Kätesi mun kädelleni veit.
Niin hellästi ja varoen sen teit.
Mutt` sydämeni arka lintunen,
nousi säikähtäen siivilleen.
Lensi sydän vavahdellen
metsän hämärään,
suruisasti viserteli mennessään.
Itki arkuuttansa pieni lintunen,
tahtonut kun olisi
se jäädä paikalleen,
pesän rakentaa sun kämmeneen.
Niin hellästi ja varoen sen teit.
Mutt` sydämeni arka lintunen,
nousi säikähtäen siivilleen.
Lensi sydän vavahdellen
metsän hämärään,
suruisasti viserteli mennessään.
Itki arkuuttansa pieni lintunen,
tahtonut kun olisi
se jäädä paikalleen,
pesän rakentaa sun kämmeneen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Herkkä, kaunis ja pieni. Kaunista Anna!
Kiitos vastauksestasi "mää vaan", kuka "mää" sitten lienetkään. )
Onkohan "arka lintu" jokaisen sydämessä, ainakin elämän jossakin vaiheessa ? Tuskin "rakkauden maaperällä" kukaan kovin rohkea on.
eivät pelottaneet talvimuutot,
eivät matkoilla pedot,
öinen metsäkin turvan tarjosi
vaan löysi lintunen tunteen voimakkaan,
sitä itsessään säikähtäen,
tuli varoittamatta
sydän oli jäädä halunnut
tiedän oikean pesän kestävän tuulenkin,
linnun takaisin löytävän tien
--------
kaunis oli runosi, tuli sitten elämästä tai ohikiitävistä ajatuksista :)
ensimmäistä nimitän tunteiksi ja täydeksi,
jälkimmäistä viisasteluksi, seurauksia elämän tappioiksi...
jotka tosin ovat osa elämää nekin, kasvattavin.
usein parhain seurauksin, myöhemmin, tai yleensä ennemmin :)
runo ja kaunis vertauskuva sydämen lintusesta..