Śrī Kṛṣṇa palvelee bhaktojaan nöyrästi. Erityisen merkittävä on kertomus siitä, kuinka Kṛṣṇa pesee vieraidensa ja bhaktojensa jalat.
Tässä on kuitenkin hyvä erottaa kaksi asiaa:
Kṛṣṇa pesee bhaktojen tai vieraiden jalat konkreettisena palveluksena.
Kṛṣṇa toimii bhaktojen palvelijana (bhakta-vatsala), vaikka hän on kaikkien palvonnan kohde.
Kṛṣṇa pesee Sudāmān jalat – Śrīmad-Bhāgavatam 10.80.20
Erittäin selkeä viite
Tämä on ehkä kaikkein vaikuttavin esimerkki.
Sanskritinkielinen teksti:
upahṛtyāvanijyāsya pādau pādāvanejanīḥ agrahīc chirasā rājan bhagavān loka-pāvanaḥ
IAST ja merkitys:
Kṛṣṇa itse pesee ystävänsä Sudāmān jalat ja ottaa pesuveden omalle päälleen.
Tässä on erityisen koskettava teologinen yksityiskohta: Hän, joka puhdistaa koko maailman (loka-pāvanaḥ), ottaa bhaktansa jalkojen pesuveden päähänsä.
Lähde: Śrīmad-Bhāgavatam 10.80.20–22 .
Tässä on kuitenkin hyvä erottaa kaksi asiaa:
Kṛṣṇa pesee bhaktojen tai vieraiden jalat konkreettisena palveluksena.
Kṛṣṇa toimii bhaktojen palvelijana (bhakta-vatsala), vaikka hän on kaikkien palvonnan kohde.
Kṛṣṇa pesee Sudāmān jalat – Śrīmad-Bhāgavatam 10.80.20
Erittäin selkeä viite
Tämä on ehkä kaikkein vaikuttavin esimerkki.
Sanskritinkielinen teksti:
upahṛtyāvanijyāsya pādau pādāvanejanīḥ agrahīc chirasā rājan bhagavān loka-pāvanaḥ
IAST ja merkitys:
Kṛṣṇa itse pesee ystävänsä Sudāmān jalat ja ottaa pesuveden omalle päälleen.
Tässä on erityisen koskettava teologinen yksityiskohta: Hän, joka puhdistaa koko maailman (loka-pāvanaḥ), ottaa bhaktansa jalkojen pesuveden päähänsä.
Lähde: Śrīmad-Bhāgavatam 10.80.20–22 .
Vastaukset 137
Vanhimmat
https://vedabase.io/en/library/sb/10/80/20-22/
Kṛṣṇa pesee vieraiden jalat Rājasūya-yajñassa – Śrīmad-Bhāgavatam 10.75.4–5
Suora viittaus useiden vieraiden palvelemiseen
Yudhiṣṭhiran Rājasūya-uhrissa Kṛṣṇa ottaa tehtäväkseen vieraiden jalkojen pesemisen.
Bhāgavatamin kuvaus:
arjunaḥ kṛṣṇam āśritya pāda-prakṣālanādikam
Tässä yhteydessä kerrotaan, että Kṛṣṇa pesee kokoontuneiden vieraiden jalat osana palvelutehtäviä.
https://vedabase.io/en/library/sb/10/75/4-7/
Mikä on näiden kertomusten teologinen merkitys?
Pinteessämme nämä kertomukset ovat erityisen merkittäviä.
Niissä ilmenee periaate, että:
Bhagavān ei ainoastaan ota vastaan bhaktan palvelusta.
Hän myös itse palvelee bhaktaansa.
Kṛṣṇan ja bhaktan välinen rakkaus ei ole pelkkää yksisuuntaista palvontaa.
Kṛṣṇa antaa bhaktansa rakkaudelle poikkeuksellisen suuren arvon.
Tätä liittyy käsitteeseen bhakta-vātsalya – Kṛṣṇan hellä rakkaus bhaktojaan kohtaan.
Śrīmad-Bhāgavatamin lukuja 10.80 ja 10.75. Ne ovat suoria tekstuaalisia todisteita Kṛṣṇasta bhaktojensa palvelijana.
On useita kohtia, joissa Śrī Kṛṣṇa palvelee bhaktojaan nöyrästi. Erityisen merkittävä on kertomus siitä, kuinka Kṛṣṇa pesee vieraidensa ja bhaktojensa jalat.
Tässä on kuitenkin hyvä erottaa kaksi asiaa:
Kṛṣṇa pesee bhaktojen tai vieraiden jalat konkreettisena palveluksena.
Kṛṣṇa toimii bhaktojen palvelijana (bhakta-vatsala), vaikka hän on kaikkien palvonnan kohde.
Pesuveden ottaminen päähän tarkoittaa tässä sitä, että Kṛṣṇa nosti Nārada Munin jalkojen pesussa käytetyn veden omalle päälaelleen.
Eli Kṛṣṇa otti Nārada Munin jalkojen pesuveden päänsä päälle kunnioituksen osoituksena.
Tämä on konkreettinen palveluksen ja kunnioituksen teko. Kṛṣṇa osoittaa näin, kuinka suuresti Hän arvostaa bhaktaansa.
Kṛṣṇa pesee Nārada Munin jalat ja ottaa pesuveden päähänsä
Śrīmad-Bhāgavatam 10.69.13–16, erityisesti 10.69.15
Tämä on ehkä kaikkein voimakkain esimerkki Kṛṣṇan nöyrästä palveluksesta.
Nārada Muni saapuu Kṛṣṇan palatsiin Dvārakāassa. Kṛṣṇa on siellä yhdessä Rukmiṇī-devīn kanssa.
Kun Kṛṣṇa näkee Nāradan:
Hän nousee välittömästi vuoteeltaan.
Hän kumartaa päänsä Nārada Munin jalkojen eteen.
Hän tarjoaa Nāradalle oman istumapaikkansa.
Hän pesee Nārada Munin jalat.
Hän ottaa jalkojen pesuveden omalle päälleen.
Hän palvelee ja kunnioittaa Nāradaa Veda-ohjeiden mukaisesti.
Sanskritinkielinen teksti 10.69.15:
tasyāvanijya caraṇau tad-apaḥ sva-mūrdhnā bibhraj jagad-gurutamo 'pi satāṁ patiḥ hi
Merkitys:
Herra Kṛṣṇa pesee Nārada Munin jalat ja kantaa pesuveden omalla päällään, vaikka Hän on koko maailmankaikkeuden korkein auktoriteetti.
ilti Hän ottaa Nārada Munin jalkojen pesuveden päähänsä.
Śrīla Prabhupāda selittää, että Kṛṣṇa opettaa tällä tavalla kaikille, kuinka pyhiä henkilöitä tulee kunnioittaa.
Kṛṣṇa toimii bhaktojensa palvelijana
Yksi toinen erittäin kaunis esimerkki on Kṛṣṇan ja Arjunan suhde.
Bhagavad-gītā 1.14 ja Śrīmad-Bhāgavatam 1.9.35
Kṛṣṇa suostuu Arjunan vaununajajaksi.
Ajattele tätä: maailmankaikkeuden Herra istuu palvelijan tehtävässä ja ohjaa ystävänsä hevosten vetämää vaunua.
Hän ottaa vastaan Arjunan käskyjä ja toimii hänen puolestaan.
Tämä osoittaa sakhya-bhāvan eli ystävyyden rakkaudellisen suhteen.
Nārada Munin jalkojen peseminen on konkreettinen, suoraan tekstissä kuvattu teko. Se ei ole vain vertauskuva nöyryydestä.
Kṛṣṇa todella pesee Nāradan jalat ja ottaa pesuveden päähänsä.
Ja juuri tässä näkyy Kṛṣṇan erityinen luonne: Hän ei pidä bhaktojaan merkityksettöminä alamaisina, vaan antaa heidän rakkaudelleen ja palvelukselleen äärettömän arvon.
Kṛṣṇa on bhaktojen Herra, mutta samalla Hän haluaa olla heidän palvelijansa. Tämä on yksi Śrīmad-Bhāgavatamin keskeisistä rakkauden opetuksista.
Kṛṣṇan kaikki 16 108 vaimoa ovat Lakṣmī-devīn eli jumalattaren onnen ja vaurauden hengellisen energian ilmentymiä. Tämä sanotaan suoraan Śrīla Prabhupādan teoksessa Kṛṣṇa, The Supreme Personality of Godhead, luvussa 59.
Alkuperäinen englanninkielinen kohta:
The queens of Kṛṣṇa were all expansions of the goddess of fortune, Lakṣmījī.
Suomeksi: Kṛṣṇan kaikki kuningattaret olivat onnenjumalatar Lakṣmījīn ekspansioita.
Śrī Kṛṣṇa laajentaa itsensä 16 108 erilliseksi, täydelliseksi persoonalliseksi muodoksi, jotta Hän voi olla jokaisen vaimonsa kanssa samanaikaisesti.
Kṛṣṇan kaikki 16 108 vaimoa ovat Lakṣmī-devīn eli jumalattaren onnen ja vaurauden hengellisen energian ilmentymiä.
