todellakin jätän nämä palstat nyt.
haluan kuitenkin erityisesti kiittää nimimerkkejä reservi, yks äiti:), pikkeli, entinen sioitettu myös, helena...toivottavasti muistin kaikki. te uskalsitte koko ajan kirjoittaa omalla(samalla) nimellä, samoin minä.
onneksi voin teille joillekin kirjoittaa s-postia, saatte kuulumisia tilanteestani ja minä tukea teiltä. otan vastaan lisää s-posti osoitteita jos joku haluaa antaa.
ja te jotka luulitte minun olevan feikki, saatte lisää vettä myllyynne. luulette että lähden sen takia ettei kantti enää kestä "vedättää" teitä.
hyvää jatkoa.
haluan kuitenkin erityisesti kiittää nimimerkkejä reservi, yks äiti:), pikkeli, entinen sioitettu myös, helena...toivottavasti muistin kaikki. te uskalsitte koko ajan kirjoittaa omalla(samalla) nimellä, samoin minä.
onneksi voin teille joillekin kirjoittaa s-postia, saatte kuulumisia tilanteestani ja minä tukea teiltä. otan vastaan lisää s-posti osoitteita jos joku haluaa antaa.
ja te jotka luulitte minun olevan feikki, saatte lisää vettä myllyynne. luulette että lähden sen takia ettei kantti enää kestä "vedättää" teitä.
hyvää jatkoa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kun luet kirjoituksiasi mitä olet tänne kirjoittanut niin huomaat itse että olet epätasapainoinen.
Viime viikolla olit valmis antamaan lapsesi adoptioon koska et kestä käydä tapaamassa häntä.Tällä viikolla kapinoit sossuja vastaan ja teet itsellesi kaiken vain vaikeammaksi.
Ensi viikolla haluatkin taas roikkua kiinni lapsessasi kynsin hampain.
Sinä et osaa päättää mitä tekisit lapsesi kanssa.Kirjoitit että annat adoptioon ja hankit uuden perheen ja uudet lapset.
Sinun pitää ensin itse kasvaa ja ottaa vastuu itsestäsi ja teoistasi,mieti lasten hankkimista sen jälkeen kun olet siihen kypsä.
Sossut tekivät oikean ratkaisun ja oikeassa ovat kun eivät palauta lasta sinulle.
Et ole henkisesti siinä kunnossa nyt että kykenisit huolehtimaan lapsestasi jatkossa,kun et tänään tiedä mitä huomenna tahdot.
Mielialasi vaihtelee laidasta laitaan ja se ei ole kasvavalle lapselle kovin turvallinen lähtökohta.
Olen myös sinulle kirjoitellut joskus, vaikkakin en ole käyttänyt samaa nimimerkkiä aina. Uskon kyllä vieläkin että sinulla olisi mahdollisuus saada lapsesi takaisin. Mutta sinun on juuri tämä kypsyytesi osoitettava jollakin tavalla. Siihen kypsyyteen kuuluu myös se näitten sijaisvanhempien tapaaminen. Halua nähdä missä oloissa lapsesi nyt on ja elää. Epäkypsä äiti ajattelee itseään ja kypsä äiti ajattelee lastaan. Nyt sinulta on lapsi otettu pois ja ymmärrän että se on kova paikka. Mutta rakkaudesta lapseen pitäisi sinun myös niellä se ja tehdä se mikä lapsellesi on parasta, ei se mikä sinulle on parasta. Minulla on empaattista kykyä ja pystyn asettumaan myös sinun tunteisiisi, mutta myöskin siihen että aikuisen ihmisen on ennenkaikkea ajateltava lasta. Sinulla oli lyhytaikainen kriisi ja silloin lapsesi otettiin sijoitukseen. Pystytkö ymmärtämään miksi lapsesi alunperin sijoitettiin?
Järkevällä itsetunniskelulla ja asioiden ymmärtämisellä pääsee paljon pisemmälle kun "kiukuttelemalla". Itse aikoinaan hain tukiperhettä lapsilleni kun tuntui että en jaksanut aina olla vaan äiti. Minulla ei ole sukulaisia ollut jotka olisivat auttanut.(siis ei lähellä). Minulle ei sitä tukiperhettä myönnetty koska minut katsottiin "järkeväksi" äidiksi.( Kyllä minä sen sain kuitenkin kun otin yhteyttä eri paikkoihin.) Olin silloin väsynyt ja loppu mutta ei auttanut. Se että hain silloin apua oli kylläkin omasta mielestä (ja myös muiden) se merkki että välitin lapsistani. Sain sitä tukea pienen ajan ja olisin saanut pitempäänkin, mutta vain se että tiesin että minulla on sitä tukea teki sen että jaksoin.Pelkäsin esim. että kuolen ja kukaan ei huomaa ja kaipaa minua ja lapset kuolevat nälkään (äiti makaa kuolleena sängyssä).
