"Hyvin monilla kamppailulajien harrastajilla on elämä heikolla mallilla, päihteitä, linnatuomiot, ovat selvästi normaali väestöä enemmän, tästä on olemassa jokun tutkimuskin"
-Totesi UKK- instituutin pullakuljettaja ja filosofian kandi Sepeteus Possosaari.
Kysytään asiasta:
Ovatko kamppailu-urheilun harrastajat väkivaltaisempia kuin muut ihmiset?
Tutkimusten valossa kamppailu-urheilun harrastajat eivät ole keskivertoihmistä väkivaltaisempia, vaan päinvastoin monissa tutkimuksissa heidän aggressiivisuutensa on havaittu jopa muita matalammaksi.
Tutkimustulokset ja asiantuntijoiden havainnot jakautuvat muutamaan keskeiseen tekijään:
Itsehillintä ja tunteiden säätely paranevat. Monissa tutkimuksissa on todettu, että pitkäaikainen kamppailulajien harjoittelu vähentää vihamielisyyttä ja parantaa itsehillintää sekä tunne-elämän tasapainoa.
Erityisesti lasten ja nuorten kohdalla harjoittelun on havaittu vähentävän kiusaamista ja ulospäin suuntautuvaa aggressiivista käytöstä.
Lajien välillä on eroja. Perinteisissä kamppailulajeissa (kuten karate, taekwondo ja judo) korostetaan usein filosofiaa, kurinalaisuutta ja vastustajan kunnioitusta, mikä laskee aggressiotasoja selvästi.
Täyskontaktilajeissa, kuten vapaaottelussa (MMA), kilpailijoiden fyysisen aggressiivisuus kohdistuu pääsääntöisesti sääntöjen puitteissa tapahtuvaan kilpailutilanteeseen.
Harrastuksen kesto vaikuttaa. Tutkimuksissa on huomattu ero aloittelijoiden ja kokeneiden harrastajien välillä. Lajien pariin saattaa aluksi hakeutua nuoria, joilla on keskimääräistä enemmän aggressiivisuutta, mutta pidempään harrastaneilla vihamielisyys ja väkivaltainen käytös laskevat merkittävästi.
Sääntöjen ja valmennuksen merkitys. Kamppailu-urheilussa korostetaan tarkkaa eroa sääntöjen puitteissa käytävän urheilun ja arjen väkivallan välillä. Lajia voidaan hyödyntää jopa ennaltaehkäisevänä nuorisotyönä jengiytymistä ja katuväkivaltaa vastaan.
-Ja näin on jälleen kerran Pulla Mentula Pähkinäojan väite ammuttu alas.
2010
-Totesi UKK- instituutin pullakuljettaja ja filosofian kandi Sepeteus Possosaari.
Kysytään asiasta:
Ovatko kamppailu-urheilun harrastajat väkivaltaisempia kuin muut ihmiset?
Tutkimusten valossa kamppailu-urheilun harrastajat eivät ole keskivertoihmistä väkivaltaisempia, vaan päinvastoin monissa tutkimuksissa heidän aggressiivisuutensa on havaittu jopa muita matalammaksi.
Tutkimustulokset ja asiantuntijoiden havainnot jakautuvat muutamaan keskeiseen tekijään:
Itsehillintä ja tunteiden säätely paranevat. Monissa tutkimuksissa on todettu, että pitkäaikainen kamppailulajien harjoittelu vähentää vihamielisyyttä ja parantaa itsehillintää sekä tunne-elämän tasapainoa.
Erityisesti lasten ja nuorten kohdalla harjoittelun on havaittu vähentävän kiusaamista ja ulospäin suuntautuvaa aggressiivista käytöstä.
Lajien välillä on eroja. Perinteisissä kamppailulajeissa (kuten karate, taekwondo ja judo) korostetaan usein filosofiaa, kurinalaisuutta ja vastustajan kunnioitusta, mikä laskee aggressiotasoja selvästi.
Täyskontaktilajeissa, kuten vapaaottelussa (MMA), kilpailijoiden fyysisen aggressiivisuus kohdistuu pääsääntöisesti sääntöjen puitteissa tapahtuvaan kilpailutilanteeseen.
Harrastuksen kesto vaikuttaa. Tutkimuksissa on huomattu ero aloittelijoiden ja kokeneiden harrastajien välillä. Lajien pariin saattaa aluksi hakeutua nuoria, joilla on keskimääräistä enemmän aggressiivisuutta, mutta pidempään harrastaneilla vihamielisyys ja väkivaltainen käytös laskevat merkittävästi.
Sääntöjen ja valmennuksen merkitys. Kamppailu-urheilussa korostetaan tarkkaa eroa sääntöjen puitteissa käytävän urheilun ja arjen väkivallan välillä. Lajia voidaan hyödyntää jopa ennaltaehkäisevänä nuorisotyönä jengiytymistä ja katuväkivaltaa vastaan.
-Ja näin on jälleen kerran Pulla Mentula Pähkinäojan väite ammuttu alas.
2010
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei haittaa, mutta sinä 201
Ei haittaa, mutta sinä 2010 olet mieleltäsi varsin häiriintynyt.
Omat kokemukseni puoltavat 100% noita tutkimuksia. Jo koulussa sillä oli rauhoittava vaikutus, kun aloitin Karaten. Sen jälkeen ei minulle ryppyilleet ne jotka tunsi.
Koska olin itse ollut aiemmin koulukiusattu, aloin pitämään niiden puolia, joita joku kiusasi. Se toimi täysin ja siihen tehtävään sain apua rinnakkaisluokkalaiselta kaverilta, jolla oli musta vyö Judossa jo 14 vuotiaana.
