Eli haluaisin kuulla pitkän matematiikan kirjoittajilta, että minkä arvosan kirjoititte pitkästä matematiikasta? Vai kirjoititteko ollenkaan, vaikka opiskelitte sitä lukiossa? Ja onko se pitkä matematiikka niin hirveän vaikeaa?
Pitkän matematiikan numerot?
Aikova
22
10317
Vastaukset
- Tyttö
Sain kursseista numeroiksi ysiä ja kymppiä. Kirjoitin tasoni mukaan tai ehkä aavistuksen sen alle, sain eximian.
Teettihän matikka töitä, mutta ei se mitenkään liian hankalaa ollut. Hyppäys yläastematikasta oli iso, kesti hetken tottua siihen. Läksyjen kanssa olin vähän laiska, mutta luin aina kunnolla kokeisiin. Monesti kurssin asiat loksahtivatkin mielessä paikoilleen vasta edellisenä iltana kokeeseen lukiessa. Kannattaa silti valita pitkä matikka, jos olet edes kohtuullisen hyvä matikassa ja se kiinnostaa sinua. - matsku
Se taitaa olla pitkän matikan kanssa niin, että vaikka kirjoittaisit siitä A:n, sitä arvostetaan enemmän kuin lyhyttä matikkaa. On se kuitenkin aika iso juttu se pitkä matikka vielä nykyäänkin.
- matikka
matikan laaja oppimäärä arvostetaan kyllä esim. korkeakouluihin hakemisen yhteydessä (lähtöpisteet) korkeammalle kuin suppea, mutta ei nyt ihan niin, että riittää, että sen on kirjoittanut. Riippuu myös haettavasta koulusta ja opiskeltavasta 0aineesta, kuinka paljon enemmän pisteitä pitkästä matikasta saa. Kun itse vuonna 96 hain yliopistoihin humanistisiin tiedekuntiin, pitkän cumusta sai yhtä paljon pisteitä kuin lyhyen eximiasta.
- Ylllioppilas
matikka kirjoitti:
matikan laaja oppimäärä arvostetaan kyllä esim. korkeakouluihin hakemisen yhteydessä (lähtöpisteet) korkeammalle kuin suppea, mutta ei nyt ihan niin, että riittää, että sen on kirjoittanut. Riippuu myös haettavasta koulusta ja opiskeltavasta 0aineesta, kuinka paljon enemmän pisteitä pitkästä matikasta saa. Kun itse vuonna 96 hain yliopistoihin humanistisiin tiedekuntiin, pitkän cumusta sai yhtä paljon pisteitä kuin lyhyen eximiasta.
Ja joissain paikoissa ei ole mitään väliä onko arvosana pitkästä vai lyhyestä - matikka ja kielet - vaan tietysti arvosanasta saa aina samat pisteet.
- minulla siis
Ylllioppilas kirjoitti:
Ja joissain paikoissa ei ole mitään väliä onko arvosana pitkästä vai lyhyestä - matikka ja kielet - vaan tietysti arvosanasta saa aina samat pisteet.
Mun numerot olivat:
pakolliset kurssit: 6,7,8,5,7,8,6,5,9,7 = 6,8 = KA 7.
syventävät kurssit: 6,7,6,7
soveltavat kurssit: S,9,9 :)
koko pitkän matskun kurssien keskiarvo siis: 7.
Kirjotin sitten pitkästä matkusta (yllättäen) exemian.
- joku vaan
Minulla ei ihan yhtä valoisasti mennyt kuin edellisillä vastaajilla. Kursseista sain vitosia, kutosia ja seiskoja. Uusimaan jouduin muutaman kerran ja kerran kävin koko kurssin uudestaan. Kirjoituksista sain A:n(pistettä vaille B). Siis pitkästä matikasta nyt puhun. En jaksanut panostaa matematiikkaan ja se näkyy. Yläasteen päättärissä taas oli 10. Niin ne asiat muuttuvat...
