Shiva ja Shakti

Shiva ja Shakti, mies- ja naisprinssiippi


Pārvatī reinkarnoitui Dakṣan tyttäreksi antaakseen opetuksen ihmiskunnalle. Kun Pārvatī meni naimisiin Śivan kanssa, hän rakasti häntä koko sydämestään. Heistä tuli kuin yksi kokonaisuus — Śiva ja Śakti, mies- ja naisprinssiippi.


A. Maharajan tekstistä katkelma.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

************************
Mutta ammoisista ajoista lähtien tunnemme myös monia tähän paikkaan liittyviä kertomuksia. Tämä on erityinen pyhä paikka, joka liittyy Prajāpati Dakṣaan, ihmiskunnan kantaisään. Hän laskeutui korkeammista maailmoista levittääkseen ihmiskunnan ja antoi ihmiselle elämän lait. Pyhissä kirjoituksissa kuvataan kokonainen Prajāpati-dynastia.
Dakṣa oli yksi suurista. Hän oli Brahmān, maailmankaikkeuden luojan, poika. Siksi hän tunsi olevansa erityinen persoona ja vastuussa ihmiskunnan leviämisestä maan päällä.

********************

Muutama katkelma A. Maharajan tekstistä, eri kohdista

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

**********************

Satī, joka oli kuninkaallinen tytär, tuli uhritoimitukseen ja näki isänsä, joka vihassaan alkoi arvostella hänen rakastettua puolisoaan Śivaa.
Satīn uskollisuus oli sellainen, että kestämättä isänsä vihaa, joka kohdistui hänen mieheensä, hän heti otti mystisen joogan asennon ja poltti kehonsa siinä samassa paikassa mystisessä tulessa.
Siitä lähtien Intiassa uskollisen vaimon itsensäpolttamisen rituaalia kutsutaan hänen nimensä mukaan — satī.


Muutama katkelma A. Maharajan tekstistä, eri kohdista

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00001 kirjoitti:

Shiva ja Shakti, mies- ja naisprinssiippi


Pārvatī reinkarnoitui Dakṣan tyttäreksi antaakseen opetuksen ihmiskunnalle. Kun Pārvatī meni naimisiin Śivan kanssa, hän rakasti häntä koko sydämestään. Heistä tuli kuin yksi kokonaisuus — Śiva ja Śakti, mies- ja naisprinssiippi.


A. Maharajan tekstistä katkelma.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

************************
Mutta ammoisista ajoista lähtien tunnemme myös monia tähän paikkaan liittyviä kertomuksia. Tämä on erityinen pyhä paikka, joka liittyy Prajāpati Dakṣaan, ihmiskunnan kantaisään. Hän laskeutui korkeammista maailmoista levittääkseen ihmiskunnan ja antoi ihmiselle elämän lait. Pyhissä kirjoituksissa kuvataan kokonainen Prajāpati-dynastia.
Dakṣa oli yksi suurista. Hän oli Brahmān, maailmankaikkeuden luojan, poika. Siksi hän tunsi olevansa erityinen persoona ja vastuussa ihmiskunnan leviämisestä maan päällä.

********************

Muutama katkelma A. Maharajan tekstistä, eri kohdista

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

**********************

Satī, joka oli kuninkaallinen tytär, tuli uhritoimitukseen ja näki isänsä, joka vihassaan alkoi arvostella hänen rakastettua puolisoaan Śivaa.
Satīn uskollisuus oli sellainen, että kestämättä isänsä vihaa, joka kohdistui hänen mieheensä, hän heti otti mystisen joogan asennon ja poltti kehonsa siinä samassa paikassa mystisessä tulessa.
Siitä lähtien Intiassa uskollisen vaimon itsensäpolttamisen rituaalia kutsutaan hänen nimensä mukaan — satī.


Muutama katkelma A. Maharajan tekstistä, eri kohdista

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Seuraavassa muutama katkelma A. Maharajan tekstistä, eri kohdista

Seuraava teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com



Satīn itsensäpoltto
(materiaaleista, jotka eivät sisältyneet elokuvaan ”Himalajan salaisuudet”)

Tämä on niin muinainen jumaluus, että aivan sen otsassa on piste — kolmas silmä. Tässä pisteessä, kolmannessa silmässä, on sormenjälkiä, koska ihmiset ovat hieroneet tätä jumaluutta monien tuhansien vuosien ajan. Näin jumaluudelle nimeltä Satī on ilmestynyt tämä piste.
Juuri tässä paikassa oli yajña-kuṇḍa — kuningas Dakṣan, prajāpatin, ihmiskunnan kantaisän, uhrauspaikka. Juuri tässä paikassa hänen tyttärensä Satī paloi mystisen joogan tulessa suojellakseen puolisonsa, Śivan, kunniaa.
Dakṣa loukkasi Śivaa, koska piti itseään koko ihmiskunnan kantaisänä. Hänellä oli suuri ylpeys, eikä siksi voinut ymmärtää suuren joogan harjoittajan, suuren mystikon, ominaisuuksia. Tämä kertomus havainnollistaa selvästi, että ulkoiset ominaisuutemme, kuten älykkyys ja varallisuus, eivät ole verrattavissa henkisiin aarteisiimme.
Näin ihmiskunnan kantaisä Dakṣa loukkasi Śivaa ... Mutta kaikkein eniten häntä loukkasi se, että Śiva ei osoittanut hänelle vastavuoroista kunnioitusta, kuten isälle.

Śiva on vedalaisessa kulttuurissa suurin henkinen opettaja. Opettajan ei tarvitse osoittaa kunnioitusta kenellekään, koska opettaja vastaanottaa kunnioituksen oppilailtaan.
Näin Śiva, säilyttäen asemansa, halusi osoittaa ympärillään oleville, ettei hän ole sidoksissa aineellisiin eikä sosiaalisiin rajoihin, kastiin tai mihinkään yhteiskunnalliseen asemaan, vaan on keskittynyt totuuden etsimiseen.
Mutta Dakṣa ei voinut arvostaa näitä ominaisuuksia, koska hän piti itseään ihmiskunnan kantaisänä. Satī, loukkaantuneena isänsä — joka oli Śivan appi — käytöksestä, synnytti uhrauksen aikana itsessään mystisen tulen ja paloi.
Hänen kehonsa tuhka levitettiin ympäri Intiaa. Niistä paikoista, joihin hänen kehonsa tuhka levitettiin, tuli pyhiä paikkoja. Mutta tämä on kaikkein tärkein paikka. Purāṇoissa se mainitaan monia tuhansia vuosia sitten.
Emme tiedä tarkkaa aikaa, jolloin tämä tapahtui, mutta tiedämme, että se tapahtui täällä, ja olemme hyvin onnekkaita, että voimme tässä pyhässä temppelissä näyttää teille nämä muinaiset intialaiset pyhät paikat.
oṁ namo śivāya, oṁ namo śivāya

Anonyymi00001 kirjoitti:

Seuraavassa muutama katkelma A. Maharajan tekstistä, eri kohdista

Seuraava teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com



Satīn itsensäpoltto
(materiaaleista, jotka eivät sisältyneet elokuvaan ”Himalajan salaisuudet”)

Tämä on niin muinainen jumaluus, että aivan sen otsassa on piste — kolmas silmä. Tässä pisteessä, kolmannessa silmässä, on sormenjälkiä, koska ihmiset ovat hieroneet tätä jumaluutta monien tuhansien vuosien ajan. Näin jumaluudelle nimeltä Satī on ilmestynyt tämä piste.
Juuri tässä paikassa oli yajña-kuṇḍa — kuningas Dakṣan, prajāpatin, ihmiskunnan kantaisän, uhrauspaikka. Juuri tässä paikassa hänen tyttärensä Satī paloi mystisen joogan tulessa suojellakseen puolisonsa, Śivan, kunniaa.
Dakṣa loukkasi Śivaa, koska piti itseään koko ihmiskunnan kantaisänä. Hänellä oli suuri ylpeys, eikä siksi voinut ymmärtää suuren joogan harjoittajan, suuren mystikon, ominaisuuksia. Tämä kertomus havainnollistaa selvästi, että ulkoiset ominaisuutemme, kuten älykkyys ja varallisuus, eivät ole verrattavissa henkisiin aarteisiimme.
Näin ihmiskunnan kantaisä Dakṣa loukkasi Śivaa ... Mutta kaikkein eniten häntä loukkasi se, että Śiva ei osoittanut hänelle vastavuoroista kunnioitusta, kuten isälle.

Śiva on vedalaisessa kulttuurissa suurin henkinen opettaja. Opettajan ei tarvitse osoittaa kunnioitusta kenellekään, koska opettaja vastaanottaa kunnioituksen oppilailtaan.
Näin Śiva, säilyttäen asemansa, halusi osoittaa ympärillään oleville, ettei hän ole sidoksissa aineellisiin eikä sosiaalisiin rajoihin, kastiin tai mihinkään yhteiskunnalliseen asemaan, vaan on keskittynyt totuuden etsimiseen.
Mutta Dakṣa ei voinut arvostaa näitä ominaisuuksia, koska hän piti itseään ihmiskunnan kantaisänä. Satī, loukkaantuneena isänsä — joka oli Śivan appi — käytöksestä, synnytti uhrauksen aikana itsessään mystisen tulen ja paloi.
Hänen kehonsa tuhka levitettiin ympäri Intiaa. Niistä paikoista, joihin hänen kehonsa tuhka levitettiin, tuli pyhiä paikkoja. Mutta tämä on kaikkein tärkein paikka. Purāṇoissa se mainitaan monia tuhansia vuosia sitten.
Emme tiedä tarkkaa aikaa, jolloin tämä tapahtui, mutta tiedämme, että se tapahtui täällä, ja olemme hyvin onnekkaita, että voimme tässä pyhässä temppelissä näyttää teille nämä muinaiset intialaiset pyhät paikat.
oṁ namo śivāya, oṁ namo śivāya

Śiva on vedalaisessa kulttuurissa suurin henkinen opettaja.

Anonyymi00001 kirjoitti:

Śiva on vedalaisessa kulttuurissa suurin henkinen opettaja.

Leskenpoltto on Sati-tarinan väärinkäyttöä

Aina kun on kyse Intiasta, kärsivät levottomuudesta ja raivoasta ”idän vaarallisia oppeja” vastaan. Ensinnäkin leskenpoltto on laissa kielletty ja siitä rangaistaan ankarasti. Nykyään Intiassa, jos joku edes puhuu lesken poltosta hyväksyttävään sävyyn, saa tästä puhumisesta kaksi vuotta vankeutta.
Intiaa vihaavat puhuvat leskenpoltosta, ikään kuin se olisi ainoa asia, jota Intiassa tehdään tauotta.

Leskenpoltto, jos, sitä harjoitetaan salaa, on Sati-tarinan väärinkäyttöä, jolla pyritään saamaan ahneelle perheelle aineellisia tuloja ilman, että se huolehtii perheenjäsenistä, eli rikastuttamaan itseään aineellisesti. Kyse on omasta ahneudesta, ei perinteestä.

Sati, Shivan vaimo, nainen, joka rakasti miestään Shivaa niin paljon, että poltti itsensä vapaaehtoisesti.

Seuraavassa elämässään Satista tuli jälleen Shivan vaimo. Kyse on rajat ylittävästä rakkaudesta, ei mistään muusta.

Anonyymi00001 kirjoitti:

Leskenpoltto on Sati-tarinan väärinkäyttöä

Aina kun on kyse Intiasta, kärsivät levottomuudesta ja raivoasta ”idän vaarallisia oppeja” vastaan. Ensinnäkin leskenpoltto on laissa kielletty ja siitä rangaistaan ankarasti. Nykyään Intiassa, jos joku edes puhuu lesken poltosta hyväksyttävään sävyyn, saa tästä puhumisesta kaksi vuotta vankeutta.
Intiaa vihaavat puhuvat leskenpoltosta, ikään kuin se olisi ainoa asia, jota Intiassa tehdään tauotta.

Leskenpoltto, jos, sitä harjoitetaan salaa, on Sati-tarinan väärinkäyttöä, jolla pyritään saamaan ahneelle perheelle aineellisia tuloja ilman, että se huolehtii perheenjäsenistä, eli rikastuttamaan itseään aineellisesti. Kyse on omasta ahneudesta, ei perinteestä.

Sati, Shivan vaimo, nainen, joka rakasti miestään Shivaa niin paljon, että poltti itsensä vapaaehtoisesti.

Seuraavassa elämässään Satista tuli jälleen Shivan vaimo. Kyse on rajat ylittävästä rakkaudesta, ei mistään muusta.