On hämmästyttävää, että yksi ja sama Śrī Kṛṣṇa meni samanaikaisesti naimisiin 16 000 naisen kanssa eri kodeissa, vaikka Hän on yksi ja jakamaton.
Jokainen muoto oli täydellinen Kṛṣṇa
Kṛṣṇa ei jakanut itseään pienempiin osiin.
Hän ei lähettänyt yhtä osittaista jumalallista ilmentymää jokaiselle vaimolle.
Hän laajensi itsensä kokonaisiksi persoonallisiksi muodoiksi.
Jokainen vaimo sai olla henkilökohtaisesti Kṛṣṇan kanssa.
Tätä kutsutaan vaiṣṇava-teologiassa jumalalliseksi laajentumiseksi eli prakāśa-ilmentymäksi.
Nārada Muni näkee jokaisessa palatsissa Kṛṣṇan
Śrīmad-Bhāgavatam 10.69.41
Nārada näki jokaisessa palatsissa saman persoonallisen Herran, joka suoritti erilaisia uskonnollisia ja perhe-elämään liittyviä tehtäviä.
Lähde: Śrīmad-Bhāgavatam 10.69.41 .
Kṛṣṇa ei kadonnut yhdestä palatsista siirtyäkseen toiseen
Tämä on kertomuksen ydin.
Nārada kävi palatsista toiseen ja näki jokaisessa Kṛṣṇan:
Yhdessä Hän leikki lasten kanssa.
Toisessa Hän keskusteli vaimonsa kanssa.
Kolmannessa Hän suoritti uskonnollisia toimituksia.
Neljännessä Hän ruokki brahmaaneja.
Viidennessä Hän keskusteli ministeriensä kanssa.
Kṛṣṇa oli samanaikaisesti läsnä kaikissa palatseissa.
Nārada ymmärsi, ettei tämä ollut tavallinen mystinen temppu vaan Kṛṣṇan rajaton jumalallinen voima.
Kṛṣṇa ei ole rajoitettu yhteen paikkaan, yhteen kehoon.
Hän voi olla jokaisen bhaktansa kanssa henkilökohtaisesti. Hänen täydellisyytensä ei vähene, vaikka Hän laajentuu lukemattomiin täydellisiin muotoihin.
Tästä on olemassa erityinen kuvaus, jossa Kṛṣṇan eri palatseissa olevat muodot tulevat yhteen ja Kṛṣṇa ilmestyy jälleen yhtenä muotona.
Nārada Muni näkee saman Kṛṣṇan eri palatseissa
Śrīmad-Bhāgavatam 10.69.41 sanoo:
Nārada näki saman yhden Herran olevan kaikissa palatseissa.
Kaikki muodot kokoontuvat yhteen
Tähän kysymykseesi löytyy erityisen kiinnostava kuvaus teoksesta Bṛhad-bhāgavatāmṛta 2.4.164 ja sen kommentaarista.
Siinä kerrotaan, että Nārada näki Kṛṣṇan:
Tulevan jokaisesta kuningattaren palatsista erillisessä muodossa.
Kokoontuvan kaikkien muotojensa kanssa kokoushalliin.
Ilmestyvän siellä yhtenä Bhagavānin muotona.
Kun Kṛṣṇa poistui kokoushallista, yksi muoto meni eri palatseihin ja ilmestyi jälleen kussakin omana muotonaan.
Lähde: Bṛhad-bhāgavatāmṛta 2.4.164 – kommentaari .
Mitä tämä tarkoittaa teologisesti?
Tässä ei tarkoiteta, että Kṛṣṇa olisi alun perin monta erillistä jumalaa, jotka sulautuvat yhdeksi.
Kyse on yhdestä alkuperäisestä Bhagavānista, jolla on kyky ilmestyä samanaikaisesti lukemattomissa täydellisissä persoonallisissa muodoissa.
Yksi Kṛṣṇa on läsnä kaikissa palatseissa.
Jokainen kuningatar saa oman henkilökohtaisen Kṛṣṇansa.
Muodot voivat kokoontua yhteen.
Yksi Kṛṣṇa voi jälleen ilmestyä moniin palatseihin.
Tämä yksityiskohtainen kokoontumisen ja jälleen jakautumisen kuvaus on Bṛhad-bhāgavatāmṛtan kommentaarissa, ei Śrīmad-Bhāgavatamin 10.69.41:n suora kertomus.
Näin ollen muistamasi kertomus on olemassa, eikä se ole pelkkä mielikuva.
Kṛṣṇan eri ilmentymät voivat olla erilaisia myös ulkoisilta ominaisuuksiltaan ja käyttäytymiseltään.
Bṛhad-bhāgavatāmṛta 2.4.164
Tämä on sama kohta, jossa kuvataan Kṛṣṇan eri muotojen kokoontumista.
S. Gosvāmin kommentaarissa kerrotaan, että Nārada näki Kṛṣṇan tulevan jokaisesta kuningattaren palatsista omassa muodossaan kokoushalliin.
Sitten:
Eri palatseista tulleet Kṛṣṇan muodot kokoontuivat yhteen.
Kṛṣṇa oli kokoushallissa yhtenä muotona.
Poistuessaan Hän jälleen ilmeni erillisinä muotoina eri palatseissa.
Jokaisessa palatsissa Hän suoritti erilaisia leikkejä toimintoja.
Lähde: Bṛhad-bhāgavatāmṛta 2.4.164, kommentaari .
Kṛṣṇan eri muotojen erilaiset ominaisuudet
Erityisen kiinnostava on toinen lähde:
Bṛhad-bhāgavatāmṛta 2.4.158 ja sen kommentaari.
Siinä selitetään, että Bhagavānin erilaiset muodot ilmenevät bhaktojen erilaisten mieltymysten ja suhteiden mukaisesti.
Kyse ei siis ole pelkästään siitä, että Kṛṣṇa tekee eri asioita eri palatseissa. Hänen eri ilmentymillään voi olla erilaisia ominaisuuksia ja erilaisia mielialoja.
Lähde: Bṛhad-bhāgavatāmṛta 2.4.158, kommentaari .
Lähteissä vahvistetaan erilaiset muodot, erilaiset persoonalliset identiteetit ja erilaiset rakkaudelliset mielialat. Ulkoisten fyysisten erojen väittäminen vaatisi vielä oman tekstiviitteen.
Yksi tärkeä lähde on myös Śrīmad-Bhāgavatam 11.30.40:n kommentaariperinne, jossa käsitellään Kṛṣṇan eri muotojen erillisiä identiteettejä ja sitä, etteivät He ole vain mekaanisia kopioita toisistaan.
+1
Eli muistamasi ajatus erillisistä, persoonallisista Kṛṣṇan muodoista on oikea. En kuitenkaan halua väittää niiden pituuseroja tosiasiaksi ennen kuin löydämme juuri sen tekstikohdan.
https://www.wisdomlib.org/hinduism/book/brihad-bhagavatamrita-commentary/d/doc427384.html?utm
https://www.wisdomlib.org/hinduism/book/brihad-bhagavatamrita-commentary/d/doc427389.html?utm
Verse 2.4.164
https://www.wisdomlib.org/hinduism/book/brihad-bhagavatamrita-commentary/d/doc427389.html?utm
Commentary: Dig-darśinī-ṭīkā with Bhāvānuvāda
(By Śrīla Sanātana Gosvāmī himself including a deep purport of that commentary)
Now in this verse beginning with etat ca, Śrī Nārada firmly establishes this subject matter by citing the experiences of learned scholars as proof. He says, “Śrī Bhagavān is actually one Absolute Truth but He manifests in many forms. Śrī Brahmā experienced this in the Śrī Vṛndāvana pastimes. How was that? When Śrī Brahmā kidnapped the cowherd friends of Śrī Kṛṣṇa, the killer of Aghāsura, along with all the calves under their care, he experienced the oneness and variegatedness of Śrī Kṛṣṇa’s forms.”
This is described in the Tenth Canto of Śrīmad-Bhāgavatam. At that time, Bhagavān Śrī Kṛṣṇa personally expanded as the calves and cowherd boys, and thereby increased the happiness of all the gopīs and cows who had parental love for Him. In this way, Śrī Kṛṣṇa enacted His pastime as their sons and calves for one year. At the end of that year, when Brahmā returned to Vraja, he saw all those cowherd boys and calves as Bhagavān. Those forms were not illusory; Brahmā actually witnessed that They were real. Therefore, one cannot say that the original object, the original form of Bhagavān [as with the sun globe in the previous example in verse 159], is the only real form and that all others are the play of Māyā.
https://prabhupadabooks.com/cc/adi/1/71
https://sreegd.github.io/shastra-folio/sb/10/69/41/?utm
https://www.vedabase.net/sb/10/69/index.htm?utm
Akrūran ja Kṛṣṇan kohtaaminen on erityisen kiinnostava, koska siinä tapahtuu jotakin poikkeuksellista: Kṛṣṇa ja Balarāma eivät ainoastaan ota Akrūraa vastaan, vaan Balarāma itse palvelee häntä konkreettisesti. Kṛṣṇa on mukana tässä palvelutilanteessa.
