Tuossa naapuripalstalla on nytkin juttua tästä "homomiehen paras ystävä on nainen"-aiheesta. Miten tällä puolella, onko lesbolla useinkin sydänystävänä heteromies ?
Mieskaverit lesbolla ?
tutkija.
112170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
on nainen.
On ehkä pari mukavaa tuttavaa ja yksi läheisempi heteromiesystävä. En hyljeksi heteromiehiä mutta tällaisia ystävyyssuhteita ei ole vain syntynyt, aiemmin kävi aina niin että mies ihastui minuun ja siitä sitten seurasi paljon kiusaantuneisuutta ja siihen se ikään kuin lässähti.
Siispä minullakin on todellakin ihania homoystäviä! :D Heidän kanssaan on aina hauskaa.
luulisin, että heteronaiset seksualisoivat homoystäviään harvemmin tai vähemmän aggressiivisemmin kuin heteromiehet lesboja..
On oikeastaan ihmeellistä että elämäni on varmasti yhtä naispainotteinen kuin jos eläisin jossain Iranissa. Miehiä ei kertakaikkiaan ole, miesten kanssa ei tehdä mitään, ne ovat jotenkin taustalla vain. Niille miehille joita joudun tapaamaan (työ, harrastus yms) jään varmasti jotenkin etäiseksi.
En nyt voi sanoa et paras ystävä.Mutta on mulla yks todella hyvä homo ystävä ollut jo 17vuotta.
Muutama hyvä ystävä on ja niistä on naisia muutama ja sitten tämä yks mies.
Kyse olikin heteromiehestä.On mulla yks joka on ollu mulle kuin veli jo 24 vuotta.Adoptoitiin toisemme silloin nuorina.
Taidan poiketa säänöstä sillä mun kaikki kaverit (paitsi yksi) on miehiä. Mukaan mahtuu homomiehiäkin mutta enemmistö on heteroja. Koskaan ei ole ollut ongelmia, koska kaikille osapuolille on tehty selväksi et kyse on nimenomaan kaverisuhteesta.
Ei kaikki miehet ole viettiensä armoilla olevia eläimiä...
Minä olen myös poikkeus säännöstä:
Kaikki ystäväni ovat miehiä: heteroita ja homoja.
Seurustelen jo toisessa pitkässä suhteessa, enkä käy baareissa, joten en tunne muita lesboja enää. Ikäisilläni naisilla taas tuppaa olemaan lapsia hoidettavanaan. Joten miehet ovat tärkeä osa elämääni, enkä tulisi toimeen ilman heitä!:-)
Nuorena oli vielä muutamia lesboystäviä. Mutta 17 vuotta poissa "piireistä" takaa lesbottoman elämän!
Kyllä mun lähimmät ystävät ovat aina olleet tyttöjä ja naisia, ihan lapsesta asti. Tulen ihan hyvin juttuun miesten kanssa, mutta sellaista läheistä ystävyyttä on ollut vaikea rakentaa. Naisten kanssa taas sellaisen syvemmän yhteyden luominen on paljon helpompaa...mutta ehkä olen vain liikkunut vääränlaisissa piireissä.
Jostain syystä minulla ei ole yhtäkään naispuolista ystävää. Ei vain ole. Pari on vuosienn varrella ollut, mutta se ystävä isolla Y:llä on aina ollut miespuolinen.
Enkä ole siis mikään poikatyttö vaan massatavaraa, kadulta ei erota että olen lesbo -- niin heteronoloinen olen. En tiedä miksi ei.
Joskus kun siipan kanssa tulee suru puseroon tai tulee näitä lesbosuhteen sisäisiä tragedioita, niin on kammottavaa kun joutuu aina painimaan kaiken yksin. Ei ole ketään, kenelle puhua. Ei homomies tai heteromies samalla lailla pysty samastumaan lesbosuhteen dynamiikkaan. Mutta, luojan kiitos on edes ne miehet ystävinä. Ja niitä on sentään iso kasa! Ja kivoja, syvällisiä tyyppejä joka iikka. Kolmenkympin paremmalla puolella kun ei enää oikein tiedä mihin sitä menisi etsimään lesbonaisia ystäviksi. Olen sitten antanut asian olla ja hyvä näin. Elämä kuljettaa.
Ehkä minä sitten en vain ole kenenkään naisen kanssa samalla aaltopituudella?
ja bissenaisia enimmäkseen
Pari lesboa
Pari homoa
Pari heteromiestä