Palautetaan.
Tämä tarina löytyy Vedabasessa täältä:
Srimad Bhagavatam, 10. kanto, luku 13
(englanniksi: Śrīmad-Bhāgavatam – Canto 10, Chapter 13)
Otsikko on yleensä tyyliin:
“The Stealing of the Boys and Calves by Lord Brahmā”
Koko tarina Brahmāsta, paimenpojista, Krishnan kopioista ja ajan eroista.
Yhteenvetona lyhyesti:
Vṛndāvanassa Krishna eli kuin tavallinen paimenpoika. Hän nauroi ystäviensä kanssa ja leikkii.Kukaan ei nähnyt Hänessä maailman Herraa – ja juuri siksi Hänen leikkinsä olivat niin ihmeellisiä.
Kaukana siitä, luomisen korkeuksissa, Brahmā katseli tätä kaikkea. Hän hämmästyi.
Miten kaikkeuden Korkein voi olla pieni poika tavallinen ja nauravainen?
Epäilys nousi hänen mieleensä, ja hän päätti koetella Krishnaa.
Hetkessä Brahmā käytti voimaansa ja vei kaikki paimenpojat ja vasikat pois, kätkien heidät syvään uneen omaan maailmaansa. Metsä hiljeni. Krishna jäi yksin.
Mutta Krishna ei hämmentynyt. Hiljaisuudessa Hän hymyili.
Hän laajensi itsensä ja loi täydelliset kopiot jokaisesta pojasta ja vasikasta. Kaikki oli ennallaan: leikit, nauru, äitien rakkaus, arki. Kukaan ei huomannut mitään – sillä kaikki oli yhä Krishnaa.
Brahmā viipyi poissa vain hetken omassa ajassaan, siis kronologiassaan.
Mutta Vṛndāvanassa kului kokonainen vuosi. Aika virtaa eri tavalla maapallolla.
Kun Brahmā palasi ja näki paimenpojat ja vasikat yhä elossa ja iloisina, hänen hämmästyi kovin. Silloin Krishna paljasti totuuden: kaikki nuo muodot muuttuivat äärettömiksi Vishnun ilmentymiksi. Brahmā näki, ettei ollut koskaan ollut ketään muuta kuin Krishna itse.
Täynnä nöyryyttä Brahmā laskeutui alas, kumarsi ja rukoili.
Hän ymmärsi nyt:
Krishna ei ole yksi olento muiden joukossa – kaikki olemassaolo lepää Hänessä.
Ja Vṛndāvanassa leikki jatkui, lempeänä ja salaisena, niiden nähtävänä, jotka katsovat sydämellään.
Tämä tarina löytyy Vedabasessa täältä:
Srimad Bhagavatam, 10. kanto, luku 13
(englanniksi: Śrīmad-Bhāgavatam – Canto 10, Chapter 13)
Otsikko on yleensä tyyliin:
“The Stealing of the Boys and Calves by Lord Brahmā”
Koko tarina Brahmāsta, paimenpojista, Krishnan kopioista ja ajan eroista.
Yhteenvetona lyhyesti:
Vṛndāvanassa Krishna eli kuin tavallinen paimenpoika. Hän nauroi ystäviensä kanssa ja leikkii.Kukaan ei nähnyt Hänessä maailman Herraa – ja juuri siksi Hänen leikkinsä olivat niin ihmeellisiä.
Kaukana siitä, luomisen korkeuksissa, Brahmā katseli tätä kaikkea. Hän hämmästyi.
Miten kaikkeuden Korkein voi olla pieni poika tavallinen ja nauravainen?
Epäilys nousi hänen mieleensä, ja hän päätti koetella Krishnaa.
Hetkessä Brahmā käytti voimaansa ja vei kaikki paimenpojat ja vasikat pois, kätkien heidät syvään uneen omaan maailmaansa. Metsä hiljeni. Krishna jäi yksin.
Mutta Krishna ei hämmentynyt. Hiljaisuudessa Hän hymyili.
Hän laajensi itsensä ja loi täydelliset kopiot jokaisesta pojasta ja vasikasta. Kaikki oli ennallaan: leikit, nauru, äitien rakkaus, arki. Kukaan ei huomannut mitään – sillä kaikki oli yhä Krishnaa.
Brahmā viipyi poissa vain hetken omassa ajassaan, siis kronologiassaan.
Mutta Vṛndāvanassa kului kokonainen vuosi. Aika virtaa eri tavalla maapallolla.
Kun Brahmā palasi ja näki paimenpojat ja vasikat yhä elossa ja iloisina, hänen hämmästyi kovin. Silloin Krishna paljasti totuuden: kaikki nuo muodot muuttuivat äärettömiksi Vishnun ilmentymiksi. Brahmā näki, ettei ollut koskaan ollut ketään muuta kuin Krishna itse.
Täynnä nöyryyttä Brahmā laskeutui alas, kumarsi ja rukoili.
Hän ymmärsi nyt:
Krishna ei ole yksi olento muiden joukossa – kaikki olemassaolo lepää Hänessä.
Ja Vṛndāvanassa leikki jatkui, lempeänä ja salaisena, niiden nähtävänä, jotka katsovat sydämellään.
Vastaukset 118
Vanhimmat
Anonyymi00120
3.9.2026 klo 6.51
Tarkastelemme siis 100 vuoden peruskäsitettä. 100 vuotta on hyvin merkittävä käsite, koska kaikki elävät olennot elävät 100 vuotta. Ja elinikä vaihtelee sen mukaan, kuinka kaukana auringosta se on.
Satya-lokan ajan mukaan Brahma elää 100 vuotta. Yksi Brahman päivä vastaa 4 miljardia vuotta tällä planeetalla. Yksi päivä taivaallisella planeetalla vastaa kuutta kuukautta meidän planeetallamme, mutta jokaisella planeetalla jokaisen elävän olennon elämä on suunnilleen 100 vuotta.
100 vuotta heidän kronologian mukaan. Tämä on mielenkiintoinen Vedalainen käsite, jonka mukaan elävät olennot elävät kaikilla planeettatasoilla 100 vuotta. Tiedämme, että myös Brahma elää 100 vuotta, ja se on maailmankaikkeuden elinikä - Brahman 100 vuotta on maailmankaikkeuden 100 vuoden elinikä.
Mutta meille se tuntuu miljoonilta, triljoonilta, triljoonilta vuosilta. Ja ihmiset elävät myös 100 vuotta. Mutta puolijumalat elävät meidän aikajärjestyksemme mukaan tuhansia ja taas tuhansia vuosia, mutta heidän aikajärjestyksensä mukaan he elävät 100 vuotta
Mutta heidän kronologiansa mukaan he elävät 100 vuotta. Ja sitä kutsutaan ajan suhteellisuudeksi. Einstein löysi tämän suhteellisuusteorian. Hän mullisti fysiikan. Se on suhteellisuusteorian idea. Vaikka ne elävät satoja tuhansia vuosia meidän aikajärjestyksessämme, ne tuntevat elävänsä 100 vuotta. Siksi meidän ei pitäisi kadehtia niitä siitä, että ne elävät niin kauan.
Meidän käsityksemme sadasta vuodesta ja heidän käsityksensä sadasta vuodesta on siis sama. On myös niin, että Brahma tuntee elävänsä sata vuotta, ja hänellä on sama tunne kuin meillä.
Aivan kuten me tunnemme 12 tuntia, myös hän tuntee. Hän ei tunne, että hänen 12-tuntinen päivänsä on kuin miljoonia, miljardeja vuosia. Ei, hänen tuntemuksensa päivästä on täsmälleen sama kuin meidän tuntemuksemme päivästä. Tämä on vedalainen käsite.
Siksi Vedoissa sanotaan, että jokainen elää 100 vuotta maailmankaikkeudessa. Brahma elää siis 100 vuotta, ja kun hän kuolee, maailmankaikkeus tuhoutuu.
Veda-teksteissä kaikkia asioita ei ole ilmoitettu ihmisten kronologian mukaan, vaan muiden planeettojen asukkaiden kronologian mukaan.
Koska tekstit eivät ole ainoastaan ihmisille tarkoitettuja, vaan myös puolijumalille ja muille.
Veda-teksteissä kaikkia asioita ei ole ilmoitettu ihmisten kronologian mukaan, vaan muiden planeettojen asukkaiden kronologian mukaan.
Koska tekstit eivät ole ainoastaan ihmisille tarkoitettuja, vaan myös puolijumalille ja muille.
Veda-teksteissä esitettyä tietoa ei tule tarkastella yksinomaan ihmisen kronologisen ja kokemuksellisen viitekehyksen kautta. Tekstit eivät ole tarkoitettu ainoastaan ihmisille, vaan ne käsittelevat todellisuutta, joka ulottuu myös puolijumalien sekä muiden planeettojen asukkaiden olemassaolon piiriin.
Siksi tekstien tapahtumien ja tietojen esitysjärjestys ei välttämättä noudata ihmisen ajallista hahmotustapaa, vaan se voi perustua toisenlaiseen ontologiseen viitekehykseen, jossa eri olentoluokkien aikakäsitykset ja elämänkaaret poikkeavat merkittävästi toisistaan.
Siksi heitä kutsutaan kuolemattomiksi. Mutta itse asiassa heitä ei voi kutsua kuolemattomiksi sanan täydessä merkityksessä. Meidän on siis ymmärrettävä, miksi heitä kutsutaan amaraksi tai kuolemattomiksi.
Miksi ne sitten elävät meidän aikajärjestyksemme mukaan hyvin pitkän elämän. Mutta itse asiassa katsomme myös, että kaikki elävät olennot elävät 100 vuotta kronologiansa mukaan.
Koska yksi Brahman päivä on 12 tuntia - 4 miljardia 300 miljoonaa aurinkovuottamme. Tätä on hyvin vaikea edes kuvitella, joten siellä on tietenkin kuolema, mutta tämä kuolema korkeammissa planeettajärjestelmissä on erilainen kuin meidän kuolemamme täällä maan päällä.
Annetaan sellainen vaikutelma, että voimme vain laukaista avaruusaluksen ja suunnata sen johonkin planeettaan ja vain lentää suoraan, suoraan, lentää, lentää, lentää, lentää, lentää, lentää, lentää, suoraan tuolle planeetalle ja me pääsemme sinne. Näin ei oikeastaan ole.
Koska avaruus on moniulotteinen maailmankaikkeudessa, kaikki nämä planeetat ovat yhteydessä toisiinsa hyvin monimutkaisella tavalla. Avaruudessa on erilaisia kanavia ja kulkuväyliä, joilla voi siirtyä tasolta toiselle. Ette voi vain lentää jonnekin avaruudessa ja tulla planeetalle.
Joten kun korkeampien planeettojen asukkaat matkustavat, he käyttävät erilaisia kanavia ja väyliä. Jotkut lentävät kehoillaan, jotkut tulevat avaruusaluksilla.
Veda-kirjallisuudessa hyvin monia asioita kuvataan ja kuvaillaan hyvin lyhyesti runollisessa muodossa. Jos yritätte selvittää yksityiskohtia, ette löydä niitä, koska ne ovat piilossa, ne ovat salaista tietoa. He eivät halua, että demonit käyttävät tätä tietoa.
Universumi on siis moniulotteinen. Planeetat eivät ole järjestyksessä ylhäältä alaspäin, vaan ne ovat kuin lotus. Jos otatte esimerkiksi lotuksen, siinä on monta terälehteä, ja voimme pitää jokaista terälehteä yhtenä ulottuvuutena, pallona, planeettojen pallona. Ja planeetat ovat järjestäytyneet tällä tavalla. Nämä terälehdet lähestyvät yksi kerrallaan keskikohtaa.
Jos otatte neulan ja puhkaisette kaikki nämä terälehdet, jos matkustatte tämän reiän läpi, voitte kulkea kaikkien tasojen, kaikkien ulottuvuuksien läpi yhdellä rivillä.
Voitte astua mihin tahansa ulottuvuuteen. Nämä ulottuvuudet ovat siis hyvin lähellä toisiaan.
Universaalisen rakenteen mukaan eri tasot näkyvät eri ihmisille, eri eläville olennoille. Siksi voimme nähdä planeettoja. Meidän ulottuvuudessamme voimme nähdä planeettoja -paratiisi planeetat, alemmat planeetat ja keskimmäiset planeetat.
Sana "Vishnu" tarkoittaa "Jumala". Tässä merkityksessä sillä voidaan tarkoittaa Krishnaa, Ramaa, Sri Chaitanya Mahaprabhua ja muita Korkeimman Herran muotoja.
