä vaihtokaupan myös asunnoista, jos se katsotaan hyväksi.
Tässäkin asiassa osa tukien pehmittämistä jusseista on saamattomia.. monessakin mielessä.
Niin. Kaupungin pikkuluukuistahan on pakko muuttaa ulos vanhempien helmoista nuorena, kun sitten molempaan kämppään saadaan mm. asumistuki. Ja kukapa nuori sitä aikuisena jaksaa kaupunkikaksiossa vanhempien kanssa, moni vanhempi kaupunkilainen ärsyyntyy nuoren polven erilaisesta elämänrytmistä ja valittaa siitä mm. netissä.Toista se on maalla, kun jokaiselle on sentään oma huone, jopa useampi tai jopa erilliset asunnot samassa talossa. On isot pihat ja paljon vapaata lääniä ympärillä elää molemmalle ikäluokalle sopivaa elämää samassakin talossa.
Muttei naista
Kotovävyt taitaa olla kaiken herkimpiä sietämään eri asumis muotoja.
No kaupungissako on? Eikös se sinkkutalouksien määrä yhä vain jatka kasvamistaan?
Siellä sitä ollaan jumissa pörssisähkön ja 3 euron dieselin takia, kauppaan monta kymmentä km eikä raaski tai pysty kulkea. Tuossa se on, ei auta vaikka asuu yksin.
Monella tutulla maajussille ne emäntäehdokkaat ei oikein tunnu olevan perillä maataloudesta. Sinne tilalle ollaan kyllä hankkimassa kaiken maailman eläimet hevosista, lampaisiin ja kanoista kaneihin. Tietysti myös lauma koiria. Sitten ei kuitenkaan kiinnosta oikeat tuottavat maatilan työt ja tuotantoeläinten hoito. Monesti jotain ihme taivaanrannan maalareita joilla on todella maalais romanttinen kuva maatilasta ja ovat siellä lähinnä miehensä elättinä.
Vaikea on naista saada noihin maatilojen olosuhteisiin.
Kuule, maatiloilta löytyy hyvin erilaisia olosuhteita. Jokaiselle jotakin. On hyvätuloista broilerintuottajaa ison kaupungin liepeillä, on possutilaa pikkukunnan laitamilla, kasvinviljelytilaa muiden tilojen keskellä, ja lypsykarjatilaa kaukana kaikesta. On yhden lajin, tai monen toimialan tilaa. On isoa ja pientä, koneistettua ja käsityövaltaista, kehittynyttä ja perinteisempää, keskeisellä paikalla ja omassa rauhassa. Kumppani voi työllistyä tilalla tai luoda omaa uraa, jopa molempia. Maatilaelämäkin on mahdollisuuksia täynnä.
Aikamoinen toiveiden tynnyri. Muistuttaa Farmi-- pelien alkuasetelmaa. Jokaiselle jotai eikä kuitenkaan oikein mitään kellekkään.
Pitää vissii tilat yhtiöittää.
Miten yhtiöittäminen liittyy siihen, että erilaisille maajusseille sopii erilaiset kumppanit, ja molempien toiveiden pitää kohdata, että voi syntyä parisuhde? Jos maajussilla on paljon töitä, ja kumppani haluaa paljon kotona olevan puolison, ei se oikein suju. Tai jos vaikka maajussi haluaisi viettää yhteistä aikaa juuri siellä työhommissa, ja toinen on aina menossa harrastamaan kodin ulkopuolelle, ei yhtälö pelitä, ei.
Ajattelin lähinnä että maatalous jatkuis jotenkin riippumatta näistä parin muodostus ja suvun jatko asioista. Vaikka eihän sitä leipääkään niin paljoa tarvita jos suku ei lisäänny ja väki vähenee, että saa tuotanto alentuakkin.
"molempien toiveiden pitää kohdata" Kyllä se enemmän on niin että maatilalle muuttavan tai maatilallisen kanssa seurustelemaan alkavan naisen toiveet pitää kohdata. Se maajussi nyt on tyytyväinen jos silloin tällöin edes peitto heiluu. Monella tilalla ei toinen osallistu mitenkään tilan pyörittämiseen, mutta on haalinut sinne kaiken maailman lemmikkieläimet vielä isännän riesaksi jotta itse viihtyy.
Yhteen lemmikkihevoseenkin menee helposti kymppitonni vuodessa jos vähänkään laskee työlleen hintaa.
Tuo hevosjuttu on muuten ihan totta. Pahimmillaan tilan rahoilla ostetaan hevoset, rakennetaan tallikin, kustannetaan koko toiminta, menee molempien aikaa ja resursseja. Sitten tulee ero, ja A. Morsian vie hevoset mukanaan B. Morsian ei vie hevosia mukanaan. Kummassakin tapauksessa on omat ongelmansa, ja on noin saatu jokunen tilakin nurin.
Haskahtaa " elinkautiselta . " ja epäilemättä onkin sitä kun emäntä on saatu siunattuun tilaan niin siinä sitä ollaan ja ihmeissään. Näin se sitten jatkuu kotileikki pienellä pakolla , on näitä nähty.
Tai sitten tulee ero, ja nainen vie puolet tilasta, tai tulee jopa konkka. On näitä nähty.
Kyllä ja emäntä ei osallistu mihinkään maatilan oikeaan tuottavaan toimintaan. Isännän laskuun kyllä käy shoppailemassa ja hankkimassa lisää turhia eläimiä siihen perustamansa kotieläintarhaan. Ehkä järjestää jotain enkeliterapioita ja yksisarvishoitoja tai pitää jotain jooga kursseja joista ei jää mitään viivan alle. Isäntä saa rassata otsa hiessä vanhaa 30 vuotta ladossa ruostunutta kanttipaalainta kun hepoille pitää saada kuivaheinäpaaleja. Sitten menee emännällä haarat kiinni jos isäntä ei halua myydä metsiään että emännälle saadaan hankittua uusi Citymaasturi. Naimisiin tietysti heti ja avioehto ei tule kuuloonkaan jotta saa erotessa puolet isännän omaisuudesta mukaansa.