- Anonyymi
olen ihan samanlainen ekat kurssit seiskaa huomenna on sitten koe ja ei ole kyllä asiat halussa
- girl19
Kurssien keskiarvoksi tuli 9,1. Melkein kaikista kursseista 9, pari kasia ja muutama kymppi. Kirjoituksista tuli kuitenkin vain C, pistettä vaille M. :\ Kirjotin siis tän vuoden keväällä. Harmittaa tietenkin, että noinkin huonosti yo sit meni, mut toisaalta sain haluamani opiskelupaikan, joten en jaksa korottomaan mennä. :D En kadu, että pitkän matikan kävin ja kirjotin, vaikka ei siitä mitään hyötyä mulle jatko-opiskelujen kannalta näytä olevan.
- -abi 2002-
"Luin" pitkää matematiikka lukiossa 5 kurssia, ja numerot menivät seuraavasti: 10, 6, 8, 5, 4 - eli aika jännä sarja. :-) En sitten enää jaksanut pinnistellä, vaihdoin lyhyeen, koska tiesin, etten aio hakea millekään matemaattiselle alalle lukion jälkeen. Lyhyestä sitten napsin ysiä ja kymppiä, ja kirjoitinkin sen vapaaehtoisena, tulos tosin vain eximia. Mutta pidän sitä silti parempana vaihtoehtona kuin jotakin A:ta tai B:tä, minkä olisin korkeintaan voinut saada pitkän kirjoituksista...
Mitä nyt lukiossa katsoin ympärilleni, niin sanoisin, että pärjätäkseen hyvin pitkässä matematiikassa täytyy olla joko matemaattisesti lahjakas tai ahkera läksyjen tekijä ja pärjätäkseen erinomaisesti täytyy olla erittäin lahjakas tai lahjakas ja ahkera... Siltikin kirjoituksissa voi ainakin 1. kerralla tulla odotettua huonompi tulos, esim. 9:n oppilaalle C ellei jopa B:kin. Paljon riippuu siitä, millaisia kysymyksiä sattuu tulemaan, onko niistä hajulla, kaikkea ei normaalipulliainen kuitenkaan pysty opettelemaan.- hah hahahhe
5,6,4,4 ja siihen loppui mun pitkän matskun taival.
- yo 2002
Keskeytin pitkän matikan lukemisen puolivälissä, kun ei aika riittänyt siihen panostukseen, mitä siinä menestyminen vaati. Mä olen aina ollut semmonen "jos jotain tekee niin tekee sen sitten kunnolla -tyyppi. Arvosanasarja oli siihen mennessä 10-9-6-6-5-6-5 (arvaa missä kohtaa lakkasin tekemästä läksyjä?).
Peruskoulussa olin aina kympin oppilas ja noilla kaikilla kursseilla ymmärsin kyllä teorian, mitä opettaja selitti, mutten kokeessa osannu ratkaista tehtäviä ku en ollut tehnyt kurssin aikana läksyjä. Muutamat sai hylsyn hirveestä panostuksesta huolimatta eli kai mussa olis ainesta ollu. Lyhyestä sain pelkkiä kymppejä ja yo-kokeesta pisteet 59/60 (eli laudatur).
Kuka tahansa ei kyllä siellä pitkässä matikassa pärjää, ahkeruuden lisäksi vaaditaan kyllä jonkun verran lahjakkuutta. Joku 8 kun on peruskoulun päättötodistuksessa niin taitaa rahkeet riittää. - viivi
Kurssien arvosanat:
pakolliset kurssit (4 kurssin kävin 2 kertaa, ekalla kerralla sain 8, tokalla 10)
10,10,9,10,10,10,10,10,10,10
lisäkurssit:
10 ja 8
kirjotin eximian - kirjotuksista
luin pitkän matikan mutta jatko-opintoihin nähden aika turhaan ku penkin alle vähän meni.. ei c mikään huono ole mut kurssit olivat ysejä, kaseja ja muutama 10kin et siihen nähden.. ei se ihan kamalaa ole kun vaan yrittää edes tehdä läksyjä niin kyllä siinä kärryillä pysyy.. nyt vaan pikkusen harmittaa kun näin niin paljon vaivaa (ainakin lukion alussa) matikan eteen ja enhän sillä mtn tee.. mut luettu on ja kai se c:henkin tyytyväinen pitää olla :)
- ninni'
En ny tmusita mitä numeroita mulla tietyista kursseista oli, mut suurin osa oli 9:ä tai 8.:a..yks 7 ja yks 10 siihen joukkoon mahtu. Kaikkien kurssien ka oli 8.48
Ei se pitkä matikka musta mitenkään vaikeeta ollu. Läksyjä tein aina sillon tällön, useimmiten en kuitenkaan ehtiny tai jaksanu.
