Ihan pakko kirjottaa tää viesti. Mä olen tavattoman kyllästyny naisiin. Olen lesbo ja yrittänyt seukata monta kertaa. Jokaises vaiheessa tutustumisesta suhteen loppumiseen on tosi paljon vaikeuksia, enkä millään jaksa uskoo, että aina mussa itessä on vika.
Deitteihin vastataan puolin ja toisin. Ne jätetään parin kirjottelun jälkeen tylisti, eikä ilmoteta, et nyt loppuu ja miksi.
Ekalla tapaamiskeralla mut hyväksytään kyllä ulkosesti, mutta muuten asia ei mene. Naisilla näyttäs olevan liuta vaatimuksia, jotka pitäs täyttää. Yksikin sana riittää pilaamaan kaiken! Tutustuta ei. Ei jakseta, jos kaikki ei heti paikalla natsaa. Jokainen piiru kohdalleen.
Jos sitten päästään seukkausvaiheeseen, ni hullaannuttavan alun jälkeen, ei toinen olekaan mitä, mitä on antanu ymmärtää. Ei enää seukkausintoa, ei arkisietoa, ei ystävien sietoa, eikä oikeestaan mitään, mitä ei ite halua. Vaatimuksia vaan kamalasti.
'Ei o hyvä näin. Ihan pikkusen pitäs muuttaa tätä, milli sinne, milli tänne. Ja jos tää ois näin ja tää sit taas näin, ni sit tästä vois tulla se, mistä vois alottaa tutkiin, et voisko sitä muuttaa piirun verran tänne ja sit sitä toista........'
Ja sitten alkaa ympärilleen vilkuilu. Ei asetuta aloilleen, vaan metsästetään kaikkee mikä liikkuu. Tuntuu ettei uskalla toista päästä ees ulos kauppaan, ettei se jo ole iskenyt silmäänsä johonkin kulmakunnan lepakkoon. Bilettäminenkään ei suju, koska oma seura ei kiinnosta, vaan muut naiset.
Tästä tuli nyt aika kova teksti, mutta tää on mun kokemus. Naiset ei tiedä, mitä ne oikein haluu ja ne haluu montaa asiaa yhtä aikaa. Eikä mikään oikeen tunnu miltään, eikä osata tyytyy mihinkään. Tätäkö tää on. Toiveesta pettymykseen. Siinäkö kaikki, mitä naissuhteilta voi toivoo. Mä kysyn vaan. :(
Deitteihin vastataan puolin ja toisin. Ne jätetään parin kirjottelun jälkeen tylisti, eikä ilmoteta, et nyt loppuu ja miksi.
Ekalla tapaamiskeralla mut hyväksytään kyllä ulkosesti, mutta muuten asia ei mene. Naisilla näyttäs olevan liuta vaatimuksia, jotka pitäs täyttää. Yksikin sana riittää pilaamaan kaiken! Tutustuta ei. Ei jakseta, jos kaikki ei heti paikalla natsaa. Jokainen piiru kohdalleen.
Jos sitten päästään seukkausvaiheeseen, ni hullaannuttavan alun jälkeen, ei toinen olekaan mitä, mitä on antanu ymmärtää. Ei enää seukkausintoa, ei arkisietoa, ei ystävien sietoa, eikä oikeestaan mitään, mitä ei ite halua. Vaatimuksia vaan kamalasti.
'Ei o hyvä näin. Ihan pikkusen pitäs muuttaa tätä, milli sinne, milli tänne. Ja jos tää ois näin ja tää sit taas näin, ni sit tästä vois tulla se, mistä vois alottaa tutkiin, et voisko sitä muuttaa piirun verran tänne ja sit sitä toista........'
Ja sitten alkaa ympärilleen vilkuilu. Ei asetuta aloilleen, vaan metsästetään kaikkee mikä liikkuu. Tuntuu ettei uskalla toista päästä ees ulos kauppaan, ettei se jo ole iskenyt silmäänsä johonkin kulmakunnan lepakkoon. Bilettäminenkään ei suju, koska oma seura ei kiinnosta, vaan muut naiset.