Lordi Shivan tunnetuimmat nimet ovat Rudra, Mahadeva, Maheshvara, Shankara ja Shambhu.
Shiva on moninainen ja hänen muotonsa vaihtelevat. Yleisimpiä ovat seuraavat: tanssiva Shiva, jota kutsutaan nimellä Nataraja; Shiva askeettina jne.
Yksi Shivan puolison, Parvatin, jumalallisen energian, Shaktin, nimistä.
Shiva - ("hyvä"), gyana-mishra-bhaktin ruumiillistuma, omistautuminen Korkeimmalle, johon on sekoittunut taipumus luopumiseen.
Yksi kahdestatoista mahajanasta, merkittävistä pyhimyksistä, jotka mainitaan Veda-kirjoituksissa. Shiva ja hänen puolisonsa (Durga, Maya) ovat yhdessä vastuussa aineellisen maailman kehityksestä, tottelevat Maha-Vishnun tahtoa ja täyttävät sielujen halun elää itsekkäiden etujen mukaan ja nauttia materiasta.
Shambhu (Shiva) on paras Vaishnaveista, Shiva on Herran ylistetty palvoja.
Lordi Shivalla on kolme aspektia, jotka liittyvät vastaavasti hyväksikäytön ulottuvuuteen, aineelliseen maailmaan (Rudra-Shiva), luopumisen maailmaan, Brahmániin (Shiva-Shambhu), ja henkiseen maailmaan, omistautumisen ulottuvuuteen, Vaikunthaan (Sada-Shiva).
Rudra-Shiva, jonka Brahmá luo kussakin aineellisessa universumissa, on Shambhu-Shivan laajennus, joka on vastuussa sielun "upottamisesta" materiaan.
Shambhu itse on ikuisen henkisen todellisuuden "alemman sektorin" asukkaan Sada-Shivan (ikuinen Shiva) laajennus eli ekspansio (ks. Srila Bhaktivinod Thakurin kommentti Brahma-samhitan neljäkymmentäviidennestä säkeestä; Sri Chaitanya-charitamrita, Adi-lila, 6.79,80).
Shiva-Shambhu on "varjoinen ilmentymä", Maha-Vishnun säteilevän muodon ...sanskrit... heijastuma materian maailmassa ("Brahma-samhita", 8).Hän emanoituu Maha-Vishnun …
... Yleisesti ottaen Shambhu kuvataan Herran katseesta lähtevän säteilyn ilmentymäksi aineellisessa maailmassa.
Lukuisissa kirjoituksissa, alkaen tantroista, hän antaa ihmisille erilaisia uskonnon muotoja, muodostaen eri kehitysvaiheissa oleville jivoille eräänlaiset "tikapuut", joiden avulla he voivat saavuttaa Jumalalle omistautumisen, bhaktin
Govindan hyväntahtoisen tahdon kautta hän epäsuorasti suojelee ja ruokkii puhdasta omistautumista Herralle, shuddha-bhaktia, saarnaten [Shankaran muodossa, jota kunnioitetaan Shivan inkarnaationa] mayavada-oppia (filosofinen oppi maailmankaikkeuden illusorisesta luonteesta) ja erilaisia väärennettyjä kirjoituksia.
Srila Sridhar Maharaj selittää: "On olemassa myös tantrisia kirjoituksia. Tantra tarkoittaa käytäntöä, jota henkilö seuraa hylätäkseen ja ylittääkseen sen. Nämä kirjoitukset tekevät kompromisseja sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kiintyneitä alhaisiin, materialistisiin ilmiöihin, kuten lihan ja viinin syömiseen. Suorittamalla tietyn prosessin ihminen rukoilee vapautusta tästä ilmiöstä. Potilas ei voi aina ottaa lääkettä puhtaassa muodossaan, ja silloin lääke sekoitetaan makeaan siirappiin. Tantra on samanlainen kuin tämä. Materialistiselle ilmiölle annetaan vivahde pyhää, jumalallista, mutta vain siksi, että ihminen pääsee eroon tästä kiintymyksestä."
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Nämä kirjoitukset tekevät kompromisseja sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kiintyneitä alhaisiin, materialistisiin ilmiöihin, kuten lihan ja viinin syömiseen.
"Padma-purana paljastaa meille, että Shankara on Herra Shivan inkarnaatio (avatar). Tässä teoksessa Shiva tunnustaa puolisolleen Durgalle, joka hallitsee aineellista maailmaa: "Kalin aikakaudella minä bráhmanin hahmossa annan väärän tulkinnan Vedoista mayavada-filosofian pohjalta, joka on verhottua buddhalaisuutta"
Shankara jätti elämänsä aikana useampia todisteita siitä, että hän oli itse asiassa Korkeimman Herran ylistetty palvoja. Useissa teoksissaan, kuten runossa Bhaja Govindam, hän paljastaa todellisen henkilöllisyytensä. Shankara vetoaa kaikkiin:
...sankskrit...
"Palvokaa Govindaa, palvokaa Govindaa, palvokaa Govindaa, te viisastelevat typerykset!". Sillä kuoleman hetkellä sanallinen spekulointi ei pelasta teitä!" ("Bhaja Govindam", 1).
Edellä on siis esitetty tekstejä Shivan asemasta universumissamme.
Sri Chaitanya Saraswat Math
the Mission of the inseparable
Srila B.R. Sridhar Maharaj and Srila B.S. Govinda Maharaj
Veda-kirjallisuuden rakennetta tarkasteltaessa on olennaista huomioida, ettei sen esittämä todellisuus jäsenny yksinomaan ihmisen kokemuksellisen ja kronologisen viitekehyksen mukaisesti. Tekstit käsittelevät olemassaoloa monitasoisena kokonaisuutena, johon kuuluvat ihmisten lisäksi puolijumalat, muut elävät olennot sekä erilaisissa planeettajärjestelmissä ja tietoisuuden tasoilla olevat olennot.
Tämän vuoksi myös käsitteet kuten aika, elinikä, kuolema ja jopa todellisuuden rakenne saavat merkityksensä suhteessa siihen olemassaolon tasoon, josta niitä tarkastellaan.
Veda-kirjallisuudessa mainittu puolijumalien tai taivaallisten planeettojen asukkaiden pitkä elinikä ei merkitse välttämättä absoluuttista kuolemattomuutta. Amara-käsitteen voidaan pikemminkin ymmärtää viittaavan olentoihin, joiden elinikä on ihmisen mittakaavassa niin poikkeuksellisen pitkä, että heitä voidaan kutsua ”kuolemattomiksi”. He eivät kuitenkaan ole vapautuneet syntymän ja kuoleman alaisuudesta absoluuttisessa metafyysisessä merkityksessä. Kuolema säilyy osana aineellisen olemassaolon rakennetta, vaikka sen ajallinen mittakaava ja kokemuksellinen merkitys vaihtelevat eri olentoluokkien välillä.
Veda-kirjallisuuden rakennetta tarkasteltaessa on olennaista huomioida, ettei sen esittämä todellisuus jäsenny yksinomaan ihmisen kokemuksellisen ja kronologisen viitekehyksen mukaisesti. Tekstit käsittelevät olemassaoloa monitasoisena kokonaisuutena, johon kuuluvat ihmisten lisäksi puolijumalat, muut elävät olennot sekä erilaisissa planeettajärjestelmissä ja tietoisuuden tasoilla olevat olennot.
Tällainen suhteellinen aikakäsitys merkitsee myös sitä, ettei ihmisen kronologiaa voida automaattisesti pitää universaalina ajan mittapuuna. Se, mikä ihmisen näkökulmasta näyttäytyy käsittämättömän pitkänä ajanjaksona, voi toisella olemassaolon tasolla muodostaa vain murto-osan kyseisen olennon omasta elinkaaresta. Vastaavasti veda teksteissä esitetyt valtavat ajanjaksot, kuten Brahmān päivän ja yön muodostama aikasykli, tulee ymmärtää osana kokonaisuutta, jossa eri olentoluokkien elinikä ja ajan kokeminen sijoittuvat erilaisiin mittakaavoihin.
Tämän vuoksi myös veda-tekstien esitystapaa voidaan tarkastella suhteessa niiden monitasoiseen. Tekstien tarkoituksena ei ole ainoastaan välittää tietoa ihmiselle hänen omassa rajatussa historiallisessa ja ajallisessa ympäristössään, vaan kuvata todellisuutta, jonka piiri ulottuu useisiin olemassaolon tasoihin. Ihmiselle esitetty kuvaus on siten vain yksi näkökulma laajempaan järjestelmään. Eri olentoluokat voivat hahmottaa saman todellisuuden erilaisista ajallisista, kokemuksellisista ja ontologisista lähtökohdista.
Samalla tämä auttaa ymmärtämään, miksi veda-kirjallisuudessa metafyysisiä kokonaisuuksia saatetaan kuvata tiiviisti, symbolisesti tai runollisesti. Tekstin tarkoituksena on välittää käsitys todellisuuden hierarkkisesta ja moniulotteisesta rakenteesta. Planeettajärjestelmät ja olemassaolon tasot voidaan tällöin ymmärtää osana ontologista kokonaisuutta, jossa eri tasojen välinen suhde ei määräydy ainoastaan fyysisen etäisyyden perusteella, vaan myös olennon tietoisuuden, ominaisuuksien ja olemassaolon tason perusteella.
Tässä viitekehyksessä veda-kosmologian ”eri tasoja” ei siten ole tarkoituksenmukaista rinnastaa suoraviivaisesti pelkästään modernin tähtitieteen tuntemiin fyysisiin planeettoihin. Kyse on laajemmasta maailmankuvasta, jossa kosmologinen, metafyysinen ja teologinen todellisuuskäsitys muodostavat yhden kokonaisuuden. Ihmisen näkökulmasta nähtävä aineellinen maailma muodostaa vain yhden osan tästä järjestelmästä, kun taas korkeampien ja alempien olemassaolon tasojen kuvaukset ilmaisevat todellisuuden laajempaa hierarkiaa.
VEDA-KIRJALLISUUDEN RAKENNETTA TARKASTELTAESSA ON OLENNAISTA HUOMIOIDA, ETTEI SEN ESITTÄMÄ TODELLISUUS JÄSENNY YKSINOMAAN IHMISEN KOKEMUKSELLISEN JA KRONOLOGISEN VIITEKEHYKSEN MUKAISESTI. TEKSTIT KÄSITTELEVÄT OLEMASSAOLOA MONITASOISENA KOKONAISUUTENA, JOHON KUULUVAT IHMISTEN LISÄKSI PUOLIJUMALAT, MUUT ELÄVÄT OLENNOT SEKÄ ERILAISISSA PLANEETTAJÄRJESTELMISSÄ JA TIETOISUUDEN TASOILLA OLEVAT OLENNOT.
TÄMÄN VUOKSI MYÖS KÄSITTEET KUTEN AIKA, ELINIKÄ, KUOLEMA JA JOPA TODELLISUUDEN RAKENNE SAAVAT MERKITYKSENSÄ SUHTEESSA SIIHEN OLEMASSAOLON TASOON, JOSTA NIITÄ TARKASTELLAAN.
IHMISEN NÄKÖKULMASTA NÄHTÄVÄ AINEELLINEN MAAILMA MUODOSTAA VAIN YHDEN OSAN TÄSTÄ JÄRJESTELMÄSTÄ, KUN TAAS KORKEAMPIEN JA ALEMPIEN OLEMASSAOLON TASOJEN KUVAUKSET ILMAISEVAT TODELLISUUDEN LAAJEMPAA HIERARKIAA.
TEKSTIEN TARKOITUKSENA EI OLE AINOASTAAN VÄLITTÄÄ TIETOA IHMISELLE HÄNEN OMASSA RAJATUSSA HISTORIALLISESSA JA AJALLISESSA YMPÄRISTÖSSÄÄN, VAAN KUVATA TODELLISUUTTA, JONKA PIIRI ULOTTUU USEISIIN OLEMASSAOLON TASOIHIN. IHMISELLE ESITETTY KUVAUS ON SITEN VAIN YKSI NÄKÖKULMA LAAJEMPAAN JÄRJESTELMÄÄN. ERI OLENTOLUOKAT VOIVAT HAHMOTTAA SAMAN TODELLISUUDEN ERILAISISTA AJALLISISTA, KOKEMUKSELLISISTA JA ONTOLOGISISTA LÄHTÖKOHDISTA.
TEKSTIT EIVÄT OLE TARKOITETTU AINOASTAAN IHMISILLE, VAAN NIIDEN ESITTÄMÄ OPETUS JA KUVAUS TODELLISUUDESTA KOSKEE MYÖS MUITA OLENTOJA JA OLEMASSAOLON TASOJA.
