Pentu tuli taloon....

niskasta kiinni ja katse silmiin jos pelkkä ei ei riitä...
kyllä pennun pitää tietää ketä saa purra. tapa voi kadota itsestään, mutta pennulle jää kuva että ylitsenne saa kävellä.
näpäyttämistä ei meillä käytetty, niskanahasta nosteltiin, jos vauhtia oli liikaa eikä viesti menny perille. muutenkin luulis et vauhdin huumassa luunappi tai näpsäys ei tunnu tai sitä ei huomaa. kun taas tarttuu niskaan pennun on pakko pysähtyä. ja irti tietysti vasta kun pentu on rauhottunu ja kuunnellu, ette se opi että rimpuilemalla pääsee pois...

Meillä on nyt n. puolitoista vuotias sekarotuinen koira ja aikaisemmasta kokemuksesta voin sanoa siihen kerjäämiseen sen verran, että kun se koira on vielä noin pieni niin antakaa sille vähän enemmän ruokaa mitä suosituksissa on. Meidän koira pentuna söi hyvällä ruokahalulla kaikki mitä sille annettiin ja kasvoi hyvin. Tuossa iässä jos antaa liian vähän ruokaa niin sen kasvu kärsii ja pahasti. Toisekseen se teidän pentu kerjää senkin takia, että se on utelias. Se haluaa tietää, että miltä tuokin nyt maistuu ja se on tietenkin ihan normaalia. Noin nuorta pentua ei voi vielä opettaa kovinkaan montaa temppua ja meidän koira oppi vasta parisen viikkoa sitten, että kun me syödään niin nenän eteen ei tulla ja tassu ei nouse. Nyt se menee kiltisti maahan kun me syödään ja se saa siitä palkinnoksi jonkun pienen naposteltava ennen ja jälkeen meidän ruokailun.
Siihen varpaiden puremiseen sanoisin sen olevan vain pennun leikkiin haastamista. En ole varma, mutta arvaisin sen olevan sitä. Meidän hurtta ei pure varpaita kun joku tulee suihkusta vaan nuolee, ilmeisesti ajatellen sen auttavan kuivumista, sillä niinhän koirat itseään kuivaavat.
Toivottavasti auttoi edes hieman.

On 8 viikoinen saksanpaimenkoiran pentu, ettei vain olis meidän koira sisar. Tässä pentueessa ainakin pennut olivat kovia järsimään käsiä.

Se on pennun tapa leikkiä, ne eivät vielä hallitse puruvoimaansa ja tiedä satuttavansa.
Koiran omistajien tehtävä on neuvoa pennulle ettei näin saa tehdä. Me olemme huomanneet tehokkaaksi tavaksi kun ei välitä pennusta silloin kun se puree, ottaa käden heti pois. Kun pentu antaa koskea itseensä ilman puremista silittelee ja kehuu että noin kuluu käyttäytyä.
Meidän pentu myös puree varpaita, mutta vetäsen heti jalan pois ja kiellän. Se tietää jo mitä ei tarkoittaa. Meidän pientä poikaa pentu repii ja puree joskus liikaa ja silloin otamme napakan otteen pennun niskasta ja laitamme sen nurin ja kiellämme samalla, siis niin ettei kuitenkaan satuta tai säikäytä pentua. Niin ja pennulle voi työnttää lelun suuhun kun puree ja kehua kun alkaa leikkiä lelulla.

Me annetaan myös samanverran kuivamuonaa kuin te ja nälkä tuollakin on koko ajan. Oletteko muuten madottaneet pennun? Madotkin syövät osan ruuasta ja meidän pennun uloste oli täynnä madon munia, vaikka kasvattaja oli sen pari kertaa madottanut.
Älkää välittäkö kerjäämisestä, se menee aikanaan ohi kun ette välitä siitä, huomaa pian että mitään ei tipu.

Meillä oli sama tilanne vajaa vuosi sitten, kun otettiin pikkuinen sakemanni. Neiti oli tullessaan 8 viikkoa.
Pennuille nakertelu on ihan normaalia, sehän on niiden leikkiä. Hampaiden vaihdon yhteydessä ikeniä kutittaa ja pureminen johtuu suurella todennäköisyydellä siitä, loppuu yleensä kun tuo hampaiden vaihto on ohi.
Vauvalle annettiin villapaita alunperin pediksi, mutta hän keksikin sille muuta käyttöä juuri tuossa hampaidenvaihtoiässä - jauhoi paitaa suussaan (ei purrut ja tuhonnut) ja piteli vain kiinni. Kai se tuntui mukavalta kutiavissa ikenissä. (Tosin myöhemmin paita revittiin riekaleiksi..)

Olimme itsekin hieman pihalla nakertelun kanssa, aina kun pentu tuntui haluavan leikkiä se tuli puremaan (joskus tekee vieläkin, läpsii tassuilla tai ottaa kädestä hampailla.. sievästi tosin). Mutta saksanpaimenkoirilla on kuulemma hieman erikoinen leikkiinpyytämis tapa muihiin koiriin verrattuna. Muut ovat takapuoli pystyssä, mutta sakut käyvät näykkäämässä.