Tämä löytyy Śrīmad-Bhāgavatamista 10.38.34–40.
Akrūran vastaanottamisessa jalkojen pesijä on nimenomaan Balarāma, ei Kṛṣṇa. Myöhemmässä Akrūran kodin vierailussa puolestaan Akrūra itse pesee Kṛṣṇan ja Balarāman jalat.
Balarāma on Kṛṣṇan toinen minä.
Balarāma on Kṛṣṇan ensimmäinen laajentuma (svayaṁ-prakāśa), ja häntä kuvataan Kṛṣṇan toisena minänä.
Tämä ei tarkoita kahta erillistä Jumalaa, vaan yhtä alkuperäistä Jumaluutta, joka ilmenee kahtena persoonallisena muotona.
Balarāma on Kṛṣṇan ensimmäinen laajentuma
Śrīmad-Bhāgavatam 10.1.24
Balarāma tunnetaan myös nimellä Saṅkarṣaṇa. Hän on Kṛṣṇan ensimmäinen persoonallinen laajentuma.
Kṛṣṇa ja Balarāma ovat sama alkuperäinen Jumaluus
Caitanya-caritāmṛta, Ādi 5.4
Tämä tekee Akrūran kertomuksesta vielä merkittävämmän
Kun Balarāma pesee Akrūran jalat Śrīmad-Bhāgavatamissa 10.38.38–39, kyseessä on Kṛṣṇan ensimmäisen laajentuman suorittama palvelus.
Balarāma ei ole tavallinen palvelija. Hän on itse Jumaluuden alkuperäinen laajentuma.
Siksi kertomus osoittaa erityisen voimakkaasti, kuinka korkein Jumaluus kunnioittaa bhaktojaan.
Yksi tärkeä teologinen ajatus: Kṛṣṇa ja Balarāma ovat persoonallisesti erillisiä mutta olemukseltaan yhtä. Balarāman palvelus on siksi erittäin merkittävä esimerkki Jumaluuden rakkaudellisesta palveluasenteesta bhaktojaan kohtaan.
Balarāma pesee Akrūran jalat
Śrīmad-Bhāgavatam 10.38.37–38
Tämä on tärkein kohta, kun puhutaan Akrūran palvelemisesta.
Alkuperäinen sanskrit, jae 37:
text
saṅkarṣaṇaś ca praṇatam
upaguhya mahā-manāḥ
gṛhītvā pāṇinā pāṇī
anayat sānujo gṛham
Jae 38:
text
pṛṣṭvātha sv-āgataṁ tasmai
nivedya ca varāsanam
prakṣālya vidhi-vat pādau
madhu-parkārhaṇam āharat
Tarkka sisältö:
Balarāma ottaa kumartuneen Akrūran vastaan syleilemällä häntä.
Hän tarttuu Akrūran käsiin.
Hän vie Akrūran kotiinsa yhdessä nuoremman veljensä Kṛṣṇan kanssa.
Hän kysyy Akrūralta, onko matka sujunut hyvin.
Hän tarjoaa Akrūralle erinomaisen istumapaikan.
Hän pesee Akrūran jalat pyhien sääntöjen mukaisesti.
Hän tarjoaa Akrūralle madhuparkan.
Sanskritin prakṣālya vidhi-vat pādau tarkoittaa nimenomaan jalkojen pesemistä sääntöjen mukaisesti.
Tärkeä tekijää koskeva huomio: Jakeen kieliopillinen tekijä on Balarāma eli Saṅkarṣaṇa.
Lähde: Śrīmad-Bhāgavatam 10.38.37–38, koko teksti .
Balarāma hieroo Akrūran jalkoja ja tarjoaa hänelle ruokaa
Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden (Bhagavān) luonne on samanaikaisesti yksi ja moninainen. Tämä ei ole ristiriita, vaan Jumalan käsittämättömän energian (acintya-śakti) ilmentymä. Śrī Krishna on svayam-bhagavān, alkuperäinen Korkein Jumala, josta kaikki muut Jumalan muodot, laajentumat ja avatarat lähtevät.
Krishnalla on veli, Śrī Balarāma, joka on täysin Jumala, mutta ei erillinen Jumala.
Kysymykseen “Jos Jumala on yksi, kuinka Hän voi olla kaksi?” kuuluu:
Jumala on yksi olemukseltaan, mutta moninainen persoonallisissa ilmentymissään.
Balarāma – Krishnan ensimmäinen laajentuma
Balarāma on Krishnan ensimmäinen henkilökohtainen laajentuma (prathama-vyūha). He ovat:
yhtä ikuisia
yhtä kaikkivoipia
yhtä tietoisia
yhtä jumalallisia
mutta Heillä on eri tehtävät ja suhteet.
Balarāma ilmentää Krishnan palvelun ja henkisen voiman (sandhinī-śakti). Hänen kauttaan ilmenevät:
kaikki Vishnun muodot
koko henkimaailma (Vaikuṇṭha)
jne.
Ilman Balarāmaa ei olisi paikkaa, muotoa eikä kykyä palvella Krishnaa.
Yksi tuli, monta liekkiä – kynttilävertaus
Kynttilävertaus selittää tämän syvällisen totuuden kauniisti:
Yksi kynttilä sytyttää toiset.
Kaikki palavat yhtä kirkkaasti.
Yksikään ei ole heikompi tai vahvempi.
Silti on alkuperäinen kynttilä.
Samalla tavoin Krishna laajentuu:
Balarāmana
Mahā-Vishnuna
Garbhodakaśāyī Vishnuna
Kṣīrodakaśāyī Vishnuna
sekä avataroina kuten Nṛsiṁhadeva, Varāha ja Kūrma
Nämä eivät ole eri jumalia, vaan saman Jumalan täydellisiä persoonallisia ilmentymiä.
Krishna ei koskaan vähene
Kun Krishna laajentuu, Hän:
ei jaa voimaansa osiin
ei heikkene
ei lakkaa olemasta alkuperäinen
Hän pysyy aina:
ādyaṁ purāṇa-puruṣaṁ nava-yauvanaṁ ca
ikuisesti nuorena, ikuisesti Korkeimpana.
ELÄMME ERITYISLAATUISESSA AJASSA, JOKA TAPAHTUU VAIN KERRAN 8 MILJARDIN VUODEN VÄLEIN.
Kun Krishna Itse tulee maan päälle yksi kerta Brahma-päivän aikana, Hänen kumppaninsa, seurueensa, tulevat aina Hänen mukanaan.
Avatarit tulevat useammin, ja myös heillä on usein seurue mukanaan.
JA JOKA YLI 8 MILJARDIN VUODEN VÄLEIN, KUN ITSE KRISHNA TULEE, AINA SAMANA AIKAKAUTENA, NOIN 1500 VUODEN KULUTTUA, TULEE SRI CHAITANYA, JOKA ON MYÖS ITSE KRISHNA JA RADHA SAMASSA PERSOONASSA.
Jumalaa ei lähestytä vain kumartamalla hänen suuruutensa edessä.
26.10.2026 alkoi Kartika-kuukausi. Olkoon tämä pyhä aika täynnä rakkautta, rauhaa ja Krishnan siunauksia.
Jumalaa ei lähestytä vain kumartamalla hänen suuruutensa edessä.
Hänen laajentumisensa, eli ekspansionsa tapahtuvat Hänen oman ilonsa vuoksi ja bhaktojensa suojelemiseksi.
todellinen tarkoitus on rakkaudellinen vuorovaikutus omistautuneiden kanssa.
Śrīmad Bhāgavatamin päätelmä
Śrīmad Bhāgavatam esittää tämän totuuden kaikkein selkeimmin:
Krishna on kaiken alkuperä, ja kaikki Vishnun muodot ja avatarat lepäävät Hänessä kuin helmet langassa.
Jumala on yksi, mutta ei rajoittunut yhteen muotoon
Balarāma on Jumala, koska Hän on Krishnan täydellinen laajentuma
Krishna on aina alkuperäinen lähde
Jumalan moninaisuus lisää Hänen kirkkauttaan, ei vähennä Hänen ykseyttään
Tämä on acintya-bhedābheda-tattva:
samanaikainen ykseys ja ero – Jumalan käsittämätön kauneus.
Śrī Krishna ja Śrī Balarāma.
Śrī Īśopaniṣad
Tieto, joka tuo meidät lähemmäksi Jumaluuden Ylintä Persoonallisuutta, Kṛṣṇaa.
Kutsurukous:
oṁ pūrṇam adaḥ pūrṇam idaṁ
pūrṇāt pūrṇam udacyate
pūrṇasya pūrṇam ādāya
pūrṇam evāvaśiṣyate
Jumaluuden Ylin Persoonallisuus on täydellinen ja koska Hän on absoluuttinen ja täydellinen, niin kaikki Hänestä emanoituvat ilmentymät, kuten tämä ilmiömaailma, on varustettu kaikella tarpeellisella, koska se on itsessään täydellinen kokonaisuus. Kaikki, mikä lähtee Täydellisestä Kokonaisuudesta on Itsessään Täydellistä. Täydellisenä Kokonaisuutena Hän on täydellisessä tasapainossa, vaikka Hänestä lähtee niin monia täydellisiä osasia.