Daksha-yajña, Sati-itsensäpoltto ja Shivan kunnia ovat faktoja, aineellisen maailman tapahtumia, mutta ne palvelevat korkeampaa henkistä tarkoitusta: opettavat kunnioitusta jumalallista energiaa kohtaan ja osoittavat Shivan aseman korkeimpana opettajana.

Anonyymi00001 kirjoitti:

Daksha-yajña, Sati-itsensäpoltto ja Shivan kunnia ovat faktoja, aineellisen maailman tapahtumia, mutta ne palvelevat korkeampaa henkistä tarkoitusta: opettavat kunnioitusta jumalallista energiaa kohtaan ja osoittavat Shivan aseman korkeimpana opettajana.

Nämä tapahtumat ovat historiallisia kosmisia tapahtumia, mutta ne liittyvät aineelliseen maailmaan, eivät lopulliseen henkiseen todellisuuteen, jossa Shiva ja hänen śaktinsa ovat aina yhdessä.

Anonyymi00001 kirjoitti:

Nämä tapahtumat ovat historiallisia kosmisia tapahtumia, mutta ne liittyvät aineelliseen maailmaan, eivät lopulliseen henkiseen todellisuuteen, jossa Shiva ja hänen śaktinsa ovat aina yhdessä.

Parvati, joka ennen syntyi Sati-nimisenä, on aina Shivan ikuinen puoliso. Shiva on henkinen olento, sat-chit-ananda, ja hänen olemuksensa pysyy muuttumattomana aineellisten tapahtumien yli. Hänen jumalallinen energiansa, śakti, ilmenee eri muodoissa: Sati, Parvati ja myöhemmin Durga. Kaikki nämä ilmentymät ovat aina erottamattomia Shivasta henkisellä tasolla, vaikka aineellisessa maailmassa ne näyttävät erillisiltä.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Parvati, joka ennen syntyi Sati-nimisenä, on aina Shivan ikuinen puoliso. Shiva on henkinen olento, sat-chit-ananda, ja hänen olemuksensa pysyy muuttumattomana aineellisten tapahtumien yli. Hänen jumalallinen energiansa, śakti, ilmenee eri muodoissa: Sati, Parvati ja myöhemmin Durga. Kaikki nämä ilmentymät ovat aina erottamattomia Shivasta henkisellä tasolla, vaikka aineellisessa maailmassa ne näyttävät erillisiltä.

Kun puhutaan Sati-tarinasta ja hänen “itsensäpoltostaan”, tämä ei tarkoita, että Sati olisi ollut tavallinen kuolevainen fyysinen olento. Hänen kehoaan käytettiin materiaalisen maailman tapahtumassa, ja se näkyi aineellisena muodossa ihmisille, mutta itse olemus oli henkinen. Toisin sanoen: hänen aineellinen kehonsa paloi ja tuhka levisi, mutta tämä keho oli hänen henkisen energiansa henkinen ilmentymä aineellisessa maailmassa, ei syntynyt biologinen keho kuten tavallisilla ihmisillä.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Kun puhutaan Sati-tarinasta ja hänen “itsensäpoltostaan”, tämä ei tarkoita, että Sati olisi ollut tavallinen kuolevainen fyysinen olento. Hänen kehoaan käytettiin materiaalisen maailman tapahtumassa, ja se näkyi aineellisena muodossa ihmisille, mutta itse olemus oli henkinen. Toisin sanoen: hänen aineellinen kehonsa paloi ja tuhka levisi, mutta tämä keho oli hänen henkisen energiansa henkinen ilmentymä aineellisessa maailmassa, ei syntynyt biologinen keho kuten tavallisilla ihmisillä.

Voidaan vertata tätä siihen, miten Krishna ilmenee maailmassa eri ilmenemismuodoissa: hänellä on näkyvä muoto, mutta hänen todellinen olemuksensa on henkinen. Sama pätee Shivan ja Sati/Parvatin tapauksessa: aineellinen tapahtuma todellisesti tapahtui, mutta kehot ovat henkisen energian ilmentymiä.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Voidaan vertata tätä siihen, miten Krishna ilmenee maailmassa eri ilmenemismuodoissa: hänellä on näkyvä muoto, mutta hänen todellinen olemuksensa on henkinen. Sama pätee Shivan ja Sati/Parvatin tapauksessa: aineellinen tapahtuma todellisesti tapahtui, mutta kehot ovat henkisen energian ilmentymiä.

Todelliset historialliset tapahtumat aineellisessa maailmassa tapahtuivat näin: Daksha järjesti uhrirituaalin (yajña) ja loukkasi Shivaa, koska ei ymmärtänyt hänen henkistä asemaansa ja oli täynnä ylpeyttä ihmiskunnan kantaisänä. Sati, loukkaantuneena isänsä toiminnasta ja puolustaakseen Shivan kunniaa, syöksyi mystisen joogisen tulen läpi. Hänen aineellinen kehonsa paloi, ja sen tuhka levisi eri paikkoihin Intiassa, jotka myöhemmin tulivat tunnetuksi pyhinä paikkoina.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Todelliset historialliset tapahtumat aineellisessa maailmassa tapahtuivat näin: Daksha järjesti uhrirituaalin (yajña) ja loukkasi Shivaa, koska ei ymmärtänyt hänen henkistä asemaansa ja oli täynnä ylpeyttä ihmiskunnan kantaisänä. Sati, loukkaantuneena isänsä toiminnasta ja puolustaakseen Shivan kunniaa, syöksyi mystisen joogisen tulen läpi. Hänen aineellinen kehonsa paloi, ja sen tuhka levisi eri paikkoihin Intiassa, jotka myöhemmin tulivat tunnetuksi pyhinä paikkoina.

Shiva ja hänen śaktinsa ovat aina yhdessä henkisellä tasolla, vaikka aineellisen maailman tapahtumat voivat näyttää erolta.

Yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden:

ilman śaktia Shiva on “toimimaton”
ilman Shivaa śakti on “suuntaamaton”

Tämä on klassinen Shiva–Shakti-dualismi, joka on samalla ei-dualismia: kaksi puolta, mutta yksi todellisuus.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Shiva ja hänen śaktinsa ovat aina yhdessä henkisellä tasolla, vaikka aineellisen maailman tapahtumat voivat näyttää erolta.

Yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden:

ilman śaktia Shiva on “toimimaton”
ilman Shivaa śakti on “suuntaamaton”

Tämä on klassinen Shiva–Shakti-dualismi, joka on samalla ei-dualismia: kaksi puolta, mutta yksi todellisuus.

Henkinen taso - Shiva ja śakti ovat aina yksi
Aineellinen taso - ne näyttävät erillisiltä

Satin itsensäpoltto tapahtui oikeasti.
Shiva reagoi siihen todellisena tapahtumana.
Dakshan yajña oli konkreettinen historiallinen episodi.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Henkinen taso - Shiva ja śakti ovat aina yksi
Aineellinen taso - ne näyttävät erillisiltä

Satin itsensäpoltto tapahtui oikeasti.
Shiva reagoi siihen todellisena tapahtumana.
Dakshan yajña oli konkreettinen historiallinen episodi.

Satin tarina avautuu tässä valossa enemmän kuin yksittäisenä tapahtumana. Kun hän astuu tuleen, kyse ei ole lopusta, vaan rajasta — hetkestä, jossa näkyvä muoto väistyy ja paljastaa sen, mikä ei koskaan katoa. Hänen kehonsa palaa, mutta se mitä hän on, ei voi tuhoutua. Se vain vetäytyy pois yhdestä ilmiasusta ja valmistautuu ilmestymään toisessa.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Satin tarina avautuu tässä valossa enemmän kuin yksittäisenä tapahtumana. Kun hän astuu tuleen, kyse ei ole lopusta, vaan rajasta — hetkestä, jossa näkyvä muoto väistyy ja paljastaa sen, mikä ei koskaan katoa. Hänen kehonsa palaa, mutta se mitä hän on, ei voi tuhoutua. Se vain vetäytyy pois yhdestä ilmiasusta ja valmistautuu ilmestymään toisessa.

Dakshan uhri toimii näyttämönä tälle tapahtumalle. Se edustaa järjestystä, joka luulee ymmärtävänsä kaiken, mutta jää sokeaksi syvemmälle totuudelle. Hänen ylpeytensä ei ole vain henkilökohtainen virhe, vaan kuva ihmisen rajallisuudesta: kyvystä nähdä rituaali, mutta ei sen ydintä.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Dakshan uhri toimii näyttämönä tälle tapahtumalle. Se edustaa järjestystä, joka luulee ymmärtävänsä kaiken, mutta jää sokeaksi syvemmälle totuudelle. Hänen ylpeytensä ei ole vain henkilökohtainen virhe, vaan kuva ihmisen rajallisuudesta: kyvystä nähdä rituaali, mutta ei sen ydintä.

Satin teko on samanaikaisesti protesti ja ilmoitus. Se rikkoo näkyvän maailman logiikan ja osoittaa, ettei jumalallinen todellisuus ole sidottu sen sääntöihin. Kun hän myöhemmin ilmestyy Parvatina, kyse ei ole paluusta, vaan jatkuvuudesta — samasta liekistä, joka syttyy uudessa muodossa.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Satin teko on samanaikaisesti protesti ja ilmoitus. Se rikkoo näkyvän maailman logiikan ja osoittaa, ettei jumalallinen todellisuus ole sidottu sen sääntöihin. Kun hän myöhemmin ilmestyy Parvatina, kyse ei ole paluusta, vaan jatkuvuudesta — samasta liekistä, joka syttyy uudessa muodossa.

Satin teko on samanaikaisesti protesti ja ilmoitus.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Satin teko on samanaikaisesti protesti ja ilmoitus.

Koko kertomus liikkuu kahdella tasolla yhtä aikaa. Ulkoisesti siinä on eroa, menetystä ja jälleennäkemistä. Sisäisesti mikään ei ole koskaan eronnut. Shiva ja śakti pysyvät yhtenä, vaikka maailma kertoo heidän tarinaansa kahtena.

Näin tarina ei ainoastaan kuvaa tapahtumia, vaan paljastaa näkökulman todellisuuteen: sen, että kaikki muutos koskee muotoa, ei olemusta. Se, mikä todella on, ei hajoa, vaikka se näyttäisi katoavan.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Näin tarina ei ainoastaan kuvaa tapahtumia, vaan paljastaa näkökulman todellisuuteen: sen, että kaikki muutos koskee muotoa, ei olemusta. Se, mikä todella on, ei hajoa, vaikka se näyttäisi katoavan.

Kun sanotaan, että Parvati ilmestyi uudelleen Satin jälkeen opettaakseen ihmiskuntaa, tämä sopii hyvin Gaudiya-ajatteluun. Tällaiset ilmestymiset eivät ole sattumanvaraisia tai karmisesti pakotettuja, vaan tietoisia jumalallisia tekoja — līlāa, jossa jumaluus toimii maailmassa tarkoituksella. Tapahtuma on todellinen, mutta sen tarkoitus on opettava: se paljastaa ylpeyden seuraukset, uskollisuuden voiman ja omistautumisen merkityksen.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Kun sanotaan, että Parvati ilmestyi uudelleen Satin jälkeen opettaakseen ihmiskuntaa, tämä sopii hyvin Gaudiya-ajatteluun. Tällaiset ilmestymiset eivät ole sattumanvaraisia tai karmisesti pakotettuja, vaan tietoisia jumalallisia tekoja — līlāa, jossa jumaluus toimii maailmassa tarkoituksella. Tapahtuma on todellinen, mutta sen tarkoitus on opettava: se paljastaa ylpeyden seuraukset, uskollisuuden voiman ja omistautumisen merkityksen.

Kun kertomus kuvaa Shivan ja Parvatin rakkautta ja heidän ykseyttään, Gaudiya-perinne ei kiellä tätä. Päinvastoin, se tunnistaa siinä aidon hengellisen suhteen — bhaktin muodon, jossa uskollisuus, antautuminen ja rakkaus ovat keskiössä. Shiva ei tässä ole vain puoliso, vaan myös suuri jumalallinen persoona, jota kunnioitetaan syvästi.

Silti tämän ykseyden merkitys rajautuu. Vaikka Shiva ja Parvati näyttäytyvät yhtenä kokonaisuutena — tietoisuutena ja voimana, miehenä ja naisena — tämä ei ole Gaudiya-teologian mukaan todellisuuden korkein taso. Heidän liittonsa on todellinen ja pyhä, mutta se kuuluu kosmisen järjestyksen piiriin, ei sen ylimpään lähteeseen.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Kun kertomus kuvaa Shivan ja Parvatin rakkautta ja heidän ykseyttään, Gaudiya-perinne ei kiellä tätä. Päinvastoin, se tunnistaa siinä aidon hengellisen suhteen — bhaktin muodon, jossa uskollisuus, antautuminen ja rakkaus ovat keskiössä. Shiva ei tässä ole vain puoliso, vaan myös suuri jumalallinen persoona, jota kunnioitetaan syvästi.