Eri olentoluokkien elinikää ei tule ymmärtää pelkästään vertaamalla niiden elinvuosien lukumäärää ihmisen käyttämään ajanmittaan. Väite, jonka mukaan elävä olento elää ”sata vuotta” oman kronologiansa mukaisesti, viittaa siihen, että elinikä suhteutuu kunkin olennon omaan ajalliseen viitekehykseen. Tällöin sata vuotta ihmisen kronologiassa ja sata vuotta jonkin korkeamman planeettajärjestelmän asukkaan kronologiassa eivät vastaa samaa absoluuttista ajanjaksoa.
Tämä ero tulee erityisen selvästi esiin veda-kirjallisuuden kuvauksissa korkeampien planeettajärjestelmien asukkaista. Heidän elinikänsä n ihmisen näkökulmasta mitattuna kuvata suunnattoman pitkäksi, mutta heidän omassa aikajärjestelmässään kyseinen elinikä muodostaa edelleen rajallisen, määräytyneen elämänkaaren. Tässä mielessä nimitys amara eli ”kuolematon” ei tarkoita absoluuttista vapautumista kuolemasta, vaan viittaa suhteelliseen kuolemattomuuteen: olennon elinikä on ihmisen mittakaavassa niin pitkä, että se näyttäytyy lähes rajattomana.
Suhteellisuus kytkeytyy siten olennaisesti universumin hierarkkiseen rakenteeseen. Eri planeettajärjestelmien asukkaat eivät ainoastaan elä erilaisissa ympäristöissä, vaan niiden olemassaolo sijoittuu erilaisiin ajallisiin mittakaavoihin. Siksi sama tapahtuma voi saada eri olentoluokille täysin erilaisen ajallisen merkityksen. Ihmisen näkökulmasta valtava ajanjakso voi toiselle olennolle vastata vain rajallista osaa hänen omasta elämänkaarestaan.
Niin voidaan myös ymmärtää, miksi maapalloa kuvataan nimityksellä Mṛtyu-loka, ”kuolevaisten maailma”. Kyse ei ole ainoastaan siitä, että ihmiset kuolevat, vaan siitä, että tässä olemassaolon tasossa elinikä on suhteellisen lyhyt ja kuolevaisuus muodostaa keskeisen osan kokemuksellista todellisuutta. Korkeampien planeettajärjestelmien asukkaiden kohdalla sama syntymän, elämän ja kuoleman periaate voi toteutua huomattavasti pidemmässä ajallisessa mittakaavassa.
Näin ollen ratkaiseva ero ei ole siinä, että jotkut olennot olisivat absoluuttisesti kuolevaisia ja toiset absoluuttisesti kuolemattomia, vaan siinä, että kuolevaisuus ilmenee eri olemassaolon tasoilla erilaisissa ajallisissa mittakaavoissa. Ihmisen kronologia ei siten toimi universaalina mittapuuna, vaan muodostaa yhden erityisen ajallisen viitekehyksen laajemmassa kosmologisessa järjestelmässä.
Brahman elinikä on 311 biljoonaa 40 miljoonaa vuotta. Tämä luku saattaa tuntua epäuskottavalta, mutta aika menee eri tavalla korkeimmilla planeetoilla. Tämä luku on ihmisen ajanlaskennan mukainen.
Brahmā tuli tapaamaan Krishnaa, ja ovenvartija kysyi häneltä, kuka hän oli. Brahmā vastasi olevansa Brahmā, jolloin Krishna kysyi:
“Mikä Brahmā? Minkä universumin Brahmā?”
Brahmā hämmästyi, koska hän oli ajatellut olevansa ainoa Brahmā ja oman universuminsa luoja.
Sitten Krishna kutsui paikalle lukemattomia muita Brahmoja eri universumeista. Ne ilmestyivät Krishnan eteen eri kokoisina ja erilaisine kruunuineen, koska heidän hallitsemansa universumit olivat eri kokoisia ja niissä oli erilaiset rakenteet.
Brahmā ymmärsi tästä, että hänen oma universuminsa oli vain yksi lukemattomista universumeista, eikä hän ollut Krishnaan nähden itsenäinen tai korkein olento.
Tämä on erityisen kuuluisa kohta, koska se havainnollistaa ajatusta, että Krishna on kaikkien universumien ylin lähde, kun taas Brahmā toimii luojana omassa universumissaan.
Krishna kutsui paikalle valtavan määrän Brahmoja eri universumeista. Jokainen Brahmā tuli Krishnan luo omasta universumistaan. He kaikki näkivät Krishnan, mutta kertomus ei tarkoita, että Brahmāt olisivat kokoontuneet tavalliseksi joukoksi ja tarkastelleet toisiaan.
Tässä on vielä hienompi yksityiskohta:
Kun tämä alkuperäinen Brahmā näki lukemattomat muut Brahmāt, hän tajusi, kuinka pieni hänen oma nelipäinen Brahmān asemansa oli. Hän oli ajatellut olevansa valtavan suuren universumin Brahmā, mutta Krishnan edessä oli Brahmoja, joilla oli ... koska heidän universuminsa olivat paljon suurempia.
Ja tärkeää on myös tämä: Krishna itse näki kaikki Brahmāt samanaikaisesti. Brahmāt eivät olleet Krishnan kanssa samalla tavalla samalla tasolla — heidän tietoisuutensa ja kykynsä olivat rajallisia.
Brahmā saa ongelman
Eräänä päivänä Brahmā, joka on oman universuminsa luoja ja hallitsija, kuuli Krishnasta.
Krishna eli maan päällä ihmisen kaltaisena olentona, mutta Brahmā tiesi, että Krishna oli paljon enemmän kuin tavallinen ihminen.
Brahmā halusi ymmärtää Krishnan todellisen aseman.
Niinpä hän matkusti Dvārakaan, Krishnan kaupunkiin.
Kun Brahmā saapui, hän ilmoitti vartijalle:
”Olen Brahmā. Haluaisin tavata Krishnan.”
Vartija meni Krishnan luo ja kertoi:
”Herra, Brahmā on täällä ja haluaa tavata Sinut.”
Silloin Krishna kysyi aivan yksinkertaisesti:
”Mikä Brahmā?”
Brahmā hämmentyy
Brahmā oli tästä hämmästynyt.
”Mikä Brahmā?”
Hän oli ajatellut olevansa Brahmā — oman universuminsa Brahmā — ja että hänen henkilöllisyytensä oli täysin selvä.
Mutta Krishna halusi tietää:
”Minkä universumin Brahmā?”
Brahmā ymmärsi, että kysymyksessä oli jotakin paljon suurempaa kuin hän oli kuvitellut.
Krishna kutsuu muut Brahmāt
Krishna kutsui Brahmān sisään.
Mutta sen sijaan, että paikalle olisi tullut vain tämä yksi Brahmā, Krishna kutsui esiin lukemattomia Brahmoja lukemattomista universumeista.
Yksi toisensa jälkeen Brahmāt saapuivat Krishnan luo.
He olivat eri kokoisia ja erilaisia, koska heidän hallitsemansa universumit olivat erilaisia.
Brahmā, joka oli tullut Dvārakasta tapaamaan Krishnaa, näki tämän ja hämmästyi täysin.
Hän oli pitänyt itseään suuren universumin järjestelmän hallitsijana.
Nyt hän näki ympärillään lukemattomia muita Brahmoja.
Brahmā ymmärtää oman universuminsa pienuuden
Silloin Brahmā ymmärsi jotakin tärkeää.
Hänen oma universuminsa ei ollut koko olemassaolo.
Se oli vain yksi lukemattomista universumeista.
Ja jokaisessa universumissa saattoi olla oma Brahmā.
Brahmā ymmärsi myös, ettei hänen asemansa luojana tehnyt hänestä kaiken alkuperää.
Hän oli luoja Krishnan järjestyksessä, ei Krishnan yläpuolella.
Brahmān nöyryys
Brahmā tuli Krishnan eteen nöyränä.
Hän ymmärsi, että hänen aikaisempi käsityksensä omasta suuruudestaan oli ollut rajallinen.
Tämä on kertomuksen tärkeä opetus:
Mitä suuremmaksi joku olento kuvittelee itsensä, sitä pienemmältä hänen oma asemansa voi näyttää, kun hän näkee todellisuuden paljon laajemmassa mittakaavassa.
Brahmā oli oman universuminsa erittäin korkea olento, mutta Krishnan näkökulmasta jopa Brahmāt olivat lukemattomia.
Miksi Krishna kysyi ”mikä Brahmā?”
Kysymys ei siis ollut siitä, ettei Krishna olisi tiennyt kuka Brahmā oli.
Krishna tiesi erittäin hyvin.
Kysymys ”Mikä Brahmā?” oli tapa paljastaa Brahmālle, että:
on olemassa lukemattomia universumeja
niillä on omat Brahmānsä
jokaisen Brahmān valta on rajattu omaan universumiinsa
Krishna ei ole yhden universumin jumaluus vaan kaikkien universumien lähde
Brahmā joutui siis kohtaamaan oman kosmisen mittakaavansa rajallisuuden.
Kertomuksen syvempi merkitys
Tämä liittyy toistuvaan teemaan:
Brahmā voi olla suunnattoman suuri suhteessa ihmiseen, mutta Krishnaan nähden hänkin on palvelija.
Siksi kertomus ei varsinaisesti kerro Brahmān nöyryyttämisestä. Pikemminkin hänelle annetaan oivallus.
Hän näkee jotakin, mitä hän ei aikaisemmin ollut täysin ymmärtänyt:
Yksi universumi ei ole koko todellisuus.
Ja vielä tärkeämpää:
Kosminen valta ei tarkoita, että sen haltija olisi kaiken alkuperä.
Brahmā palaa tämän jälkeen omaan asemaansa entistä nöyrempänä ja ymmärtää paremmin Krishnan aseman.
Pieni tarkennus: tästä kertomuksesta on myös toinen tunnettu Brahmān ja Krishnan kohtaaminen, jossa Brahmā tulee Vṛndāvanaan ja yrittää koetella Krishnaa varastamalla tämän vasikat ja paimenpojat. Se on se kuuluisa Brahmā-vimohana-līlā, ja siinä Krishna näyttää Brahmālle vielä hämmästyttävämmän todellisuuden.
Brahmā koettelee Krishnaa
Vṛndāvanassa Krishna eli paimenpoikien keskellä. Hän leikki ystäviensä kanssa, söi heidän kanssaan, nauroi ja juoksi metsissä. Hän ei näyttänyt muiden silmissä kaikkeuden Herralta, vaan aivan tavalliselta iloiselta pojalta.
Juuri tämä sai Brahmān ihmettelemään.
Brahmā oli valtavan korkea kosminen olento ja oman universuminsa luoja. Hän tiesi Krishnan olevan erityinen, mutta hänen oli vaikea ymmärtää, kuinka kaikkeuden korkein todellisuus voisi näyttäytyä näin tavallisena lapsena.
Brahmā päätti selvittää asian itse.
Eräänä päivänä, kun Krishna oli metsässä paimenpoikien kanssa, Brahmā käytti voimaansa ja vei pojat sekä vasikat pois. Hän piilotti heidät paikkaan, jossa he vaipuivat uneen. Sitten Brahmā poistui.
Kun Krishna huomasi, että kaikki olivat kadonneet, hän ei kuitenkaan joutunut hämmennyksiin.
Sen sijaan tapahtui jotakin ihmeellistä.
Krishna loi jokaisesta kadonneesta paimenpojasta ja vasikasta täydellisen uuden muodon. Jokainen näytti aivan samalta kuin ennenkin. Heillä oli samat kasvot, samat vaatteet, samat äänet ja sama tapa leikkiä.
Sitten Krishna palasi heidän kanssaan Vṛndāvanaan.
Kukaan ei huomannut mitään.
Vanhemmat ottivat pojat vastaan aivan kuten ennenkin.
Mutta he eivät tienneet, että heidän lapsensa jne. olivat nyt itse asiassa Krishnan ilmentymiä.
Vuosi kului
Tässä tapahtui jotakin vielä ihmeellisempää.
Brahmān näkökulmasta hänen poissaolonsa kesti vain hyvin lyhyen ajan. Hän palasi pian takaisin katsomaan, mitä Krishnalle oli tapahtunut.
Mutta Vṛndāvanassa oli kulunut kokonainen vuosi.
Kun Brahmā palasi, hän odotti näkevänsä Krishnan yksin.
Sen sijaan hän näki edelleen kaikki paimenpojat ja vasikat aivan kuten ennenkin.