Īśopaniṣadin avausmantra ei ole vain runollinen siunaus, vaan koko teologian ydinlausuma. Se asettaa heti alussa totuuden Jumaluuden Ylimmästä Persoonallisuudesta ja Hänen käsittämättömästä täydellisyydestään (pūrṇatva).
Tämä mantra viittaa suoraan Śrī Kṛṣṇaan svayam-bhagavānina, alkuperäisenä Täydellisenä Kokonaisuutena.
pūrṇam adaḥ – ”Tuo” viittaa henkiseen todellisuuteen, Jumalan omaan olemukseen
pūrṇam idaṁ – ”Tämä” viittaa ilmenneeseen maailmaan
Molemmat ovat täydellisiä, koska molemmat ovat Kṛṣṇan energioita
Tämä ei tarkoita, että aineellinen maailma olisi henkisen maailman kaltainen, vaan että se on tarkoitukseensa nähden täydellinen, koska se on lähtöisin Täydellisestä Lähteestä.
Kun Kṛṣṇa laajentuu, Hän ei koskaan vähene.
Krishna on absoluuttinen, ja siksi Hänen olemuksessaan ei päde aineellisen maailman matematiikka. Täydellisestä voidaan ottaa täydellistä, ja silti täydellinen jää jäljelle. Tämä on mahdollista vain Absoluuttisessa Todellisuudessa.
Tämä mantra:
kumoaa käsityksen, että Jumala ”menettäisi” jotain luodessaan
selittää, miksi Jumala voi laajentua lukemattomiksi muodoiksi ja avataroiksi
vahvistaa, että Krishna pysyy aina alkuperäisenä Korkeimpana Persoonana
Ykseys ja ero – acintya-bhedābheda
Tämä kutsurukous on suora ilmaus Śrī Caitanya Mahāprabhun opetuksesta:
acintya-bhedābheda-tattva – käsittämätön samanaikainen ykseys ja ero.
Maailma on yhtä Kṛṣṇan kanssa, koska se on Hänen energiaansa
Maailma on eri Kṛṣṇasta, koska Hän on aina itsenäinen, persoonallinen ja transsendentaalinen
OM TAT SAT
ॐ श्री कृष्णार्पणमस्तु
https://www.youtube.com/watch?v=kIqfOtruu0U
https://www.youtube.com/watch?v=N8-rMd_7qdY
Krishna on alkuperäinen Korkein Jumaluuden Persoona (Svayaṁ Bhagavān), ja koska Hän on yksi, Hän voi ilmetä samanaikaisesti monissa eri muodoissa eri paikoissa. Näitä muotoja kutsutaan Krishnan henkilökohtaisiksi ekspansioiksi.
Ekspansiot ja avataret voivat kantaa Korkeimman Jumalan ominaisuuksia joko kokonaan tai osittain:
Vaikuṇtha-planeetoilla Korkein Jumaluuden Persoona ilmenee yleensä Nārāyaṇana tai Vishnuna, jotka korostavat majesteettisuutta ja kunnioitusta (aiśvarya-rasa).
Aineellisessa maailmassa Krishna voi ilmestyä avatara-muodossa tiettyä tehtävää varten (esim. Rāma jne.), mutta Hänellä on aina henkinen keho (sukṣma-deha), joka säilyttää Hänen alkuperäisen luontonsa.
Krishna - Korkein Jumala, kaikkien syiden syy.
Ekspansiot (Vishnu, Narayana jne.) - Hänen ilmentymiään eri paikoissa, eri tarkoituksiin.
Goloka - korkein taso, jossa asukkaat eivät tiedä Krishna on Jumala, jotta rakkaus voisi olla spontaania ja estotonta.
Tämä “unohtaminen” on tarkoituksellista ja kuuluu Korkeimman Jumalan suunnitelmaan.
Henkilökohtaisten ekspansioiden lisäksi Krishna laajenee moniin muihin muotoihin ja energioihin, jotka ilmentävät Hänen erilaisia ominaisuuksiaan.
Kun Vishnu-tattvat ilmentävät Hänen äärettömän suurta aspektiaan, jivat, elävät olennot, ilmentävät Hänen äärettömän pientä aspektiaan.
Kun Krishna Itse tai Hänen laajennuksensa ilmentävät Itseään aineellisessa maailmassa, sitä kutsutaan avataraksi eli inkarnaatioksi.
Avatara tarkoittaa sanskritiksi ”Hän, joka laskeutuu”.
Herran avatareja on kuutta päätyyppiä:
1) Purusha-avatarit, heidän tarkoituksenaan on luoda ja ylläpitää aineellista luomakuntaa.
Samalla universumeja asuttavat konkreettiset muodot ovat jo Brahman, universumin luojan, luomia (SB 2.10.4);
Brahma on toissijainen luoja. Brahma on eräänlainen arkkitehti tai konstruktori, joka luo kaiken jo olemassa olevista malleista.
Brahma on toissijainen luoja. Brahma on eräänlainen arkkitehti tai konstruktori, joka luo kaiken jo olemassa olevista malleista.
Brahmasta voisi sanoa - Demiurgi.
1) purusha-avatarit, joiden tarkoitus on luoda ja ylläpitää aineellista luomistyötä. Tällöin universumeissa asuvat konkreettiset muodot ovat Brahman, universumin luojan, luomia (ShB 2.10.4);
2) guna-avatarit: Brahma, Vishnu ja Shiva, jotka hallitsevat vastaavasti intohimon, hyvyyden ja tietämättömyyden gunaa (laatua) (SB 1.3.5);
3) yuga-avatarit laskeutuvat antamaan kussakin yugassa elävän olennon uskonnollisen kehitysprosessin (yuga-dharma).
4) lila-avataroita on lukemattomia, mutta 10 Heistä tiedetään tulevan säännöllisesti (muuttumattomasti) eri tarkoituksiin (ks. Dasha-avatara-stotra ”Acharya Vaishnavojen laulut”).
5) manvantara-avatarit - ihmiskunnan kantaisät, joilla on erityisiä voimia (SB 2.1.36). Manu luo lait, joiden mukaan ihmisten on elettävä (esim. Manu-samhita). Kun kunkin Manun valtakausi päättyy, kaikki planeetat Maan kaltaisia planeettoja myöten upotetaan vedenpaisumuksen veteen. Yhdessä Brahman päivässä vaihtuu 14 Manua, kuukaudessa 420, vuodessa 5040 ja koko Brahman elämässä 504000;
6) shaktyavesha-avatarit - elävät olennot, joilla on erityinen voima ja valta (SB 4.19.3; 4.12.37).
He voivat olla Herran ikuisia kumppaneita, jotka tulevat aineelliseen maailmaan erityistehtävässä (SB 3.5.21).
Esimerkiksi Narada on omistautuneen palvelun ruumiillistuma; kuningas Prithu on toimeenpanovalta; Kapila, Rishabhadev, Kumari ovat tiedon ruumiillistumia jne.
Suoritettuaan tehtävänsä Herra poistuu maailmankaikkeutemme asukkaiden näkyvistä vain ilmaistakseen samat leikit muissa maailmankaikkeuksissa.
Ja sitten, seuraavana aikakautena, Herra ilmentää jälleen samat leikit meidän universumissamme.
Se on kuin auringon liike: se nousee, valaisee kaiken ympärillään, katoaa sitten horisontin taakse ilmestyäkseen maan toisen puoliskon asukkaille ja ilmestyy sitten uudelleen meidän silmiemme eteen.
Kun Bhagavān (Korkein Jumaluuden Persoona) suorittaa tietyn avatāran (avatāra) tehtävän yhdessä universumissa, Hän voi “vetäytyä näkyvistä” kyseisessä maailmankaikkeudessa. Tämä ei tarkoita, että Hän lakkaisi olemasta siellä tai katoaisi lopullisesti, vaan että Hänen līlā (jumalalliset leikit) eivät enää ole ilmeisiä kyseisen universumin asukkaille. Samaan aikaan Hän voi ilmentää samat tai erilaiset leikit muissa brahmāṇḍa-universumeissa.
Tätä voi verrata auringon liikkeeseen: aurinko ei oikeasti “katoa”, vaan se vain siirtyy horisontin toiselle puolelle ja valaisee toista aluetta. Samoin avatārat ilmestyvät ja vetäytyvät eri universumeissa eri aikoina, mutta itse Kṛṣṇa/Bhagavān pysyy muuttumattomana ja kaikkialla läsnä.
Śrī Kṛṣṇan ainutlaatuinen nöyryys ja palvelumieli
Nārada Munin jalkojen peseminen – Śrīmad-Bhāgavatam 10.69.13–16, erityisesti 10.69.15
Tämä tapahtuma paljastaa yhden Śrī Kṛṣṇan kaikkein ihmeellisimmistä ominaisuuksista: vaikka Hän on kaikkien maailmojen korkein Herra, kaikkien elävien olentojen alkuperä ja kaikkien palvonnan kohde, Hän itse iloitsee palvellessaan puhtaita bhaktojaan.