Minulla on kyllä sukua ja on ystäviäkin, mutta tältä minusta tuntui. Mutta kamalalta tuntui pyytää sitä apua ja ei saanut silloin kun tarvitsi.
Toivon sulle hyvää jatkoa. Ajattele kuitnkin lapsesi parasta. Et koskaan voi vaihtaa lastasi "uuteen". Et tule koskaan unohtamaan. Etkä myöskään koskaan tule täydellisen onnelliseksi jos hylkäät oman lapsesi. Iso halaus kuitenkin sulle ja onnea matkallesi.
Aiemmat kirjoitukset ovat rohkaiseet jo sinua eteenpäin. Tärkeää on, että tulevissa palavereissa ja lapsen tapaamisissa uskot itseesi. Olet hyvin vaikeassa tilanteessa ja käsittääkseni siksi mielialat vaihtelevat ja toiveet lapsen suhteen myös. Et tarkkaan tiedä mihin menisit ja mitä tekisit? Miehessuhteesi aiheuttamat kolhut sekä lapsen huostaanotto ovat suistaneet sinut "radalta". Kasaa sirpaleet (hae apua), yritä aloittaa yhteistyö sijaisperheen kanssa ja osoita siinä aikuisuutta sekä vanhemmuutta.
Taistelun lapsestasi ei pidä olla TAISTELUA sanan varsinaisessa mielessä vaan sitä, että pyrit kypsään vanhemmuuteen, silloin saat lapsen taas luoksesi. Toivottavasti sos.työntekijät näkevät kasvusi ja yrityksesi, yritä unohtaa katkeruutesi ja hakeudu yhteistyöhön. Älä lannistu ja anna periksi. Sitä toivon sydämestäni ja toivotan sinulle kaikkea hyvää sekä lämpimiä ajatuksia.
Olen nähnyt mitä sitten tapahtuu, kun vanhempi ei jaksa lasten huostaanoton jälkeen skarpata ja vaipuu jonnekin. Nouseminen on vaikeaa (tosin ei täysin mahdotonta).
aiemmin laitoin viestin, ettet häviäisi kokonaan. mutta nyt toivotan onnea ja menestystä eteenpäin.
pyrin itsekin eroon palstalta vaikka joskus sitä huomaaolevansa koukussa ja löytää itsensä uudestaan ja uudestaan rääkkäämässä itseään näillä viesteillä.
olen muiden kanssa samaa mieltä: älä hylkää lasta, pyri vaikka vastentahtoisesti yhteistyöhön sijaisvanhempien kanssa. kyllä bio saa olla asiallisesti kriittinen, epäileväkin. mutta takanpuhujaksi älä alennu ja pidä aina kiinni omista sopimuksistasi. silloin sinua vastaan on vaikea esittää asiallisia/asiattomia syytöksiä.
en tiedä kuinka kypsymätöntä on epäröidä ja huojua mielipiteissään ja tunteissaan.
sijaisäitinä olen useinkin pohtinut tunteitni ja motiivejani sossun kanssa, kun sijaislapsen elämä on vedättänyt tiukalle. eikä minulle ole koskaan heitetty sitä virheenä silmille.
päinvastoin avointa pohdiskelua on pidetty voimavarana.
uskon, että sinäkin feroza, näet epäilyjesi ja kauhusi jossain vaiheessa tärkeänä kasvun tilana.
Hei Feroza,
otin nyt vapauden vastata viestiisi, vaikka bioäiti olenkin:-)
Itselle on nämä internetin keskustelupalstat suhteellisen uusi tuttavuus, mutta varsin lyhyessä ajassa on jo tullut selväksi ettei ainakaan täällä muuta tule kuin paha mieli.
Vaikka saa asiallisiakin vastauksia, nuo ihmeelliset sivuheitota ja asian vierestä jutut painavat mielen matalaksi.
Haluaisin kovasti pitää sinuun yhteyttä, sillä tunnistan todella monia ajatuksistasi ja tunteistasi, jopa elämänvaiheistasi, samanlaisiksi, mitä itse aikoinani kävin läpi.
Mihin osoitteeseen sinulle voi sähköpostia laittaa?
Toivottavasti ehdit vielä tämän viestin lukea, ennenkuin katoat kokonaan.
tässä on sinulle jos sähköposti osoitteeni jos haluat kirjoitella [email protected]
Annan sinulle hyvä Feroza lastensuojelun ammattilaisena erittäin tärkeän neuvon. Kypsyyttä on se, että pystyy asioimaan viranomaisten kanssa asiallisesti, vaikka sisällä kuohuisikin. Kypsyyttä on kohdata sijaisvanhemmatkin ihmisinä, ei vihollisina, kypsyyttä on ottaa tarjottu apu vastaan, ei kapinoida sitä vastaan. Kirjoituksistasi luin että sanot että pitävät sinua epäkypsänä - sitä sinä juuri oletkin, jos kapinoit kaikkia viranomaistahoja vastaan, pyri yhteistyöhön, ehkä he näkevät, ETTÄ OLET KASVANUT IHMISENÄ.
mieltä kaikista asioista soskun,ja sijaisten kanssa silloin vain on kypsä vanhemmuuteen.Nälnhän se on,ei omia mielipiteitä,eikä lapsen omia mielipiteitä,ne on helppo sivuuttaa.