Kirjotuksiin en valmistautunu mitenkään. Mun viiminen matikan kurssi oli koskus marraskuussa ja sen kälkeen en laskenu yhtään ainutta laskua...sain sit loppujen lopuks c:n ja olin ihan tyytyväinen.
Matikka oli musta ina kivaa, mut enpä just jaksanu nähdä sen eteen sit enempää vaivaa, koska ei sellaset alat oo koskaan kiinnostanu missä sitä tarvii...
Suosittelen kuitenki kokeilemaan, jos yhtään tykkää/pärjää matikassa....voihan sen sit aina vaihtaa lyhyeen jos ei maistu =) - Tuleva opettaja
Kannattaa ainakin yrittää, voihan sen helposti lyhyeen vaihtaa jos siltä tuntuu.
Itse olen matemaattisesti lahjakas(ja näköjään hyvä kehumaan itseäni), minusta on opettaja tulossa. Pitkän matikkani arvosana päästötodistuksessa kymppi, enkä mielestäni sen eteen paljoa työtä tehnyt. Läksyt tein aina, mutta kokeisiin en lukenut, enkä mitään ylimääräistä laskenut.
Sanoisin niin että jos olet yläasteella saanut kaseja tekemättä paljoa töitä, niin pärjäät matikassa todennäköisemmin kuin ne jotka ovat saaneet ysejä mutta tehneet paljon töitä. Yläasteella monet saavat vielä matikassa hyviä arvosanoja opettelemalla ulkoa kaikki asiat, lukiossa se ei enää luultavasti onnistu. Siksi monet jotka ovat yläasteella pärjänneet ja luulevat olevansa hyviä matematiikassa tippuvat lukion pitkässä matikassa kärryiltä.
Mutta tietysti harva on enää niin lahjakas että lukiomatematiikassa pärjäisi tekemättä töitä. Ainakin ne läksyt pitää laskea, ja laskut tosiaan ymmärtää eikä vain kopioida jostain esimerkeistä.
Ja vielä siihen että kannattaako ottaa pitkä? Omista lukiotutuistani ne jotka lukivat mat, fys, kemiaa, ja edes kohtuullisesti niissä pärjäsivät ovat käytännössä kaikki saaneet hyvän opiskelupaikan. Suusin osa niistä (-82 syntyneet) jotka eivät matemaattisia aineita lukeneet, mutta pärjäsivät muuten koulussa hyvin taistelevat vieläkin päästäkseen sisään mieleiseensä opiskelupaikkaan.
Siis sanoisin että matemaattinen osaaminen todella avaa ovia moniin paikkoihin, teknisiin, kaupallisiin sekä tietysti luonnontieteellisiin aloihin. Jotkut täällä rutisevat että matematiikkaa arvostetaan liikaa. Totuus on kuitenkin se että vaikka sitä ei tarvitsisi, niin kyllähän matikan osaaminen mittaa tietynlaista loogista ajattelukykyä joka on tarpeen kaikilla aloilla. Siksi sitä usein arvostetaan ylitse muiden aineiden. - Lord_Boredom
Itselläni kurssien keskiarvo taisi olla 9,5 (18 (!) käytyä kurssia, tosin 3 niistä oli yksi kolmen tai kahden opintoviikon lukiolaisille tarkoitettu kurssi yliopistossa). Kirjoitin 57 pisteen L:n keväällä 2001.