Täytyy olla konkurssikypsä tila jossa ei yhtä hevosta pystytä elättämään. Mikäli nainen kulkee töis , maksakoon hevosen elatuksen puoliksi.
On täysin isännän oma valinta millaisen naisen valitsee puolisoksi. Katsokoon peiliin jos on tehnyt virhearvioinnin. Maatilalla asuu erilaisia naisia esim.korkeakoulutettuja, hyvä palkkaisia, tilan ulkopuolella töissä käyviä, ulkoisesti huoliteltija, on tekoripsejä ja tekokynsiä, on kotitilalla työskenteleviä, ovat kotoisin varakkaasta kotioloista ja tuovat ison perinnön mukana, jonka isäntä hassaa maatilan kehittämiseen. Nämä emäntä asiat ovat kuuma puheenaihe varsinkin suvulle, jokaisen kumppanin tulisi olla niin hyvä kuin suku vaatii, nöyrä, lisäarvoa tuova, appivanhemmat hoitava ihana ihminen jolle käy kaikki. Täytyy muistaa että maailma ja tarpeet muuttuvat niin maatilalla kuin palkansaajien elämässä. Miehen sukutilalle muuttaessa , miehen suvun tulee olla kiitollisia jos poika saa puolison, samoin naisen sukutilalle tuleva kumppani tulee hyväksyä vikoine päivineen, jos näkee vain vikoja vierasssa , parisuhde ei välttämättä kestä kauaa, eron tullessa vika on nimenomaan vieraassa henkilössä.
Miksi hevosista tai koirista tehdään vainottuja , kun nainen muuttaa eläimineen miehen maatilalle? Mitäs jos hän olisi esim.juoppo, leijuisiko juoruissa viinanjuonnin hintalappo. Kaiketi jokainen asia kahden ihmisen välisessä suhteessa on heidän välinen.
Kuulin useita kymmeniä vuosia näitä älyvapaita tarinoita , miten huono miniä tai vävy oli naapuriin otettu, erään ison talon tuleva miniä oli naapurin emännän mukaan tosi köyhästä paikasta. Olin töissä maatalouden parissa. Täytyy ihmetellä miten suuri halu on mollata koko kylän ihmiset, ensin on lakaistava oma porraspää , ennenkö ryhtyy isolla seulalla arvostelemaan muita.
Olipas puppugeneraattori taas pantu käyntiin. Sellaista tosielämälle vierasta legendaa, enempää ruotimattta, hyi saatana.
Ei se ole monestikkaan isännän oma valinta. Realiteetti on että monen isännän ei toinna yhtään nirsoilla tai jää kokonaan yksin. Hyvin moni isäntä joutuu tyytymään naiseen kuin naiseen ja sietämään tämän mielihaluja ja elukan rutjakkeita mitä se maatilalle haalii. Oikeaa maatilan töissä viihtyvät naista on vaikea kenenkään isännän löytää.
Taisi osua kun sai aikaan tuollaisen vuodatuksen ja nyt on huono omatunto. Oletko kenties kalliina elättinä jonkun isännän nurkissa?
Kun seuraavan kerran menet kylille bensikselle kahville niin katso tarkkaan tuttuja pöytäkavereitasi.
Kaltaisissasi näet syyn naisettomuuteesi.
En kyllä tunne yhtään dinkkuidäntää, joka kävisi 'bensiksellä kahvilla'. Varsinkaan, kun esim. omassa kunnassa ei ole vuosiin ollut kuin kylmä asema. Luultavasti ei kahvilla kävijöitä ollut riittävästi, kun konkkaan on mennyt jo kolme huoltoasemayrittäjää peräkkäin samalla paikalla.
Sinkkuna on mukavampaa kuin huonon akan kanssa.
Ei vaan vastaa oikeaa elämää. Monelle maajussille kelpaa ihan kuka vaan määritelmällisesti nainen. Nähty on että yksinäiset maajussit masentuu ja alkoholisoituu herkästi. Ihan kuten muutkin miehet.
Cithy kopperois vanhoilla piioilla on sitte valtavasti onkelmia mielensä terveyden kanssa.
Pittää olla vähän vinksallaan päästä jos niin rankkaan orjatyöhön halluu vappaaehtosesti.
Riippuu työn raskaus vähän siitä, minkä vuosikymmenen maatalouteen mielikuvasi sijoittuvat. On henkistä raskautta ja fyysistä raskautta, ja niiden painotukset on vaihdelleet eri aikoina ja eri tilakokoluokissa.
Tilataan ulkomailta jotain paska lonkeroa, öristään, huudetaan, vihataan kaikkea paitsi omaa napaa. Muut ovat väärässä.
Tällaisia äijiä näkee Lapissa tai jossain syrjäkylillä. Naisena sanon, olen yksin, en koskaan haluaisi tuollaista epäsiistiä ihmistä ympärilleni. Jos menen mihin tahansa ässä markettiin näen siellä miljoona kertaa parempia miehiä.
Moni maatalousyrittäjä on parempi vaihtoehto kuin tyylikäs adonis, jonka mielikuva itsestään on pahasti vinksallaan.., komea feikki autot osamaksulla, tyylikäs asu ja tonnin maksava känny, siinä mellevä mies , kunnes toisin todistetaan...