Meidän neiti on nyt vuoden ikäinen ja hirmuisen kiltti (vaikka hieman teini-iässä vielä ja kokeilee välillä rajojaan ja haukkuu jos kielletään jostain (; ).

Onnea teille ja vauvallenne!

...niin meidän oli tehtävä kun sakemannipentumme kasvoi isoksi koiraksi kooltaan mutta ei mieleltään! Kasvattaja neuvoi puraisemaan koiraa takaisin korvaan, jos se ei usko näykkimiskieltoa. Se poika oli pentuna tosiaan kova näykkimään, varsinkin minua se piti leikkikaverinaan (kun isä taas on sen pomo) ja siinä välillä repesi hanska tai takkikin "ihan huomaamatta". Ja se nautti suuresti uhmaiässä kun sai minut suuttumaan - paras keino saada se lopettamaan ilkeydet oli tosiaan ylenkatsoa se täysin.

Nyt mulla on oma nuori ruotsinhirvikoira ja aivan erilainen, se härnää leikkimään eleillään mutta ei koskaan näykkimällä.

Näpäyttäminen ei ole oikea tapa kouluttaa pentua, sussaripennusta tulee helposti arka. Oikea tapa on ottaa sitä esim. molemmin puolin päätä siitä 'irtonahasta' kiinni, samaan aikaan painat koiraa alas, tuijotat silmiin ja matalalla murinalla sanot sille 'ei'. Tätä niin kauan kuin pentu antautuu, eli näyttää sinulle mahansa. Eioo välttämättä helppoa lujaluonteisen pennun kanssa, mutta sitkeys palkitaan :)Pennun tarvii oppia että sinä olet pomo joka asiassa, ja mitä aikasemmin tuon alat sitä helpompaa se on jatkossa.
Kokeile antaa hiukka enemmän ruokaa kuin ohjeissa on? Villi pentuhan kuluttaa mahdottomat määrät joten tuskin siitä ylilihavaa hetkessä tulee? Toinen juttu on madot. Et maininnut onko pentusi madotettu? En muista enää minkä ikäisenä madotus tehdään, mutta kysy paikalliselta eläinlekurilta, neuvoja kyllä saa ilmaiseksi ainakin meidän alueen tohtorilta :)

Koita suihkauttaa kiellon yhteydessä vähän suihkepullosta vettä kuonolle juuri sillä hetkellä kun pentu "hyökkää" varpaiden kimppuun. Se tulee ikävänä yllätyksenä, mutta ei satu.

Itselläni on myös pari hunsvottia ja naperoajat vielä tuoreessa muistissa.. Itse koitan aina varsinkin pennuilla säästellä voimakeinoja ja ärräpäitä, voittaa ne juurikin oveluudella. Toinen koirani oli pentuna oikein riiviö ja kaikki maistui, käsistä kenkiin. Kerran olin leipomassa ja käteni olivat täynnä hapanta sitruunanmehua, kun pikkukaveri tuli ja kuten tavallista koitti maistella sormiani. Kovin oli ikävä yllätys kun suuhun tuli kamala sitruunanmaku. Sen jälkeen tein pari kertaa ihan tahallaan "sitruunatempun" ja käsien pureskelu jäi. Tein myös kenkiin ym. ei-toivottuhin esineisiin pikku jekkuja. Esimerkiksi hevosille tarkoitettu puunpurija-aine maistuu todella hirveälle ja maku maistuu suussa pitkään. On myös vaaratonta. Vastaavasti pennun omiin leluihin kannattaa sipaista hieman esim. siirappia/ hunajaa ja ai että oma lelu on paras lelu. Ei välttämättä toimi kaikilla koirilla, mutta kannattaa kokeilla. Eikä komentamistakaan sovi unohtaa, tokihan koiran kuuluu paikkansa tietää. Onnea teille "pentujen" kanssa!!!

Mun mielestä on normaalia, että pentu puree käsiä. Sehän leikkii niin. Huolissani olisin, jos oma pentu ei ikinä olisi yrittänyt napata käsistä kiinni... Meillä on nyt reilu 4 kk sakemannipoika, joka puree käsiä enää todella varovaisesti. Keinoja puremiseen on kai monia, meillä on otettu koiraa kuonosta kiinni, pidetty siitä kiinni koiraa satuttamatta niin kauan, kunnes koira vikisee. Koira siis vikisee, kun se ei saa kuonoaan irti, ei siksi, että sitä sattuisi.

Kaikkeen muuhun kieltämiseen kannattaa noudattaa luonnon omaa menetelmää. JOs koira menee ottamaan toisen koiran luuta tms. tämä toinen koira urahtaa (ihminen sanoo "ei"), jos se ei tehoa, nappaa koira toista niskasta kiinni (ihminen voi tehdä samoin). Kaikki kielletty toiminta on tavallaan samaa, kuin pentu olisi ottamassa toisen luuta... siitä seuraa kielto, ellei se tehoa, napataan niskasta kiellon yhteydessä. Ellei sekään tehoa niin sama uudelleen ja kovempaa.