Lyyli, kerro jalmarista

vitsin. Äiti odotti lasta ja halusi keskustella pikku Matin kanssa asiasta ja kysyi Kumman sinä haluaisit siskon vai veljen? Pikku Matti vastasi reippaasti... Rattikelkan...

anteeksi kovasti eikka leino että vastaus on jäänt.tiiäthän sie että kyllä mie vastaan jos minult jottain kysytää tai sanotaaa,mutta en ole huomant sinun kirjotusta.

en ennää ole täällä niin paljo ko enne vanhaa:)) miul ko on siunaantunut tuo uus perhe jonka kanssa männee aika ko siivillä.

tällä 80 palstalla olen olt viel vähempi vaikka tähän ikäluokkaa mie kuulusin jo.täytänhän tammikuussa 80 vuotta.

tuntuu hyvältä ko sie tykkäät jalmarista,hää on tult sinulle tutuksi ko olen niin paljo hänest ja elämästämme puhunu. kaikki ihmiset piti hänestä jotka tutustu, hänen sanottii olevan sanansa mittanen mies.

jalmari täyttäs 2008 100 vuotta jos hää eläis.
eläishän hää jos ei ois olt isältää perityy sydänvikkaa.sillä muute hää ol hyvin terve ja vahva ikäseksee.viimesee asti teki pelto ja metsähommii.

jalmari ol herkkä mies luonnoltaa vaikkei sen ajan ihmisenä puhheissaa juur tuonnu sitä ihmisille essii,mutta tekemisillää sitäkin enenpi.

on minul toisinaa kovast kaipuuta ,ois olt mukava et hää olis saant ellää jehun kanssa, sillä tiiän hänen syömmessää poikaa aikanaa tahtovan.

juttelen hänelle melkee joka päivä,se on vähä ko rukouksen tapasta ,olla yhteytessä korkeuksii. pyysin jalmarii suojelemmaa sinua ja lähettämmää rauhan tunteita sinun syömmee.

mie ihan selväst tunnen että hänest on toisinaa jottain tuvassa, en kyllä tiiä mitä,se tullee minul vaa hyvän olon tunteena yhtäkkii ja sellasta pyysin sinullekkin.

jalmari piti kovast eläimistä,vaikka metsälkii kävi. yks talvi hyö ol hirviporukan kanssa metsällä. miehet hajaantu paikollee ja ajoon, koira tuntu olevan jälillä.

jalmaril ol jalka venähtänt ja hää jäi passii.
miehet ja äänet män menojaa ja jalmari istui kannollaa toista tuntii. sit hää näkkee ko pusikosta tullee peura, hänest kymmenisen metrin
päässä.

hyö katsoo toisiaa suoraa silmii ja jalmari nosti kiväärin ampuaksee,mutta laski sen saman tien ja sano peuralle että mänehän siitä,mutta peura vaa seisoo jähmettyneenä.

miesten äänet alko lähestyy ja jalmari alko hätistämmää menemäl lähemmäksi otusta, jollo peura sai jalat allee.

tästä män vuosii enneko hää minulle tämän kerto,myö puhuttii sillo mite eläin voip katsoo toisinaa melkee ihmismäisesti, peuran katseessa ol sellasta että hää ei pystyny ampumaa. lupasin olla kertomatta asiaa,sillä ois voint olla seuraamuksia metsästys seurassa.

onha kaikki muuttunut entis ajoista, niin on mänt kupperkeikkaa moni asia. on tapahtunt hyvvää ja huonoo.

nyt on tavaraa niin paljo kaupoiskii ja ihmiset sannoo harastuksekssee ostelu ,nykykielellä soppaileminen:))

enne ihmisilt puuttu kokonaa sellanen tunne että pitäs ostaa. jos jottain tarvi se tehtii,tehtii vaatteet,kotitavarat ja lapsille lelut.
minulkii on viel käytös muutamii jalmarin tekmii puukauhoja ja lastoja.

kaikes säästettii. meil ko jalmari ol viel kovin nuuka niin mittää ei jäänt tähteeks huushollista. possuillekkii piti perunat keittää eriksee,meil syötettii possut perunalla,viljalla ja mitä kasviksii pelolt jäi. ja oli murreeta lihhaa.

teurasikakin saatto painaa 110-120 killoo. omast ruokapöyästä ei jäänt mittää tähteeksi,lautaset syömisen päätteeks viel leivän palal nuoltii puhtaaks:))

kaupassa kaik myytii irtotavarana. mie vasta vuos sitte vintiltä vein pahvillaatikoita missä ol erilaisii narun pätkii, ja käärepaperii.ne pantii taltee ,varalle.

kaik ko kaupas paketoitii, apteekilla ol yhtee aikaa hyvin ohutta käärepaperii, se ol ko silkkii, sitäkii ol aika monta palaa. anopin aikasii, myö ei juur apteekissa asioitu.

jalmari ol meiän perheen farmasutti. hää ties kasvista kaikki. hää kuivatti niitä uuninpankolla ja puristi toisista kasveista mehut.

hää sai opin omalta mummoltaa ja hyvin ne lääkitsikin. kasveilla hää hoiti sydänvikkaansakin, eikä myö juur muute sairasteltu.joka kevväinen tehokuuri ol leskenlehistä puristettu tehojuoma,se oli ennakko hoitoo.

kiits sinulle muistamisesta ja hyvvää vointia
toivoo rakkaudella lyyli