Tässä ei ole kysymys pelkästään kohteliaisuudesta tai ulkonaisesta nöyryydestä. Kyseessä on Kṛṣṇan oman rakkaudellisen luonteen ilmentymä.
Hän ei palvele Nāradaa siksi, että Hänen olisi pakko tehdä niin, vaan siksi, että Hän rakastaa bhaktojaan.
Kṛṣṇa nousee palvelemaan – Hän ei odota, että Häntä palvellaan
Śrīmad-Bhāgavatam 10.69.14 kertoo, että Kṛṣṇa nousee välittömästi vuoteeltaan nähdessään Nārada Munin.
Tämä yksityiskohta on hyvin merkityksellinen.
Kṛṣṇa on Dvārakān kuningas. Hänen puolisonsa on itse jumalatar Lakṣmī, Śrīmatī Rukmiṇī-devī. Hänellä on lukemattomia palvelijoita, jotka ovat valmiita täyttämään jokaisen Hänen toiveensa.
Silti Hän ei lähetä palvelijaa vastaanottamaan Nāradaa.
Hän nousee itse.
Hän kumartaa itse.
Hän tarjoaa oman istumapaikkansa.
Tässä näemme, ettei Kṛṣṇan suuruus perustu siihen, että Hänen täytyy jatkuvasti vastaanottaa kunnioitusta. Hänen suuruutensa ilmenee myös siinä, kuinka luonnollisesti Hän antaa kunnioitusta muille.
Kṛṣṇan nöyryys ei vähennä Hänen jumalallisuuttaan. Se paljastaa Hänen jumalallisen luonteensa kauneuden.
Bhakta-vatsala – Kṛṣṇa, joka on omistautunut bhaktoilleen
Kṛṣṇan suhde bhaktaansa ei ole kylmä hallitsijan ja alamaisen suhde.
Se on rakkaussuhde.
Hän ei näe Nārada Munia pelkästään alaisena, joka tulee osoittamaan kunnioitusta. Hän näkee rakkaan bhaktansa, jonka kohtaaminen tuottaa Hänelle iloa.
Hän on riippumaton kaikista, mutta bhakti-rakkauden kautta Hän antaa itsensä rakkaudellisesti bhaktojensa käyttöön.
Tämä ei ole Hänen heikkoutensa, vaan Hänen rajattoman armollisuutensa ja rakkaudellisuutensa ilmentymä.
Mitä suuret Gauḍīya-ācāryat opettavat tästä tapahtumasta?
Tämän jakeen syvyyttä voidaan tarkastella myös Śrīla Jīva Gosvāmīn ja Śrīla Viśvanātha Cakravartī Ṭhākurān kommentaarien kautta.
Heidän tulkinnoissaan nousee esiin tärkeä näkökulma:
Kṛṣṇa on satāṁ patiḥ, pyhien bhaktojen Herra.
Hän on samalla jagad-gurutamaḥ, koko maailmankaikkeuden korkein henkinen opettaja.
Silti Hän osoittaa kunnioitusta Nārada Munille ja palvelee tätä.
Viśvanātha Cakravartī Ṭhākura selittää, ettei Nārada halua tässä tilanteessa korostaa omaa asemaansa Kṛṣṇan yläpuolella. Hän ymmärtää, että Kṛṣṇa haluaa itse toteuttaa tämän palveluksen ja opettaa maailmalle dharman periaatteita.
Jīva Gosvāmī puolestaan korostaa Kṛṣṇan toimintaa dharman opettajana.
Nämä kommentaarit auttavat ymmärtämään, ettei kyse ole Kṛṣṇan ja Nārada Munin todellisen hengellisen aseman sekoittumisesta. Kyseessä on Kṛṣṇan rakkaudellinen līlā, jossa Hän haluaa kunnioittaa bhaktaansa.
Atyanta-vinaya – täydellinen nöyryys. Kṛṣṇa ei anna oman korkeimman asemansa estää Häntä osoittamasta kunnioitusta muille.
Bhakta-vātsalya – rakkaudellinen kiintymys bhaktoihinsa. Hän iloitsee bhaktojensa kohtaamisesta ja haluaa palvella heitä.
Bhakta-sevā – bhaktojen palveleminen. Hän näyttää, että puhtaiden bhaktojen palveleminen on itsessään ylevää.
jne.
Sinä olet kaikkien maailmojen korkein Herra, kaikkien jumalallisten voimien alkuperä ja kaikkien pyhien paikkojen pyhin lähde.
Silti Sinä nouset vuoteeltasi kohdataksesi rakkaan bhaktasi.
Sinä kumarrat pääsi Nārada Munin jalkojen eteen.
Sinä tarjoat hänelle oman istumapaikkasi.
Sinä peset hänen jalkansa omilla käsilläsi ja asetat tämän pesuveden omalle päähäsi.
On hämmästyttävää, että yksi ja sama Śrī Kṛṣṇa meni samanaikaisesti naimisiin 16 000 naisen kanssa eri kodeissa, vaikka Hän on yksi ja jakamaton.
Jokainen muoto oli täydellinen Kṛṣṇa
Kṛṣṇa ei jakanut itseään pienempiin osiin.
Hän ei lähettänyt yhtä osittaista jumalallista ilmentymää jokaiselle vaimolle.
Hän laajensi itsensä kokonaisiksi persoonallisiksi muodoiksi.
Jokainen vaimo sai olla henkilökohtaisesti Kṛṣṇan kanssa.
Tätä kutsutaan vaiṣṇava-teologiassa jumalalliseksi laajentumiseksi eli prakāśa-ilmentymäksi.
Yksi Kṛṣṇa, 16 108 täydellistä muotoa ja jokaiselle kuningattarelle oma Kṛṣṇa.
Keskeiset lähteet:
Śrīmad-Bhāgavatam 10.59–10.69
Erityisesti Śrīmad-Bhāgavatam 10.59.33–42 ja 10.69.1–45
Śrīmad-Bhāgavatam 10.69.41
Śrīmad-Bhāgavatam 10.69.44–45
Śrī Bṛhad-bhāgavatāmṛta 2.4.164 ja sen kommentaari
Prakāśa- ja vaibhava-prakāśa-periaatteet.
Kṛṣṇa ei ole persoonallinen olento, joka olisi sidottu yhteen kehoon, yhteen paikkaan tai yhteen samanaikaiseen toimintaan.
Hän on alkuperäinen Bhagavān, täydellinen ja jakamaton Korkein Persoonallisuus, jolla on rajaton kyky ilmentää itsensä lukemattomissa täydellisissä persoonallisissa muodoissa.
Kṛṣṇa ei jakaudu osiin, vaan Hän laajentaa itsensä menettämättä mitään omasta täydellisyydestään.
Hän ei muutu vähemmän Kṛṣṇaksi laajentuessaan.
Hän ei tarvitse aikaa siirtyäkseen palatsista toiseen.
Hän ei jätä yhtä vaimoaan odottamaan voidakseen olla toisen kanssa.
Jokaisessa palatsissa on todellisesti läsnä sama alkuperäinen Śrī Kṛṣṇa, henkilökohtaisesti ja täydellisesti.
Tämä ei ole pelkkä vertauskuva kaikkialla läsnäolosta.
Pesee, pesee mutta kuitenkin toivoo rahaa.
Kṛṣṇa ei anna jokaiselle epätäydellistä osaa itsestään
Tämä on tärkeä ero tavallisen monistamisen ja Kṛṣṇan jumalallisen laajentumisen välillä.
Aineellisessa maailmassa, jos yksi henkilö jaettaisiin tuhansiin osiin, jokainen osa olisi vain murto-osa alkuperäisestä henkilöstä.
Kṛṣṇan kohdalla näin ei tapahdu.
Hän ei jaa tietoisuuttaan, rakkauttaan, persoonallisuuttaan tai jumalallista voimaansa pienempiin osiin.
Nārada näki Herran jokaisessa palatsissa samassa persoonallisessa muodossaan.
Jakeessa esiintyvät samanaikaisesti kaksi asiaa:
sarva-geheṣu – Kṛṣṇa on kaikissa palatseissa.
ekam – Hän on yksi.
Teksti ei sano, että jokaisessa palatsissa olisi eri jumala.
Se sanoo, että yksi ja sama Herra on läsnä kaikissa palatseissa.
Śrīla Prabhupādan selityksessä korostetaan, että kaikki nämä toiminnot suoritettiin Kṛṣṇan yhdellä henkisellä muodolla, joka ilmeni samanaikaisesti monissa paikoissa.
Viśvanātha Cakravartī Ṭhākura tuo lisäksi esiin, että Nārada sai erityisen darśanan Kṛṣṇan kaikista palatseissa tapahtuvista līlā-toiminnoista.
Tavalliset Dvārakān asukkaat eivät nähneet samalla tavalla Kṛṣṇaa kaikkialla.