Silti tämän ykseyden merkitys rajautuu. Vaikka Shiva ja Parvati näyttäytyvät yhtenä kokonaisuutena — tietoisuutena ja voimana, miehenä ja naisena — tämä ei ole Gaudiya-teologian mukaan todellisuuden korkein taso. Heidän liittonsa on todellinen ja pyhä, mutta se kuuluu kosmisen järjestyksen piiriin, ei sen ylimpään lähteeseen.

Shiva ja Parvati eivät ole kaiken alku, vaan osa suurempaa kokonaisuutta. Shiva nähdään erityisenä, ainutlaatuisena olentona — ei tavallisena sieluna, mutta ei myöskään korkeimpana Jumalana — ja Parvati liittyy hänen toimintaansa energiana, joka vaikuttaa maailmassa.

Shiva ja Parvati eivät kirjaimellisesti sulaudu yhdeksi, vaan ovat periaatteellisesti yhtä.

Persoonat säilyvät erillisinä, mutta ovat yhteydessä (acintya-bhedābheda) -yhtä ja erillisiä samanaikaisesti.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Shiva ja Parvati eivät ole kaiken alku, vaan osa suurempaa kokonaisuutta. Shiva nähdään erityisenä, ainutlaatuisena olentona — ei tavallisena sieluna, mutta ei myöskään korkeimpana Jumalana — ja Parvati liittyy hänen toimintaansa energiana, joka vaikuttaa maailmassa.

Shiva ja Parvati eivät kirjaimellisesti sulaudu yhdeksi, vaan ovat periaatteellisesti yhtä.

Persoonat säilyvät erillisinä, mutta ovat yhteydessä (acintya-bhedābheda) -yhtä ja erillisiä samanaikaisesti.

oṁ namo śivāya, oṁ namo śivāya

Anonyymi00008 kirjoitti:

oṁ namo śivāya, oṁ namo śivāya

Pārvatī reinkarnoitui Dakṣan tyttäreksi antaakseen opetuksen ihmiskunnalle. Kun Pārvatī meni naimisiin Śivan kanssa, hän rakasti häntä koko sydämestään. Heistä tuli kuin yksi kokonaisuus — Śiva ja Śakti, mies- ja naisprinssiippi.

Mutta Dakṣa tuli ylpeäksi. Hän päätti, että hän on suuri ihmiskunnan kantaisä ja että hän voi antaa ohjeita ja määräyksiä kaikille. Hän ei kyennyt arvostamaan suuren Jumala Śivan voimaa, kunniaa ja suuruutta ja loukkasi häntä.

********************

Muutama katkelma A. Maharajan tekstistä, eri kohdista

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Satī, joka oli kuninkaallinen tytär, tuli uhritoimitukseen ja näki isänsä, joka vihassaan alkoi arvostella hänen rakastettua puolisoaan Śivaa.
Satīn uskollisuus oli sellainen, että kestämättä isänsä vihaa, joka kohdistui hänen mieheensä, hän heti otti mystisen joogan asennon ja poltti kehonsa siinä samassa paikassa mystisessä tulessa.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Satī, joka oli kuninkaallinen tytär, tuli uhritoimitukseen ja näki isänsä, joka vihassaan alkoi arvostella hänen rakastettua puolisoaan Śivaa.
Satīn uskollisuus oli sellainen, että kestämättä isänsä vihaa, joka kohdistui hänen mieheensä, hän heti otti mystisen joogan asennon ja poltti kehonsa siinä samassa paikassa mystisessä tulessa.

Shiva ja hänen Shaktinsa ovat aina yhdessä, mutta tämä ymmärretään tietyssä kehyksessä. Perusperiaate on, että energia (śakti) ja energian lähde (śaktimān) ovat erottamattomia; ne eivät voi olla olemassa toisistaan irrallaan. Shiva toimii kosmoksessa erityisessä asemassa, usein yhteydessä materiaaliseen energiaan, jota kutsutaan maya-śaktiksi, ja hänen śaktinsa, kuten Parvati tai Durga jne. edustaa tätä energiaa aktiivisena, toimivana voimana.

Samalla korkein todellisuus on Krishna eli Vishnu, ja kaikki muut jumaluudet ymmärretään suhteessa häneen. Tässä näkökulmassa Shiva ei ole täysin sama kuin Krishna/Vishnu, mutta ei myöskään täysin erillinen; hänen asemansa on ainutlaatuinen ja välimuotoinen.

Ikuisella, transsendenttisella tasolla Shiva ja hänen śaktinsa eivät koskaan ole erossa. He muodostavat yhden kokonaisuuden.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Shiva ja hänen Shaktinsa ovat aina yhdessä, mutta tämä ymmärretään tietyssä kehyksessä. Perusperiaate on, että energia (śakti) ja energian lähde (śaktimān) ovat erottamattomia; ne eivät voi olla olemassa toisistaan irrallaan. Shiva toimii kosmoksessa erityisessä asemassa, usein yhteydessä materiaaliseen energiaan, jota kutsutaan maya-śaktiksi, ja hänen śaktinsa, kuten Parvati tai Durga jne. edustaa tätä energiaa aktiivisena, toimivana voimana.

Samalla korkein todellisuus on Krishna eli Vishnu, ja kaikki muut jumaluudet ymmärretään suhteessa häneen. Tässä näkökulmassa Shiva ei ole täysin sama kuin Krishna/Vishnu, mutta ei myöskään täysin erillinen; hänen asemansa on ainutlaatuinen ja välimuotoinen.

Ikuisella, transsendenttisella tasolla Shiva ja hänen śaktinsa eivät koskaan ole erossa. He muodostavat yhden kokonaisuuden.

Ajallisella tasolla, kuten puranoiden kertomuksissa, kuvataan kuitenkin tilanteita, joissa Shiva ja hänen śaktinsa näyttävät olevan erossa, esimerkiksi kun Parvati syntyy uudelleen tai Shiva vetäytyy askeesiin. Näitä tilanteita ei tulkita lopulliseksi eroksi, vaan ne nähdään līlāna, jumalallisena leikkinä, joka palvelee kosmista tarkoitusta.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Ajallisella tasolla, kuten puranoiden kertomuksissa, kuvataan kuitenkin tilanteita, joissa Shiva ja hänen śaktinsa näyttävät olevan erossa, esimerkiksi kun Parvati syntyy uudelleen tai Shiva vetäytyy askeesiin. Näitä tilanteita ei tulkita lopulliseksi eroksi, vaan ne nähdään līlāna, jumalallisena leikkinä, joka palvelee kosmista tarkoitusta.

https://www.youtube.com/watch?v=7Wy7QsRalfE&list=RD7Wy7QsRalfE&start_radio=1

Anonyymi00008 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=7Wy7QsRalfE&list=RD7Wy7QsRalfE&start_radio=1

https://www.youtube.com/watch?v=-_-QUGl8PnU&list=RDxvNhyy820zs&index=14

Anonyymi00008 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=-_-QUGl8PnU&list=RDxvNhyy820zs&index=14

https://www.youtube.com/watch?v=fS9xh0RvM00&list=RDfS9xh0RvM00&start_radio=1

Anonyymi00008 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=fS9xh0RvM00&list=RDfS9xh0RvM00&start_radio=1

https://www.youtube.com/watch?v=lL-054eKess&list=RDlL-054eKess&start_radio=1

Anonyymi00008 kirjoitti:

Ajallisella tasolla, kuten puranoiden kertomuksissa, kuvataan kuitenkin tilanteita, joissa Shiva ja hänen śaktinsa näyttävät olevan erossa, esimerkiksi kun Parvati syntyy uudelleen tai Shiva vetäytyy askeesiin. Näitä tilanteita ei tulkita lopulliseksi eroksi, vaan ne nähdään līlāna, jumalallisena leikkinä, joka palvelee kosmista tarkoitusta.

Näin näennäinen ristiriita ratkaistaan erottamalla kaksi tasoa: ontologisesti, todellisuuden perimmäisellä tasolla, eroa ei ole, mutta ilmiötasolla, kertomusten ja kokemuksen maailmassa, erottaminen voi näyttää todelliselta. Tilannetta voi verrata aurinkoon ja sen valoon: ne eivät koskaan todellisuudessa eroa toisistaan, mutta pilvet voivat saada ne näyttämään erillisiltä.

Tällaiset kertomukset ovat merkityksellisiä, koska ne korostavat bhaktia eli hartautta, kuvaavat kaipuuta ja jälleenyhdistymistä sekä tekevät jumalallisen suhteen ymmärrettävämmäksi ihmisille. Ne myös havainnollistavat energian eri toimintamuotoja. Lopullisesti tarkasteltuna Shiva ja hänen śaktinsa ovat kuitenkin aina yhdessä.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Näin näennäinen ristiriita ratkaistaan erottamalla kaksi tasoa: ontologisesti, todellisuuden perimmäisellä tasolla, eroa ei ole, mutta ilmiötasolla, kertomusten ja kokemuksen maailmassa, erottaminen voi näyttää todelliselta. Tilannetta voi verrata aurinkoon ja sen valoon: ne eivät koskaan todellisuudessa eroa toisistaan, mutta pilvet voivat saada ne näyttämään erillisiltä.

Tällaiset kertomukset ovat merkityksellisiä, koska ne korostavat bhaktia eli hartautta, kuvaavat kaipuuta ja jälleenyhdistymistä sekä tekevät jumalallisen suhteen ymmärrettävämmäksi ihmisille. Ne myös havainnollistavat energian eri toimintamuotoja. Lopullisesti tarkasteltuna Shiva ja hänen śaktinsa ovat kuitenkin aina yhdessä.

Satin kertomus, jossa hän hylkää kehonsa ja syntyy uudelleen Parvatina on todellinen tapahtuma.

Kaikki śaktit ovat lopulta Krishnan energioita, ja Shiva toimii suhteessa tähän energiaan, ei sen itsenäisenä lähteenä.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Satin kertomus, jossa hän hylkää kehonsa ja syntyy uudelleen Parvatina on todellinen tapahtuma.

Kaikki śaktit ovat lopulta Krishnan energioita, ja Shiva toimii suhteessa tähän energiaan, ei sen itsenäisenä lähteenä.

Shiva ei ole tavallinen yksilöllinen sielu, mutta ei myöskään täysin sama kuin Vishnu tai Krishna, vaan edustaa ainutlaatuista välimuotoa.

Ajatus Shivasta ja hänen śaktistaan eräänlaisina kosmisina vanhempina on myös linjassa Gaudiya-ajattelun kanssa. Heidän kauttaan aineelliset kehot syntyvät ja materiaalinen luonto toimii, mutta kaikkien sielujen lopullinen alkuperä on silti Krishna, kuten esimerkiksi Brahma-samhitassa kuvataan.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Ajatus Shivasta ja hänen śaktistaan eräänlaisina kosmisina vanhempina on myös linjassa Gaudiya-ajattelun kanssa. Heidän kauttaan aineelliset kehot syntyvät ja materiaalinen luonto toimii, mutta kaikkien sielujen lopullinen alkuperä on silti Krishna, kuten esimerkiksi Brahma-samhitassa kuvataan.

Parvati on Shivan ikuinen puoliso. Shivalla on useita ilmenemismuotoja eri kosmisissa tilanteissa.

Näissä kaikissa ilmenemismuodoissa hänen puolisonsa on aina sama jumalallinen energia, joka ilmenee eri nimillä ja muodoilla, aina Sivan kanssa.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Parvati on Shivan ikuinen puoliso. Shivalla on useita ilmenemismuotoja eri kosmisissa tilanteissa.

Näissä kaikissa ilmenemismuodoissa hänen puolisonsa on aina sama jumalallinen energia, joka ilmenee eri nimillä ja muodoilla, aina Sivan kanssa.

Shivan puoliso on hänen śaktinsa, joka ilmenee eri nimillä, kuten Parvati, Durga ja Sati jne.

eri ilmenemismuodoissa myös Shivan rooli voi hieman vaihdella (esim. kosminen Shiva vs. maailmaan liittyvät muodot)

Anonyymi00008 kirjoitti:

Shivan puoliso on hänen śaktinsa, joka ilmenee eri nimillä, kuten Parvati, Durga ja Sati jne.

eri ilmenemismuodoissa myös Shivan rooli voi hieman vaihdella (esim. kosminen Shiva vs. maailmaan liittyvät muodot)

Shivalla on eri ilmenemismuotoja ja nimiä eri kosmisissa tilanteissa ja rooleissa. Samoin hänen śaktinsa (jumalallinen energiansa) ilmenee eri nimillä ja muodoilla, kuten Sati, Parvati ja Durga jne. jne.