Brahmā hämmästyi.
”Kuinka tämä on mahdollista? Minähän vein heidät pois!”
Hän tarkisti tilanteen ja ymmärsi, että ne, jotka hän oli vienyt pois, olivat edelleen siellä missä hän oli ne piilottanut.
Mutta samalla Vṛndāvanassa oli kokonaan toinen joukko poikia ja vasikoita.
Brahmā ei pystynyt ymmärtämään, mitä oli tapahtumassa.
Krishna paljastaa todellisen muotonsa
Silloin Krishna paljasti Brahmālle jotakin, mitä tämä ei ollut pystynyt näkemään.
Yhtäkkiä jokainen paimenpoika muuttui loistavaksi Viṣṇun muodoksi.
Brahmā näki lukemattomia jumalallisia muotoja kaikkialla ympärillään. Jokaisella oli jumalallinen loisto, ja koko todellisuus näytti täyttyvän Krishnan erilaisista ilmentymistä.
Silloin Brahmān epäily katosi.
Hän ymmärsi, ettei Krishna ollut tavallinen paimenpoika, jonka voimaa voisi mitata samalla tavalla kuin muiden olentojen voimaa.
Brahmā oli yrittänyt koetella Krishnaa.
Mutta todellisuudessa Krishna oli antanut Brahmān nähdä vain pienen välähdyksen omasta rajattomasta olemuksestaan.
Brahmā nöyrtyy
Brahmā tajusi oman virheensä.
Hän oli ollut liian ylpeä omasta asemastaan ja omista kyvyistään. Hän oli ajatellut voivansa selvittää, kuka Krishna todella oli, käyttämällä omaa voimaansa.
Nyt hän ymmärsi, ettei hänen oma viisautensa riittänyt käsittämään Krishnaa.
Brahmā kumartui Krishnan eteen ja rukoili häntä.
Hän ymmärsi, että vaikka hän itse oli oman universuminsa luoja ja erittäin korkea olento, hänkin oli viime kädessä riippuvainen Krishnasta.
Krishna ei ollut vain yksi mahtava olento muiden joukossa.
Hän oli Brahmān näkemän todellisuuden lähde.
Ja kun tämä suuri kosminen ihme oli ohi, kaikki palasi ennalleen.
Paimenpojat jatkoivat leikkejään.
Vasikat palasivat emojensa luo.
Vṛndāvanassa elämä jatkui kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut.
Vain Brahmā oli muuttunut.
Hän oli tullut katsomaan, voisiko hän koetella Krishnaa — ja lähti ymmärtäen, että Krishnan rajattomuutta ei voi mitata edes Brahmān kaltaisen kosmisen olennon ymmärryksellä.
Tässä ajan kuluminen on yksi tarinan kiinnostavimmista kohdista.
Brahmān näkökulmasta hänen käyntinsä aikana Vṛndāvanassa kulunut vuosi tuntui hyvin lyhyeltä.
Miten aika kului eri tavalla?
Kun Brahmā vei paimenpojat ja vasikat pois, hän ei jäänyt pitkäksi aikaa pois Krishnan luota. Hän meni omaan paikkaansa ja palasi pian.
Mutta sillä välin Vṛndāvanassa tapahtui jotain, mitä Brahmā ei tiennyt.
Maan päällä oli kulunut kokonainen vuosi.
Krishna oli koko tuon vuoden ajan elänyt paimenpoikien ja vasikoiden kanssa — mutta nämä eivät enää olleet alkuperäisiä poikia ja vasikoita. Krishna itse oli ottanut jokaisen heidän muotonsa.
Kaikki tapahtui niin täydellisesti, ettei kukaan Vṛndāvanassa huomannut mitään.
Äidit näkivät lapsensa.
Isät näkivät lapsensa.
Paimenpojat näkivät ystävänsä.
Kaikki oli aivan kuten ennenkin.
Sitten Brahmā palasi
Brahmā ajatteli palaavansa melkein heti sen jälkeen, kun hän oli vienyt pojat ja vasikat.
Kun hän tuli takaisin, hän näki:
”Hetkinen… he ovat täällä!”
Hän näki Krishnan edelleen niiden paimenpoikien ja vasikoiden kanssa.
Mutta samaan aikaan Brahmā tiesi, että alkuperäiset pojat ja vasikat olivat hänen itsensä piilottamina toisessa paikassa.
Siis:
Brahmān säilömät alkuperäiset pojat ja vasikat olivat edelleen siellä.
Vṛndāvanassa oli kokonainen vuosi eletty aivan normaalisti.
Ja siellä olivat edelleen kaikki samat pojat ja vasikat.
Kukaan Vṛndāvanassa ei ollut huomannut mitään.
Brahmā oli täysin ymmällään.
Miksi Brahmā ei huomannut vuoden kulumista?
Tässä on tärkeä ajatus: aika ei ole kaikissa maailmoissa samanlaista.
Brahmān maailma on paljon korkeampi kosminen taso kuin ihmisten maailma. Siellä ajan kuluminen on erilaista.
Tämä ajatus esiintyy myös muissa Purāṇojen kertomuksissa. Tunnetuin esimerkki on kuningas Revata, joka menee Brahmān luo ja huomaa palattuaan, että maan päällä on kulunut valtavasti aikaa.
Brahmā siis saattoi ajatella:
”Olen ollut poissa vain hetken.”
Mutta Vṛndāvanassa Krishna oli jo ehtinyt elää kokonaisen vuoden niiden ilmentämiensä poikien ja vasikoiden kanssa.
Ja tässä on tarinan nerokas kohta
Krishna ei vain ”huijannut” Brahmāa tekemällä kopioita.
Hän eli kokonaisen vuoden ajan jokaisena poikana jne.
Hän söi heidän kanssaan.
Hän leikki heidän kanssaan.
Hän oli heidän vanhempiensa lapsi.
Hän oli jokaisen äidin rakastama poika.
Tässä on tärkeä ajatus: aika ei ole kaikissa maailmoissa samanlaista.
Brahmān maailma on paljon korkeampi kosminen taso kuin ihmisten maailma. Siellä ajan kuluminen on erilaista.
Siksi Vṛndāvanassa kukaan ei huomannut mitään poikkeavaa.
Kun Brahmā lopulta ymmärsi tämän, hän tajusi, että hänen yrityksensä koetella Krishnaa oli ollut täysin turha.
Hän oli yrittänyt käyttää omaa kosmista voimaansa Krishnaa vastaan.
Mutta Krishna oli sillä välin muuttunut kaikiksi niiksi olennoiksi, jotka Brahmā oli yrittänyt viedä pois.
Ja juuri tästä Brahmā nöyrtyy.
Hän ymmärtää, että hänen oma valtansa koskee vain sitä kosmista tehtävää, joka hänelle on annettu. Krishnan voima puolestaan ei ole rajattu samalla tavalla.
Tämän jälkeen Krishna palauttaa kaiken ennalleen: alkuperäiset pojat ja vasikat palaavat, eikä Vṛndāvanaan jää näkyvää merkkiä siitä, mitä oli tapahtunut.
Vuosi oli kulunut Vṛndāvanassa, mutta Brahmālle koko tapahtuma oli ollut vain hyvin lyhyt hetki.
https://vedabase.io/en/library/sb/10/13/
https://vedabase.io/en/library/sb/10/13/
The Stealing of the Boys and Calves by Brahmā
https://vedabase.io/en/library/sb/10/13/
The Stealing of the Boys and Calves by Brahmā
This chapter describes Lord Brahmā’s attempt to take away the calves and cowherd boys, and it also describes the bewilderment of Lord Brahmā and finally the clearance of his illusion.
Although the incident concerning Aghāsura had been performed one year before, when the cowherd boys were five years old, when they were six years old they said, “It happened today.” What happened was this. After killing Aghāsura, Kṛṣṇa, along with His associates the cowherd boys, went for a picnic within the forest. The calves, being allured by green grasses, gradually went far away, and therefore Kṛṣṇa’s associates became a little agitated and wanted to bring back the calves. Kṛṣṇa, however, encouraged the boys by saying, “You take your tiffin without being agitated. I shall go find the calves.” And thus the Lord departed. Then, just to examine the potency of Kṛṣṇa, Lord Brahmā took away all the calves and cowherd boys and kept them in a secluded place.
https://www.srimadbhagavatam.org/canto10/chapter13.html
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/21/59/
Once, when Kṛṣṇa was ruling Dvārakā, Lord Brahmā came to see Him, and the doorman immediately informed Lord Kṛṣṇa of Brahmā’s arrival.
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/21/60/
When Kṛṣṇa was so informed, He immediately asked the doorman, ‘Which Brahmā? What is his name?’ The doorman therefore returned and questioned Lord Brahmā.
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/21/66/
Upon hearing this, Śrī Kṛṣṇa smiled and immediately meditated. Unlimited Brahmās arrived instantly.
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/21/79/
Thus the opulence of Dvārakā was perceived by each and every one of them. Although they were all assembled together, no one could see anyone but himself.
Mitä me tästä opimme?
Krishna on kaikkien universumien Herra. Brahmā huomaa, ettei hänen universuminsa ole ainoa. On lukemattomia universumeja ja lukemattomia Brahmoja, mutta Krishna on heidän kaikkien yläpuolella.
Krishnan suuruus ei aina näy ulkoisesti. Vṛndāvanassa Krishna näyttää pieneltä paimenpojalta. Hän leikkii, nauraa ja syö ystäviensä kanssa. Silti juuri tämä näennäinen tavallisuus kätkee Hänen rajattoman jumalallisen olemuksensa.
Anonyymi00219
3.9.2026 klo 8.00
Anonyymi00218 kirjoitti:
Krishna hallitsee myös aikaa. Brahmān ja Vṛndāvanan kokemus ajasta on erilainen. Krishna pystyy ylläpitämään kokonaisen vuoden ajan kaikkia poikia ja vasikoita omissa muodoissaan niin täydellisesti, ettei kukaan huomaa mitään.
Krishna voi ilmentyä lukemattomilla tavoilla. Jokainen paimenpoika jne. oli Krishnan oma täydellinen ilmentymä. Myöhemmin Brahmā näkee nämä muodot Viṣṇun jumalallisina muotoina.
Brahmā on oman universuminsa luoja, mutta hän ei pysty käsittämään Krishnan rajattomuutta.
Krishna ei tarvitse todistaa suuruuttaan. Brahmā yrittää koetella Häntä, mutta Krishna vain hymyillen osoittaa todellisuutensa. Hänen voimansa ei ole riippuvainen siitä, ymmärtävätkö muut sen.
Lue lisää
Kunnia Krishnalle, joka on kaikkien Brahmojen Herra, kaikkien universumien lähde ja kaiken olemassaolon perusta.
Kunnia Krishnalle, joka voi olla samanaikaisesti ystävänsä leikkitoveri ja ääretön Jumala.
Krishnan korkein asema ei näyttäydy ensisijaisesti majesteettisuutena, valtana tai pelkoa herättävänä jumaluutena. Päinvastoin: Hänen kaikkein korkeimmassa ilmentymässään Hän näyttäytyy ihan tavallisena, huolettomana paimenpoikana, joka soittaa huilua.
Siksi Brahmān hämmennys on niin merkittävä.
Brahmā tulee ajatuksesta:
”Kuinka tämä pieni poika voisi olla kaiken korkein?”
Ja juuri siinä on ihme:
Hän ei tarvitse kruunua, valtaistuinta tai kosmista mahtia näyttääkseen olevansa Korkein.
Hän voi juosta paljain jaloin metsän halki.
Hän voi nauraa ystäviensä kanssa.
Hän voi nostaa huilun huulilleen ja soittaa.
Ja samalla Brahmā, kaikkien luojien joukossa, kumartaa Hänen edessään.
Tämä tekee Krishnasta erityisen ihmeellisen:
mitä läheisemmältä ja tavallisemmalta Krishna näyttää, sitä hämmästyttävämpää Hänen korkeutensa on.
Ei siis:
”Krishna on Korkein, koska Hän näyttää kuinka mahtava Hän on.”
Vaan pikemminkin:
”Krishna on niin täydellinen, ettei Hänen tarvitse näyttää mahtavalta. Hän voi olla vain Krishna — iloinen nuori paimenpoika huiluineen.”
KRISHNAN KORKEIN ASEMA EI NÄYTTÄYDY ENSISIJAISESTI MAJESTEETTISUUTENA, VALTANA TAI PELKOA HERÄTTÄVÄNÄ JUMALUUTENA. PÄINVASTOIN: HÄNEN KAIKKEIN KORKEIMMASSA ILMENTYMÄSSÄÄN HÄN NÄYTTÄYTYY IHAN TAVALLISENA, HUOLETTOMANA PAIMENPOIKANA, JOKA SOITTAA HUILUA.