Tämä on tärkeää: Kṛṣṇan rajaton voima on todellinen, mutta sen havaitseminen riippuu myös Hänen armostaan.
On erotettava toisistaan kaksi asiaa:
Nārada Muni näki Kṛṣṇan samanaikaisesti kaikissa 16 108 palatsissa.
Tavalliset Dvārakān asukkaat eivät nähneet Kṛṣṇaa samalla tavalla.
Ensimmäinen asia on selvästi Śrīmad-Bhāgavatamin kertomuksessa (10.69). Toinen on erillinen väite, joka vaatii oman tekstuaalisen perustelunsa.
Mistä väite tulee?
Se ei ole pelkkä myöhempi tulkinta ilman lähdettä. Se esiintyy Śrīla Prabhupādan Śrīmad-Bhāgavatam 10.69.41:n selityksessä, jossa hän välittää Śrīla Viśvanātha Cakravartī Ṭhākuran kommentaarin.
Viśvanātha Cakravartī Ṭhākura selittää:
Dvārakān asukkaat näkivät Kṛṣṇan vain siinä kaupunginosassa ja siinä palatsissa, jossa he itse asuivat. Vaikka he olisivat asioidensa vuoksi menneet toiseen kaupunginosaan, he eivät nähneet Kṛṣṇaa siellä samalla tavalla.
Tämä on siis nimenomaan Gauḍīya-ācāryan kommentaarissa esitetty näkemys.
Nārada sai tämän erityisen näyn, koska hän halusi nähdä Kṛṣṇan moninaiset līlāt ja Kṛṣṇa halusi näyttää ne hänelle.
Bṛhad-bhāgavatāmṛta 2.4.164:n Dig-darśinī-kommentaarissa puolestaan kuvataan, kuinka Bhagavānin armosta Nārada näki Kṛṣṇan erillisten muotojen kokoontuvan yhteen ja jälleen ilmestyvän eri palatseihin.
Śrīla Viśvanātha Cakravartī Ṭhākuran Śrīmad-Bhāgavatam 10.69.41:n kommentaarin mukaan Dvārakān asukkaat näkivät Kṛṣṇan siinä kaupunginosassa, jossa he itse asuivat, eivätkä kaikkialla kaupungissa samanaikaisesti.
Nārada Muni sai kuitenkin Kṛṣṇan erityisestä armosta nähdä Hänet kaikissa kuningattarien palatseissa samanaikaisesti. Tämä erityinen darśana paljasti Nāradalle Kṛṣṇan rajattoman jumalallisen voiman.
Väite on perusteltu kommentaariperinteessä. Sitä ei kuitenkaan pidä esittää Śrīmad-Bhāgavatam 10.69.41:n suorana sanamuotona, vaan Viśvanātha Cakravartī Ṭhākuran kommentaarina.
Śrīmad-Bhāgavatam 10.69.41 kertoo suoraan, että Nārada Muni näki saman Śrī Kṛṣṇan kaikissa kuningattarien palatseissa samanaikaisesti.
Viśvanātha Cakravartī Ṭhākura selittää kommentaarissaan, että tavalliset Dvārakān asukkaat eivät nähneet Kṛṣṇaa kaikkialla samalla tavalla kuin Nārada.
Tämä tarkoittaa, että vaikka Kṛṣṇa oli samanaikaisesti läsnä kaikissa palatseissa, tavalliset Dvārakān asukkaat näkivät Hänet vain omassa lähiympäristössään. Nārada Muni sai Kṛṣṇan armosta nähdä Hänen rajattoman läsnäolonsa kaikissa palatseissa yhtä aikaa.
Bṛhad-bhāgavatāmṛta 2.4.164:n kommentaarissa sanotaan selvästi:
Kṛṣṇa ilmestyi erillisenä muotona jokaisesta kuningattaren palatsista.
Kaikki muodot menivät Sudharmā-kokoushalliin.
Siellä Nārada näki yhden Bhagavānin.
Poistuessaan kokoushallista Kṛṣṇa jälleen ilmestyi moniin muotoihin eri palatseihin.
Jokaisessa palatsissa Hän jatkoi erilaisia līlā-toimintoja.
Tärkeä tarkennus: tämä on S. Gosvāmīn kommentaarin selitys, ei itse säkeen 2.4.164 sananmukainen sisältö.
Sen lähteeksi tulee merkitä Bṛhad-bhāgavatāmṛta 2.4.164, Dig-darśinī-ṭīkā, eikä pelkästään säe 2.4.164.
S. Gosvāmīn Bṛhad-bhāgavatāmṛta 2.4.164:n Dig-darśinī-kommentaarin kuvaamassa tapahtumassa on kaksi vaihetta:
Palatseista kokoushalliin: Kṛṣṇan erilliset muodot lähtivät kukin omasta palatsistaan ja kokoontuivat Sudharmā-kokoushalliin. Siellä Nārada näki yhden Bhagavānin muodon.
Kokoushallista takaisin palatseihin: Kun Kṛṣṇa poistui kokoushallista, Hän ilmeni jälleen erillisinä muotoina ja meni kuhunkin palatsiin.
Tämä ei tarkoita, että Kṛṣṇa olisi menettänyt persoonalliset muotonsa tai sulautunut persoonattomaksi olemukseksi.
Kaikki muodot olivat yksi ja sama Kṛṣṇa. Hän saattoi olla yksi kokoushallissa ja jälleen lukemattomissa täydellisissä muodoissa eri palatseissa.
Tämä on Hänen käsittämätöntä jumalallista voimaansa (acintya-śakti).
https://www.vedabase.net/sb/10/69/index.htm?utm
https://vedabase.io/en/library/sb/10/69/41/?utm
https://vedabase.io/en/library/sb/1/11/31/?utm
Kaikkien muotojen kokoontuminen yhteen
https://www.wisdomlib.org/hinduism/book/brihad-bhagavatamrita-commentary/d/doc427389.html?utm
https://www.wisdomlib.org/hinduism/book/brihad-bhagavatamrita-commentary/d/doc427389.html?utm
Gosvāmīn kommentaari. Tämä on erityisen ihmeellisen kokoontumis- ja jälleenlaajentumiskuvauksen lähde.
Gopa Kumāran ja Krishnan tarina, Sanātana Gosvāmīn Śrī Bṛhad-bhāgavatāmṛtan toisen osan, erityisesti lukujen 2.6 ja 2.7, pohjalta.
Gopa Kumāra ja Krishna – odotuksen päättyminen
Gopa Kumāran kaipaus
Gopa Kumāra on syntynyt Govardhanan alueella paimenperheeseen. Hänellä on Gopāla-mantra, jonka avulla hänen bhajanansa alkaa.
Hänen sydämensä kaipaa Krishnaa henkilökohtaisesti.
Hän kulkee eri maailmojen läpi etsiessään sitä täydellistä suhdetta Krishnaan, jota hänen sydämensä tavoittelee.
Hän pääsee jopa hyvin korkeisiin henkisiin maailmoihin, mutta ei löydä etsimäänsä täyttymystä.
Krishna lupaa hänelle Vṛndāvanan
Matkansa aikana Gopa Kumāra kohtaa Krishnan eri ilmenemismuotoja.
Erityisen tärkeä on Krishnan lupaus: Gopa Kumāra saa myöhemmin tulla Vṛndāvanaan ja leikkiä Hänen kanssaan juuri niin kuin hän sydämessään haluaa.
Hän pääsee Golokaan
Lopulta hänen matkansa johtaa Goloka Vṛndāvanaan.
Tässä hän saa kokea Krishnan alkuperäisen Vraja-muodon: paimenpoikana ystävien jne. keskellä.
Hän ei enää etsi majesteettista Jumalaa kaukaisesta maailmasta, vaan omaa rakasta Krishnaansa.
Jälleennäkeminen – yksi kirjan kauneimmista kohdista
Luvussa 2.7.19–32 tapahtuu seuraavaa:
Kaukaa kuuluu huiluja ja paimentorvien soittoa jne.
Gopa Kumāra ja hänen kanssaan oleva brahmani heräävät ja suuntaavat ääniä kohti.
He näkevät Krishnan, joka tulee Yamunalle muiden kanssa.
Krishna on kauniissa nuoruuden muodossaan, riikinkukonsulka hiuksissaan, keltaiseen silkkivaatteeseen pukeutuneena ja huilu huulillaan.
Hänen vierellään ovat Balarāma ja rakkaat paimenpoikaystävät.
Sitten tapahtuu jotakin todella ihmeellistä.
Säkeet 2.7.33–36:
Gopa Kumāra ja brahmani ovat niin täynnä iloa nähdessään Krishnan,
Mutta Krishna ei jää seisomaan kauas heidän eteensä.
...
Hänen sydämensä sulaa rakkaudesta. Hän itkee rakkauden kyyneleitä, auttaa heidät ylös, pyyhkii heidän kasvoiltaan kyyneleet ja pölyn ja syleilee heitä uudelleen.
Tämä on suoraan tekstissä kuvattu tapahtuma.
Krishnan sanat – 2.7.37–43
Tässä on erityisen koskettava yksityiskohta.
