Tästä aiheesta on täällä ehkä joskus jo keskusteltukin. Elikkäs.. Olen läpeensä koiraihminen (lapsuudenkodissani asustelee kohta 14-vuotisjuhlia viettävä terrieri) ja miehelläni on vasta todettu koira-allergia.. Noh, miehestäni en luovu =), mutta koirakuume valtaa aina välillä.. Asumme siis toisella paikkakunnalla mieheni kanssa ja opiskelemme. Luhtitalon kaksiossa -mutta ei keskustassa ja lähellä hyvät lenkkeilymaastot. Mieheni kodissa on ollut iät ajat myös koiria, mutta lähinnä ulkona häkissä. Ei hän helposti siis oireile, mutta allergia on kuitenkin tosiasia. Kysyisinkin siis, onko kellään kokemuksia allergiasta, joka tietyisn toimenpitein "kestäisi" koiran, tai jopa lieventyisi? Voiko allergian vakavuutta tutkia jossain?Jos hankittaisiin rotu, jonka turkkia voi usein pestä, jotta hilsettä ei muodostuisi niin paljon, esim. espanjanvesikoira. Syljessähän on toki myös allergeeneja. Tämä on hieman epätoivoinen kysymys, eikä nyt mikään maailmanloppu minulle.. Jos varmuutta allergian etenemisestä ei ole, emme koiraa voi luonnollisestikaan hankkia. Realisti täytyy olla, vaikka koiraihminen olisikin =) Kaunista kesää kaikille! ja kiitos jos jollain ois kommentoitavaa.
Koira-allergia
probleema
10684
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tosi vaikea päätös teillä. mulle ois kyllä maailmanloppu jos joutuisin elämään ilman koiraa. allergioita on niin moneen lähtöön ettei voi oikeastaan sanoa juuta tai jaata. työkaverilla tulee joistakin koirista iho oireita siis kutinaa, mutta hänellä on 3 kääpiövillakoiraa eikä niistä tule mitään oireita.
Minä ja mieheni olemme allergiatestien mukaan molemmat allergisia mm. koirille. Kotoa meiltä löytyy kuitenkin neljä koiraa (ks. minun profiilini). Emme ole siivoushulluja, mutta pidämme kuitenkin talomme siistinä.
Kummallekaan meistä ei tule omista koiristamme minkäänlaisia allergisia oireita, mutta vieraat koirat saavat aikaan silmien kutinan ja nuhan. Oireet katoavat muutaman kohtaamisen jälkeen aina. Minulle tulee koiran syljestä kutinaa, joten en anna koirien nuolla naamaani.
Suosittelisin teitä ottamaan jonkun tuttavanne koiran hoitoon joksikin ajaksi, jolloin voitte tarkkailla mahdollisia oireita. Aika usein lievät oireet helpottuvat, kun allergikko tottuu ts. tulee immuuniksi allergian aiheuttajalle.
Minä aiemmin luulin, että tietyn tyyppiset koirat aiheuttavat minulle allergiaa muita enemmän, mutta ajan kanssa olen huomannut, että koira kuin koira ja aina kuitenkin totun / totumme ja oireet katoavat.
Eli toivoa ei vielä ole ainakaan kokonaan menetetty. =)
Ps. Älkää hommatko omaa koiraa ennen kuin olette selvittäneet "miehesi tilan", ettette sitten joudu antamaan koiraanne kiertoon
Me molemmat sairastamme allergista astmaa (minulla pahempi, miehelläni parempi), koirat eivät aiheuta hengenahdistustakaan kummallekaan.
Se tuli vielä mieleen, että allergia ainakin meidän kohdallamme on sinänsä kumma sairaus (tai mikä lie), että se tavallaan kytkeytyy uudelleen päälle. Tarkoitan sitä, että me esimerkiksi aiemmin siedimme kissoja, mutta koska meillä ei kotona sellaista ole, olemme allergisoituneet niille uudelleen. Eli aina uuden allergiaa aiheuttavan eläimen kohdattuamme joudumme aina uudelleen totuttelemaan siihen.