Sillä oli selkeä rauhoittava vaikutus. Lahti oli villi länsi 80- luvun loppuun saakka ja vähän ylikin, kun ysärillä alkoi huume- ja hormonibuumi, jotka teki bodareista ja muistakin käyttäjistä väkivaltaisia.
Korostan, että niitä sekopäisiä hormonikundeja ei ollut paljon, mutta sitäkin kreisimpiä ja niitä joutui joskus laittamaan nippuun.
Mainetta kun oli siinä vielä kaksvitosena, niin se rauhoitti kummasti ympäristöä. Joku toki saattoi tulla kokeilemaan, mutta ne päättyi sekunnissa ne ottelut, monet alle sekunnissa.
Armeijassa sillä oli myös ympäristöön vaikutusta, kun koko komppania tiesi että nuorten MM- kisoista tuttu mestarismies tulee väliin jos alkavat toisiaan nuijimaan.
Lahdessa sai pelätä ihan tosissaan kaupungilla illanvietossa, jos ei osannut puolustautua. Kaverit arvosti suuresti sitä että minun seurassa oli turvallista.
En kunnioittanut pätkääkään ketään enkä mitään edes liivimiehiä, vaan pistin ropelit pyörimään heti jos edes tulivat tönimään tai tuijottamaan kavereitani.
He katsoivat sittemmin paremmaksi olla kavereitani, kuin vihamiehiä.
Yksi bodari alkoi riehumaan saunaillassa, paiskoi tavaroita ja löi nyrkillä välioviin reikiä. Meitä oli tusinan verran kundeja, kaikki oli kauhuissaan mutta minä naureskelin.
Yksi kaveri kysyi että "miksi sä oot tolleen nou hätä?" Kerroin hänelle että laitan tuollaisen kaverin lattiaan hetkessä jos on tarvis.
Bodari huomasi minun hymyilevän hänelle ja kutsui ottamaan erää. Kävelin rauhassa luokseen puolen metrin päähän ja jatkoin hymyilemistä. Bodari säikähti ja sanoi että "Arvostan.." ja ojensi kätensä. Rauhoittui samantien.
Olen nähnyt vastaavaa ennenkin. Kun pelote ei toimi, menee hormonihiirellä bodarilla pupu pöksyyn vaikka vastus olisi kolme kertaa pienempi.
Salilla oppii toisen kunnioittamista
Miika Mehmet sanoo, että kamppailu-urheilussa otetaan vastustajan kunnioittaminen paremmin huomioon kuin muissa urheilulajeissa. Aloittelija näkee heti, ettei voimaa käytetä toisen vahingoittamiseen.
– Kamppailijalle tärkeintä on voittaa itsensä.
kamppailuharrastuksen edellyttämä omistautuminen ja muiden muassa sen myötä kasvava itsekontrolli nimenomaan vähentää harrastajan taipumuksia väkivaltaan.
Tutkimuksissa onkin todettu, että esimerkiksi traditionaalisten kamppailulajien avulla on onnistuttu vähentämään nuorien väkivaltaista taipumusta ja käyttäytymistä.
Jos väkivaltaa haluaa nähdä niin menkää pohjalaisiin hirvipeijaisiin taikka Stadiin taksitolpalle ruuhka-aikaan.
Maailman vaarallisimmat lajit joissa suurin riski vakaville vammoille tai kuolemalle:
• BASE-hyppääminen
• Vapaakiipeily (Free solo)
• Luolasukeltaminen
• Katukelkkailu (Street luge)
• Kenttäratsastus
• Moottoriurheilu (kuten maantieajot ja TT-ajot)
• Amerikkalainen jalkapallo
• Australialainen jalkapallo
2010
PS: Maailman kaikkein vaarallisimmaksi ja tappavimmaksi harrastukseksi on todettu possoilu, eli liikunnan puute.
Possoilulla tarkoitetaan siis laiskottelua sisätiloissa tekemättä mitään muuta kuin syödä ja paskoa. Istuminen on haitallisin asento ihmiselle.
Älä sitten tee jos se on vaarallista, outoa että sinulla osamaksu on varaa arvostella sinulle tuntemattomia, mutta jos sinuä hieman "kehuu" sarkasmia, alkaa palstalla kaukokirjoitin laulamaan teemana minä minä minä... tolkuttomia määriä.
Ilmeisesti sinä olet saanut huomattavan määrän potkuja päähäsi jo lapsena, joka hieman viivästytti murrosikääsi.
Mikä on vaarallisin harrastus, se ei suinkaan ole mainitsemaan,vaan alkoholismi, siis todellinen ei sinun keksimä, siinä kuolleisuus on 55v. maisemissa, miestä kaatuu kuin heinää...vielä vaarallisempaa on huumeet, eiköhän siinä lähdetä jopa 10 vuotta dokua nopeammin, övereihin 35 v.
Saisko saman suomen kielellä.
"Hyvin monilla kamppailulajien harrastajilla on elämä heikolla mallilla, päihteitä, linnatuomiot, ovat selvästi normaali väestöä enemmän, tästä on olemassa jokun tutkimuskin"
Posso tai mielikuvitusystävänsä senssu voisi linkata tähän jokun tutkimukseen... ai ei vai, no eipä tietenkään, koska tällaista tutkimusta ei ole olemassa kuin mieleltään sairaan Possukan mielikuvituksessa.
Posson pelkkää pasaspuhetta jälleen kerran tuo "jokun tutkimuskin".