Meillä on 1v 1kk ikäinen saku-uros. Ollan pantu merkille, että tämä koira on aiempiin sakuihimme (kolme sakua ollut)verrattuna äärimmäisen sosiaalinen. Ei pelkää mitään eikä ketään ja on itse ystävällisyys. Kaikkia ihmisiä ja koiria pitäisi päästä katsomaan ja pienempänä mikään kielto ei pitänyt, nyt jo vähän paremmin tottelee. Tavattuaan toisen koiran ei edes pysähdy haistelemaan vaan innoissaan hyppii ja pomppii päälle ja haluaa leikkiä, ei väliä onko tavannut koiran aiemmin vai onko kyseessä täysin vieras koira.(tämä siis tapahtuu, kun meille on tullut koiravieraita ja molemmat koirat ovat vapaana) On siinä toinen koiruus vähän ihmissään. Ei ole vielä vastaan tullut sellasita koiraa, joka olisi komentanut liian rasavillia touhottajaa olemaan ihmisiksi. Sama ihmisten kanssa, juoksee innoissaan vastaan ja tietenkin hyppii ja pomppii. Ei väliä onko tulija tuttu vai ventovieras. Heti, jos silmä välttää, lähtee omille tutkimusretkilleen. Ollaan ihmeissämme, koska aiemmat koiramme ovat tasan tarkkaan pysyneet pihassa, eivätkä ole omistajiaan silmistään päästäneet ja kun vieraita on tullut, ne on vastaanotettu arvokkaalla haukahduksella ja muutenkin suhtauduttu pienellä "varauksella". Asumme maalla, joten siksi koiramme ovat saaneet olla vapaana pihassa. Nykyistä koiraamme olemme joutuneet pitämään kiinni, koska lähtisi varmaan kenen tahansa ohikulkijan matkaan. Lenkillä kyllä käyttäytyy asiallisesti eikä lähde siellä vapaana ollessaan omille teilleen. Hieno juttu, että koira on avoin, eikä sillä ole huonoja kokemuksia ihmisistä ja toisista koirista, mutta onkohan se koko ikänsä noin paljon muiden perään....Vai onko tämä vain nuoren koiran kohkotusta ja uteliaisuutta? Vai eikö se ole leimautunut meihin? Samalla tavalla olemme aiemmatkin koirat kasvattaneet ja niistä tuli ihan fiksuja ja tottelevaisia koiruuksia. Onko muilla saman luonteisia sakuja? Ihmettelenkö turhaan vai onko meille osunut normaalia sakemannia sosiaalisempi tapaus? (siis olen tähän asti ollut siinä luulossa, että sakemannit suhtautuvat vieraisiin ihmisiin pienellä varauksella, enkä tarkoita sitä, että muristaisiin tms, vaan sitä, ettei nyt ekana mennä nuolemaan naamaa litimäräksi ja lähes seota onnesta kenen tahansa tultua kylään, tai jos lenkillä oleessa kohdataan vieras ihminen.)Tekstini on aika sekavaa, mutta koittakaa saada selkoa:)
Mitä mieltä olette
yltiösosiaalinenko?
8709
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oma koirani aivan erilainen,siis aivan täysin erilainen,vaikka onkin vasta 1v 5kk.Vaikee edes kuvitella,että joku voikin olla niin erilainen:) kyllä se teihin on leimaantunut ja jos ei vielä,niin varmasti ainakin ajan kanssa ja mitä enemmän ikää tulee,niin eiköhän lapsi pikkuhiljaa ala rauhoittua:)
rauhoittuu. Siksi juuri ollaankin ihmeissämme, kun noi aiemmat koiruudet on ollu niin täysin meidän perään... No onneksi tämäkin koira on kiltti ja joitakin perusasioita se on sisäistänyt jo hienosti ja lenkillä käyttäytyy ikäisekseen fiksusti. Mutta kun näkee muita, kierrokset nousee ja kaikki hyvät tavat unohtuvat. Aika hämmästyttävää oli katsella, kun se kirjaimellisesti käveli kaverin tanskandogin yli. Virtaa riittää ja kaikki ihmiset ja koirat on NIIN IHANIA sen mielestä:)
aika hauskalta mustakin
olevansa koko kulmakunnan kingi. Se nuolee, hyppii vieraille ihmisille. Ja "kävelee" vieraiden koirien yli. Jossain vaiheessa, kun koira kypsyy ja kasvaa, voi tulla vastaan toinen koira, joka ei hyväksy tätä käytöstä ja sitten olette pulassa. Minun vaatimaton mielipiteeni..
koiruus taitaa luulla olevansa paikan boss...tekee mitä vaan, hyppii ja hilluu.
Meillä vieraat ja tutut ilmoitetaan haukulla ja vieraammat käviät ovat vähän tuttkinnan alla ja koira on vähän varuillaan...miespuoliset vieraat eivät päässe sisälle jos mieheni ei ole kotona(en ymmärrä mistä se johtuu)
Tutut vieraat taas otetaan häntä heiluen ja reihakkaasti vastaa, joskus niinkin riehakkaasti et koira pitää komentaa ovelta poikkeen.
Voi olla, et se luulee olevansa joku kingi, mut toisaalta kyllä se tottelee, kun riittävän lujasti karjuu. Mieheni on harrastanut aiempien koirien kanssa suojelua, joten kuvittelisin, että meillä on perusasiat hallussa. Koira ei rähjää muille eikä ole vihainen, päinvastoin. Se meinaa tikahtua intoonsa, kun vieraita ja muita koiria näkee. Meitä vasten ei enää hypi juuri ollenkaan, se paha tapa on saatu suurella vaivalla lähes kitketyksi. hohhoijaa, on ne koiruudet sellasia...
olla laps vielä:)
Itellä 3,5 v sakemanni narttu ja samoja kokemuksia ihmisten suhteen todella. Pienestä pitäen halunnu olla kaikkien ihmisten kaveri, jotka tuli pihaan. Alkuun oli hankalaa kun vieras ei päässy ovesta sisään, mutta nytten kun ikää tullut niin kyllä kerta käskyllä väistyy.
Kuitenkaan ei toisiin koiriin ole koskaan pahemmin kiinnittänyt huomiotaan. Koirani suhtautuu todellisella varauksella muihin koiriin paitsi perhemme "vanhukseen" (kohta 7-v sekarotuinen). Mutta hetken haisteltuaan muutkin koirat kavereiksi kelpaavat, mutta emäntää ei päästä silmistään. Oli pihalla yksin taikka jonkun kanssa.
Kirjoittelen tässä vähän kuulumisia, nyt kun aikaa on kulunut melkein pari kuukautta. Koiruus on pikku hiljaa rauhoittumaan päin. Ei hypi ja touhota ihan niin paljon kuin aiemmin, joten eiköhän siitää pikku hiljaa ihan kunnon koira kasva.