HÄNEN KAIKKEIN KORKEIMMASSA ILMENTYMÄSSÄÄN HÄN NÄYTTÄYTYY IHAN TAVALLISENA, HUOLETTOMANA PAIMENPOIKANA, JOKA SOITTAA HUILUA.
HÄN EI TARVITSE KRUUNUA, VALTAISTUINTA TAI KOSMISTA MAHTIA NÄYTTÄÄKSEEN OLEVAN KORKEIN.
HÄN VOI JUOSTA PALJAIN JALOIN METSÄN HALKI.
HÄN VOI NAURAA YSTÄVIENSÄ KANSSA.
HÄN VOI NOSTAA HUILUN HUULILLEEN JA SOITTAA.
EI SIIS:
”KRISHNA ON KORKEIN, KOSKA HÄN NÄYTTÄÄ, KUINKA MAHTAVA HÄN ON.”
VAAN PIKEMMINKIN:
”KRISHNA ON NIIN TÄYDELLINEN, ETTEI HÄNEN TARVITSE NÄYTTÄÄ MAHTAVALTA. HÄN VOI OLLA VAIN KRISHNA — ILOINEN NUORI PAIMENPOIKA HUILUINEEN.”
Aiśvarya:
Vishnun eri muodot- Jumala näyttäytyy kaikkivaltiaana Herrana, majesteettisena, etäisenä ja kunnioitusta herättävänä.
Tosin aiśvarya ei tarkoita välttämättä ”etäistä”; tarkoittaa ennen kaikkea jumalallisen majesteetin, voiman, suuruuden ja kaikkivaltiuden korostumista.
Aiśvarya – Viṣṇun majesteettinen puoli
Vishnun eri muodoissa, kuten Nārāyaṇassa, Jumalan jumalallinen suuruus on voimakkaasti läsnä:
Hän on Kaikkivaltias Herra.
Hänen edessään vallitsee kunnioitus ja tietoisuus Hänen jumaluudestaan.
Palvoja ajattelee: ”Hän on minun Herrani; minä olen Hänen palvelijansa.”
Tämä on aiśvarya-bhāva – tietoisuus Jumalan suuruudesta ja majesteetista.
Tosin aiśvarya ei tarkoita välttämättä ”etäistä”; tarkoittaa ennen kaikkea jumalallisen majesteetin, voiman, suuruuden ja kaikkivaltiuden korostumista.
MUTTA KRISHNA:
Krishna voi antaa Brahmān nähdä lukemattomat universumit ja lukemattomat Brahmāt, mutta Vṛndāvanassa Hän ei käyttäydy kuin kosminen hallitsija. Hän haluaa vain leikkiä ystäviensä kanssa.
Se muuttaa myös käsitystä siitä, mitä ”jumalallinen täydellisyys” tarkoittaa.
Korkein ei tarvitse etäisyyttä ollakseen korkein.
Korkein ei tarvitse pelkoa saadakseen kunnioitusta.
Korkein voi olla kaikkein läheisin.
MUUTTAA MYÖS KÄSITYSTÄ SIITÄ, MITÄ ”JUMALALLINEN TÄYDELLISYYS” TARKOITTAA.
KORKEIN EI TARVITSE ETÄISYYTTÄ OLLAKSEEN KORKEIN.
KORKEIN EI TARVITSE PELKOA SAADAKSEEN KUNNIOITUSTA.
KORKEIN VOI OLLA KAIKKEIN LÄHEISIN.
JUURI TÄMÄ ON YKSI JUMALALLISEN LEIKIN SYVIMMISTÄ IHMEISTÄ: JUMALAN KAIKKIVALTIUS ON OLEMASSA, MUTTA HÄN ANTAA RAKKAUDEN PEITTÄÄ SEN NÄKYVISTÄ.
SIKSI YAŚODĀ VOI JOPA AJATELLA KRISHNAA OMAKSI LAPSEKSEEN, YSTÄVÄT VOIVAT PAINIA HÄNEN KANSSAAN JNE.
HE EIVÄT JATKUVASTI AJATTELE: ”TÄSSÄ ON MAAILMANKAIKKEUDEN KORKEIN JUMALA.” KRISHNA SAA OLLA YKSINKERTAISESTI HEIDÄN KRISHNAANSA.
Vṛndāvanan asukkaiden rakkaus on niin spontaania, että Krishnan jumalallisen aseman tietoisuus ei hallitse heidän suhdettaan Häneen. He eivät ajattele:
”Tuossa on Parabrahman, kaikkien universumien lähde.”
Vaan:
”Tuossa on meidän Krishna.”
Vṛndāvanassa Krishna saa unohtaa olevansa Jumala
Yaśodā näkee Krishnan omana lapsenaan.
Hänen ystävänsä näkevät Krishnan ystävänään ja leikkitoverinaan.
Heidän suhteensa Krishnaan ei perustu ajatukseen:
”Hän on kaikkivaltias, joten minun täytyy pelätä ja kunnioittaa Häntä.”
Vaan:
”Rakastan Häntä, koska Hän on Krishna.”
Tätä kutsutaan viśrambhaksi — syväksi luottamukseksi ja läheisyydeksi, jossa muodollinen kunnioitus väistyy rakkauden tieltä.
Ja juuri siksi Vṛndāvana on niin hämmästyttävä.
Brahmā voi tulla paikalle ja nähdä:
”Tämä on kaikkien universumien Herra!”
Mutta Krishnaa ympäröivä ystävä voi ajatella:
”Tuo on minun ystäväni. Mennään painimaan.”
Ja tässä on vielä syvempi asia
Krishnan Bhagavān-asema ei tarvitse Vṛndāvanassa jatkuvaa tietoista tunnistamista.
Päinvastoin, yogamāyā mahdollistaa sen, että Krishnan ystävät voivat unohtaa Hänen rajattoman jumalallisen majesteettinsa niin, että heidän rakkautensa voi muuttua täysin luonnolliseksi.
Siksi voidaan sanoa:
Vaikuṇṭhassa palvoja tietää: ”Hän on Jumala.”
Vṛndāvanassa palvoja tietää sydämessään: ”Hän on minun.”
Ja juuri tuo ”minun” on käsittämättömän syvä asia.
Krishna voi olla samanaikaisesti kaikkien universumien Korkein Herra ja samalla antaa itsensä täysin yhden ystävänsä, äitinsä rakkauden armoille.
Se on Vṛndāvana-līlān yksi suurimmista paradokseista:
Kaikkivaltias Jumala antaa rakkauden sitoa itsensä.
VṚNDĀVANAN ASUKKAIDEN RAKKAUS ON NIIN SPONTAANIA, ETTÄ KRISHNAN JUMALALLISEN ASEMAN TIETOISUUS EI HALLITSE HEIDÄN SUHDETTAAN HÄNEEN. HE EIVÄT AJATTELE:
”TUOSSA ON PARABRAHMAN, KAIKKIEN UNIVERSUMIEN LÄHDE.”
VAAN:
”TUOSSA ON MEIDÄN KRISHNA.”
VṚNDĀVANASSA KRISHNA SAA UNOHTAA OLEVANSA JUMALA.
YAŚODĀ NÄKEE KRISHNAN OMANA LAPSENAAN.
HÄNEN YSTÄVÄNSÄ NÄKEVÄT KRISHNAN YSTÄVÄNÄÄN JA LEIKKITOVERINAAN.
BRAHMĀ VOI TULLA PAIKALLE JA NÄHDÄ:
”TÄMÄ ON KAIKKIEN UNIVERSUMIEN HERRA!”
MUTTA KRISHNAA YMPÄRÖIVÄ YSTÄVÄ VOI AJATELLA:
”TUO ON MINUN YSTÄVÄNI. MENNÄÄN PAINIMAAN.”
JA TÄSSÄ ON VIELÄ SYVEMPI ASIA.
KRISHNAN BHAGAVĀN-ASEMA EI TARVITSE VṚNDĀVANASSA JATKUVAA TIETOISTA TUNNISTAMISTA.
PÄINVASTOIN, YOGAMĀYĀ MAHDOLLISTAA SEN, ETTÄ KRISHNAN YSTÄVÄT VOIVAT UNOHTAA HÄNEN RAJATTOMAN JUMALALLISEN MAJESTEETTINSA NIIN, ETTÄ HEIDÄN RAKKAUTENSA VOI MUUTTUA TÄYSIN LUONNOLLISEKSI.
Anonyymi00238 kirjoitti:
KAIKKIVALTIAS JUMALA ANTAA RAKKAUDEN SITOA ITSENSÄ.
Pelkoon painottuva kuva:
”Jumala on kaikkivaltias tuomari. Olen Hänen alapuolellaan ja minun täytyy pelätä Hänen rangaistustaan.”
Vṛndāvana-Krishna:
”Hän on kaikkien universumien Herra — mutta silti Hän juoksee metsässä, soittaa huilua ja antaa ystäviensä nauraa kanssaan.”
Kaikkein korkein suhde Jumalaan ei siksi ole pelko, vaan prema — rakkaus.
Ja juuri Brahmān tarina tekee tästä hienon esimerkin. Brahmā on valtavan voimakas kosminen olento, mutta hänen suurin oivalluksensa ei ole:
”Minun täytyy pelätä Krishnaa.”
Vaan:
”Minä en kykene käsittämään Hänen rajatonta rakkauttaan ja suuruuttaan.”
PELKOON PAINOTTUVA KUVA:
”JUMALA ON KAIKKIVALTIAS TUOMARI. OLEN HÄNEN ALAPUOLELLAAN JA MINUN TÄYTYY PELÄTÄ HÄNEN RANGAISTUSTAAN.”
KAIKKEIN KORKEIN SUHDE JUMALAAN EI SIKSI OLE PELKO, VAAN PREMA — RAKKAUS.
EN VOI RAKASTAA SITÄ, KETÄ PELKÄÄN, ENKÄ VOI PELÄTÄ KETÄÄN, JOTA RAKASTAN!
Se ei ole vain tunneperäinen lause, vaan siinä on kokonainen käsitys siitä, millainen rakkauden ja Jumalan suhteen pitäisi olla.
”En voi rakastaa sitä, jota pelkään — enkä voi pelätä sitä, jota rakastan.”
Jos rakastan jotakuta todella syvästi, en pohjimmiltaan halua olla hänen edessään kauhuissani.
Haluan lähestyä häntä.
Haluan olla hänen lähellään ilman, että joudun jatkuvasti varomaan:
”Mitä jos hän rankaisee minua?”
”Mitä jos teen väärin?”
”Mitä jos hän hylkää minut?”
Pelko sanoo:
”Pysy kaukana.”
Rakkaus sanoo:
”Tule lähemmäksi.”
Pelko rakentaa muurin minun ja toisen välille.
Rakkaus purkaa muurin.
Siksi ajatus Jumalasta, jonka edessä ihmisen pitäisi ensisijaisesti pelätä, voi tuntua ristiriitaiselta sen kanssa, mitä itse ymmärrämme rakkaudella.
JOS RAKASTAN JOTAKUTA TODELLA SYVÄSTI, EN POHJIMMILTAAN HALUA OLLA HÄNEN EDESSÄÄN KAUHUISSAANI.
Pelko sanoo:
”Pysy kaukana.”
Rakkaus sanoo:
”Tule lähemmäksi.”
Pelko rakentaa muurin minun ja toisen välille.
Rakkaus purkaa muurin.
Siksi ajatus Jumalasta, jonka edessä ihmisen pitäisi ensisijaisesti pelätä, voi tuntua ristiriitaiselta sen kanssa, mitä itse ymmärrämme rakkaudella.
Äänestä
Kommentoi
Anonyymi00246
3.9.2026 klo 8.27
Anonyymi00245 kirjoitti:
Pelko sanoo:
”Pysy kaukana.”
Rakkaus sanoo:
”Tule lähemmäksi.”
Pelko rakentaa muurin minun ja toisen välille.
Rakkaus purkaa muurin.
Siksi ajatus Jumalasta, jonka edessä ihmisen pitäisi ensisijaisesti pelätä, voi tuntua ristiriitaiselta sen kanssa, mitä itse ymmärrämme rakkaudella.
Lue lisää
RAKKAUS SANOO:
”TULE LÄHEMMÄKSI.”
PELKO RAKENTAA MUURIN MINUN JA TOISEN VÄLILLE.
RAKKAUS PURKAA MUURIN.