En itse koskaan kokenut pitkää matematiikkaa vaikeaksi, mutta tein kyllä säännöllisesti tehtävät. Motivaatiosta se minun mielestäni on niillä heikomminkin menestyneillä kiinni. Kaikki eivät pidä matematiikasta. Minä pidin. Itseasiassa opiskelen sitä pääaineenani yliopistossa tällä hetkellä. - Melina
Itselleni lukiomatematiikka vaikutti alkuun aivan ylivoimaiselta ja meinasin ensimmäisten tuntien (!) jälkeen heittää hanskat naulaan. Oikeasti vika ei ollut siinä, ettenkö olisi ymmärtänyt asioita, vaan siinä, että pelottavassa opettajassa oli totuteltavaa.
Sittemmin pitkä matematiikka ei missään nimessä ollut vaikeaa, mutta siihen vaikutti tietysti se, että viitsi tehdä tehtäviä säännöllisesti. Vähemmän hyvät oppilaatkin tajusivat lukion loppuvaiheessa, että perslihasten kuluttaminen matematiikan kirjojen edessä tosiaan kannattaa. Tai heidän tapauksissaan olisi kannattanut... Niinpä uskallankin väittää, että miltei kuka tahansa pärjää pitkässä matematiikassa hyvin, jos vain motivaatiota riittää. Tietysti jos on hieman hitaammin oppivaa tyyppiä ja työn määrä alkaa tuntua ylivoimaiselta, kannattanee suosiolla keskittää voimansa johonkin toiseen antoisampaan aineeseen.
Ja niihin numeroihin: kymmenestä pakollisesta ja yhdestä kertauskurssista suurin osa minulla oli kymmentä, loput yhdeksikköä. (Enempää ei ollut koulullamme tarjota. Lord Boredomin kurssien määrä kuulostaa satumaiselta!) Kirjoituksista tuli tänä keväänä Laudatur ja nyt syksyllä suuntani on kohti TKK:ua.
Tsemppiä lukion ja matematiikan kanssa!- Lord_Boredom
Ei teillä ollut (valtakunnallisia?) syventäviä kursseja ollenkaan? :O Meillä oli 3 plus kertauskurssi, ja sitten se 15. kurssi tuli lukion alussa järjestetystä "orientoivasta" matikankurssista (yläasteen kertausta ja laskurutiinin kehittelyä).
Ja edelleen samaa mieltä tuosta, että kuka tahansa voi pärjätä siinä kunhan motivaatiota tehdä jotain riittää. Meilläkin vain peloteltiin jo yläasteella oppilaita opon tunneilla, "pitkästä matikasta ei hengissä selviä" (tosin ajateltiin, että opo oli vain katkera kun ei oma poika pärjännyt siinä >:-). Matikalla tuntuu muutenkin olevan joku ihmeellinen leima, ihmiset pelkäävät sitä ja sen opiskelijoita ja osaajia pidetään vähintään neroina ja "tärähtäneinä" (kuten oma äitini meitä kutsui). Ei se ihme ole, jos osa lukiolaisista ei pärjää, kun etukäteen voi olla jo sellainen asenne, että "emmä kuitenkaan pärjää kun se on niin hirmuisen vaikeaa".
Se yliopistokeikka lukion 2. ja 3. vuoden välisenä kesänä oli muuten kiva (paitsi että kurssi oli tyhmä). Siitä sai tosiaan 3 kurssimerkintää eikä se edes maksanut meille mitään - itseasiassa me SAIMME siitä oliko-se-nyt 500 vai 1000 markkaa, en enää muista. - Melina
Lord_Boredom kirjoitti:
Ei teillä ollut (valtakunnallisia?) syventäviä kursseja ollenkaan? :O Meillä oli 3 plus kertauskurssi, ja sitten se 15. kurssi tuli lukion alussa järjestetystä "orientoivasta" matikankurssista (yläasteen kertausta ja laskurutiinin kehittelyä).
