Olen 14-vuotias, pienikokoinen, vaalehiuksinen pörröpää, omasta mielestäni hyvin kaunis, käytän meikkiä hyvin harvoin jos ollenkaan, rakastan lukemista ja urheilua.
Ennen olin melkein koko ajan suunapäänä joka asiassa. Nykyään olen aivan erilainen. Koulussa olen hyvin hiljainen, sillä mietin hyvin paljon asioita. Minulla ei ole edes ns. vakituisia kavereita, vain kaksi erittäin hyvää ystävää jotka kumpainenkin asuvat eri paikkakunnalla kuin minä (ainoat ihmiset joihin voin luottaa täydellisesti). Vapaa-ajalla satun joskus olemaan niiden koulukavereideni kanssa. Heidätkin tunnen lähes pelkästään harrastukseni kautta.
Monet kavereistani ovat olleet ns. kateellisia tai vihaisia minulle, kun jotkut jätkät tykkäävät minusta, vaikka olen näin hiljainen. Kaverini pitävät minua muutenkin erittäin outona. Jos he saavat jotakin kautta tietää että joku tykkää minusta, niin sitten sitä ollaan heti töllöttämässä vihaisesti ja supisemassa jossain nurkassa...
Heidän mielestään minulle ei saisi tapahtua mitään hyvää. He yrittävät ilman minun osanottoani kilpailla minun kanssani.
Muttamutta.. en pysty aloittamaan näiden jätkien kanssa mitään lähempää, sillä en tahdo seukata röökin ja axen sekoitukselta löyhkäävän tyypin kanssa, enkä sellaisenkaan kanssa joka painuu ryypiskelemään joka viikonloppu. En yksinkertaisesti pysty! Kaverini ovat tästäkin jotenkin kärttyisiä minulle. Eivät he suoraan sitä näytä, mutta näen heidän lävitseen. Heidän katseistaan ja olemuksestaan. Ehkä olen heidän mielestään liian vaativainen. Ehkä he itse ottaisivat heti ensimmäiseksi vastaan tulevan tyypin... Vaikka osa heistä seukkaakin...
Niin... sehän tässä onkin minusta outoa, en ole koskaan seukannut kenenkään kanssa. Olen jutellut monien kanssa (joka on huomattavasti helpompaa kuin kikattavien likkojen kanssa jutustelu), mutta ei mistään silti voisi tulla mitään. En ole tuntenut yhtään mitään kyseisten jätkien läsnäollessa... Olen vain kerran elämässäni ollut ihastunut, mutta sekin oli vain niitä ala-aste juttuja... Ja ne jätkät joista voisin olla kiinnostunut... he ovat joko varattuja tai sitten en uskalla tehdä lähempää tuttavuutta. olen myös melko ujo. En osaa muutakuin unelmoida siitä unelmien prinssistä, joka avaisi minulle tien sydämeensä... :)
Onnittelen syvästi henkilöä joka jaksoi lukea koko juttuni loppuun saakka! Tuskin itse muistan mitä olen kirjoittanut... Olen niin väsynyt...
Ennen olin melkein koko ajan suunapäänä joka asiassa. Nykyään olen aivan erilainen. Koulussa olen hyvin hiljainen, sillä mietin hyvin paljon asioita. Minulla ei ole edes ns. vakituisia kavereita, vain kaksi erittäin hyvää ystävää jotka kumpainenkin asuvat eri paikkakunnalla kuin minä (ainoat ihmiset joihin voin luottaa täydellisesti). Vapaa-ajalla satun joskus olemaan niiden koulukavereideni kanssa. Heidätkin tunnen lähes pelkästään harrastukseni kautta.
Monet kavereistani ovat olleet ns. kateellisia tai vihaisia minulle, kun jotkut jätkät tykkäävät minusta, vaikka olen näin hiljainen. Kaverini pitävät minua muutenkin erittäin outona. Jos he saavat jotakin kautta tietää että joku tykkää minusta, niin sitten sitä ollaan heti töllöttämässä vihaisesti ja supisemassa jossain nurkassa...
Heidän mielestään minulle ei saisi tapahtua mitään hyvää. He yrittävät ilman minun osanottoani kilpailla minun kanssani.
Muttamutta.. en pysty aloittamaan näiden jätkien kanssa mitään lähempää, sillä en tahdo seukata röökin ja axen sekoitukselta löyhkäävän tyypin kanssa, enkä sellaisenkaan kanssa joka painuu ryypiskelemään joka viikonloppu. En yksinkertaisesti pysty! Kaverini ovat tästäkin jotenkin kärttyisiä minulle. Eivät he suoraan sitä näytä, mutta näen heidän lävitseen. Heidän katseistaan ja olemuksestaan. Ehkä olen heidän mielestään liian vaativainen. Ehkä he itse ottaisivat heti ensimmäiseksi vastaan tulevan tyypin... Vaikka osa heistä seukkaakin...
Niin... sehän tässä onkin minusta outoa, en ole koskaan seukannut kenenkään kanssa. Olen jutellut monien kanssa (joka on huomattavasti helpompaa kuin kikattavien likkojen kanssa jutustelu), mutta ei mistään silti voisi tulla mitään. En ole tuntenut yhtään mitään kyseisten jätkien läsnäollessa... Olen vain kerran elämässäni ollut ihastunut, mutta sekin oli vain niitä ala-aste juttuja... Ja ne jätkät joista voisin olla kiinnostunut... he ovat joko varattuja tai sitten en uskalla tehdä lähempää tuttavuutta. olen myös melko ujo. En osaa muutakuin unelmoida siitä unelmien prinssistä, joka avaisi minulle tien sydämeensä... :)
Onnittelen syvästi henkilöä joka jaksoi lukea koko juttuni loppuun saakka! Tuskin itse muistan mitä olen kirjoittanut... Olen niin väsynyt...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikka kaveris kuinka houkuttelee sua seurusteleen jonkun moponrassaajan kanssa niin älä tee sitä virhettä. Sä vaikutat fiksulta tytöltä ja on ihan totuus, että seura vaikuttaa ihmiseen. Jos on fiksujen ihmisten seurassa niin oma toimintakin on järkevämpää, mutta valitettavasti homma toimii myös niitten idioottien kanssa. Älä laske rimaa vaan pidä oma pääsi ja odota rauhassa. Kyllä se prinssi vielä vastaan tulee.
Jos vielä haluat 'todisteita' siitä, ettei riman alastuonti kannata, mee kuuntelemaan niitä juttuja... ainaka poikaporukassa aiheita ovat: mopot, muijien perseet ja rinnat.. sit tietenkin nää urbaanilegendat ryyppäysilloista miten saatii 3 vuotta nuorempaa. Sen lisäks ne vaan härnää toisiaan. Sellasen poikakaverinko sit haluat ?
En todellakaan tahdo sellaista jätkäkamua! Odotan "sitä oikeaa" mielelläni vaikka kymmenen vuotta mieluummin kuin ottaisin heti ensimmäisenä vastaan tulevan poitsun. :)