Tästä tuli nyt aika kova teksti, mutta tää on mun kokemus. Naiset ei tiedä, mitä ne oikein haluu ja ne haluu montaa asiaa yhtä aikaa. Eikä mikään oikeen tunnu miltään, eikä osata tyytyy mihinkään. Tätäkö tää on. Toiveesta pettymykseen. Siinäkö kaikki, mitä naissuhteilta voi toivoo. Mä kysyn vaan. :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vastasit itse kysymykseesi: Mikään vaan ei tunnu miltään...
saman olen saanut karvaasti kokea. ja suhteita on sentään takana useampia, joten en usko että huonoa tuuria vain olisi...naiset on pirun VAIKEITA JA AILAHTELEVAISIA eikä tiedä mitä haluaa. näin on!
Osittain joitakin samantyyppisiä kokemuksia... naiset on monet ailahtelevaisia.
Itsekin osaan olla.
Mutta kuitenkin aina se joskus osuu kohdalle se suuri rakkaus, ihminen joka onkin kaikkea muuta. Jonka kanssa voi oikeasti rakentaa jotain kestävää ja pysyvää, kaunista ja syvää. Itse kohtasin sellaisen ihmisen melkein jo toivoni menetettyäni.
Kaikki ON mahdollista!
vääriä ihmisiä..
ja niitä oikeita on harvassa..
Nyt vaan voimia jatkaa - hyvin alkanutta matkaa- kyllä se oikea tulee ajallaan vastaan..
Ja kyl ne "väärätkin" jotain opettaa - ei se oo hukkaan heitettyä aikaa
Samanlainen on minunkin kokemukseni naisista. Mutta kun kuitenkin on halu ja veto naisiin ja sellainen hellyydenkipeys....
hankalampia kuin miehet..
Siinä kait se juttu onkin - mikä ylläpitää haastetta etsiä oikeaa naista / elää naisen kanssa, vaik välil kyl hermot meneeeee...
kyseinen serustelusuhteen lopahtaminen alkuhuumana jälkeen on yleistä kyllä oli sitten hetero tai homo.
MItäs jos ne naiset on kuin sinäkin? Etsivät jokapaikasta tyttöystävää, on chatit, on deitit on vaikka mitkä raudat tulessa.
Mitäs jos jossain on tapahtunut virhe ja ihmiset ja nuoret luulee että elämän tarkoitus on etsiä kumppani, siis heti ja nyt, se Oikea.
Ja se into on niin luja ja sen Oikean löytäminen niin varma että ei ehdi oikeen pysähtyä kunnolla mihinkään suhteeseen.
Meille on tuputettu täydellisen onnen kaavoja mainoksista aina telkkariin ja kirjoihin Ja meille on näytetty että kuinka ihmisen voi aina korvata uudella ja kuinka aika ei enään ole mitta sille kuinka joku kestää vaan sille kuinka paljon siihen mahtuu.
Sitä voi alkaa juosta kuin hamsteri sitä samaa kehää kuin suurinosa ihmisistä, tai sitten ottaa lehden ja keittää hyvää kahvia ja ottaa ihan lunkisti. Kyllä se rakkaus sieltä tulee, ihan ilman maailman laajuista ryöstökalastustakin, ja kyllä se kestää kun ekoilla treffeillä ei aleta oleen ja tokilla muuteta yhteen.
Maailmaa ei oikeasi rakennettu seitsämässä päivässä, joten hiljaa hyvä tulee, ja se oikeampikin=)
Sä et tarvi naista, et tyttöystävää niin kipeesti että käyt niitä läpi minkä ehdit, sä et tarvi kuin sen hyvän ihmisen joka sun elämääsi löytää ilman että sun tarvii suurempia ponnistuksia tehdä. Jotkut asiat elämässä on muusta kiinni kuin siitä kuinka hyvin me osataan käyttää ihmiisiä hyväksemme.
Kylläpä oli harvinaisen viisaasti kirjoitettu teksti, ja joka pitää vielä paikkansa!! Hyvä!
Suosittelen perehtymistä teokseen Kaikki se rakkaus, mikä sinulle kuuluu, kirjoittanut Harville Hendrix. Sitä kautta voi havaita omat kaavansa joita pyrkii toistamaan suhteesta toiseen. Jotkut jopa löytävät aina "Sen Saman".