En tarkoita että pitäisi olla sama mieltä ja alistua vaan sitä että asioista voidaan puhua avoimesti ja tiuskimatta ja räyhäämättä toinen toisilleen, ei tarvitse esittää syytöksiä ketään kohtaan vaan keskustella asiallisesti niin kuin aikuiset. Tottakai oma mielipide pitää ja saa olla, sitä en tarkoita, vaan sitä että keskustelu olisi kuitenkin " hyvässä hengessä" ilman turhaa syyttelyä ja pullistelua puolin eikä toisin.
keskustelussa menee niin kuin sijaisvanhempi asiat esittää,voi oman mielipiteensä asiaan tuoda se vain sivuutetaan,kuin ei kuultaisi,ja vaihdetaan puheenaihetta.Tällaiset kokemukset jo pidemmältä ajalta.
Meillä vain biovanhemmat saavat suunvuoron ja määräävät tapaamistahdin. Jos ei meille kävisi, niin "vaihdetaan perhettä". Vaikka olemme asiallisia.
tapaamisista puoli vuotta etukäteen,ja ne aina toteutuvat.Sama mitä me sanomme,sosku suostuu sijaisäidin listoihin.Sian listan tapaamisista eteenpäin vuoden loppuun asti häneltä,vaikka kokous vasta tulossa.
lista.Tuli kirjoitusvirhe.
Älä usko. Sossuille yhteistyö ja nuoleminen ovat sama asia. Todella kova pala heille on, jos joku uskaltaa tukeutua muihin kuin heihin. Etsi luotettavia henkilöitä ympärillesi(vertaistuki paras)
Monet ovat menneet halpaan, kun ovat uskoneet sossuihin. Vaadi kaikki päätökset kirjallisina ja usko ennen kaikkea itseesi. Sinä olet vahva.
Onkohan täällä yhtään tapausta, jossa sovitaan tapaamiset yhteisymmärryksessä? Ilman että toinen määrää (jos ollaan eri mieltä). Meillä on käynyt niinkin, että biot eivät ole halunneet tavata (alkoholisteja), niin sossu väkisin määrää ne tapaamiset, ja sittenhän biovanhemmat ovat kännissä kuin käet JOS edes tulevat näihin sossun säätämiin tapaamisiin. Lapsesta ei ole hauska nähdä tällaista tilannetta, kun tapaamista on kuitenkin kovasti odottanut.
Eikös sossun kuitenkin ne tapaamiset pitäisi määrätä sen perusteella, mikä on lapsen etu. Eli riippumatta siitä kumpi osapuoli vaatii enemmän. Onkos kellään näin?
tapaamiseen tulevan selvinpäin,sehän on paras ja odotetuin päivä niin lapselle,kuin vanhemmille.Itse kaipaan lastani joka sekunttikin.Kirjoitan kortteja,ödotan päivää,kun saam soittaa hänelle.Suunnittelen,ja valmistelen tapaamista silmälläpitäen,että lapselle tulee päivä joka lämpimänä jää mieleen.Tapaamiset täytyisi olla sovittu,että molempien mielipide tulee huomioon otettua samoin lapsen.Lapsen elämästähän on kyse,ja oikeudesta tavata.
meillä toisen lapsen kanssa toimii yhteinen tapaamissuunnittelu ja sopiminen.
yhdessä katsotaan kalenterista viikonloput, jolloin biotapaaminen on ja yhdessä mietitään miten saadaan pitemmät loma-ajat järjestettyä.
mutta tämä toimii vain ja ainoastaan tämän bioäidin kanssa.joka on hyväksynyt sijoituksen ja tykkää, että lapsen on meillä hyvä.
Meilläkin toimii tapaamissuunnittelut tosi hyvin. Ollaan sovittu, että lapsi käy kotona joka toinen viikonloppu. Pidemmistä loma-ajoista sovitaan erikseen. Jos tulee haluja tehdä muutoksia, niistä voidaan aina keskustella. Kuten esim. tänään. Sovittiin, että lapsi tuleekin aikaisemmin kotiin, koska on silloin mahdollista tehdä pieni reissu toisen vanhemman kanssa. Itse olen bio-äiti. Korostan, että keskustelut käydään aina siinä sävyssä, että minä kysyn heidän mielipidettään. Tämä sen takia, että olen luovuttanut arkipäivän kasvatusvastuun sijaisvanhemmille.
joka ei hyväksy teitä hankaloittamalla tapaamisia?Eli jos erimieltä tapaamiset seis?
Anteeksi, en ymmärtänyt viestiäsi. Miten minä voin mitään perhettä rankaista?
tarkoitettu.
kirjottele taas...jooko?