Ja edelleen samaa mieltä tuosta, että kuka tahansa voi pärjätä siinä kunhan motivaatiota tehdä jotain riittää. Meilläkin vain peloteltiin jo yläasteella oppilaita opon tunneilla, "pitkästä matikasta ei hengissä selviä" (tosin ajateltiin, että opo oli vain katkera kun ei oma poika pärjännyt siinä >:-). Matikalla tuntuu muutenkin olevan joku ihmeellinen leima, ihmiset pelkäävät sitä ja sen opiskelijoita ja osaajia pidetään vähintään neroina ja "tärähtäneinä" (kuten oma äitini meitä kutsui). Ei se ihme ole, jos osa lukiolaisista ei pärjää, kun etukäteen voi olla jo sellainen asenne, että "emmä kuitenkaan pärjää kun se on niin hirmuisen vaikeaa".
Se yliopistokeikka lukion 2. ja 3. vuoden välisenä kesänä oli muuten kiva (paitsi että kurssi oli tyhmä). Siitä sai tosiaan 3 kurssimerkintää eikä se edes maksanut meille mitään - itseasiassa me SAIMME siitä oliko-se-nyt 500 vai 1000 markkaa, en enää muista.Lordille:
Eipä ollut koulullamme tarjota kun vain pakolliset kurssit, taidepainotteista lukiota kun kävin. Kursseja olisi ehkä mahdollisesti voinut pienen kerjäämisen jälkeen saada kaupungin tavallisesta lukiostakin, jos olisi ajoissa tajunnut niistä kysyä ja saanut sovitettua niitä omaan lukujärjestykseen.
Luulen, että koulussamme matematiikka oli erityisen ikävästi leimautunut: "matematiikka on tylsää, matematiikka ei rokkaa". Myös omassa ryhmässäni ajattelu oli tällaista, mieluummin olisivat soitelleet skittaa. Ainoan (tai melkein ainoan, en ole 100% varma) laudaturin kirjoittaminen pitkästä oli joistakin opettajistakin ihan kumma juttu. Muutamalta kanssaopiskelijalta sain kuulla hienoista vittuilua "outoudestani". Mistä lie saivat edes tietää arvosanani.
Hah, ja valitsemieni tekniikan opiskelujen ihmettely onkin sitten jo kokonaan oma tarinansa...
"itseasiassa me SAIMME siitä oliko-se-nyt 500 vai 1000 markkaa, en enää muista. "
Hoho, tuo vetää kyllä jo naaman vihreäksi. Onnekas olet :-) Toivottavasti sitä itsekin pääsee joskus siihen tilanteeseen, että matemaattisilla kyvyillään saa ansaittua rahaa elämiseen. (Se taitaa olla sitä paitsi hieman todennäköisempää kuin kuvataiteilijana eläminen.) - Melina
Lord_Boredom kirjoitti:
Ei teillä ollut (valtakunnallisia?) syventäviä kursseja ollenkaan? :O Meillä oli 3 plus kertauskurssi, ja sitten se 15. kurssi tuli lukion alussa järjestetystä "orientoivasta" matikankurssista (yläasteen kertausta ja laskurutiinin kehittelyä).
Ja edelleen samaa mieltä tuosta, että kuka tahansa voi pärjätä siinä kunhan motivaatiota tehdä jotain riittää. Meilläkin vain peloteltiin jo yläasteella oppilaita opon tunneilla, "pitkästä matikasta ei hengissä selviä" (tosin ajateltiin, että opo oli vain katkera kun ei oma poika pärjännyt siinä >:-). Matikalla tuntuu muutenkin olevan joku ihmeellinen leima, ihmiset pelkäävät sitä ja sen opiskelijoita ja osaajia pidetään vähintään neroina ja "tärähtäneinä" (kuten oma äitini meitä kutsui). Ei se ihme ole, jos osa lukiolaisista ei pärjää, kun etukäteen voi olla jo sellainen asenne, että "emmä kuitenkaan pärjää kun se on niin hirmuisen vaikeaa".