Näissä kaikissa tapauksissa perusajatus on, että: Shiva ja hänen śaktinsa kuuluvat aina yhteen

Kun Shiva ilmenee tietyssä muodossa, myös hänen śaktinsa ilmenee vastaavassa muodossa.

He voivat saada eri nimiä ja muotoja, mutta ovat silti sama jumalallinen pari eri ilmenemisinä

Anonyymi00008 kirjoitti:

Shivalla on eri ilmenemismuotoja ja nimiä eri kosmisissa tilanteissa ja rooleissa. Samoin hänen śaktinsa (jumalallinen energiansa) ilmenee eri nimillä ja muodoilla, kuten Sati, Parvati ja Durga jne. jne.

Näissä kaikissa tapauksissa perusajatus on, että: Shiva ja hänen śaktinsa kuuluvat aina yhteen

Kun Shiva ilmenee tietyssä muodossa, myös hänen śaktinsa ilmenee vastaavassa muodossa.

He voivat saada eri nimiä ja muotoja, mutta ovat silti sama jumalallinen pari eri ilmenemisinä

Shiva ja hänen śaktinsa (kuten Parvati / Durga) nähdään eräänlaisina kosmisina vanhempina, koska: he ovat yhteydessä aineelliseen luontoon ja maailmaan

Kaikkien elävien olentojen kehot syntyvät heidän energiansa kautta, he toimivat luomisen ja ylläpidon prosesseissa tietyssä roolissa

Mutta:

lopullisina alkuperäisinä “vanhempina” pidetään Krishnaa (ja hänen energiaansa)

Shivalla on erityinen välimuoto — ei täysin sama kuin tavallinen jīva, mutta ei myöskään täysin sama asema kuin Krishna

Anonyymi00008 kirjoitti:

Shiva ja hänen śaktinsa (kuten Parvati / Durga) nähdään eräänlaisina kosmisina vanhempina, koska: he ovat yhteydessä aineelliseen luontoon ja maailmaan

Kaikkien elävien olentojen kehot syntyvät heidän energiansa kautta, he toimivat luomisen ja ylläpidon prosesseissa tietyssä roolissa

Mutta:

lopullisina alkuperäisinä “vanhempina” pidetään Krishnaa (ja hänen energiaansa)

Shivalla on erityinen välimuoto — ei täysin sama kuin tavallinen jīva, mutta ei myöskään täysin sama asema kuin Krishna

Voidaan sanoa, että Shiva ja hänen śaktinsa ovat meidän kaltaistemme olentojen kosmisia vanhempia tai huoltajia, mutta lopullinen alkuperä on Krishna.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Voidaan sanoa, että Shiva ja hänen śaktinsa ovat meidän kaltaistemme olentojen kosmisia vanhempia tai huoltajia, mutta lopullinen alkuperä on Krishna.

Kosminen yhdynnän periaate:

Brahma-samhita selittää, että kaikkien elävien olentojen lisääntyminen aineellisessa maailmassa heijastaa kosmista yhdynnän periaatetta.

Lisääntyminen tapahtuu kahden aspektin, mies- ja naispuolisen energian, yhdistymisen kautta.

Shiva ja hänen śaktinsa aineellisessa luomisessa:

Kun sielut haluavat tulla aineelliseen maailmaan, Shiva ja hänen jumalallinen energiansa, usein nähtynä Mayana, ottavat lingam- ja yoni-muodon.

Tässä “kosmisessa yhdynnässä” sielut saavat fyysiset kehot, jotka Brahma luo.

Tätä tehtävää tekevä Shiva kutsutaan Shambhu Shivaksi, joka polveutuu Sadashivasta.

Shiva ja Vishnu:

Sadashiva asuu henkisen ja aineellisen maailman rajalla, hieman alempana kuin Vishnu hierarkiassa.

Sielujen kiertokulku:

Sielut, jotka kulkevat aineellisen maailman läpi, inkarnoituvat eri kehoihin.

Tätä kuvataan “sielun kiertokulkuna” luonnossa, vertauksena veden kiertokulkuun.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Kosminen yhdynnän periaate:

Brahma-samhita selittää, että kaikkien elävien olentojen lisääntyminen aineellisessa maailmassa heijastaa kosmista yhdynnän periaatetta.

Lisääntyminen tapahtuu kahden aspektin, mies- ja naispuolisen energian, yhdistymisen kautta.

Shiva ja hänen śaktinsa aineellisessa luomisessa:

Kun sielut haluavat tulla aineelliseen maailmaan, Shiva ja hänen jumalallinen energiansa, usein nähtynä Mayana, ottavat lingam- ja yoni-muodon.

Tässä “kosmisessa yhdynnässä” sielut saavat fyysiset kehot, jotka Brahma luo.

Tätä tehtävää tekevä Shiva kutsutaan Shambhu Shivaksi, joka polveutuu Sadashivasta.

Shiva ja Vishnu:

Sadashiva asuu henkisen ja aineellisen maailman rajalla, hieman alempana kuin Vishnu hierarkiassa.

Sielujen kiertokulku:

Sielut, jotka kulkevat aineellisen maailman läpi, inkarnoituvat eri kehoihin.

Tätä kuvataan “sielun kiertokulkuna” luonnossa, vertauksena veden kiertokulkuun.

Sielu ja tietoisuus:

Sielu ei synny eikä kuole; se on ikuinen (sat), tietoinen (chit) ja ikuisesti nuorekas.

Fyysinen kuolema ei vaikuta sen olemassaoloon.

Shiva ja hänen śaktinsa toimivat aineellisen maailman “vanhempina” tai energian välittäjinä, mutta kaikki lopullinen alkuperä, korkein jumalallinen lähde, on Krishna/Vishnu.

Kosminen yhdynnän periaate heijastuu aineellisessa maailmassa lisääntymisen ja elämän jatkumisen kautta.

Kaikki jumalalliset ilmenemismuodot (Sati, Parvati, Durga) ja Shiva itse ovat osa tätä kosmista toimintaa.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Sielu ja tietoisuus:

Sielu ei synny eikä kuole; se on ikuinen (sat), tietoinen (chit) ja ikuisesti nuorekas.

Fyysinen kuolema ei vaikuta sen olemassaoloon.

Shiva ja hänen śaktinsa toimivat aineellisen maailman “vanhempina” tai energian välittäjinä, mutta kaikki lopullinen alkuperä, korkein jumalallinen lähde, on Krishna/Vishnu.

Kosminen yhdynnän periaate heijastuu aineellisessa maailmassa lisääntymisen ja elämän jatkumisen kautta.

Kaikki jumalalliset ilmenemismuodot (Sati, Parvati, Durga) ja Shiva itse ovat osa tätä kosmista toimintaa.

Brahma-samhita selittää, että elävien olentojen lisääntyminen aineellisessa maailmassa heijastaa kosmista yhdynnän periaatetta, jossa mies- ja naispuoliset energiat yhdistyvät.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Brahma-samhita selittää, että elävien olentojen lisääntyminen aineellisessa maailmassa heijastaa kosmista yhdynnän periaatetta, jossa mies- ja naispuoliset energiat yhdistyvät.

Kāla, Mahākāla edustaa Shiva. Shiva on Mahākāla, ajan ja avaruuden (tilan) faktori.
Olemme tottuneet ajattelemaan ajassa ja tilassa - deśakālassa - koska emme tiedä, mitä ikuisuus on.
Sielu taas on tuon maailman, tuon maan, asukas, joka on ikuinen. On syntynyt vääristynyt näkemys, jonka mukaan sielu on osa katoavaa maailmaa, aikaa ja avaruutta, ahankaraa, ja nyt tietoisuutemme suuntautuu ulospäin, tuomiten itsemme tähän katoavaan aineelliseen maailmaan. Todellinen kotimme on kuitenkin sielun valtakunta, joten pystymme irrottautumaan olemassaolon negatiivisesta aspektista.

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

****************

Katkelma, käännösvirheet suomen kielessä.
Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00008 kirjoitti:

Kāla, Mahākāla edustaa Shiva. Shiva on Mahākāla, ajan ja avaruuden (tilan) faktori.
Olemme tottuneet ajattelemaan ajassa ja tilassa - deśakālassa - koska emme tiedä, mitä ikuisuus on.
Sielu taas on tuon maailman, tuon maan, asukas, joka on ikuinen. On syntynyt vääristynyt näkemys, jonka mukaan sielu on osa katoavaa maailmaa, aikaa ja avaruutta, ahankaraa, ja nyt tietoisuutemme suuntautuu ulospäin, tuomiten itsemme tähän katoavaan aineelliseen maailmaan. Todellinen kotimme on kuitenkin sielun valtakunta, joten pystymme irrottautumaan olemassaolon negatiivisesta aspektista.

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

****************

Katkelma, käännösvirheet suomen kielessä.
Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Brahma-samhita selittää, että tämä kosmisen yhdynnän periaate ilmenee tämän maailman lisääntymisessä. Näemme, että kaikki elävät olennot lisääntyvät yhdynnän kautta, kahden aspektin, naispuolisen ja miespuolisen, yhdistymisen kautta. Näiden kahden aspektin yhdistyminen, näiden energioiden vuorovaikutus, mahdollistaa muiden elävien olentojen syntymisen. Elävien olentojen lisääntymisen lisäksi emme ole nähneet mitään muuta. Näemme, että kaikki lisääntyvät tällä tavoin.

SCS Math

Anonyymi00008 kirjoitti:

Brahma-samhita selittää, että tämä kosmisen yhdynnän periaate ilmenee tämän maailman lisääntymisessä. Näemme, että kaikki elävät olennot lisääntyvät yhdynnän kautta, kahden aspektin, naispuolisen ja miespuolisen, yhdistymisen kautta. Näiden kahden aspektin yhdistyminen, näiden energioiden vuorovaikutus, mahdollistaa muiden elävien olentojen syntymisen. Elävien olentojen lisääntymisen lisäksi emme ole nähneet mitään muuta. Näemme, että kaikki lisääntyvät tällä tavoin.

SCS Math

Kun sielut, jotka alun perin asuvat henkisen ja aineellisen maailman rajalla, puhtaan tietoisuuden maailmassa (Brahmana), haluavat uppoutua aineelliseen maailmaan tyydyttääkseen egoismiaan ja himoaan, silloin Shiva ja hänen puolisonsa, maallisen illuusion jumalatar Maya, ottavat Vishnun tahdosta mies- ja naisolentojen (lingam ja yoni) muodon. Shiva ja Shakti, jotka yhdistyvät KOSMISESSA YHDYNNÄSSÄ, päästävät sielut läpi, jolloin ne voivat hankkia virtuaaliset fyysiset kehot, jotka luoja Brahma luo. Shivaa, joka suorittaa tämän tehtävän yhdessä Mayan kanssa ja joka polveutuu Sadashivasta, kutsutaan Shambhu Shivaksi.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00008 kirjoitti:

Kun sielut, jotka alun perin asuvat henkisen ja aineellisen maailman rajalla, puhtaan tietoisuuden maailmassa (Brahmana), haluavat uppoutua aineelliseen maailmaan tyydyttääkseen egoismiaan ja himoaan, silloin Shiva ja hänen puolisonsa, maallisen illuusion jumalatar Maya, ottavat Vishnun tahdosta mies- ja naisolentojen (lingam ja yoni) muodon. Shiva ja Shakti, jotka yhdistyvät KOSMISESSA YHDYNNÄSSÄ, päästävät sielut läpi, jolloin ne voivat hankkia virtuaaliset fyysiset kehot, jotka luoja Brahma luo. Shivaa, joka suorittaa tämän tehtävän yhdessä Mayan kanssa ja joka polveutuu Sadashivasta, kutsutaan Shambhu Shivaksi.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Shivalla on monia ilmenemismuotoja ja että hänen puolisonsa — Parvati, Sati ja Durga — ovat yksi ja sama jumalallinen energia eri muodoissa. Shiva ja hänen śaktinsa ovat aina yhdessä ja ilmenevät pareina eri kosmisissa tilanteissa. Energia ja sen kantaja eivät ole lopullisesti erotettavissa, ja eri ilmenemismuodot voidaan ymmärtää saman periaatteen variaatioina.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Shivalla on monia ilmenemismuotoja ja että hänen puolisonsa — Parvati, Sati ja Durga — ovat yksi ja sama jumalallinen energia eri muodoissa. Shiva ja hänen śaktinsa ovat aina yhdessä ja ilmenevät pareina eri kosmisissa tilanteissa. Energia ja sen kantaja eivät ole lopullisesti erotettavissa, ja eri ilmenemismuodot voidaan ymmärtää saman periaatteen variaatioina.

https://www.youtube.com/watch?v=fS9xh0RvM00&list=RDfS9xh0RvM00&start_radio=1

https://www.youtube.com/watch?v=fS9xh0RvM00&list=RDfS9xh0RvM00&start_radio=1
Näytä vähemmän

Anonyymi00008 kirjoitti:

Shivalla on monia ilmenemismuotoja ja että hänen puolisonsa — Parvati, Sati ja Durga — ovat yksi ja sama jumalallinen energia eri muodoissa. Shiva ja hänen śaktinsa ovat aina yhdessä ja ilmenevät pareina eri kosmisissa tilanteissa. Energia ja sen kantaja eivät ole lopullisesti erotettavissa, ja eri ilmenemismuodot voidaan ymmärtää saman periaatteen variaatioina.