SIKSI AJATUS JUMALASTA, JONKA EDESSÄ IHMISEN PITÄISI ENSISIJAISESTI PELÄTÄ, VOI TUNTUA RISTIRIITAISELTA SEN KANSSA, MITÄ ITSE YMMÄRRÄMME RAKKAUDELLA.
RAKKAUS PURKAA MUURIN.
SIKSI AJATUS JUMALASTA, JONKA EDESSÄ IHMISEN PITÄISI ENSISIJAISESTI PELÄTÄ, VOI TUNTUA RISTIRIITAISELTA SEN KANSSA, MITÄ ITSE YMMÄRRÄMME RAKKAUDELLA.
https://www.youtube.com/watch?v=G_lhF1X0bgQ
Ensimmäinen aikamatka muinaisessa historiassa
AIKAMATKAILU.
https://www.youtube.com/watch?v=h-UYPN_vYXM
MAAPALLOLLA ON KULUNUT MILJOONIA VUOSIA; Heille se oli vain muutaman minuutin ajan
https://www.youtube.com/watch?v=h-UYPN_vYXM
MAAPALLOLLA ON KULUNUT MILJOONIA VUOSIA; Heille se oli vain muutaman minuutin ajan
Kakudmin ja Revatiin järkyttävästä matkasta, jossa he palasivat Maapallolle ja huomasivat, että miljoonien vuosien aikana ihmisten pituus oli lyhentynyt, mutta he itse olivat edelleen pitkiä?
MAAPALLOLLA OLI KULUNUT MILJOONIA VUOSIA!
Revatiin ja kuningas Kakudmin tarinassa kului 27 yugaa, eli 27 aikakautta.
Jos tarkoitetaan 27 Dvapara-yugaa:
27 × 864 000 = 23,328 miljoonaa vuotta.
Mutta tarinan alkuperäisessä versiossa tarkoitetaan 27 mahayugaa
27 yugaa (jos tarkoitetaan 27 yksittäistä Kali-yugaa) = 11,664 miljoonaa vuotta.
Mutta Kakudmin ja Revatiin alkuperäisessä tarinassa mainitaan 27 mahayugaa = 116,64 miljoonaa vuotta.
En tiedä varmasti, kuinka paljon miljoonia!
TOISIN SANOTTUNA HE OLIVAT BRAHMA-PLANETALLA MUUTAMAN MINUUTIN AJAN BRAHMAN KRONOLOGIAN MUKAAN.
MAAPALLOLLA KULUI PALJON MILJOONA VUOSIA.
Kuningas, joka palasi miljoonia vuosia myöhemmin aikamatkailutarina
Hänen odottaessaan kului 27 yugaa! | Kuningas Kakudmi ja Revati |
Kuitenkin jo lyhyen odottelun aikana Brahmalokissa tapahtui jotain käsittämätöntä. Brahmalokin ja maan välisen ajan kulun eron vuoksi maapallolla kului miljoonia vuosia. Kokonaiset sivilisaatiot katosivat, valtakunnat hävisivät, ja 27 yugaa tuli ja meni.
Kun kuningas Kakudmi lopulta palasi, hän huomasi, ettei hänen maailmaansa enää ollut olemassa.
Kuitenkin jo lyhyen odottelun aikana Brahmalokissa tapahtui jotain käsittämätöntä. Brahmalokin ja maan välisen ajan kulun eron vuoksi maapallolla kului miljoonia vuosia. Kokonaiset sivilisaatiot katosivat, valtakunnat hävisivät, ja 27 yugaa tuli ja meni.
Kun kuningas Kakudmi lopulta palasi, hän huomasi, ettei hänen maailmaansa enää ollut olemassa.
Seuraa tätä hämmästyttävää matkaa läpi ajan ja selvitä, miksi kuningas Kakudmia kutsutaan usein hinduhistorian ensimmäiseksi aikamatkustajaksi.
https://www.youtube.com/watch?v=nBI0xe5PsN4
Hän matkusti ajassa löytääkseen miehensä? Revatin ja Balaraman tarina
Oli Revati – Satya Yugan prinsessa, joka katosi taivaaseen… ja palasi 116 miljoonaa vuotta myöhemmin. Tässä alkuperäiseen Mahabharataan ja Vishnu Puranaan perustuvassa elokuvamaisessa uudelleenkerronnassa pääset seuraamaan *Revatin ja Balaraman* tarinaa – kertomusta kosmisesta ajasta, kohtalosta ja jumalallisesta rakkaudesta.
Kakudmi-kuninkaan tytär Revati matkusti Brahma-loka-maailmaan etsimään sopivaa sulhasmiestä. Mutta kun he palasivat, kokonaiset Yugat olivat kuluneet. Maailma oli muuttunut. Ja siinä maailmassa… odotti Balarama, Krishnan vanhempi veli.
https://www.youtube.com/watch?v=h-UYPN_vYXM
Tutustu kiehtovaan tarinaan kuningas Kakudmista ja prinsessa Revatista –ensimmäiseen kirjattuun tapaukseen, jossa esiintyy aikamatkailua ja ajan hidastumista.
Lähde matkalle loistokkaasta Satyuga-kaupungista Kushasthalista Brahmalokan ylimpään valtakuntaan. Opi, kuinka lyhyt musiikkiesitys Brahma-jumalan hovissa johti siihen, että maapallolla kului miljoonia vuosia, mikä vei heidät suoraan Dvapara Yugaan sekä Krishna- ja Balarama-jumalien aikakauteen. Tämä video tutkii muinaisia intialaisia tekstejä, jotka kuvaavat täydellisesti nykyaikaisia käsitteitä avaruudesta, ajasta ja kosmisesta suhteellisuudesta. Katso koko tarina ja paljasta muinaisissa pyhissä kirjoituksissamme piilevät universumin syvät mysteerit.
https://www.youtube.com/watch?v=m3kY913I0HA
Aikamatka Mahabharatassa: Kakudmin ja Revatin salaperäinen tarina
https://www.youtube.com/watch?v=IGWb914JVKU
Revati ja Balarama: Alkuperäinen aikadilataatiotarina
Revati ja Balarama: Alkuperäinen aikadilataatiotarina
https://www.youtube.com/watch?v=MXZpfnCU_mU
Aikamatka
Aika ei kulu kaikille samalla nopeudella.
https://shekharsrivastavaofficial.wordpress.com/2016/08/25/brahma-the-creator-of-the-universe-in-hindu-mythology/
Brahman kosminen aikasykli
Kakabhushundin kertomus lukemattomista universumeista on Tulsidasin Ramcharitmanas-teoksessa, ei Vedoissa eikä varsinaisessa Gaudiya-kirjallisuudessa. Se on kuitenkin kiinnostava vertaileva lähde
Kakabhushundi viipyyi 100 vuotta jokaisessa universumissa
Ramcharitmanas – Uttar Kanda, Doha 80
Tässä on yksi kertomuksen tärkeimmistä kohdista.
Kakabhushundi kertoo viipyneensä sata vuotta jokaisessa universumissa ja vaeltaneensa tällä tavalla lukemattomien universumien läpi.
Jokaisessa universumissa oli oma Brahma ja Vishnu
Ramcharitmanas – Uttar Kanda, Doha 81 ja sitä edeltävät säkeet
Tässä kuvataan:
Jokaisen universumin oma Brahma.
Oma Vishnu ja Shiva.
Erilaiset planeettajärjestelmät.
Erilainen Ayodhya.
Erilaiset ihmiset ja jumalalliset tapahtumat.
Doha 82 – universumien erilaisuus
https://shekharsrivastavaofficial.wordpress.com/wp-content/uploads/2016/08/brahma.jpg
Krishna ja lukemattomat universumit
Tämä osuus on erityisen tärkeä, koska nämä ovat perinteessä keskeisiä tekstejä.
Śrīmad-Bhāgavatam 10.14.11
Alkuperäinen sanskrit, translitterointi ja englanninkielinen käännös
Brahma sanoo Krishnalle, että lukemattomat universumit kulkevat Hänen kehonsa ihohuokosten läpi kuin pölyhiukkaset.
Brahma-samhita 5.40
Alkuperäinen sanskrit ja käännös
Govindan loistosta ja lukemattomista maailmankaikkeuksista.
Śrīmad-Bhāgavatam 10.13
Koko 13. luku – Brahman hämmennys
Krishna monistaa itsensä lukemattomiksi paimenpojiksi jne. Brahma ei kykene ymmärtämään Krishnan voimaa.
Śrīmad-Bhāgavatam 10.14.39
Brahman rukous Krishnalle
Brahma tunnustaa, että on lukemattomia universumeja ja lukemattomia Brahmoja, mutta Krishna on niiden kaikkien Herra.
Paramparamme filosofian mukaan maailmankaikkeudessa on erilaisia tasoja, erilaisia olemassaolon alueita ja planeettajärjestelmiä. Niissä elävillä olennoilla voi olla hyvin erilaisia kehoja, elinympäristöjä ja kokemisen tapoja.
Kaikki ei ole lainkaan biologiset elämänmuodot, niin kuin ihmiset.
Näin ollen se, ettei nykyinen avaruustutkimuksemme ole löytänyt toiselta eksoplaneetalta elämää, ei ole ristiriidassa tämän maailmankuvan kanssa.
Meidän on myös tärkeää huomata, mitä tarkoitamme sanalla "elämä". Nykyinen tiede etsii yleensä elämää sellaisessa muodossa, jonka tunnemme Maasta. Tutkijat etsivät esimerkiksi vettä, orgaanisia molekyylejä, sopivia lämpötiloja, kaasukehien biosignaaleja ja mahdollisesti teknologisten sivilisaatioiden lähettämiä signaaleja. Paramparamme filosofiassa jīva ja aineellinen keho eivät kuitenkaan ole sama asia. Jīva on elävä olento, joka käyttää aineellista kehoa.
Tästä seuraa tärkeä ero. Jos toisella planeetalla olisi eläviä olentoja, niiden kehot eivät välttämättä muistuttaisi mitään sellaista, minkä olemme oppineet tuntemaan Maassa. Siksi on mahdollista, että meidän käsityksemme siitä, millaista elämän pitäisi olla, on hyvin rajallinen.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että voisimme yksinkertaisesti väittää, että tietyn eksoplaneetan näkymättömät asukkaat ovat varmasti olemassa. Se olisi empiirinen väite, joka pitäisi pystyä osoittamaan. Paramparamme filosofia antaa meille pikemminkin metafyysisen käsityksen siitä, että elämä ei ole rajoittunut siihen, mitä nykyiset aistimme ja tieteelliset instrumenttimme pystyvät havaitsemaan.
Anonyymi00051
2026-09-29 14:02:52
UUSI
Anonyymi00050 kirjoitti:
Kysyit:
"Saanko vastauksen kysymykseen, miksi ei ole vielä löydetty elämää muilta planeetoilta ja avaruudesta. Exoplaneettoja on löydetty mutta miksi siellä ei ole elämää vaikka on maapallo"
"Emme ole löytäneet" ei tarkoita "siellä ei ole elämää"
Paramparamme filosofian mukaan maailmankaikkeudessa on erilaisia tasoja, erilaisia olemassaolon alueita ja planeettajärjestelmiä. Niissä elävillä olennoilla voi olla hyvin erilaisia kehoja, elinympäristöjä ja kokemisen tapoja.
Kaikki ei ole lainkaan biologiset elämänmuodot, niin kuin ihmiset.
Näin ollen se, ettei nykyinen avaruustutkimuksemme ole löytänyt toiselta eksoplaneetalta elämää, ei ole ristiriidassa tämän maailmankuvan kanssa.
Meidän on myös tärkeää huomata, mitä tarkoitamme sanalla "elämä". Nykyinen tiede etsii yleensä elämää sellaisessa muodossa, jonka tunnemme Maasta. Tutkijat etsivät esimerkiksi vettä, orgaanisia molekyylejä, sopivia lämpötiloja, kaasukehien biosignaaleja ja mahdollisesti teknologisten sivilisaatioiden lähettämiä signaaleja. Paramparamme filosofiassa jīva ja aineellinen keho eivät kuitenkaan ole sama asia. Jīva on elävä olento, joka käyttää aineellista kehoa.
Tästä seuraa tärkeä ero. Jos toisella planeetalla olisi eläviä olentoja, niiden kehot eivät välttämättä muistuttaisi mitään sellaista, minkä olemme oppineet tuntemaan Maassa. Siksi on mahdollista, että meidän käsityksemme siitä, millaista elämän pitäisi olla, on hyvin rajallinen.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että voisimme yksinkertaisesti väittää, että tietyn eksoplaneetan näkymättömät asukkaat ovat varmasti olemassa. Se olisi empiirinen väite, joka pitäisi pystyä osoittamaan. Paramparamme filosofia antaa meille pikemminkin metafyysisen käsityksen siitä, että elämä ei ole rajoittunut siihen, mitä nykyiset aistimme ja tieteelliset instrumenttimme pystyvät havaitsemaan.
