En voi olla kirjoittamatta kainuulaisesta.
edesmenneestä miehestäni.
Vähäeleinen ja hiljainen.
Asioita ei kommentoitu heti, vaan niille annettiin aikaa kypsyä.
Hiljaisuus keskustelussa koettiin luontevaksi, ei vaivaannuttavaksi.
Tässä oli suuri ero satakuntalaiseen luonteeseeni.
Olen täysin päinvastainen tyyppi.
Mies totesi usein että jos et tiedä mitä teet, älä tee mitään.
Hänelle tyypillistä oli päätöksenteon hitaus, mutta varmuus siitä.
Päätöksiä ei tehty hetken mielijohteesta, mutta kun ratkaisu on tehty, siinä pysyttiin vakaasti.
Seurusteltiin 11 vuotta, ennen vihille menoa.
Aikaa oli pohtia
edesmenneestä miehestäni.
Vähäeleinen ja hiljainen.
Asioita ei kommentoitu heti, vaan niille annettiin aikaa kypsyä.
Hiljaisuus keskustelussa koettiin luontevaksi, ei vaivaannuttavaksi.
Tässä oli suuri ero satakuntalaiseen luonteeseeni.
Olen täysin päinvastainen tyyppi.
Mies totesi usein että jos et tiedä mitä teet, älä tee mitään.
Hänelle tyypillistä oli päätöksenteon hitaus, mutta varmuus siitä.
Päätöksiä ei tehty hetken mielijohteesta, mutta kun ratkaisu on tehty, siinä pysyttiin vakaasti.
Seurusteltiin 11 vuotta, ennen vihille menoa.
Aikaa oli pohtia
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sanojen painoarvo on tärkeä.
Kun jotain sanotaan, se on tarkkaan mietitty ja pitää.
Turhaa small talkia tai katteettomia lupauksia vältetään.
Kainuulainen jahkaileva tyyli sai minut välillä hysteeriseksi.
Kun oltiin maistraattiin, vihille menossa, hän alkoi ompelemaan nappia paidan alahelmaan.
Eihän se edes näkynyt, kun paita on housunkauluksen sisäpuolella.
No niin ajattelin, hyvästi sitten vihkiminen.
Emme ehdi.
Olin 49-vuotias ja oli viimeinen aika maistraatissa varattu.
Täyttäisin 50-vuotta seuraavaan aikaan.
Hypättiin pyörien selkään ja ehdittiin.
Jos edesmennyt mieheni olisi ollut savosta kotoisin, en olisi lähtenyt hänen kanssaan alkua pidemmälle.
Hän näytti oikein kartalta missä rajat kulkee.
Hänellä oli myös huonoja kokemuksia savolaisista niinkuin oli minullakin.
En tiedä mistä johtuu, mutta Helsingissä asuessani kaikki savonkieltä vääntävät olivat alakastia.
Oman Porin-murteeni peitin slangiin tai kirjakieleen.
"Alakastia" ! Onpa rumaa kieltä ihmisistä. Luokkaerot kuuluvat 1800-luvulle. Etkö oikeasti tiedä mitään pahempaa ihmisessä kuin tapa, jolla hän puhuu?
Satuin nuorena Helsingissä törmäämään kahteen savolaiseen mieheen.
Siis eri aikoina.
Se puhuminen sillä leveällä murteella oli nyt vain karseeta kuunneltavaa.
Kun siihen jotenkin sopeutui, myöhemmin paljastui aggressiivinen luonne.
Samoin kävi vastaavanlainen tapaus.
Ei tietenkään voi niputtaa kaikkia savolaisia miehiä samaan nippuun.
Mutta minulle riitti.
Kun itse puhun lyhyttä porin murretta, savolaismurre kuulostaa järkyttävältä korviini
Miust' se on ihanaa. Olin joskus kesäsavolainen. Tarttuu helposti.
Cockney on englannin kielen murre ja puhetapa, joka liitetään perinteisesti Lontoon työväenluokkaan.
Kuunteletko mielelläsi tätä englanninkieltä?
Jokaisessa meissä on hyvät puolemme. Kaikkien kanssa ne eivät
pääse esille.