Krishna on sekä Shivan että kaikkien śaktien perimmäinen lähde.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Krishna on sekä Shivan että kaikkien śaktien perimmäinen lähde.

Materiaalinen lisääntyminen heijastaa kosmista periaatetta. Samoin käsitys Shambhu-Shivasta, Sadashivasta ja heidän asemastaan henkisen ja aineellisen maailman rajalla.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Materiaalinen lisääntyminen heijastaa kosmista periaatetta. Samoin käsitys Shambhu-Shivasta, Sadashivasta ja heidän asemastaan henkisen ja aineellisen maailman rajalla.

Shivalla on erilaisia ilmenemismuotoja eri kosmisissa tilanteissa, ja hänen asemansa on ainutlaatuinen: hän ei ole tavallinen sielu, mutta ei myöskään täysin sama kuin Vishnu tai Krishna, vaan edustaa erityistä tattvaa.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Shivalla on erilaisia ilmenemismuotoja eri kosmisissa tilanteissa, ja hänen asemansa on ainutlaatuinen: hän ei ole tavallinen sielu, mutta ei myöskään täysin sama kuin Vishnu tai Krishna, vaan edustaa erityistä tattvaa.

Hänen yhteydessään ilmenevät myös hänen śaktinsa, kuten Sati, Parvati ja Durga, jotka voidaan ymmärtää saman jumalallisen energian eri ilmenemismuodoiksi. Tämä energia ei kuitenkaan ole lopulta Shivan itsenäinen energia, vaan osa Krishnan ulkoista energiaa (maya-śakti), jonka kanssa Shiva toimii läheisessä yhteydessä.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Hänen yhteydessään ilmenevät myös hänen śaktinsa, kuten Sati, Parvati ja Durga, jotka voidaan ymmärtää saman jumalallisen energian eri ilmenemismuodoiksi. Tämä energia ei kuitenkaan ole lopulta Shivan itsenäinen energia, vaan osa Krishnan ulkoista energiaa (maya-śakti), jonka kanssa Shiva toimii läheisessä yhteydessä.

Aineellisen maailman tasolla Shiva ja hänen śaktinsa toimivat eräänlaisina kosmisina vanhempina: heidän kauttaan materiaalinen luonto toimii ja elävien olentojen kehot syntyvät.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Aineellisen maailman tasolla Shiva ja hänen śaktinsa toimivat eräänlaisina kosmisina vanhempina: heidän kauttaan materiaalinen luonto toimii ja elävien olentojen kehot syntyvät.

Shiva (erityisesti Shambhu-muodossa) toimii yhdessä materiaalisen energian kanssa luomisprosessissa, ja tätä kuvataan esimerkiksi Brahma-samhitassa. Siellä käytetään kieltä, joka voi kuulostaa “yhdynnältä” (linga–yoni-symboliikka), mutta keskeinen pointti on tämä:
kyse on myös metafyysisestä vuorovaikutuksesta.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Shiva (erityisesti Shambhu-muodossa) toimii yhdessä materiaalisen energian kanssa luomisprosessissa, ja tätä kuvataan esimerkiksi Brahma-samhitassa. Siellä käytetään kieltä, joka voi kuulostaa “yhdynnältä” (linga–yoni-symboliikka), mutta keskeinen pointti on tämä:
kyse on myös metafyysisestä vuorovaikutuksesta.

Shiva ei ole materiaalinen olento - hän ei toimi fyysisen kehon tasolla kuten ihmiset.

Koko prosessi tapahtuu tattva-tasolla (ontologisella tasolla).

Anonyymi00052 kirjoitti:

Shiva ei ole materiaalinen olento - hän ei toimi fyysisen kehon tasolla kuten ihmiset.

Koko prosessi tapahtuu tattva-tasolla (ontologisella tasolla).

Shivan keho ei ole materiaalinen, kuten ihmisten, vaan henkinen .

Anonyymi00052 kirjoitti:

Shivan keho ei ole materiaalinen, kuten ihmisten, vaan henkinen .

Shiva esiintyy eri ilmenemismuodoissa, mutta jokaisessa muodossa hänen perusluontonsa on aina henkinen (sat-chit-ananda: olemassaolo–tietoisuus–autuus).
Hänen śaktinsa (esim. Sati, Parvati, Durga) ei ole irrallinen materiaalinen energia, vaan osa Krishnan ulkoista (maya-) energiaa, jonka kautta aineellinen maailma toimii.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Shiva esiintyy eri ilmenemismuodoissa, mutta jokaisessa muodossa hänen perusluontonsa on aina henkinen (sat-chit-ananda: olemassaolo–tietoisuus–autuus).
Hänen śaktinsa (esim. Sati, Parvati, Durga) ei ole irrallinen materiaalinen energia, vaan osa Krishnan ulkoista (maya-) energiaa, jonka kautta aineellinen maailma toimii.

Shiva ja hänen śaktinsa ovat aina yhdessä henkisellä tasolla, ja kaikki “materiaalisen maailman toimet” ovat heidän energiansa ilmentymiä, eivät kirjaimellisia fyysisiä tapahtumia.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Shiva ja hänen śaktinsa ovat aina yhdessä henkisellä tasolla, ja kaikki “materiaalisen maailman toimet” ovat heidän energiansa ilmentymiä, eivät kirjaimellisia fyysisiä tapahtumia.

Shiva on aina henkinen, hänen olemuksensa ei muutu aineellisista tapahtumista.
Sati / Parvati on aina sama jumalallinen energia, joka ilmenee eri muodoissa.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Shiva on aina henkinen, hänen olemuksensa ei muutu aineellisista tapahtumista.
Sati / Parvati on aina sama jumalallinen energia, joka ilmenee eri muodoissa.

Shiva on henkinen olento. Hän ei ole tavallinen kuolevainen, vaan ikuinen henkinen guru ja jumalallinen olento.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Shiva on henkinen olento. Hän ei ole tavallinen kuolevainen, vaan ikuinen henkinen guru ja jumalallinen olento.

Sati / Parvati. Sati ja hänen uudelleensyntymisensä Parvatina ovat aina Shivan jumalallisen energian (śakti) ilmentymiä.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Sati / Parvati. Sati ja hänen uudelleensyntymisensä Parvatina ovat aina Shivan jumalallisen energian (śakti) ilmentymiä.

Śiva ei ole korkein Jumala, vaan erityinen, ainutlaatuinen välimuoto
Śakti ei ole itsenäinen “toinen puoli” korkeimmasta, vaan Jumalan energia (shakti), joka on aina riippuvainen Jumalasta.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Śiva ei ole korkein Jumala, vaan erityinen, ainutlaatuinen välimuoto
Śakti ei ole itsenäinen “toinen puoli” korkeimmasta, vaan Jumalan energia (shakti), joka on aina riippuvainen Jumalasta.

Śiva–Śakti:

mies + nainen on kosminen perusdualismi.
yhdessä he ovat korkein todellisuus.


korkein on Krishna
korkein śakti on Radha
Śiva–Śakti on tärkeä, mutta ei lopullinen taso.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Śiva–Śakti:

mies + nainen on kosminen perusdualismi.
yhdessä he ovat korkein todellisuus.


korkein on Krishna
korkein śakti on Radha
Śiva–Śakti on tärkeä, mutta ei lopullinen taso.

Parvati / Sati edustavat Śivan śaktia.

Śiva ja Śakti ovat erottamattomia, he muodostavat kokonaisuuden, ilman śaktia Śiva ei toimi.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Parvati / Sati edustavat Śivan śaktia.

Śiva ja Śakti ovat erottamattomia, he muodostavat kokonaisuuden, ilman śaktia Śiva ei toimi.

Tämä kokonaisuus toimii kosmisen (aineellisen) todellisuuden tasolla,se ei ole kaikkein korkein metafyysinen taso

Usein Śivan śakti yhdistetään myös Durga-prinsiippiin: hän hallitsee materiaa (prakṛti)
Śiva toimii hänen kanssa.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Tämä kokonaisuus toimii kosmisen (aineellisen) todellisuuden tasolla,se ei ole kaikkein korkein metafyysinen taso

Usein Śivan śakti yhdistetään myös Durga-prinsiippiin: hän hallitsee materiaa (prakṛti)
Śiva toimii hänen kanssa.

Śiva ei nouse suurimmaksi silloin, kun hänet asetetaan valtaistuimelle muiden yläpuolelle, vaan silloin, kun ymmärtää missä hän seisoo. Shiva ei kuulu selkeästi kumpaankaan maailmaan – ei täysin siihen, mikä on muuttumatonta ja puhdasta henkeä, eikä täysin siihen, mikä on muotoa, liikettä ja hajoamista. Hän on rajalla.

Hän on se, joka katsoo molempiin suuntiin yhtä aikaa.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Śiva ei nouse suurimmaksi silloin, kun hänet asetetaan valtaistuimelle muiden yläpuolelle, vaan silloin, kun ymmärtää missä hän seisoo. Shiva ei kuulu selkeästi kumpaankaan maailmaan – ei täysin siihen, mikä on muuttumatonta ja puhdasta henkeä, eikä täysin siihen, mikä on muotoa, liikettä ja hajoamista. Hän on rajalla.

Hän on se, joka katsoo molempiin suuntiin yhtä aikaa.

Hän on se, joka katsoo molempiin suuntiin yhtä aikaa.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Hän on se, joka katsoo molempiin suuntiin yhtä aikaa.

https://www.youtube.com/watch?v=fS9xh0RvM00&list=RDfS9xh0RvM00

SHIVA

Anonyymi00061 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=fS9xh0RvM00&list=RDfS9xh0RvM00

SHIVA

Siinä missä Krishna kuvataan usein täyteytenä, leikkinä ja jumalallisena suhteena, Śiva ilmenee hiljaisuutena, joka jää jäljelle, kun kaikki muu riisutaan pois. Hän ei rakenna maailmaa eikä koristele sitä – hän vetäytyy siitä, istuu sen ulkopuolella ja näkee sen läpi. Silti hän ei hylkää sitä. Hän pysyy läsnä.

Juuri siksi hän tarvitsee śaktinsa. Parvati, joka ilmenee myös Sati-muodossa, ei ole vain kumppani, vaan liike, joka saa hiljaisuuden värähtelemään. Ilman häntä Śiva olisi kuin ääretön, liikkumaton tila – täydellinen, mutta vailla ilmaisua. Ja ilman Śivaa śakti olisi pelkkää liikettä ilman suuntaa, voimaa ilman keskusta.

Yhdessä he eivät ole vain mies ja nainen, vaan olemisen kaksi puolta: tietoisuus ja energia, hiljaisuus ja ääni jne.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Siinä missä Krishna kuvataan usein täyteytenä, leikkinä ja jumalallisena suhteena, Śiva ilmenee hiljaisuutena, joka jää jäljelle, kun kaikki muu riisutaan pois. Hän ei rakenna maailmaa eikä koristele sitä – hän vetäytyy siitä, istuu sen ulkopuolella ja näkee sen läpi. Silti hän ei hylkää sitä. Hän pysyy läsnä.

Juuri siksi hän tarvitsee śaktinsa. Parvati, joka ilmenee myös Sati-muodossa, ei ole vain kumppani, vaan liike, joka saa hiljaisuuden värähtelemään. Ilman häntä Śiva olisi kuin ääretön, liikkumaton tila – täydellinen, mutta vailla ilmaisua. Ja ilman Śivaa śakti olisi pelkkää liikettä ilman suuntaa, voimaa ilman keskusta.

Yhdessä he eivät ole vain mies ja nainen, vaan olemisen kaksi puolta: tietoisuus ja energia, hiljaisuus ja ääni jne.

