hetkenä kaarrellen kaiken yläpuolella ajatellen
liitämisen ihanuuden,
ilmavirran siipien alle tarttuvan voiman keveys
olemisen sietämättömyyteen saakka nautinto
aurinkokin noussut,
ilma kosteaa vielä
merestä nouseva usva miellyttää tuntoaisteja
rantaanpäin...
pesiä suuria suurten koneiden rakentamina.
ulkopuolella pieniä laumoja,
huutavat toisilleen,
jotakin potkaistaan.
eivät kuulemma ehdi.
laumat jakaantuvat koneisiin,
ovat taas vihaisia toisilleen.
eivät kuulemma ehdi.
jonottain koneita pysähdellen, kaarrellen.
kiihdyttävät jarruttaakseen,
koneista kuuluu tööttäyksiä.
punainen pää tulee koneen kyljestä huutamaan,
ei kuulemma ehdi.
tungeksivia eripuraisia laumoja,
osa juosten, useat vilkuillen ranteitaan.
eivät kuulemma ehdi.
vihaisten kiireinen sekamelska,
osa päättikin kääntyä takaisin,
kääntyäkseen takaisin ?
eivät kuulemma ehdi.
päät heloittavat jo kauniin hummerin värisenä.
odottavat valkoisten viivojen edessä, sännätäkseen toiselle puolen.
tullakseen takaisin ?
huutavat taas toisilleen.
eivät kuulemma ehdi.
mitenhän maailma muuttuisi jos ehtisivät ?
muuttuuko erityisen paljon kun eivät ehdi ?
...ei mitenkään.
yksittäinen naurukin,
- haukkuvat minun rumaksi ?!
lokki ei muuten keksinyt aikaa.
liitämisen ihanuuden,
ilmavirran siipien alle tarttuvan voiman keveys
olemisen sietämättömyyteen saakka nautinto
aurinkokin noussut,
ilma kosteaa vielä
merestä nouseva usva miellyttää tuntoaisteja
rantaanpäin...
pesiä suuria suurten koneiden rakentamina.
ulkopuolella pieniä laumoja,
huutavat toisilleen,
jotakin potkaistaan.
eivät kuulemma ehdi.
laumat jakaantuvat koneisiin,
ovat taas vihaisia toisilleen.
eivät kuulemma ehdi.
jonottain koneita pysähdellen, kaarrellen.
kiihdyttävät jarruttaakseen,
koneista kuuluu tööttäyksiä.
punainen pää tulee koneen kyljestä huutamaan,
ei kuulemma ehdi.
tungeksivia eripuraisia laumoja,
osa juosten, useat vilkuillen ranteitaan.
eivät kuulemma ehdi.
vihaisten kiireinen sekamelska,
osa päättikin kääntyä takaisin,
kääntyäkseen takaisin ?
eivät kuulemma ehdi.
päät heloittavat jo kauniin hummerin värisenä.
odottavat valkoisten viivojen edessä, sännätäkseen toiselle puolen.
tullakseen takaisin ?
huutavat taas toisilleen.
eivät kuulemma ehdi.
mitenhän maailma muuttuisi jos ehtisivät ?
muuttuuko erityisen paljon kun eivät ehdi ?
...ei mitenkään.
yksittäinen naurukin,
- haukkuvat minun rumaksi ?!
lokki ei muuten keksinyt aikaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mielenkiintoista kuten muissakin runoissasi
kiitos,
halusin säilyttää hieman mietittävää.
joskus herätän itseni kirjaimellisesti lokkiperspektiiviä ottamalla :)
hetken liihoteltuani totean, maailma ei muutu mitenkään, aikaa ei ole ole olemassa. se ei siis ole loppumassakaan.
vielä vähemmän maailma muuttuu, ehdin sitten tai en :)
tämä rakkausruno...???
sanojen määrää rajoittaa kieli,
merkityksiä niillä rajattomasti
merkityksen tulkitsee jokainen parhaalla mahdollisella ymmärryksellään,
peilaa elettyä, ehkä omaa elämätöntä
elämäänsä vasten.
rakastan elämää, kuten lintu,
joskus heittäytyen irti keinotekoisista rakennelmista, kuten aika.
lokkikin huomasi rakastavansa omaa olemistaan
enemmän, ei sortunut viisastelemaan vaan
nauroi kauniit naurut toisten ymmärtämättömyydelle.
Ollen heidän arvostelunsa yläpuolella,
kun nauru ei ollutkaan heistä kaunis.
kuka keksikään ajan ja kiireen.
tajusi ehkä, sitä korkeammalle termiikki hänet vie, mitä vähemmän tuhlaa energiaansa asioihin joita ei ymmärrä.
sitä korkeammalle hänen elämänjanonsa,
viisautensa, kyvyn tuntea ja saada osakseen rakkautta.
minusta lokki vaikutti viisaalta, rakastavalta olennolta, en enää edes ihmettele miksi joku
kävelee lokinpaska olkapäällä;
konkreettisesti tai henkisesti