Lue lisää
Kaikki elävät olennot eivät ole biologisia elämänmuotoja siinä merkityksessä kuin me tavallisesti ymmärrämme biologisen elämän Maassa.
Veda-kirjallisuuden näkökulmasta jīva on elävä, tietoinen olento, ja aineellinen keho on jīvan käyttämä väline. Siksi "elämänmuoto" ei tarkoita automaattisesti ihmisen, eläimen, kasvin tai mikro-organismin kaltaista biologista organismia. Elävällä olennolla voi olla hyvin erilainen keho ja olemisen tapa kuin millään Maan tunnetulla lajilla.
Anonyymi00052
2026-09-29 14:03:01
UUSI
Anonyymi00051 kirjoitti:
Kaikki elävät olennot eivät ole biologisia elämänmuotoja siinä merkityksessä kuin me tavallisesti ymmärrämme biologisen elämän Maassa.
Veda-kirjallisuuden näkökulmasta jīva on elävä, tietoinen olento, ja aineellinen keho on jīvan käyttämä väline. Siksi "elämänmuoto" ei tarkoita automaattisesti ihmisen, eläimen, kasvin tai mikro-organismin kaltaista biologista organismia. Elävällä olennolla voi olla hyvin erilainen keho ja olemisen tapa kuin millään Maan tunnetulla lajilla.
Lue lisää
Jīvan olemassaolo ei riipu tietystä biologisesta rakenteesta. Erilaiset kehot ja elämänmuodot voivat olla hyvin erilaisia, mutta niiden taustalla oleva elävä olento on jīva.
Paramparamme filosofian mukaan maailmankaikkeudessa on erilaisia tasoja, erilaisia olemassaolon alueita ja planeettajärjestelmiä. Niissä elävillä olennoilla voi olla hyvin erilaisia kehoja, elinympäristöjä ja kokemisen tapoja.
Kaikki ei ole lainkaan biologiset elämänmuodot, niin kuin ihmiset.
Maailmankaikkeus ei paramparamme filosofian mukaan koostu vain elottomasta aineesta, jonka keskellä sattuu olemaan muutama biologinen planeetta. Sen perusrakenteeseen kuuluu lukemattomia jīvoja, jotka voivat ilmentyä hyvin erilaisissa kehoissa ja olemassaolon muodoissa.
Piilota
Ihmiskeho on erityisen arvokas, koska tässä muodossa jīvalla on mahdollisuus kysyä, kuka hän todellisuudessa on, miksi hän on tässä maailmassa jne. voidaan kääntää paljonsee ja millä menetelmillä voimme havaita sen. Filosofia menee vielä perustavammalle tasolle ja kysyy, mikä on elävä olento itse. Jos jīva ei ole sama asia kuin aineellinen keho, silloin elämän alkuperää ei voida ymmärtää täydellisesti tutkimalla ainoastaan kehon voi siis olla paljon elävämpi ja monimuotoisempi kuin se osa todellisuudesta, jonka tällä hetkellä pystymme havaitsemaan. Se, ettemme ole vielä löytäneet elämää muilta planeetoilta, ei tällöin ole todiste siitä, ettei sitä ole olem ja mikä on todellinen tarkoitus elämässä.
Siksi Maa ei välttämättä ole erityinen siksi, että se olisi ainoa paikka koko maailmankaikkeudessa, jossa on elämää. Sen erityisyys liittyy siihen, että täällä saatu ihmiskeho antaa jīvalla mahdollisuuden harjoittaa bhakti-yogaa.
TIETOISUUDEN EVOLUUTIO.
Erilaiset elämänmuodot eri planeetoilla ja eri universumeissa ovat yhteydessä erilaisiin tietoisuuden ilmenemisen tasoihin. Jīva itsessään on aina tietoinen, mutta tietoisuuden ilmeneminen vaihtelee sen mukaan, millaisen kehon ja olemassaolon olosuhteet hän saa.
Voidaan siis puhua tietoisuuden asteittaisesta ilmenemisestä eri elämänmuodoissa, vaikka itse jīva on aina ikuinen ja tietoisuudellinen.
Tämän vuoksi myös eri planeetoilla voi olla erilaisia elämänmuotoja ja erilaisia tietoisuuden tasoja. Kaikki elämä ei ole ihmisen kaltaista biologista elämää, eikä kaikkien jīvojen tarvitse ilmentää tietoisuutta samalla tavalla kuin ihmiset Maassa.
Piilota
Kaikki aineellisen maailmankaikkeuden planeetat ovat jīvojen asuttamia, mutta tämä ei tarkoita, että kaikilla planeetoilla olisi ihmisen kaltainen biologinen elämä.
Veda-kirjallisuuden kuvauksissa planeetat ja muut olemassaolon tasot liittyvät erilaisiin elämänmuotoihin, kehoihin ja tietoisuuden tasoihin. Jīvat syntyvät erilaisiin olosuhteisiin karmansa ja aikaisempien tekojensa seurauksena. Siksi eri planeetoilla voi olla täysin erilaisia elämänmuotoja.
Planeetat eivät ole tyhjiä kivipalloja, vaan niillä on erilaisia jīvojen elämänmuotoja. Se, ettemme näe niitä, johtuu siitä, että niiden kehot, tietoisuuden tasot ja olemassaolon olosuhteet voivat poiketa täysin Maan ihmisistä.
Luonnontieteessä planeettaa pidetään asuttavana esimerkiksi silloin, kun sen olosuhteet voisivat mahdollistaa tuntemamme biologisen elämän. Paramparamme filosofian näkökulmasta "asuttu" on paljon laajempi käsite: missä tahansa jīva saa kehon, siellä on elämää.
ESIMERKIKSI UNIVERSUMIMME LUOJAN, BRAHMAN, KEHO KOOSTUU LÄHES KOKONAAN INTELLEKTISTÄ.
ET PYSTY HAVAITSEMAAN HÄNTÄ, KOSKA HÄN EI OLE SELLAINEN, JONKA VOI HAVAITA AISTEILLA.
PAITSI JOS OLET HENKISESTI TOISELLA TASOLLA.
MYÖS PUOLIJUMALIEN KEHOT KOOSTUVAT HIENORAKENTEISISTA ELEMENTEISTÄ, JA MITÄ KORKEAMMALLA PLANEETALLA OVAT, SITÄ HIENOMPIA MATERIAALEJA KEHO KOOSTUU.
Brahmān keho koostuu kokonaan intellektistä.
Brahmā on jīva.
Brahmālla on erityinen, erittäin hienovarainen keho.
Brahmān keho koostuu kokonaan intellektistä
Kyse ei ole ihmisen kaltaisesta karkeasta biologisesta kehosta.
Siksi Brahmāa ei voi lähestyä samalla tavalla kuin tavallista biologista olentoa.
Tämä auttaa myös selittämään, miksi "elämä" ei tarkoita ainoastaan biologisia organismeja.
Lähtökohta on, että jīva on ikuinen elävä olento. Jīva ei ole sama asia kuin aineellinen keho. Jīva on tietoinen, eikä se synny eikä kuole samalla tavalla kuin aineellinen keho. Keho vaihtuu, mutta jīva säilyy. Jīva toimii aineellisen luonnon kautta saamansa kehon välityksellä. Siksi jīva ei ole sama kuin keho, eikä tietoisuutta pidetä pelkästään aineellisen rakenteen tuotteena. Tästä seuraa myös se, että elämä ei tarkoita ainoastaan sellaista biologista organismia, jonka tunnemme Maasta.
Tämä on erittäin tärkeää, kun kysytään elämästä muilla planeetoilla. Nykyinen luonnontiede etsii ensisijaisesti soluja, mikro-organismeja, orgaanisia molekyylejä, vettä, biosignaaleja, kaasukehien kemiallisia merkkejä ja mahdollisia teknologisia signaaleja. Mutta kysymys on laajempi. Ei kysytä ainoastaan, löytyykö jostakin Maan kaltainen biologinen organismi, vaan myös sitä, millainen jīva siellä on, millainen keho jīvalla on, onko kyse sthūla-śarīrasta, onko mukana sūkṣma-śarīra, millä tavalla tietoisuus ilmenee ja onko kyse sellaisesta elämästä, jonka ihminen voi havaita nykyisillä aisteillaan ja instrumenteillaan.
Jīva ja keho
Jīva on ikuinen, tietoinen ja elävä olento. Se ei ole aineen tuote samalla tavalla kuin aineellinen keho. Jīva saa erilaisia kehoja karmallisten olosuhteiden mukaisesti ja voi syntyä erilaisiin olemassaolon muotoihin. Keho puolestaan on jīvan käyttämä väline. Se voi olla ihmisen keho jne. deva-keho, pitṛ-keho, gandharva-keho, siddha-tyyppinen keho tai jokin muu aineellisessa maailmassa esiintyvä kehomuoto.
Tärkeä periaate on siis tämä: jīva käyttää kehoa, eikä keho tuota jīvaa. Jīva on elävä ja tietoinen olento, joka toimii tietyn kehon välityksellä.
Sthūla-śarīra
Sthūla-śarīra tarkoittaa karkeaa aineellista kehoa. Siihen liittyvät aineellisen luonnon karkeat elementit, kuten pṛthivī eli maa, āpas eli vesi, tejas eli tuli, vāyu eli ilma ja ākāśa eli eetteri tai avaruuselementti. Näiden kautta muodostuvat erilaiset aineelliset kehot. Ihmisen keho on yksi esimerkki sthūla-śarīrasta.
Sūkṣma-śarīra
Sūkṣma-śarīra tarkoittaa hienovaraista kehoa. Siihen liittyvät erityisesti manas eli mieli, buddhi eli äly tai erottelukyky sekä ahaṅkāra eli väärä minäkäsitys tai ego.
Sūkṣma-śarīra ei kuitenkaan ole sama asia kuin jīva. Järjestys on pikemminkin jīva- käyttää kehoa, eikä keho - tuottaa jīvan.
Tämä ero on olennainen, koska jīvaa ei voida palauttaa pelkäksi fyysiseksi rakenteeksi.
Vaikka keho muuttuu ja sen kautta tietoisuus voi ilmetä eri tavoin, jīva itse säilyy tietoisena elävänä olentona.
Brahmā
Brahmā on jīva.
Brahmā kuuluu jīva-tattvan piiriin, ellei kyseisessä maailmankaikkeudessa ole erityisestä syystä kyse Jumalan valtuuttamasta avatāra- tai śakti-tattva-asemasta.
Brahmā on erittäin korkeassa asemassa oleva jīva, jolle voidaan antaa tehtäviä maailmankaikkeuden luomisen järjestämisessä, maailmankaikkeuden hallinnollisessa toiminnassa, elämänmuotojen järjestämisessä ja aineellisen universumin ylläpitoon liittyvissä tehtävissä.
Brahmān keho ei ole ihmisen kehon kaltainen. Hänellä on kuitenkin keho, ja hänen olemassaolonsa kuuluu aineellisen maailman piiriin. Hänen kehonsa on erittäin hienostunut verrattuna tavallisen ihmisen kehoon.
Brahmā ei ole aineeton olento vain siksi, että hänen kehonsa poikkeaa suuresti ihmisen biologisesta kehosta. Brahmā on jīva, joka toimii erityisen kehon kautta.
Brahmān kehon luonne on hyvin erilainen kuin ihmisen karkea biologinen keho ja liittyy erittäin hienovaraiseen aineellisen luonnon tasoon.
Deva-kehot
Devat eivät ole pelkästään symboleja, vaan heidät voidaan ymmärtää eläviksi jīvoiksi, jotka toimivat aineellisen maailmankaikkeuden hallinnollisissa tehtävissä ja joilla on omat erityiset kehonsa. Heidän kehonsa eivät vastaa ihmisen biologista kehoa, eivätkä heidän olemassaolonsa tarvitse olla ihmisen tavoin havaittavissa.
Gandharvat
Gandharvat ovat Veda-kirjallisuudessa kuvattuja olentoja, jotka liittyvät muun muassa musiikkiin, taiteeseen, kauneuteen ja hienovaraisiin olemassaolon tasoihin. Heillä on oma olemassaolon muotonsa ja kehonsa, eikä niitä tarvitse yrittää sovittaa Maan biologisten lajien luokitteluun.