Silti Śivan suuruus ei ole vain tässä kosmisessa parissa. Se näkyy siinä, että hän ei pidä kiinni asemastaan. Hän ei vaadi kunnioitusta, vaikka häntä loukataan. Daksha Yajna -kertomuksessa hän ei taistele ylpeyttä vastaan ylpeydellä. Hän antaa sen paljastaa itsensä. Hänen vastauksensa ei ole välitön reaktio, vaan syvempi liike, joka kumpuaa jostain, mitä ei voi horjuttaa.

Kun Sati astuu tuleen, tapahtuma ei koske vain menetystä. Se paljastaa jotain Śivasta.

Hänen rakkautensa ei ole hallintaa, vaan tilaa.

Ja silti, mikään ei lopulta katoa. Sama śakti palaa Parvatina, ei uutena, vaan tunnistettavana jatkumona. Śiva ei muutu, mutta suhde jatkuu. Tämä kertoo, että hänen todellinen luonteensa ei ole kiinnittynyt muotoihin, vaan siihen, mikä säilyy niiden läpi.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Silti Śivan suuruus ei ole vain tässä kosmisessa parissa. Se näkyy siinä, että hän ei pidä kiinni asemastaan. Hän ei vaadi kunnioitusta, vaikka häntä loukataan. Daksha Yajna -kertomuksessa hän ei taistele ylpeyttä vastaan ylpeydellä. Hän antaa sen paljastaa itsensä. Hänen vastauksensa ei ole välitön reaktio, vaan syvempi liike, joka kumpuaa jostain, mitä ei voi horjuttaa.

Kun Sati astuu tuleen, tapahtuma ei koske vain menetystä. Se paljastaa jotain Śivasta.

Hänen rakkautensa ei ole hallintaa, vaan tilaa.

Ja silti, mikään ei lopulta katoa. Sama śakti palaa Parvatina, ei uutena, vaan tunnistettavana jatkumona. Śiva ei muutu, mutta suhde jatkuu. Tämä kertoo, että hänen todellinen luonteensa ei ole kiinnittynyt muotoihin, vaan siihen, mikä säilyy niiden läpi.

Shiva ei loista siksi, että hän vaatisi olevansa korkein, vaan siksi että hän ei sitä tee. Hänen suuruutensa on hiljaisessa asemassa, jossa hän seisoo ikään kuin kaiken välissä – eikä silti kuulu mihinkään rajattuun kategoriaan. Hän on se, joka on nähnyt sekä aineellisen maailman liikkeen että henkisen todellisuuden kirkkauden, ja siksi hän ei takerru kumpaankaan. Hänestä tulee esikuva: ei vallan, vaan luopumisen kautta.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Shiva ei loista siksi, että hän vaatisi olevansa korkein, vaan siksi että hän ei sitä tee. Hänen suuruutensa on hiljaisessa asemassa, jossa hän seisoo ikään kuin kaiken välissä – eikä silti kuulu mihinkään rajattuun kategoriaan. Hän on se, joka on nähnyt sekä aineellisen maailman liikkeen että henkisen todellisuuden kirkkauden, ja siksi hän ei takerru kumpaankaan. Hänestä tulee esikuva: ei vallan, vaan luopumisen kautta.

Shiva ei loista siksi, että hän vaatisi olevansa korkein, vaan siksi että hän ei sitä tee.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Shiva ei loista siksi, että hän vaatisi olevansa korkein, vaan siksi että hän ei sitä tee.

Shiva ei loista siksi, että hän vaatisi olevansa korkein, vaan siksi että hän ei sitä tee.

https://www.youtube.com/watch?v=7Wy7QsRalfE&list=RD7Wy7QsRalfE&start_radio=1

Anonyymi00076 kirjoitti:

Shiva ei loista siksi, että hän vaatisi olevansa korkein, vaan siksi että hän ei sitä tee.

https://www.youtube.com/watch?v=7Wy7QsRalfE&list=RD7Wy7QsRalfE&start_radio=1

Silti Śivan suuruus ei ole vain tässä kosmisessa parissa. Se näkyy siinä, että hän ei pidä kiinni asemastaan. Hän ei vaadi kunnioitusta, vaikka häntä loukataan.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Silti Śivan suuruus ei ole vain tässä kosmisessa parissa. Se näkyy siinä, että hän ei pidä kiinni asemastaan. Hän ei vaadi kunnioitusta, vaikka häntä loukataan.

Shiva ei loista siksi, että hän vaatisi olevansa korkein, vaan siksi että hän ei sitä tee. Hänen suuruutensa on hiljaisessa asemassa, jossa hän seisoo ikään kuin kaiken välissä – eikä silti kuulu mihinkään rajattuun kategoriaan. Hän on se, joka on nähnyt sekä aineellisen maailman liikkeen että henkisen todellisuuden kirkkauden, ja siksi hän ei takerru kumpaankaan. Hänestä tulee esikuva: ei vallan, vaan luopumisen kautta.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Shiva ei loista siksi, että hän vaatisi olevansa korkein, vaan siksi että hän ei sitä tee. Hänen suuruutensa on hiljaisessa asemassa, jossa hän seisoo ikään kuin kaiken välissä – eikä silti kuulu mihinkään rajattuun kategoriaan. Hän on se, joka on nähnyt sekä aineellisen maailman liikkeen että henkisen todellisuuden kirkkauden, ja siksi hän ei takerru kumpaankaan. Hänestä tulee esikuva: ei vallan, vaan luopumisen kautta.

Shiva ei loista siksi, että hän vaatisi olevansa korkein, vaan siksi että hän ei sitä tee.

Hänestä tulee esikuva: ei vallan, vaan luopumisen kautta.

Om Namah Shivaya

Anonyymi00078 kirjoitti:

Shiva ei loista siksi, että hän vaatisi olevansa korkein, vaan siksi että hän ei sitä tee.

Hänestä tulee esikuva: ei vallan, vaan luopumisen kautta.

Om Namah Shivaya

Shiva ei loista siksi, että hän vaatisi olevansa korkein, vaan siksi että hän ei sitä tee.

Hänestä tulee esikuva: ei vallan, vaan luopumisen kautta.

Juuri tämä tekee hänestä suuren. Hän ei kilpaile Krishnan kanssa, vaan suuntautuu häneen täydellisellä antautumisella.

Tässä hänestä tulee syvin opettaja – ei sanojen, vaan olemisen kautta. Hän näyttää, miltä näyttää mieli, joka ei vaadi mitään itselleen, mutta on silti täynnä sisäistä rikkautta.

Ja hänen rinnallaan Parvati ei ole vain puoliso, vaan voima, joka tekee tästä hiljaisuudesta elävän. Hän on liike, lämpö ja ilmentyminen – se, mikä tuo esiin sen, mikä muuten jäisi näkymättömäksi.

Parvatia voidaan nähdä kosmisena energiana, joka ohjaa ja ylläpitää maailmaa, mutta samalla hän on myös uskollisuuden ja rakkauden ruumiillistuma. Hänessä näkyy se voima, joka ei hajoa edes silloin, kun muodot vaihtuvat.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Shiva ei loista siksi, että hän vaatisi olevansa korkein, vaan siksi että hän ei sitä tee.

Hänestä tulee esikuva: ei vallan, vaan luopumisen kautta.

Juuri tämä tekee hänestä suuren. Hän ei kilpaile Krishnan kanssa, vaan suuntautuu häneen täydellisellä antautumisella.

Tässä hänestä tulee syvin opettaja – ei sanojen, vaan olemisen kautta. Hän näyttää, miltä näyttää mieli, joka ei vaadi mitään itselleen, mutta on silti täynnä sisäistä rikkautta.

Ja hänen rinnallaan Parvati ei ole vain puoliso, vaan voima, joka tekee tästä hiljaisuudesta elävän. Hän on liike, lämpö ja ilmentyminen – se, mikä tuo esiin sen, mikä muuten jäisi näkymättömäksi.

Parvatia voidaan nähdä kosmisena energiana, joka ohjaa ja ylläpitää maailmaa, mutta samalla hän on myös uskollisuuden ja rakkauden ruumiillistuma. Hänessä näkyy se voima, joka ei hajoa edes silloin, kun muodot vaihtuvat.

Yhdessä Śiva ja Pārvatī muodostavat kuvan, joka on syvästi kunnioitettava: he eivät ole korkein päämäärä, mutta he ovat täydellinen esimerkki siitä, miten suhde Jumalaan ja todellisuuteen voi ilmetä.

Śiva osoittaa täydellistä antautumista, ja Pārvatī täydellistä uskollisuutta – ja juuri siksi heidän liittonsa on niin voimakas.

Heidän ylistyksensä ei ole siis vain heidän asemansa korottamista, vaan heidän roolinsa ymmärtämistä: he ovat portti, esikuva ja peili.
Heidän kauttaan voi oppia, mitä tarkoittaa irrottautuminen, rakkaus ja se hiljainen tieto, joka ei huuda olevansa korkein – mutta jonka äärellä moni pysähtyy.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Yhdessä Śiva ja Pārvatī muodostavat kuvan, joka on syvästi kunnioitettava: he eivät ole korkein päämäärä, mutta he ovat täydellinen esimerkki siitä, miten suhde Jumalaan ja todellisuuteen voi ilmetä.

Śiva osoittaa täydellistä antautumista, ja Pārvatī täydellistä uskollisuutta – ja juuri siksi heidän liittonsa on niin voimakas.

Heidän ylistyksensä ei ole siis vain heidän asemansa korottamista, vaan heidän roolinsa ymmärtämistä: he ovat portti, esikuva ja peili.
Heidän kauttaan voi oppia, mitä tarkoittaa irrottautuminen, rakkaus ja se hiljainen tieto, joka ei huuda olevansa korkein – mutta jonka äärellä moni pysähtyy.

https://www.youtube.com/watch?v=fS9xh0RvM00&list=RDfS9xh0RvM00

Häntä ei ole helppo pitää pelkästään järjestelmän yhtenä osana, koska hänen olemuksessaan on jotakin rajaa rikkovaa. Hän seisoo siinä kohdassa, missä henkinen ja aineellinen koskettavat toisiaan. Siksi hänestä puhuessa sanat alkavat muistuttaa enemmän vanhempaa, laajempaa perinnettä – sitä, jossa tietoisuus ja energia, hiljaisuus ja liike nähdään toistensa peileinä.
Kun Śiva ja Pārvatī näyttäytyvät yhtenä kokonaisuutena, kosmisena parina joka yhdessä kantaa todellisuutta, ollaan jo lähempänä toista tapaa nähdä maailma – sellaista, jossa heidän liittonsa ei ole vain merkittävä, vaan perustava. Gaudiya-ajattelu ei kiellä tätä kauneutta, mutta se ei myöskään aseta sitä ylimmäksi.

Anonyymi00078 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=fS9xh0RvM00&list=RDfS9xh0RvM00

Häntä ei ole helppo pitää pelkästään järjestelmän yhtenä osana, koska hänen olemuksessaan on jotakin rajaa rikkovaa. Hän seisoo siinä kohdassa, missä henkinen ja aineellinen koskettavat toisiaan. Siksi hänestä puhuessa sanat alkavat muistuttaa enemmän vanhempaa, laajempaa perinnettä – sitä, jossa tietoisuus ja energia, hiljaisuus ja liike nähdään toistensa peileinä.
Kun Śiva ja Pārvatī näyttäytyvät yhtenä kokonaisuutena, kosmisena parina joka yhdessä kantaa todellisuutta, ollaan jo lähempänä toista tapaa nähdä maailma – sellaista, jossa heidän liittonsa ei ole vain merkittävä, vaan perustava. Gaudiya-ajattelu ei kiellä tätä kauneutta, mutta se ei myöskään aseta sitä ylimmäksi.

Sen sijaan se katsoo vielä pidemmälle ja sanoo, että kaiken tämänkin takana on lähde, johon myös Śiva suuntautuu. Ja juuri siksi hänen asemansa on niin erityinen: hän ei ole huipulla seisova hahmo, vaan se, joka kääntyy kohti huippua täydellisellä vilpittömyydellä. Hänestä tulee silta – ei siksi että hän olisi kaiken alku, vaan siksi että hän osoittaa suunnan.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Sen sijaan se katsoo vielä pidemmälle ja sanoo, että kaiken tämänkin takana on lähde, johon myös Śiva suuntautuu. Ja juuri siksi hänen asemansa on niin erityinen: hän ei ole huipulla seisova hahmo, vaan se, joka kääntyy kohti huippua täydellisellä vilpittömyydellä. Hänestä tulee silta – ei siksi että hän olisi kaiken alku, vaan siksi että hän osoittaa suunnan.

