Miten lähihoitaja eroaa sairaanhoitajasta? Pompotteleeko lääkärit muuta hoitohenkilökuntaa pahasti? Mietin sairaanhoitajakoulutukseen hakeutumista mutta vihaan kaikkea arvojärjestelmäpelleilyä... Miten harjottelijoihin suhtaudutaan alalla?
sairaanhoitajan ammatti
siru
72034
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lähihoitajan ammattia kuvaa mielestäni hyvin vanha nimike, perushoitaja. Sairaanhoitaja hoitaa sitten erityisemmät hoitotoimenpiteet ja toimii lääkärin työparina esim. leikkauksissa.
Lääkäri ei ole hoitajan esimies, joten pomputtelu on vain hoitajan korvien välissä.
"Arvojärjestelmäpelleily" on hyvin selkeää: hoitajan esimies on osastonhoitaja, jonka esimies on ylihoitaja. Lääkärin esimies on osastonylilääkäri, jonka esimies on ylilääkäri. Osastonhoitaja ja osastonylilääkäri ovat "hallinnollisia kolleegoita".
Itselläni on vain hyviä kokemuksia opiskeluajan harjoitteluista. Kannattaa muistaa, että sairaalatyössä tarvitaan hiukan ns. munaa, ettei joudu kynnysmatoksi. Varmasti kyykytetään jos alat nöyristelemään.
Sairaaloissa sitä vallitsee hierarkia jos jossain. Vaikkei lääkäri olekaan hoitajan virallinen esimies, niin sitä se käytännössä kuitenkin on. Hoitaja tekee niin kuin lääkäri käskee, näin se vain menee. Nuoremmat lääkärit suhtautuvat hoitajiin ehkä hieman paremmin, mutta vanhat lääkärit saattavat kohdella kynnysmattona. Jos hierarkista työyhteisöä haluat välttää, niin älä ainakaan hoitoalaa valitse!
Lääkäri ei ole käytännössä eikä teoriassa hoitajan esimies! Ja nykyään lääkäri pyytää eikä käske.
Jos koet olevasi kynnysmattona, on se vain omaa selkärangattomuutta.
Eli vinkiksi kaikille hoitoalaa harkitseville: Jos olet nössö, unohda koko juttu.
samaa mieltä olen kuin röntgenhoitaja, jos rupeaa makailemaan niin takuuvarmasti joku astuu päälle.
Sairaaloiden hierarkia perustuu pitkälti siihen, että hoitajat pelkäävät lääkäreitä ja kohtelevat heitä kuin joitain ylimpiä auktoriteetteja. Ja näinhän se ei lainkaan mene! Lääkärit tarvitsevat hoitajia, hoitajat lääkäreitä ja potilas näiden ryhmien yhteistyönä toteutettua hoitoa. Nuoret lääkärit on ihan ok ja vanhimmille lekureille voi asiasta huomauttaa jos tyyli esittää asioita ei miellytä. Ei keneltäkään tarvitse sietää v-mäistä käytöstä.
Kyllähän minäkin tiedän, miten sen kuuluisi olla, mutta tasa-arvoa ei ko. ammattiryhmien välille saa tekemälläkään.. Tosiasia on se, että hoitajia ei arvosteta pätkääkään. Näkyyhän se jo palkassa ja työoloissa.
täytyykö sen näkyä sairaanhoitajien omassakin työnsä arvostuksesta. Kuten sanonta kuuluu "sitä useimmiten saa mitä tilaa". Meillä lääkärit on ihan oikeasti työkavereita ja työtä tehdään yhdessä rinnakkain ei ylhäältä alas. Joskus joku uusi tulokas yrittää hyppiä hoitajien nenille, mutta hänet kyllä koulutetaan nopeasti sekä lääkäreiden että hoitajien toimesta. Ja uskokaa tai älkää, mutta homma toimii todella hyvin.
Kyllä hoitoalan työntekijöiden nynnyys näkyy jo siinä, ettei palkkaa saada nousemaan. Kovasti koko ajan uhotaan, mutta tosipaikan tullen sitten peräännytään. Huonon palkan myötä myös arvostus säilyy nollana. Itse lähdin aikoinani innokkaana nuorena hoitajana töihin, mutta asian laita selvisi jo käytännön jaksojen alkumetreillä. Hyvä on, jos jaksaa itse arvostaa tekemäänsä työtä, ja eipä sitä kyllä muuten jaksaisi tehdäkään. Minä en sitten lopulta jaksanut enää itsekään tsempata ja olla innokas, niinpä lähdinkin opiskelemaan toista alaa. Nyt kun kuuntelen entisten kurssitovereideni juttuja uupumuksesta, huonosta palkasta, "tätäkö tämä on koko loppuelämä?" ym. juttua, niin olen erittäin tyytyväinen valintaani. Olen sitä mieltä, että raskaampaakin työtä jaksaa paremmin, jos palkkaus ja alan arvostus ovat kohdallaan.