Se yliopistokeikka lukion 2. ja 3. vuoden välisenä kesänä oli muuten kiva (paitsi että kurssi oli tyhmä). Siitä sai tosiaan 3 kurssimerkintää eikä se edes maksanut meille mitään - itseasiassa me SAIMME siitä oliko-se-nyt 500 vai 1000 markkaa, en enää muista.Lordille:
Eipä ollut koulullamme tarjota kun vain pakolliset kurssit, taidepainotteista lukiota kun kävin. Kursseja olisi ehkä mahdollisesti voinut pienen kerjäämisen jälkeen saada kaupungin tavallisesta lukiostakin, jos olisi ajoissa tajunnut niistä kysyä ja saanut sovitettua niitä omaan tiukkaan lukujärjestykseen.
Luulen, että koulussamme matematiikka oli erityisen ikävästi leimautunut: "matematiikka on tylsää, matematiikka ei rokkaa". Myös omassa ryhmässäni ajattelu oli tällaista, mieluummin olisivat soitelleet skittaa. Ainoan (tai melkein ainoan, en ole 100% varma) laudaturin kirjoittaminen pitkästä oli joistakin opettajistakin ihan kumma juttu. Muutamalta kanssaopiskelijalta sain kuulla hienoista vittuilua "outoudestani". Mistä lie saivat edes tietää arvosanani.
Hah, ja valitsemieni tekniikan opiskelujen ihmettely onkin sitten jo kokonaan oma tarinansa...
"itseasiassa me SAIMME siitä oliko-se-nyt 500 vai 1000 markkaa, en enää muista. "
Hoho, tuo vetää kyllä jo naaman vihreäksi. Onnekas olet :-) Toivottavasti sitä itsekin pääsee joskus siihen tilanteeseen, että matemaattisilla kyvyillään saa ansaittua rahaa elämiseen. (Se taitaa olla sitä paitsi hieman todennäköisempää kuin kuvataiteilijana eläminen.) - Melina
Melina kirjoitti:
Lordille:
Eipä ollut koulullamme tarjota kun vain pakolliset kurssit, taidepainotteista lukiota kun kävin. Kursseja olisi ehkä mahdollisesti voinut pienen kerjäämisen jälkeen saada kaupungin tavallisesta lukiostakin, jos olisi ajoissa tajunnut niistä kysyä ja saanut sovitettua niitä omaan tiukkaan lukujärjestykseen.
Luulen, että koulussamme matematiikka oli erityisen ikävästi leimautunut: "matematiikka on tylsää, matematiikka ei rokkaa". Myös omassa ryhmässäni ajattelu oli tällaista, mieluummin olisivat soitelleet skittaa. Ainoan (tai melkein ainoan, en ole 100% varma) laudaturin kirjoittaminen pitkästä oli joistakin opettajistakin ihan kumma juttu. Muutamalta kanssaopiskelijalta sain kuulla hienoista vittuilua "outoudestani". Mistä lie saivat edes tietää arvosanani.
Hah, ja valitsemieni tekniikan opiskelujen ihmettely onkin sitten jo kokonaan oma tarinansa...
"itseasiassa me SAIMME siitä oliko-se-nyt 500 vai 1000 markkaa, en enää muista. "
Hoho, tuo vetää kyllä jo naaman vihreäksi. Onnekas olet :-) Toivottavasti sitä itsekin pääsee joskus siihen tilanteeseen, että matemaattisilla kyvyillään saa ansaittua rahaa elämiseen. (Se taitaa olla sitä paitsi hieman todennäköisempää kuin kuvataiteilijana eläminen.)hups.
- Aikova
Joo kiitosta vaan vastanneille, joita oli paljon ja lisääkin saa tietty vastailla ja kertoa.
Kyllä, lähden pitkällä matematiikalla liikkeelle ja sitten katotaan miten sujuu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3207600Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill662176- 1761853
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä161382- 1121287
Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie91251Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181701231RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j561181Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411081Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.2901019