Todellinen guru ei ole se, joka seisoo muiden yläpuolella ja vastaanottaa kunnioitusta, vaan se, joka on täysin läpinäkyvä jumalalliselle totuudelle. Śiva on tässä mielessä korkein opettaja, koska hän ei opeta vain sanoilla, vaan olemuksellaan: hän näyttää, mitä tarkoittaa olla täysin kiinnittymättä mihinkään, mutta silti olla täysin kiinnittynyt Jumalaan.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Todellinen guru ei ole se, joka seisoo muiden yläpuolella ja vastaanottaa kunnioitusta, vaan se, joka on täysin läpinäkyvä jumalalliselle totuudelle. Śiva on tässä mielessä korkein opettaja, koska hän ei opeta vain sanoilla, vaan olemuksellaan: hän näyttää, mitä tarkoittaa olla täysin kiinnittymättä mihinkään, mutta silti olla täysin kiinnittynyt Jumalaan.

!!!

Anonyymi00078 kirjoitti:

Todellinen guru ei ole se, joka seisoo muiden yläpuolella ja vastaanottaa kunnioitusta, vaan se, joka on täysin läpinäkyvä jumalalliselle totuudelle. Śiva on tässä mielessä korkein opettaja, koska hän ei opeta vain sanoilla, vaan olemuksellaan: hän näyttää, mitä tarkoittaa olla täysin kiinnittymättä mihinkään, mutta silti olla täysin kiinnittynyt Jumalaan.

Hänen “välinpitämättömyytensä” sosiaalista kunnioitusta kohtaan – kuten Daksha Yajna -kertomuksessa – ei siis ole ylimielisyyttä. Se on merkki siitä, että hän ei elä yhteiskunnallisten hierarkioiden tasolla lainkaan. Hän ei jätä kunnioittamatta siksi, että olisi muiden yläpuolella, vaan siksi että hänen huomionsa on jo suunnattu johonkin äärettömästi korkeampaan.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Hänen “välinpitämättömyytensä” sosiaalista kunnioitusta kohtaan – kuten Daksha Yajna -kertomuksessa – ei siis ole ylimielisyyttä. Se on merkki siitä, että hän ei elä yhteiskunnallisten hierarkioiden tasolla lainkaan. Hän ei jätä kunnioittamatta siksi, että olisi muiden yläpuolella, vaan siksi että hänen huomionsa on jo suunnattu johonkin äärettömästi korkeampaan.

Ja silti, juuri tässä piilee paradoksi: vaikka hänen ei “tarvitse” osoittaa kunnioitusta, hän tekee sen sisäisesti jatkuvasti. Hänen koko olemuksensa on hiljaista kunnioitusta ja antautumista. Hän on suurin opettaja siksi, että hän on suurin bhakta – ei siksi, että hän olisi vapaa kunnioituksesta, vaan siksi, että hän on täysin täynnä sitä oikeaa kohdetta kohtaan.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Ja silti, juuri tässä piilee paradoksi: vaikka hänen ei “tarvitse” osoittaa kunnioitusta, hän tekee sen sisäisesti jatkuvasti. Hänen koko olemuksensa on hiljaista kunnioitusta ja antautumista. Hän on suurin opettaja siksi, että hän on suurin bhakta – ei siksi, että hän olisi vapaa kunnioituksesta, vaan siksi, että hän on täysin täynnä sitä oikeaa kohdetta kohtaan.

Niinpä lause saa syvemmän merkityksen. Opettaja ei tarvitse kunnioitusta, koska hän ei elä itselleen. Mutta juuri siksi hän kunnioittaa täydellisesti sitä, mikä on kaiken lähde – ja opettaa muita tekemään samoin, ei käskemällä, vaan olemalla itse se esimerkki.

Śiva ei loista siksi, että hän vaatisi itselleen korkeinta asemaa, vaan siksi, ettei hänellä ole tarvetta vaatia sitä. Hänen suuruutensa ei kaipaa tunnustusta, eikä hänen jumalallinen arvokkuutensa tarvitse vertailua. Hän seisoo hiljaisuudessa, joka on syvempi kuin sanat, ja hänen olemuksessaan ilmenee voima, joka ei pyri hallitsemaan vaan vapauttamaan.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Śiva ei loista siksi, että hän vaatisi itselleen korkeinta asemaa, vaan siksi, ettei hänellä ole tarvetta vaatia sitä. Hänen suuruutensa ei kaipaa tunnustusta, eikä hänen jumalallinen arvokkuutensa tarvitse vertailua. Hän seisoo hiljaisuudessa, joka on syvempi kuin sanat, ja hänen olemuksessaan ilmenee voima, joka ei pyri hallitsemaan vaan vapauttamaan.

https://www.youtube.com/watch?v=fS9xh0RvM00&list=RDfS9xh0RvM00


Juuri tässä piilee hänen ainutlaatuisuutensa. Hänestä tulee esikuva ei vallan, vaan luopumisen kautta; ei itsensä korottamisen, vaan täydellisen antautumisen kautta. Hän ei kilpaile sillä jumalallinen rakkaus ei tunne kilpailua.

Anonyymi00087 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=fS9xh0RvM00&list=RDfS9xh0RvM00


Juuri tässä piilee hänen ainutlaatuisuutensa. Hänestä tulee esikuva ei vallan, vaan luopumisen kautta; ei itsensä korottamisen, vaan täydellisen antautumisen kautta. Hän ei kilpaile sillä jumalallinen rakkaus ei tunne kilpailua.

https://www.youtube.com/watch?v=fS9xh0RvM00&list=RDfS9xh0RvM00

Śivan suuruus tulee näkyväksi juuri siinä, että hän voi olla äärettömän suuri ilman, että hänen tarvitsee julistaa sitä. Hänen hiljaisuutensa on hänen opetuksensa, hänen luopumisensa hänen voimansa ja hänen antaumuksensa hänen kirkkautensa.
Hän osoittaa, ettei todellinen suuruus synny siitä, kuinka korkealle ihminen tai jumalallinen olento asettaa itsensä, vaan siitä, kuinka täydellisesti hän kykenee rakastamaan ja antautumaan.

Anonyymi00087 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=fS9xh0RvM00&list=RDfS9xh0RvM00

Śivan suuruus tulee näkyväksi juuri siinä, että hän voi olla äärettömän suuri ilman, että hänen tarvitsee julistaa sitä. Hänen hiljaisuutensa on hänen opetuksensa, hänen luopumisensa hänen voimansa ja hänen antaumuksensa hänen kirkkautensa.
Hän osoittaa, ettei todellinen suuruus synny siitä, kuinka korkealle ihminen tai jumalallinen olento asettaa itsensä, vaan siitä, kuinka täydellisesti hän kykenee rakastamaan ja antautumaan.

Śiva ei tavoittele korkeinta paikkaa – hän tekee antautumisesta itsessään korkeimman ilmaisun.
Om Namaḥ Śivāya.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Śiva ei tavoittele korkeinta paikkaa – hän tekee antautumisesta itsessään korkeimman ilmaisun.
Om Namaḥ Śivāya.

Śiva ei loista siksi, että hän vaatisi itselleen korkeinta asemaa, vaan siksi, ettei hänen olemuksensa tarvitse sellaista vaatimusta. Hänen suuruutensa ei perustu siihen, että hänet asetettaisiin kaikkien yläpuolelle, vaan siihen, että hän kykenee seisomaan ilman tarvetta nousta kenenkään yläpuolelle. Siinä missä maailma etsii arvoaan asemasta, tunnustuksesta ja vallasta, Śivan olemuksessa avautuu toisenlainen suuruus: sellainen, joka ei pyydä mitään itselleen eikä menetä mitään luopuessaan.
Hän ei puolusta jumalallista arvokkuuttaan kilpailemalla, eikä hänen tarvitse osoittaa ylemmyyttään toisen kustannuksella. Hänessä on hiljaisuus, joka ei ole tyhjyyttä, vaan täydellisyyttä; luopuminen, joka ei ole heikkoutta, vaan vapautta; ja antautuminen, joka ei ole oman olemuksen kadottamista, vaan rakkauden syvintä ilmaisua.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Śiva ei loista siksi, että hän vaatisi itselleen korkeinta asemaa, vaan siksi, ettei hänen olemuksensa tarvitse sellaista vaatimusta. Hänen suuruutensa ei perustu siihen, että hänet asetettaisiin kaikkien yläpuolelle, vaan siihen, että hän kykenee seisomaan ilman tarvetta nousta kenenkään yläpuolelle. Siinä missä maailma etsii arvoaan asemasta, tunnustuksesta ja vallasta, Śivan olemuksessa avautuu toisenlainen suuruus: sellainen, joka ei pyydä mitään itselleen eikä menetä mitään luopuessaan.
Hän ei puolusta jumalallista arvokkuuttaan kilpailemalla, eikä hänen tarvitse osoittaa ylemmyyttään toisen kustannuksella. Hänessä on hiljaisuus, joka ei ole tyhjyyttä, vaan täydellisyyttä; luopuminen, joka ei ole heikkoutta, vaan vapautta; ja antautuminen, joka ei ole oman olemuksen kadottamista, vaan rakkauden syvintä ilmaisua.

https://www.youtube.com/watch?v=fS9xh0RvM00&list=RDfS9xh0RvM00

Hänen hahmossaan on jotakin, mikä ylittää tavallisen käsityksemme voimasta. Hän kantaa tuhoa, mutta ei tuhoa rakkauden mahdollisuutta. Hän elää askeesissa, mutta ei ole vailla rakkautta. Hän seisoo maailman rajalla, tuhkan ja hiljaisuuden keskellä, mutta hänen sydämensä suuntautuu kohti jumalallista. Hän ei tarvitse maailman loistoa, koska hänen rikkautensa ei ole siitä riippuvainen.
Ja juuri siksi Śiva on niin syvästi kunnioitettava: hän ei tee itsestään palvonnan kohdetta vaatimalla sitä, vaan hänen olemuksensa itsessään herättää kunnioitusta. Hänessä on sellaista nöyryyttä, joka ei alenna, vaan kohottaa; sellaista luopumista, joka ei köyhdytä, vaan paljastaa sisäisen äärettömyyden.

Anonyymi00087 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=fS9xh0RvM00&list=RDfS9xh0RvM00

Hänen hahmossaan on jotakin, mikä ylittää tavallisen käsityksemme voimasta. Hän kantaa tuhoa, mutta ei tuhoa rakkauden mahdollisuutta. Hän elää askeesissa, mutta ei ole vailla rakkautta. Hän seisoo maailman rajalla, tuhkan ja hiljaisuuden keskellä, mutta hänen sydämensä suuntautuu kohti jumalallista. Hän ei tarvitse maailman loistoa, koska hänen rikkautensa ei ole siitä riippuvainen.
Ja juuri siksi Śiva on niin syvästi kunnioitettava: hän ei tee itsestään palvonnan kohdetta vaatimalla sitä, vaan hänen olemuksensa itsessään herättää kunnioitusta. Hänessä on sellaista nöyryyttä, joka ei alenna, vaan kohottaa; sellaista luopumista, joka ei köyhdytä, vaan paljastaa sisäisen äärettömyyden.

Pārvatī tuo tähän kokonaisuuteen oman ulottuvuutensa. Hänen kauttaan Śivan hiljaisuus ei jää liikkumattomaksi tyhjyydeksi, vaan saa rinnalleen rakkauden, energian ja elämän täyteyden. Śiva ja Śakti muistuttavat siitä, että hiljaisuus ja liike, tietoisuus ja energia, vetäytyminen ja ilmentyminen eivät ole vain vastakohtia, vaan todellisuuden syviä toisiaan täydentäviä ulottuvuuksia.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Pārvatī tuo tähän kokonaisuuteen oman ulottuvuutensa. Hänen kauttaan Śivan hiljaisuus ei jää liikkumattomaksi tyhjyydeksi, vaan saa rinnalleen rakkauden, energian ja elämän täyteyden. Śiva ja Śakti muistuttavat siitä, että hiljaisuus ja liike, tietoisuus ja energia, vetäytyminen ja ilmentyminen eivät ole vain vastakohtia, vaan todellisuuden syviä toisiaan täydentäviä ulottuvuuksia.

Śiva osoittaa, että rakkaudessa ei ole tarvetta kilpailla, antaumuksessa ei ole häpeää eikä todellisessa jumalallisessa arvokkuudessa ole tarvetta puolustaa itseään.
Hänestä loistaa suuruus, joka ei pyydä tulla nähdyksi – ja juuri siksi sitä on niin vaikea olla näkemättä.
Om Namaḥ Śivāya.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Śiva osoittaa, että rakkaudessa ei ole tarvetta kilpailla, antaumuksessa ei ole häpeää eikä todellisessa jumalallisessa arvokkuudessa ole tarvetta puolustaa itseään.
Hänestä loistaa suuruus, joka ei pyydä tulla nähdyksi – ja juuri siksi sitä on niin vaikea olla näkemättä.
Om Namaḥ Śivāya.