Krishna puhuttelee brahmania nimellä Janasarma. Tämä on hänen uusi, ikuinen paimenpoikaidentiteettinsä.
Krishna sanoo hänelle:
”Onneksi muistit Minut. Onneksi saan nähdä sinut jälleen pitkän ajan jälkeen. Olen sinun vallassasi. Jää tänne ja nauti olostasi mielesi mukaan.”
Tämä on säkeen 2.7.39 sisältö.
Krishna ottaa omat korunsa ja koristelee Janasarman niillä niin, että tämä tulee Sarūpan kaltaiseksi.
Janasarma saavuttaa oman sydämensä toiveen: hänestä tulee Krishnan henkilökohtainen ystävä.
Tämä on säkeiden 2.7.42–43 tapahtuma.
Mitä tapahtuu tämän jälkeen?
Tarina ei pääty pelkkään syleilyyn.
Säkeissä 2.7.44 eteenpäin Krishna:
leikkii ystäviensä kanssa Yamunassa
piiloutuu lootusten keskelle ja antaa ystäviensä etsiä itseään
viettää paimenpoikien kanssa yhteisen aterian Yamunan rannalla
jakaa ystävilleen hedelmiä ja ruokaa.
jne.
jne.
Näin kirja näyttää, millaista Golokan ystävyys Krishnan kanssa on: se ei ole etäistä palvontaa, vaan läheistä, iloista ja luonnollista ystävyyttä.
Näin kirja näyttää, millaista Golokan ystävyys Krishnan kanssa on: se ei ole etäistä palvontaa, vaan läheistä, iloista ja luonnollista ystävyyttä.
Gopa Kumāran tarina ei kerro vain siitä, että hän pääsee korkeimpaan henkimaailmaan.
Se kertoo siitä, että hänen sydämensä kaipaus saa oikean muotonsa.
Hän haluaa Krishnan ystäväkseen. Ja Golokassa tämä suhde tulee täyteen kukoistukseensa.
Krishna ei ole vain palvonnan kohde. Hän on rakas ystävä, jonka kanssa voi leikkiä, nauraa, syödä ja viettää koko päivän.
Tämä on Vraja-bhāvan ja sakhya-rasan erityinen kauneus.
Alkuperäinen lähde: Śrī Bṛhad-bhāgavatāmṛta, toinen osa, seitsemäs luku – sanskrit ja englanninkielinen käännös .
Haluan vielä korostaa: edellä kerrottu Krishnan juokseminen, syleily, kyyneleet ja Janasarman vastaanottaminen eivät ole minun lisäämääni kuvittelua. Ne löytyvät nimenomaan säkeistä 2.7.33–43.
Krishna sanoo hänelle:
”Onneksi muistit Minut. Onneksi saan nähdä sinut jälleen pitkän ajan jälkeen. Olen sinun vallassasi. Jää tänne ja nauti olostasi mielesi mukaan.”
”Olen sinun vallassasi” on teologisesti merkittävä ilmaus.
En halua vakuuttaa sinulle sitä varmasti oikeaksi suomennokseksi tarkistamatta alkuperäistä sanskritia.
Säkeen 2.7.39 englanninkielisessä käännöksessä ilmaus on ymmärretty ajatuksena, että Krishna on Janasarman rakkauden hallittavissa.
Tässä on tärkeä ero:
”Olen sinun vallassasi” tarkoittaa, että Krishna antautuu rakkaudellisen ystävyyden vaikutukselle.
Se ei tarkoita, että Janasarmalla olisi Krishnan yli aineellista valtaa.
Filosofiassamme tämä liittyy käsitteeseen prema-vaśyatā: Krishna tulee puhtaan rakkauden hallittavaksi.
En kuitenkaan väitä, että prema-vaśyatā olisi juuri kyseisen säkeen sanatarkka sanskritinkielinen ilmaus.
Haluaisin tarkistaa säkeen sanskritinkielisen sanamuodon ennen kuin annan sanatarkan suomennoksen. En halua, että näin tärkeä ilmaus jää epätarkaksi.
”Olen sinun vallassasi” on -perinteessämme täysin tunnettu ja oikea ilmaus Krishnan ja bhaktan rakkaussuhteesta. Sitä kuvaa käsite bhakta-prema-vaśyatā:
Krishna tulee bhaktan rakkauden hallittavaksi.
Tässä on tärkeä ero: Krishnan vapaaehtoinen antautuminen rakkaudelle on Gaudīya-siddhāntaa, mutta se ei vielä todista, että juuri säe 2.7.39 sanoo sanatarkasti ”Olen sinun vallassasi”.
Siis ilmaus ”Olen sinun vallassasi” on perusteltu suomennos.
Löytämässäni englanninkielisessä käännöksessä se on käännetty vielä nöyremmin: ”I am your obedient servant.”
Koko säkeen suomennos
”Onneksi olet muistanut Minut. Onneksi saan nähdä sinut jälleen pitkän ajan jälkeen. Olen sinun vallassasi, oi brahmaani. Jää tänne ja nauti olostasi mielesi mukaan.”
Mitä tämä merkitsee?
Tämä on todella merkittävä ilmaus.
Krishna, joka on kaikkien maailmojen Herra, sanoo bhaktilleen olevansa tämän vallassa.
Se ei tarkoita aineellista hallintaa, vaan rakkauden kautta tapahtuvaa vapaaehtoista antautumista.
Krishna tulee bhaktansa puhtaan rakkauden hallittavaksi.
Nyt meillä on myös sanskritinkielinen tekstikohta sen tueksi
https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcR3bhJeHlrU7MBBK8HjERjCFodhvOxUrSVaqh2JWdhTLBHK-AR_bbHmnjg&s=10
1. säkeessä 2.7.39 Krishna sanoo:
diṣṭyā smṛto'smi bhavatā diṣṭyā dṛṣṭaś cirād asi
”Onneksi olet muistanut Minut. Onneksi saan nähdä sinut jälleen pitkän ajan jälkeen.”
https://anantasatsang.org/scripture/radha-bhakti/brihad-bhagavatamrita/part-2-chapter-07?utm
Omistautuminen on niin voimakasta, että Äärettömästä tulee alisteinen ja asettuu alisteiseen asemaan rajoitetulle.
Henkisen todellisuuden korkeimmassa ulottuvuudessa Korkein Herra on palvojiensa orja.
Kun ääretön Jumala suostuu olemaan pieni
Äärettömästä tulee alisteinen ja asettuu alisteiseen asemaan rajoitetulle.
Krishna tarjoaa helposti vapautuksen, mutta Hän suostuu harvoin tarjoamaan sielulle bhaktia,
Rakkautenne vuoksi ostatte Hänet.
Hän ei siis anna rakkautta kovinkaan helposti, koska Hän on sitoutunut siihen. Hän voi antaa vapautuksen helposti, mutta puhtaan rakkauden antaminen on hyvin vaikeaa.
Krishna voi antaa meille mitä tahansa, jopa muktin, vapautumisen, mutta bhakti on erityinen lahja, sillä antamalla palvojalle bhaktin Krishna antaa tämän valloittaa Itsensä ja Hänestä tulee väline bhaktan käsissä, vaikka Krishna on kaikkein voimakkain.
Antamalla palvojalle bhaktin, Krishna antaa tämän valloittaa Itsensä ja Hänestä tulee väline bhaktan käsissä, vaikka Krishna on kaikkein voimakkain.
Krishna ei voi vastustaa rakkautta. Krishna itse on rakkaus.
Krishna on kaikkivoipa, mutta Hän antaa puhtaan rakkauden vapaaehtoisesti hallita Itseään.
Krishna voi antaa vapautuksen helposti, mutta bhaktia ei ole yhtä helppo saada.
Miksi?
Koska vapautuksessa sielu vapautuu aineellisesta sidonnaisuudesta. Puhtaassa bhaktissa taas syntyy henkilökohtainen, rakkaudellinen suhde Krishnaan.
Bhaktin kautta Krishna antaa itsensä.
Rakkaus tekee Äärettömästä vapaaehtoisesti alisteisen
Tähän liittyy käsite bhakta-prema-vaśyatā.
Se tarkoittaa, että Krishna tulee bhaktansa rakkauden hallittavaksi.
Tätä kuvataan esimerkiksi kolmessa hyvin kauniissa kertomuksessa:
Äiti Yaśodā
Krishna antaa äitinsä sitoa itsensä köydellä. (Bhāgavatam 10.9)
Arjuna
Krishna suostuu hänen vaunujensa ajajaksi ja palvelijakseen. (Bhagavad-gītā 1.21–24)
Rakkautenne vuoksi ostatte Hänet
Tämä ajatus liittyy myös Śrīmad-Bhāgavatamin 10.14.3 säkeeseen:
ajita jito 'py asi tais tri-lokyām
Ajatus on, että voittamaton Herra tulee voitettavaksi puhtaan omistautumisen kautta.
Krishnaa ei voiteta voimalla, tiedolla eikä vaatimuksilla.
Hänet voitetaan rakkaudella.
Rakkautenne vuoksi ostatte Hänet
Hän antautuu rakkaudelle omasta vapaasta tahdostaan.