Siddhat
Siddhat liittyvät täydellisyyteen ja erityisiin kykyihin. Veda-kirjallisuudessa kuvataan olennoilla olevan esimerkiksi poikkeuksellisia kykyjä, hienovaraisempaa olemassaoloa ja erilaisia siddhejä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki tällaiset olennot olisivat automaattisesti vapaita aineellisesta luonnosta. On erotettava aineellisessa maailmassa oleva siddha, vapautunut jīva, bhakta ja Jumalan ikuinen seurue.
Ei ole tarkoituksenmukaista sanoa, että jīva itse kehittyisi evoluution kautta yksisoluisesta olennosta ihmiseksi.
Jīva on aina tietoinen ja ikuinen.
Sen sijaan tietoisuuden ilmeneminen aineellisessa maailmassa voi olla hyvin erilaista sen mukaan, millaisen kehon jīva saa.
Jīva itsessään on tietoinen ja ikuinen. Se ei muutu olemukseltaan kasviksi, eläimeksi tai ihmiseksi.
Sen sijaan keho ja sen kautta ilmenevä tietoisuus vaihtelevat.
Kasvin keho mahdollistaa hyvin rajoittuneen tietoisuuden ilmenemisen, eläimen keho mahdollistaa toisenlaisen aistimisen ja toiminnan, ihmisen keho tarjoaa kehittyneen älyllisen ja itseoivalluksellisen mahdollisuuden, deva-keho mahdollistaa jälleen aivan erilaiset kokemisen ja toiminnan mahdollisuudet, ja Brahmān keho liittyy erittäin korkeaan aineelliseen asemaan ja erityisiin tehtäviin.
Siksi voidaan tiivistää: jīva + tietty keho - tietynlainen tietoisuuden ilmeneminen. Jīva ei kuitenkaan muutu toiseksi jīvaksi.
Miksi ihminen on erityinen?
Ihmisen erityisyys ei tarkoita sitä, että Maa olisi ainoa paikka, jossa on elämää.
Ihmiskehon erityisyys liittyy siihen, että se tarjoaa jīvalla erityisen mahdollisuuden itseoivallukseen. Ihminen voi kysyä: Kuka minä olen? Olenko tämä keho? Mikä on jīva? Mikä on Jumala? Mikä on karma? Mikä on syntymän ja kuoleman tarkoitus? Mikä on todellinen päämäärä? Miten voin saavuttaa bhakti-yogan?
Ihmiskehon erityinen arvo liittyy siihen, että jīva voi käyttää ihmiselämää śravaṇaan eli kuulemiseen, kīrtanaan eli Jumalan nimien ja ylistyksen laulamiseen, smaraṇaan eli muistamiseen, sevāan eli palvelemiseen, arcanaan, vandanaan, dāsyaan, sakhyaan eli ystävyyteen ja ātma-nivedanaan. Näiden kokonaisuus liittyy bhaktiin.
Miksi emme näe muita elämänmuotoja?
Se, ettemme näe muita elämänmuotoja, liittyy siihen, että niiden kehot eivät ole Maan biologisen elämän kaltaisia, niiden olemassaolon taso voi olla ihmiselle saavuttamaton, aistimme ovat rajalliset ja tieteelliset instrumentit mittaavat tiettyjä aineellisia ilmiöitä.
Kaikki jīvat eivät ole näkyviä tavalliselle ihmisen havaintokyvylle, eivätkä hienovaraiset rakenteet näy nykyisillä mittalaitteilla. Eri kehoilla voi olla täysin erilaiset ominaisuudet.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisesta näkymättömästä olennosta voitaisiin automaattisesti tehdä empiirinen väite.
Ei pidä sanoa, että koska Veda-kirjallisuus puhuu jīvoista muualla, NASA olisi varmasti löytänyt ne.
Empiirinen kysymys on, onko tietyllä eksoplaneetalla biologista elämää, ja sitä voidaan tutkia luonnontieteellisesti. Metafyysinen kysymys on puolestaan se, onko elämä rajoittunut siihen, minkä nykyinen biologinen tiede tunnistaa elämäksi.
Paramparamme filosofia antaa tähän paljon laajemman näkökulman.
Kaikki planeetat ja erilaiset olemassaolon tasot
Kun puhutaan erilaisista planeetoista ja olemassaolon tasoista, sanaa "asuttu" ei ole välttämätöntä ymmärtää siten, että jokaisella planeetalla täytyisi olla ihmisen kaltainen biologinen sivilisaatio.
Planeettoihin ja erilaisiin olemassaolon tasoihin liittyy erilaisia jīvoja, erilaisia kehoja, erilaisia karmallisia olosuhteita, erilaisia elämänmuotoja ja erilaisia tietoisuuden ilmenemisen tapoja.
Antarikṣa on tässä yhteydessä tärkeä termi. Sitä ei pidä automaattisesti rinnastaa abstraktiin käsitykseen tyhjästä avaruudesta.
Veda-kirjallisuuden käytettyjen käsitteiden merkitys täytyy ymmärtää niiden omassa järjestelmässä. Näin ollen näkyvä avaruus ei ole sama asia kuin koko todellisuus, eikä teleskoopilla näkymätön tarkoita automaattisesti olematonta.
Aineellinen luonto tarjoaa lukemattomia erilaisia kehoja ja olemassaolon olosuhteita. Jīva saa tietyn kehon karmallisten olosuhteiden mukaisesti, ja tietoisuus ilmenee tämän kehon välityksellä tietyllä tavalla. Jīva ei kuitenkaan itse muutu kehoksi. Jīva käyttää kehoa.
Tästä seuraa tärkeä ero: jīva ei ole sama asia kuin keho, tietoisuus ei ole pelkästään aineellisen rakenteen tuottama ominaisuus, eikä elämä tarkoita ainoastaan Maan tuntemaa biologista organismia.
"Miksi emme ole löytäneet elämää muilta planeetoilta?"
Se, ettemme ole vielä löytäneet Maan kaltaista biologista elämää muilta planeetoilta, ei tarkoita, että maailmankaikkeus olisi vailla muita eläviä olentoja. Jīva ei ole sama asia kuin biologinen keho, ja Veda-kirjallisuuden maailmankuvassa jīvoja esiintyy lukuisissa erilaisissa olemassaolon muodoissa ja erilaisissa kehoissa.
Meidän ei pitäisi olettaa, että kaikki elämä näyttää ihmiseltä, eläimeltä, kasvilta tai mikro-organismilta. Jīva voi liittyä hyvin erilaiseen aineelliseen kehoon, ja erilaiset kehot mahdollistavat erilaisia tietoisuuden ilmenemisen tapoja.
Luonnontiede kysyy, millaista havaittavaa biologista elämää maailmankaikkeudessa esiintyy. Filosofiamme taas kysyy tämän lisäksi, mikä elävä olento itse on. Tässä jīva ja sen käyttämä keho ovat kaksi eri asiaa.
Emme ole löytäneet biologista elämää - ei ole sama väite kuin "maailmankaikkeudessa ei ole muita eläviä olentoja, koska maailmankaikkeuden elämän monimuotoisuutta ei voida rajoittaa vain niihin biologisiin muotoihin, jotka ihminen tällä hetkellä pystyy havaitsemaan.
https://vedabase.io/en/library/sb/3/6/23/
When the intelligence of the gigantic form separately became manifest, Brahmā, the lord of the Vedas, entered into it with the partial power of understanding, and thus an object of understanding is experienced by the living entities.
https://vedabase.io/en/library/sb/7/7/22/
The Lord’s eight separated material energies, the three modes of material nature and the sixteen transformations [the eleven senses and the five gross material elements like earth and water] — within all these, the one spiritual soul exists as the observer. Therefore all the great ācāryas have concluded that the individual soul is conditioned by these material elements.
https://vedabase.io/en/library/sb/1/8/35/
And yet others say that You appeared for the sake of rejuvenating the devotional service of hearing, remembering, worshiping and so on in order that the conditioned souls suffering from material pangs might take advantage and gain liberation.
https://vedabase.io/en/library/bs/5/44/
The external potency Māyā who is of the nature of the shadow of the cit potency, is worshiped by all people as Durgā, the creating, preserving and destroying agency of this mundane world. I adore the primeval Lord Govinda in accordance with whose will Durgā conducts herself.
Govindan Brahma-saṁhitā 5.44:n selityksessä (purportissa), ei itse säkeistössä. Tämä on tärkeä täsmennys.
Itse śloka 5.44 puhuu Durgāsta eli aineellisesta energiasta ja siitä, että hän toimii Govindan tahdon mukaisesti. vedabase.io
Sen sijaan Vedabasen Śrīla Prabhupādan purportissa, kohdassa 25–26, sanotaan ensin:
“Jīva is a spiritual atomic part of Kṛṣṇa.”
Sen jälkeen selitetään, että jīva joutuu aineellisessa maailmassa gross body -kehoon, joka muodostuu viidestä aineellisesta elementistä, niiden ominaisuuksista ja yhdestätoista aistista. Heti tämän jälkeen tekstissä sanotaan, että karkean kehon sisällä on subtle body, joka koostuu:
“the mind, intelligence and ego”
Ja seuraavaksi selitetään, että jīva jättää yhden karkean kehon ja ottaa toisen hienovaraisen kehon välityksellä.
https://vedabase.io/en/library/sb/7/15/41/
Transcendentalists who are advanced in knowledge compare the body, which is made by the order of the Supreme Personality of Godhead, to a chariot. The senses are like the horses; the mind, the master of the senses, is like the reins; the objects of the senses are the destinations; intelligence is the chariot driver; and consciousness, which spreads throughout the body, is the cause of bondage in this material world.
Brahmā on jīva.
Brahmālla on erityinen, erittäin hienovarainen keho.
Brahmān keho koostuu kokonaan intellektistä
Kyse ei ole ihmisen kaltaisesta karkeasta biologisesta kehosta.
Siksi Brahmāa ei voi lähestyä samalla tavalla kuin tavallista biologista olentoa.
Tämä auttaa myös selittämään, miksi "elämä" ei tarkoita ainoastaan biologisia organismeja.
MUTTA:
Brahmān tehtävä voidaan antaa jīvalle, mutta jos sopivaa jīvaa ei ole, Jumala itse voi toimia Brahmān tehtävässä.
Brahmā
Brahmān tehtävään voidaan asettaa erittäin korkeasti kehittynyt jīva. Tällöin Brahmā kuuluu jīva-tattvan piiriin ja toimii Jumalan antamassa erityisessä tehtävässä maailmankaikkeuden hallinnollisessa järjestyksessä.
Jos maailmankaikkeudessa ei kuitenkaan ole sopivaa jīvaa ottamaan vastaan Brahmān tehtävää, Jumala itse toimii Brahmān tehtävässä oman EKSPANSIONSA kautta. Tällöin kyse ei ole tavallisesta jīvasta, joka olisi saanut Brahmān aseman, vaan Jumalan omasta EKSPANSIOSTA, joka toimii Brahmān tehtävässä.
Näin ollen Brahmān asemaa ei pidä kuvata yksiselitteisesti siten, että ”Brahmā on aina jīva”. Tarkemmin voidaan sanoa, että Brahmān tehtävä voi olla jīva-tattvaan kuuluvan olennon hallussa, mutta sopivan jīvan puuttuessa Jumalan oma ekspansio voi toimia Brahmān tehtävässä.
Näin ollen Brahmān asemaa ei pidä kuvata yksiselitteisesti siten, että ”Brahmā on aina jīva”.
Tarkemmin voidaan sanoa, että Brahmān tehtävä voi olla jīva-tattvaan kuuluvan olennon hallussa, mutta sopivan jīvan puuttuessa Jumalan oma ekspansio voi toimia Brahmān tehtävässä.
Kun Brahmān tehtävässä toimii jīva, kyseessä on jīvan saama erityinen asema ja keho.
Kun taas Jumalan ekspansio toimii Brahmān tehtävässä, kyseessä ei ole tavallinen jīva, vaan Jumalan oma ekspansio.
Lisäksi erittäin tärkeä rinnakkainen lähde on Brahma-saṁhitā 5.49, jossa kuvataan kaksi tapausta: joissakin kalpoissa Brahmān tehtävän vastaanottaa sopiva jīva, johon Jumalan voima välittyy;
Jos sopivaa jīvaa ei ole Brahmān tehtävään, Kṛṣṇa itse ekspansioituu Brahmāksi oman voimansa kautta
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/20/305/
“If in a kalpa a suitable living entity is not available to take charge of Brahmā’s post, the Supreme Personality of Godhead Himself personally expands and becomes Lord Brahmā.
https://vedabase.io/en/library/bs/5/49/