ihan sama juttu.mulla allergiatestit näyttivät koira-allergiaa,mutta omista ei oireita tule (3kpl).kuola saattaa vähän kutittaa mutta ei muuta.lääkärikin perusteli tämän sillä että olen tullut immuuniksi koirille,kun on ollut koko elämän ajan siedätyshoitoa koirista.vieraiden koirat aiheuttavat nuhaa,mutta sekin menee ohitse parissa päivässä.en tosin suosittele koiraa allergiaperheeseen,koska voi puhjeta vaikka astma tai allergia aiheuttaa vakavan yliherkkyysreaktion=(
Ollessani 22 v. hankimme kääpiökanin, kun oli koirakuume, tai jotain. Kolme vuotta myöhemmin hankimme kissan, ja sitten taas myöhemmin sen koiran, kun koirakuume ei laantunut. Kissa ja koira ovat edelleen rakkaita vanhoja perheenjäseniä, mutta ensimmäisen lapsemme syntyminen kolme vuotta koiran hankinnan jälkeen, avasi silmäni näkemään, että oikeasti meillä (olemme keskustelleet aiheesta) oli ollut vauvakuume, jota luulimme koirakuumeeksi. Menimme samaan vipuun molemmat. Koira on helpompi kuin vauva, mutta oma lapsi on ihan eri maata, eikä voi verrata eläimeen. Ehkä en ollut silloin 22-vuotiaana valmis äidiksi, mutta olin valmis opinnoissani, ja saanut vakituisen työn, joten kaikki olisi ollut valmista lasta varten, sitä vain piti harjoitella kanista koiraan. Miehellänikin oli hyvä vakituinen työpaikka. Jälkeenpäin ajatellen, olisin varmasti ollut jo silloin valmis äidiksi, vaikken tajunnut. Jos itse olisin ymmärtänyt kaipuuni, minulla olisi nyt useampi rakkaita lapsia lähelläni. En nyt tarkoita, että olisimme yksin yrittäneet "täyttää maan", vaan olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin, eikä ruveta pesäntekoon vasta kolmekymppisenä. Jos nyt pääsisin takaisin 22-vuotiaaksi, tekisin toisin (Olemme keskustelleet=olisimme tehneet). Tosin hankkisimme kissan ja koiran kuitenkin.
Ethän loukkaannu neuvostani, ymmärrän, että nykyisin elämä on erilaista, kuin silloin, kun olin nuori. En myöskään tiedä ikääsi, enkä taustaasi, niin neuvoni ei ehkä ole teille oikea ratkaisu. Kirjoitin vain mitä itse ajattelen omasta valinnastani, joka olisi erilainen, jos pääsisin takaisin.
jos lapsenne olisi ollut allerginen?
Kyllä kuitenkin yleensä koirakuume on oikeasti koirakuumetta joten en kyllä suosittelisi heti lasta hankkimaan, jos on alleginen koirille...Itse olen päättänyt etten aio tehdä lapsia ollenkaan, koiravauvat riittävät minulle...
En tiedä hänen kantaansa asiaan, mutta eikö mielestäsi saisi ottaa eläimiä nuorempana, ennenkuin lastentekopuuhat olisivat alkamassakaan? Itse otin, aina meillä on koiria kotona ollut. Ennen lasta ja lapsen jälkeen, voin vain huokaista helpotuksesta.
kannattaa tehdä. Joko iho tai verikokeesta.
Mielestäni kyllä vaikuttaa paljon se kuinka voimakkaasti koiralle on allerginen.
Itselläni löytyi verestä asteikolla 2 (tulos 1.9) koira-allergia. Se tarkoittaa lähinnä herkistymistä. Ihotestissä koira-allergiaa vastaavasti ei näkynyt.
Olen itse vähän eri mieltä tosta siedättymisestä, toki toiset voivat siedättyä, mutta se ei tarkoita että välttämättä olisit oireeton.
Myös herkistyminen/allergisoituminen muihin pölyihin on suurentunut muiden allergioiden myötä.
Toki siis aikuinenhan voi tehdä terveydellään mitä haluaa, mutta jos perheeseen syntyy allerginen lapsi niin tuskimpa haluat sen terveyttä oman "koiraintosi" myötä tuhoavan.
Serkullani oli aikoinaan cottoni jolle tuli sitten allergiseksi, koiraa ei hävitetty, tyttö sai atsman ja koira uudelleeen sijoitettiin.
Koira elää kumminkin sen seuraavat 10 vuotta joten harkittaa ja tutkituttakaa allergia.
Meidän perheessä on kaksi koira-allergikkoa. Kummallekaan ei ole villakoirista mitään tullut, paitsi toiselle silloin, jos koiramme nuolee jostakin herkästä paikasta, esim. suun ympäriltä. Mutta se hoituu sillä, ettei anna sen nuolla.
Koirani kasvattajan mies on allerginen koirille, mutta on siedättynyt. Heillä on villakoirien lisäksi myös saksanpaimenkoira ja hoidossa on usein koiria, vähän kaiken rotuisia. Ei hänelle nykyään tule melkein mistään koirasta mitään, paitsi syljestä.