Lokakuun yössä - Kaarlo Sarkia
Kuin loistaa kirkkahasti
kuu, sirppi laivahan!
Ma joen rantaan asti
nään kentän kostean.
Siell’ usva-aaveet mataa
veen pintaa himmeää,
ja puista verta sataa,
mi mustaan maahan jää.
Niin syys, niin syys on tullut!
Puu, ruoho lakastui.
Vain haavelinnut hullut
yömustaa vettä ui.
Mut vaikertelet turhaan
sa eessä viikatteen:
Se tottunut on murhaan
jo sataan, tuhanteen.
Noin nousee kirkkahana
tuo sirppi Kohtalon.
Vain puuttuu viime sana
ja tilis tehty on.
Kuin loistaa kirkkahasti
kuu, sirppi laivahan!
Ma joen rantaan asti
nään kentän kostean.
Siell’ usva-aaveet mataa
veen pintaa himmeää,
ja puista verta sataa,
mi mustaan maahan jää.
Niin syys, niin syys on tullut!
Puu, ruoho lakastui.
Vain haavelinnut hullut
yömustaa vettä ui.
Mut vaikertelet turhaan
sa eessä viikatteen:
Se tottunut on murhaan
jo sataan, tuhanteen.
Noin nousee kirkkahana
tuo sirppi Kohtalon.
Vain puuttuu viime sana
ja tilis tehty on.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Peittelin juuri arimpia ruusujani havuilla, ja huomasin kaksi punaista Europeana-ruusua kukkimassa. Mieleen tuli Thomas Mooren runo The last rose of summer, joka on tullut tunnetuksi irlantilaisen kansanlaulun sanoina. Sävelmä on huikaisevan kaunis , siinä on kuulasta syksyistä kirkkautta, ja yleensäkin pidän "irkkumusiikista". Esimerkiksi Marjatta Leppänen on suomeksi tätä haikean surumielistä laulua laulanut.
Tämä on kesän viimeinen ruusu,
joka jäi yksin kukkimaan,
kaikki sen ihanat kumppanit
ovat kuihtuneet ja poissa.
Lähistöllä ei ole sen kaltaista
kukkaa tai ruusunnuppua,
joka punastuisi sen punastuessa
tai vastaisi katseeseen.
En jätä sinua, sinä yksinäinen,
kuihtumaan pystyyn,
koska ihanaiset nukkuvat,
mene nukkumaan heidän kanssaan,
niinpä sirottelen ystävällisesti
lehtesi vuoteelle,
jolla puutarhan toverisi
makaavat tuoksuttomina ja kuolleina.
Runosta on useita suomennoksia, tämä on Matti Järvisen suomennoksesta. Runo jatkaa kuvaa yksinäisyydestä ja väsymyksestä, kun ystävyydet rapistuvat ja rakkaus hajoaa, ja lopuksi kysyy: Oi! Kukapa asustaisi tässä kolkossa maailmassa yksinään?
https://www.bing.com/videos/riverview/relatedvideo?q=kesän+viime+ruusu+leppänen+youtube&mid=733B4D9D0DE9B59C59F6733B4D9D0DE9B59C59F6&churl=https://www.youtube.com/channel/UCDXn6M9tm3J57fwy2GUzYdw&FORM=VIRE
Videon tuonti ei valitettavasti onnistunut.
Tarkotatsätsä tätä
https://www.youtube.com/watch?v=o5XuTM5v7QQ
https://www.youtube.com/watch?v=0IA2zZqb2ag
Juuri tätä laulua tarkoitan, kiitos kun lähetit !
Päivi Paununkin tulkinta on tosi kaunis.
Joko syksyn värien aika koitti,
syyssateetkin tekee tuloaan.
Kodin lämmin rauha
suven riemut voitti,
talven kaamokseen
hiljaa laskeudutaan.
Lumentuloon on vielä aikaa vähän
sitä saadaan vielä odottaa.
Valkeuden tuo se aikaan tähän,
pois kaiken harmauden karkoittaa.
Birgit Ahokas
Paras syksyruno on se missä kaksi vanhaa varista istuu aidalla , on syksy ja sataa. En osaa kopsata sanojaKansakoulusta muistan Syksy jo saa, harmaa on maa.
Takatalvi törkein
intiaanikesää hakkaa nyrkein
Ilmastonmuutokselta apua pyydän
nyt tänne nudistiranta
rasvattava on jättilollot
Ugh olen puhunut
Sitä ei ymmärrä tollot
Kun syksyllä peippo lähtee
ja laulu häviää
ja metsä on aivan tyhjä,
niin puilla on ikävää.
Sen vuoksi tulee tuuli
ja oksia kiertelee,
se tekee pesiä puihin
ja niissä humisee.
Ja kun pieniä peippojansa
puu muistaa suruissaan,
niin tuulen hassu laulu
sen panee nauramaan.
– Aale Tynni