Ostaisitko ämpärin, johon on tehty vartavasten toiminto, jonka avulla pohjan voi puhkaista etänä joko omistaja itse tai kuka tahansa hakkeri?
Ämpärit (ja pakastimet) internetissä
Anonyymi-ap
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"johon on tehty vartavasten toiminto"
Ei ole tehty tahallaan. Kaikki ohjelmointikoodi sisältää virheitä. Näitä virheitä, joita ei koodia kirjoitettaessa ole huomattu, voi sitten hakkeri käyttää hyväkseen.
Tämä liittyy tietojenkäsittelytieteen perustavanlaatuisiin rajoihin, erityisesti Alan Turingin pysähtymisongelmaan ja Ricen teoreemaan.
1. Miksi kaikkea koodia ei voi taata virheettömäksi?
• Pysähtymisongelma (Halting Problem): Alan Turing todisti vuonna 1936, ettei ole mahdollista luoda sellaista ohjelmaa, joka pystyisi tutkimaan minkä tahansa muun ohjelman ja sanomaan varmasti, päättyykö sen suoritus koskaan vai jääkö se ikuiseen silmukkaan.
• Ricen teoreema: Tämä laajentaa pysähtymisongelman koskemaan kaikkia ohjelman toiminnallisia (semanttisia) ominaisuuksia. Teoreeman mukaan on mahdotonta luoda yleispätevää työkalua, joka pystyisi automaattisesti päättelemään mielivaltaisesta ohjelmakoodista, toimiiko se täsmälleen määrittelyn mukaisesti vai onko siinä bugeja.
2. Mitä voidaan todistaa virheettömäksi?
Vaikka kaikkien ohjelmien automaattinen tarkistaminen on mahdotonta, yksittäisiä ja rajattuja ohjelmia voidaan todistaa matemaattisesti virheettömiksi käyttämällä niin sanottuja formaaleja menetelmiä (formal verification).
• Miten se toimii: Ohjelman toiminta ja vaatimukset kirjoitetaan matemaattisen logiikan kielelle, ja matemaattisilla todistuksilla osoitetaan, että koodi täyttää vaatimukset kaikilla mahdollisilla syötteillä.
• Käyttökohteet: Tätä käytetään kriittisissä järjestelmissä, joissa virheet voivat maksaa ihmishenkiä tai valtavia summia rahaa (esimerkiksi lentokoneiden ohjausjärjestelmät, ydinvoimalat, lääketieteelliset laitteet ja kryptografiset algoritmit).
• Rajoitteet: Formaalinen verifiointi on äärimmäisen hidasta, kallista ja vaatii syvää matemaattista osaamista. Lisäksi se todistaa vain sen, että koodi vastaa sille kirjoitettua matemaattista määrittelyä – jos itse määrittelyssä on inhimillinen ajatusvirhe, ohjelma toimii "virheettömästi" väärällä tavalla.
Yhteenveto
Matemaattisesti on siis todistettu, että täydellistä automaattista virheentarkistinta ei voi olla olemassa, minkä vuoksi ohjelmistokehityksessä joudutaan turvautumaan testaukseen ja katselmointiin. Yksittäisiä kriittisiä ohjelmia on kuitenkin mahdollista todistaa virheettömiksi kovalla työllä.