Hänen alistumisensa on Hänen rakkautensa täydellisyyttä.
Tämä on ehkä koko Gopa Kumāran tarinan syvin sanoma:
Gopa Kumāra matkusti etsimässä Krishnaa, mutta Golokassa hän sai huomata, ettei Krishna halunnut olla vain palvonnan kohde.
Krishna halusi olla hänen ystävänsä.
Ja vielä enemmän: Krishna sanoi olevansa hänen vallassaan.
Äärettömästä tuli pienen paimenpojan rakas ystävä.
Aiśvarya
Jumalaa palvotaan Herrana ja maailmankaikkeuden hallitsijana.
Mutta Goloka
Krishna leikkii ystäviensä kanssa ja soittaa huilua.
Miksi tavallinen paimenpoika on korkein ulottuvuus?
Vṛndāvanassa:
Äiti Yaśodā voi torua Krishnaa.
Paimenpojat voivat painia Hänen kanssaan.
Ystävät voivat kiivetä Hänen harteilleen.
Krishna voi unohtaa kuninkaallisen majesteettisuutensa ja antautua leikkeihin.
Ei vaadi kunnioitusta. Hän haluaa rakkautta.
Ja tässä on Gopa Kumāran tarinan ydin
Gopa Kumāra ei etsinyt loputtomasti suurempaa jumalallista loistoa.
Hän kaipasi Krishnaa, jonka kanssa voisi olla ystävä.
Kun hän lopulta saapuu Golokaan, hän löytää Krishnan paimenpoikana, ystävien keskeltä.
Ja Krishna itse juoksee vastaan, syleilee ja itkee jälleennäkemisen ilosta.
Tämä on aivan erityinen henkinen totuus:
Jumalan korkein suuruus ei ilmene siinä, kuinka kaukana Hän seisoo palvojistaan, vaan siinä, kuinka läheiseksi Hän antaa heidän tulla.
Ja ehkä kaikkein kauneimmin:
Golokassa Ääretön ei halua olla vain kaikkien palvoma Jumala. Hän haluaa olla rakastettu Krishna.
Jumalan korkein suuruus ei ilmene siinä, kuinka kaukana Hän seisoo palvojistaan, vaan siinä, kuinka läheiseksi Hän antaa heidän tulla.
https://vedabase.io/en/library/sb/9/4/63/
The Supreme Personality of Godhead said to the brāhmaṇa: I am completely under the control of My devotees. Indeed, I am not at all independent. Because My devotees are completely devoid of material desires, I sit only within the cores of their hearts. What to speak of My devotee, even those who are devotees of My devotee are very dear to Me.
https://vedabase.io/en/library/sb/9/4/63/
Korkein Jumaluuden Persoonallisuus sanoi brāhmaṇalle:
”Minä olen täysin palvojieni hallinnassa. Todellakin, en ole lainkaan itsenäinen. Koska palvojani ovat täysin vailla aineellisia haluja, asun yksinomaan heidän sydämensä sisimmässä. Mitä sitten puhua omasta palvojastani — jopa ne, jotka ovat Minun palvojani palvojia, ovat Minulle hyvin rakkaita.”
https://vedabase.io/en/library/sb/9/4/63/
Kaikki maailmankaikkeuden suuret ja mahtavat persoonallisuudet, mukaan lukien Herra Brahmā ja Herra Śiva, ovat täysin Korkeimman Jumaluuden Persoonallisuuden hallinnassa. Korkein Jumaluuden Persoonallisuus puolestaan on täysin omien palvojiensa hallinnassa. Miksi näin on? Siksi, että palvoja on anyābhilāṣitā-śūnya, toisin sanoen hänen sydämessään ei ole aineellisia haluja. Hänen ainoa halunsa on ajatella jatkuvasti Korkeinta Jumaluuden Persoonallisuutta ja sitä, kuinka hän voisi palvella Häntä parhaalla mahdollisella tavalla.
Tämän yliaistillisen ominaisuuden vuoksi Korkein Herra suhtautuu palvojiinsa erittäin suopeasti — eikä ainoastaan palvojiinsa, vaan myös palvojiensa palvojiin.
...
....
...
-----------
A. C. Bhaktivedanta Swamin kommentaarin alusta.
Käännösvirheet suomen kielssä!
Kaikki maailmankaikkeuden suuret ja mahtavat persoonallisuudet, mukaan lukien Herra Brahmā ja Herra Śiva, ovat täysin Korkeimman Jumaluuden Persoonallisuuden hallinnassa. Korkein Jumaluuden Persoonallisuus puolestaan on täysin omien palvojiensa hallinnassa.
Palvojan ohjeiden noudattaminen on arvokkaampaa kuin Korkeimman Jumaluuden Persoonallisuuden suorien ohjeiden noudattaminen.
https://vedabase.io/en/library/sb/9/4/63/
Following the instructions of a devotee is more valuable than following the instructions of the Supreme Personality of Godhead directly.
JOTEN:
Tässä on todella jopa vallankumoukselliselta vaikuttava käsitys Jumalan suuruudesta. Paradoksi on juuri siinä, että Jumalan suuruus ei ilmene ainoastaan Hänen kaikkivaltiudessaan, vaan myös Hänen kyvyssään antaa rakkauden sitoa Itsensä.
Tavallisesti ajatellaan, että mitä suurempi olento on, sitä enemmän hän hallitsee muita eikä itse alistu kenenkään tahtoon. Tässä Kṛṣṇaa koskevassa käsityksessä tapahtuu jotakin päinvastaista:
Kṛṣṇa on kaikkien hallitsija, mutta puhtaan palvojansa rakkauden edessä Hän antaa itsensä tämän hallintaan.
Kṛṣṇa ei tarvitse mitään palvojiltaan, mutta Hän haluaa heidän rakkauttaan
Palvoja ei valloita Kṛṣṇaa voimalla tai tiedolla, vaan pyyteettömällä rakkaudella (prema).
Palvojan palveleminen saa erityisen arvon: Kṛṣṇan rakastaminen merkitsee myös Häntä rakastavien palvelemista.
KRISHNAN KORKEIN ASEMA EI NÄYTTÄYDY ENSISIJAISESTI MAJESTEETTISUUTENA, VALTANA TAI PELKOA HERÄTTÄVÄNÄ JUMALUUTENA.
PÄINVASTOIN: HÄNEN KAIKKEIN KORKEIMMASSA ILMENTYMÄSSÄÄN HÄN NÄYTTÄYTYY IHAN TAVALLISENA, HUOLETTOMANA PAIMENPOIKANA, JOKA SOITTAA HUILUA.
Matkansa aikana Gopa Kumāra kohtaa Krishnan eri ilmenemismuotoja.
Matkansa aikana Gopa Kumāra kohtaa Krishnan eri ilmenemismuotoja.
Gopa Kumāra kohtaa matkansa aikana Bhagavānin erilaisia ilmenemismuotoja ja eri henkisten maailmojen hallitsevia muotoja.
Esimerkiksi:
Vaikuṇṭha: Hän kohtaa nelikätisen Nārāyaṇan.
Ayodhyā: Hän kohtaa Śrī Rāmacandran.
Dvārakā: Hän kohtaa Krishnan Yadu-dynastian keskellä.
Goloka Vṛndāvana: Hän kohtaa Krishnan alkuperäisessä Vrajan paimenpojan muodossa.
Tässä on kuitenkin tärkeä teologinen huomio: kyse ei ole siitä, että nämä olisivat eri jumalia. Bhagavān on yksi, mutta Hän ilmenee eri muodoissa, ja kuhunkin muotoon liittyy omanlaisensa bhakti-rasa.
Gopa Kumāra kohtaa matkansa aikana Bhagavānin erilaisia ilmenemismuotoja: Nārāyaṇan Vaikuṇṭhassa, Rāmacandran Ayodhyāssa ja Krishnan Dvārakāssa.
Jokaisessa maailmassa hän kokee omanlaistaan autuutta, mutta hänen sydämensä kaipaa erityisesti omaa rakasta Gopālaansa, jonka kanssa hän haluaa elää läheisessä paimenpojan ystävyydessä.
Tämä tuo esiin tarinan keskeisen opetuksen: kaikki Bhagavānin muodot ovat täydellisiä, mutta bhaktan sydämen oma erityinen rakkaussuhde määrää sen, millaista läheisyyttä hän kaipaa.
Tämä on nimenomaan paramparamme kuuluva opetus, ja vieläpä erityisen selvästi esillä Sanātana Gosvāmīn Śrī Bṛhad-bhāgavatāmṛtassa.
Mutta tässä on kaksi asiaa, jotka kannattaa erottaa toisistaan:
Bhagavān on yksi, mutta Hänellä on lukuisia ikuisia, täydellisiä jumalallisia muotoja.
Nämä muodot eivät ole vain erilaisia ulkoisia ilmiasuja, vaan niihin liittyy erilaisia līlā-tilanteita.
Kyse ei siis ole siitä, että Gopa Kumāra kohtaisi eri jumalia, vaan saman Bhagavānin eri muotoja.