Śiva voidaan nähdä tämän rakkauden äärimmäisenä esimerkkinä: hänellä on voimaa, mutta hän ei tee voimasta valtansa perustetta. Hänellä on jumalallinen asema, mutta hän ei tee asemasta minuutensa keskustaa.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Śiva voidaan nähdä tämän rakkauden äärimmäisenä esimerkkinä: hänellä on voimaa, mutta hän ei tee voimasta valtansa perustetta. Hänellä on jumalallinen asema, mutta hän ei tee asemasta minuutensa keskustaa.

Śivan suuruus avautuu kaikkein syvimmillään siinä, ettei hän rakenna itseään oman suuruutensa ympärille. Hänellä ei ole tarvetta korostaa asemaansa, puolustaa kunniaansa tai vaatia maailmaa tunnustamaan hänen ylemmyytensä. Hän ei etsi itseään muiden katseista, sillä hänen olemuksensa ei ole riippuvainen siitä, miten maailma hänet näkee. Hänen arvokkuutensa ei synny tunnustuksesta, eikä se vähene sen puutteesta.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Śivan suuruus avautuu kaikkein syvimmillään siinä, ettei hän rakenna itseään oman suuruutensa ympärille. Hänellä ei ole tarvetta korostaa asemaansa, puolustaa kunniaansa tai vaatia maailmaa tunnustamaan hänen ylemmyytensä. Hän ei etsi itseään muiden katseista, sillä hänen olemuksensa ei ole riippuvainen siitä, miten maailma hänet näkee. Hänen arvokkuutensa ei synny tunnustuksesta, eikä se vähene sen puutteesta.

https://www.youtube.com/watch?v=fS9xh0RvM00&list=RDfS9xh0RvM00

Hän kantaa tuhoa, mutta ei tuhoa rakkauden mahdollisuutta. Hänen tuhonsa ei ole pelkkää hävittämistä, vaan myös niiden sidosten, harhojen ja kiinnittymisten murtamista, jotka estävät olentoa näkemästä todellisuutta syvemmin. Hän seisoo siellä, missä muodot katoavat ja kaikki ulkoinen menettää merkityksensä. Mutta juuri siellä, missä maailma näkee lopun, voidaan hänen hahmossaan nähdä myös vapautumisen mahdollisuus. Hän ei pelkää katoavaisuutta, sillä hän ei rakenna olemassaoloaan katoavaisen varaan.
Hän elää askeesissa, mutta ei ole vailla rakkautta. Hänen vetäytymisensä ei merkitse sydämen sulkeutumista, eikä hänen yksinäisyytensä tarkoita kyvyttömyyttä rakastaa. Päinvastoin hänen askeesinsa voidaan ymmärtää vapautumisena sellaisista haluista, jotka tekevät rakkaudesta omistamista, riippuvuutta ja vaatimusta. Hän ei tarvitse toista täyttämään omaa tyhjyyttään. Hän ei rakasta saadakseen jotakin takaisin. Hänen olemuksessaan rakkaus voi olla olemassa ilman omistamisen tarvetta.

Anonyymi00087 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=fS9xh0RvM00&list=RDfS9xh0RvM00

Hän kantaa tuhoa, mutta ei tuhoa rakkauden mahdollisuutta. Hänen tuhonsa ei ole pelkkää hävittämistä, vaan myös niiden sidosten, harhojen ja kiinnittymisten murtamista, jotka estävät olentoa näkemästä todellisuutta syvemmin. Hän seisoo siellä, missä muodot katoavat ja kaikki ulkoinen menettää merkityksensä. Mutta juuri siellä, missä maailma näkee lopun, voidaan hänen hahmossaan nähdä myös vapautumisen mahdollisuus. Hän ei pelkää katoavaisuutta, sillä hän ei rakenna olemassaoloaan katoavaisen varaan.
Hän elää askeesissa, mutta ei ole vailla rakkautta. Hänen vetäytymisensä ei merkitse sydämen sulkeutumista, eikä hänen yksinäisyytensä tarkoita kyvyttömyyttä rakastaa. Päinvastoin hänen askeesinsa voidaan ymmärtää vapautumisena sellaisista haluista, jotka tekevät rakkaudesta omistamista, riippuvuutta ja vaatimusta. Hän ei tarvitse toista täyttämään omaa tyhjyyttään. Hän ei rakasta saadakseen jotakin takaisin. Hänen olemuksessaan rakkaus voi olla olemassa ilman omistamisen tarvetta.

Siksi hänen suhteensa Pārvatīin on niin merkityksellinen. Śiva ei ole pelkästään maailmasta vetäytyvä askeetti, vaan myös rakastava puoliso. Hänen rinnallaan Pārvatī tuo esiin sen, ettei hengellinen vapaus merkitse elämän tai rakkauden hylkäämistä. Śakti on elämän liike, voima ja ilmentyminen, kun taas Śivan hiljaisuus muistuttaa tietoisuudesta, joka ei huku ilmentymisen moninaisuuteen. Heidän suhteessaan vetäytyminen ja läheisyys, hiljaisuus ja liike sekä vapaus ja rakkaus voivat kohdata ilman, että toinen mitätöi toisen.
Hän seisoo maailman rajalla, tuhkan ja hiljaisuuden keskellä. Tuhka muistuttaa kaiken aineellisen katoavaisuudesta: kauneus, asema, omaisuus, maine ja ruumiillinen loisto palaavat lopulta siihen, mistä ne ovat muodostuneet. Śiva ei kuitenkaan käännä katsettaan pois maailmasta siksi, että maailma olisi hänelle arvoton. Hän näkee sen läpi. Hän ei sekoita katoavaista ikuiseen eikä ulkoista sisäiseen. Hän voi olla läsnä maailmassa olematta sen omistama.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Siksi hänen suhteensa Pārvatīin on niin merkityksellinen. Śiva ei ole pelkästään maailmasta vetäytyvä askeetti, vaan myös rakastava puoliso. Hänen rinnallaan Pārvatī tuo esiin sen, ettei hengellinen vapaus merkitse elämän tai rakkauden hylkäämistä. Śakti on elämän liike, voima ja ilmentyminen, kun taas Śivan hiljaisuus muistuttaa tietoisuudesta, joka ei huku ilmentymisen moninaisuuteen. Heidän suhteessaan vetäytyminen ja läheisyys, hiljaisuus ja liike sekä vapaus ja rakkaus voivat kohdata ilman, että toinen mitätöi toisen.
Hän seisoo maailman rajalla, tuhkan ja hiljaisuuden keskellä. Tuhka muistuttaa kaiken aineellisen katoavaisuudesta: kauneus, asema, omaisuus, maine ja ruumiillinen loisto palaavat lopulta siihen, mistä ne ovat muodostuneet. Śiva ei kuitenkaan käännä katsettaan pois maailmasta siksi, että maailma olisi hänelle arvoton. Hän näkee sen läpi. Hän ei sekoita katoavaista ikuiseen eikä ulkoista sisäiseen. Hän voi olla läsnä maailmassa olematta sen omistama.

Tässä on hänen luopumisensa syvin merkitys. Hän ei luovu siksi, ettei hänellä olisi mitään, vaan siksi, ettei mikään katoavainen voi sitoa hänen olemustaan. Hän ei tarvitse kruunua, valtaistuinta tai maailman ylistystä. Hän ei tarvitse ulkoista loistoa, sillä hänen rikkautensa ei ole riippuvainen siitä, mitä hän omistaa tai mitä muut hänelle antavat.
Ehkä kaikkein koskettavinta Śivassa on kuitenkin se, ettei hänen voimansa tee hänestä välinpitämätöntä. Hän ei ole suuri siksi, että hän olisi kaukana kaikesta kärsimyksestä, vaan siksi, että hän voi kohdata olemassaolon kaikkein synkimmätkin puolet menettämättä jumalallista luonnettaan. Hän ei pakene tuhoa, kuolemaa tai maailman ristiriitoja. Hän kantaa niiden painoa, mutta ei anna niiden määrittää sydämensä suuntaa.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Tässä on hänen luopumisensa syvin merkitys. Hän ei luovu siksi, ettei hänellä olisi mitään, vaan siksi, ettei mikään katoavainen voi sitoa hänen olemustaan. Hän ei tarvitse kruunua, valtaistuinta tai maailman ylistystä. Hän ei tarvitse ulkoista loistoa, sillä hänen rikkautensa ei ole riippuvainen siitä, mitä hän omistaa tai mitä muut hänelle antavat.
Ehkä kaikkein koskettavinta Śivassa on kuitenkin se, ettei hänen voimansa tee hänestä välinpitämätöntä. Hän ei ole suuri siksi, että hän olisi kaukana kaikesta kärsimyksestä, vaan siksi, että hän voi kohdata olemassaolon kaikkein synkimmätkin puolet menettämättä jumalallista luonnettaan. Hän ei pakene tuhoa, kuolemaa tai maailman ristiriitoja. Hän kantaa niiden painoa, mutta ei anna niiden määrittää sydämensä suuntaa.

Śiva on suuri, koska hän ei tarvitse suuruuttaan todistaakseen itseään. Hänellä on voima, mutta hän ei tarvitse valtaa. Hänellä on arvokkuus, mutta hän ei vaadi kunnioitusta. Hänellä on vapaus, mutta hän ei ole vailla rakkautta. Hän voi luopua kaikesta menettämättä mitään siitä, mikä hänen olemuksessaan on todella ikuista.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Śiva on suuri, koska hän ei tarvitse suuruuttaan todistaakseen itseään. Hänellä on voima, mutta hän ei tarvitse valtaa. Hänellä on arvokkuus, mutta hän ei vaadi kunnioitusta. Hänellä on vapaus, mutta hän ei ole vailla rakkautta. Hän voi luopua kaikesta menettämättä mitään siitä, mikä hänen olemuksessaan on todella ikuista.

Hän ei loista siksi, että maailma palvoisi häntä. Hän loistaa, koska hänen ei tarvitse pyytää maailmalta mitään ollakseen äärettömän arvokas.
Om Namaḥ Śivāya.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Hän ei loista siksi, että maailma palvoisi häntä. Hän loistaa, koska hänen ei tarvitse pyytää maailmalta mitään ollakseen äärettömän arvokas.
Om Namaḥ Śivāya.

Śivan luopuminen ei ole rakkaudesta luopumista, vaan omistamisen tarpeesta luopumista.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Siksi hänen suhteensa Pārvatīin on niin merkityksellinen. Śiva ei ole pelkästään maailmasta vetäytyvä askeetti, vaan myös rakastava puoliso. Hänen rinnallaan Pārvatī tuo esiin sen, ettei hengellinen vapaus merkitse elämän tai rakkauden hylkäämistä. Śakti on elämän liike, voima ja ilmentyminen, kun taas Śivan hiljaisuus muistuttaa tietoisuudesta, joka ei huku ilmentymisen moninaisuuteen. Heidän suhteessaan vetäytyminen ja läheisyys, hiljaisuus ja liike sekä vapaus ja rakkaus voivat kohdata ilman, että toinen mitätöi toisen.
Hän seisoo maailman rajalla, tuhkan ja hiljaisuuden keskellä. Tuhka muistuttaa kaiken aineellisen katoavaisuudesta: kauneus, asema, omaisuus, maine ja ruumiillinen loisto palaavat lopulta siihen, mistä ne ovat muodostuneet. Śiva ei kuitenkaan käännä katsettaan pois maailmasta siksi, että maailma olisi hänelle arvoton. Hän näkee sen läpi. Hän ei sekoita katoavaista ikuiseen eikä ulkoista sisäiseen. Hän voi olla läsnä maailmassa olematta sen omistama.

Hän elää askeesissa, mutta ei ole vailla rakkautta. Hänen vetäytymisensä ei merkitse sydämen sulkeutumista, eikä hänen yksinäisyytensä tarkoita kyvyttömyyttä rakastaa.

Anonyymi00107 kirjoitti:

Hän elää askeesissa, mutta ei ole vailla rakkautta. Hänen vetäytymisensä ei merkitse sydämen sulkeutumista, eikä hänen yksinäisyytensä tarkoita kyvyttömyyttä rakastaa.

Śiva ei loista siksi, että hän vaatisi itselleen korkeinta asemaa, vaan siksi, ettei hänellä ole tarvetta vaatia sitä. Hänen suuruutensa ei kaipaa tunnustusta, eikä hänen jumalallinen arvokkuutensa tarvitse vertailua.